Työvoimakoulutus ottaa siis voimille. Olen möllöttänyt kotona niin pitkään, että on uuvuttavaa ja omituista nousta aamulla puhelimen herätykseen ja raahustaa koulutuspaikalle sovittuun kellonaikaan. Kävelen sen kolmen kilometrin matkan, sillä en halua laittaa rahaa bussilippuun. Tai eihän se halusta ole kiinni, oikeasti ei ole rahaa bussilippuun. Kolme kilometriä on kuitenkin ihan käveltävä matka ja kunhan saan tuotua pyörän varastosta, sujuu se yhdessä hujauksessa. Kävely väsyttää näin aluksi, mutta jospa se kunto tästä paranisi.
Jalkojen lisäksi aivotkin ovat rasittuneet. Koulutus vaikuttaa hyvältä ja seuraan opetusta tiiviisti. Välillä teemme erilaisia harjoituksia ja ryhmätöitä. Kaikki osallistujat ovat koulutettuja ja fiksuja ihmisiä, keskustelu on vireää ja huumorikin kukkii. On kivaa olla kaltaistensa joukossa.
Koulutukseen kuuluu keväinen opintomatka. Ja se tehdään ilmeisesti Norjaan! Taidankin jäädä sinne...
