Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Olen taas viime päivinä miettinyt ulkomaille muuttoa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin jo ensi keväänä lähteä, mutta se ei tule olemaan taloudellisesti mahdollista. Lentoliput, takuuvuokrat sun muut maksavat ja minulla ei ole rahaa. Persaukinen työtön ei saa lainaa ja säästää ei voi, kun kaikki mikä tulee, menee viheltäen asumiseen, laskuihin ja ruokaan. Pieni valonpilkahdus näkyy kuitenkin tunnelin päässä ja olen melko varmasti saamassa lähiaikoina hieman rahaa ennakkoperinnön muodossa. En tiedä tarkkaa ajankohtaa vielä, joten perintöä odotellessa... jospa syksyllä sitten pyrähtäisi muuttolintujen mukana vierahille maille. 

Sillä mitä minulle on tarjolla Suomessa? Saatan toki saada jonkun pätkän töitä, mutta mitä sen jälkeen? Uusi työpätkä tai työttömyys? Pitääkö taas muuttaa aivan toisaalle? En jaksa enää kauaa elää epätietoisuudessa, tavarat muovipusseissa ja laatikoissa odottamassa, että koska taas lähdetään. 

Muutto ulkomaille ei ole minulle kuitenkaan mikään helppo päätös. Vanhempani ovat iäkkäitä ja molemmilla on erinäisiä sairauksia. He ovat eronneet, asuvat yksin ja tulevat lähitulevaisuudessa tarvitsemaan apua. Miten minä ulkomailta käsin autan? Sukulaiset, ystävät ja tuttavat jäävät tänne. Olen yksinäinen nytkin, mutta ulkomailla saatan olla vielä yksinäisempi. Entä jos jään työttömäksi ulkomailla? En olisi välttämättä oikeutettu työttömyysturvaan, sillä ainakin Britanniassa ollaan maahanmuuttajien sosiaalitukia kiristämässä. Ehkä rupean selvittämään ensiksi mahdollisuuksiani Norjassa, sillä se tuntuu paljon maahanmuuttomyönteisemmältä vaihtoehdolta. 

Ja koira mukaan, tietenkin!