Mitä teet juhannuksena? Kamala kysymys yksinäiselle. En mitään. Ihmettelen, kun kaupunki hiljenee ja muuttuu aavekaupungiksi. Mietin, miten mukavaa olisi istua nuotion ääressä ihmisten seurassa. Lämmitän pakastepitsan ja juon hieman liikaa punaviiniä, turrutan haikean mielen.
Ystäväni kertoi kahvitellessa, että tänä juhannuksena menevät perheen kanssa vain tuttavaperheen luokse iltaa istumaan. ''Eihän se kovin kummoista ole, mutta pääasia, ettei tarvitse olla yksin.'' Vai niin. Hänen yksinolonsa tarkoittaa ilmeisesti ajanviettoa miehen ja kahden lapsen kanssa. Hmmm. Mielenkiintoista. Hieman särähti tällaisen oikeasti yksinäisen korvaan.
Juhlapyhät ovat joskus vaikeita, mutta muulloin ei yksinäisyys juuri haittaa. Oikeasti olen ylpeä itsenäisyydestäni, sillä monet tuttavani luultavasti romahtaisivat, jos joutuisivat olemaan useamman päivän putkeen yksin. Päättämään asioista yksin. Maksamaan laskut yksin. Nukkumaan yksin. Asioilla on monta puolta. Minä saan päättää, mitä telkkarista katsotaan. Saan valvoa aamu kolmeen, sillä minun ei tarvitse nousta puuroa keittämään, eikä töitäkään ole. Minun ei ylipäätään tarvitse keittää sitä puuroa eikä rakettispagettia, yöks, sillä ei ole lapsia, joille pitäisi väsätä mauttomia mössöjä monta kertaa päivässä. Jos vituttaa, saan vittuuntua ihan rauhassa, sillä minun ei tarvitse esittää hyväntuulista kenenkään vuoksi. Jos haluan paistaa lohdutuslätyt kello yksitoista illalla, niin minähän paistan. Ja saan syödä kaiken ihan itse. Tai no en ihan kaikkea, sillä täytyyhän koiralle yksi lätty antaa. Yksinäisyys on surullista vain silloin, jos on tahtomattaan yksin.
Aloitan työharjoittelun näillä näkymin ensi viikolla. Puolet myöhässä, mutta hälläkö väliä. Mikään ei ole tietenkään varmaa, sillä sopimus on vielä allekirjoittamatta. Olen huomannut, että tällaisena palkattoman työharjoittelun ruinaajana et ole juuri minkään arvoinen ja sopimuksia ja lupauksia rikotaan mennen tullen. En ole harjoittelupaikasta erityisen innostunut, sillä en usko harjoittelun johtavan työllistymiseen. Enkä muutenkaan enää usko tällä koulutuksella Suomessa työllistyväni ja niinpä edessä on joko maastapako tai uudelleenkouluttautuminen. Mutta eipä masennuta. tämänkin voi nähdä niin, että saan tilaisuuden opiskella jotain muuta mielenkiintoista (en todellakaan lähde minnekään lähihoitajakoulutukseen) tai saan mahdollisuuden muuttaa tästä kurjuudesta pois. Sumfatirallallei.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lätyt 4-6 kpl (riippuu pannusta ja kuinka paljon lorotat taikinaa pannulle)
2 munaa
n. 0,5 litraa maitoa (minen mittaa, mutta mittaa sinä, jos ei ole sellaista näppituntumaa)
2,5 dl vehnäjauhoja (minen taaskaan mittaa, mutta jokkainen tyylillään)
2-3 rkl sokeria
ripaus suolaa
loraus ruokaöljyä tai pari rkl voisulaa
paistamiseen oivariinia tai voita (elä yritä paistaa millään mini lätalla tai muulla kenkälankilla, pahhaa tullee)
Sekoita ainekset. Ai niin, munat kannattaa rikkoa kulhoon ensimmäisenä ja sekoittaa niiden rakenne rikki. Sitten loput ainekset ihan missä järjestyksessä vaan sekaan. Vispaa vispilällä, mutta elä nyt kovin kauaa touhua, minuutti pari riittää. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Jos on kova lätynnälkä, niin kymmenen minuuttia passaa ihan hyvin. Paista taikina pannulla kauniin pitsireunaisiksi lätyiksi. Muistappa tosiaan, ettet käytä sitä mini lättaa, koska sillä ei tule kovin maukasta jälkeä. Laita tarpeeksi rasvaa pannulle, eivät ne lätyt mitään dieettiruokaa ole. Tarjoile läytyt haluamillasi päällisillä, itse suosin pelkkää sokeriripotusta. Mums, mums.
Joissakin ohjeissa tehdään lättyjä maidon sijasta veteen, mutta enpä suosittele. Vissyäkin jotkut lorottelevat taikinaan, mutta enpä taaskaan suosittele. Minulla ei koskaan ole jääkaapissa vissyä lätynhimon iskiessä ja tosi nameja on tullut ilman. Jos et laita taikinaan sokeria ja lisäät porkkanaraastetta (keitä pari porkkanaa ja raasta), niin saat porkkanalättyjä. Kätevää!
