Niin se on, minä taivun voimasta aaltojen, Niin se nyt on, että laituri haaveeksi jää Suolainen, on maku huulilla katkera Veri suonissa kiehuu, vie minut aaltoihin - Vesterinen Yhtyeineen Niin se on. Ei löydy Suomen maasta työtä luonnontieteilijälle. Työ Suomen luonnon puolesta jää haaveeksi. Vuosien koulutus on valunut hukkaan. Pääsykokeet, tentit, harjoittelut, esseet, raportit, pulun leikkeleminen, gradun vääntö - kaikki on ollut turhaa. Miltä nyt tuntuu? Kysyy urheilutoimittaja. No saatanan pahaltahan se tuntuu. Kaikkeni annoin, parhaani tein, hetken näytti, että luisto oli mitä parhain, mutta en osannut ennakoida työpaikkojen totaalista puutetta herran vuonna 2014. En osannut aavistaa, että olisin pilkan aihe nettien keskustelupalstoilla tai jopa tarpeeton paperinpyörittäjä politiikkojen möläytyksissä. Kukkahattutäti, kettutyttö, kehityksen jarru. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat täyttä jaskan pauhantaa. Päättäjiä nämä asiat eivät oikeasti kiinnosta, sillä he eivät ymmärrä luonto- ja ympäristöarvoista höykäsen pöläystä. Hienoja sanoja puhutaan, mutta rahaa ei kuitenkaan löydy tekojen tekemiseksi. Uusiutuvien energiamuotojen sijaan tuetaan lyhytnäköisesti ydinvoimaa. Suojelubiologian oppien vastaisesti luontoa suojellaan tilkkutäkkimäisesti hehtaari sieltä hehtaari täältä. Bioalan tutkimusrahoja leikataan. Kokoomuksen isojen poikien talutusnuorassa intoileva ympäristöministeri torppaa soidensuojeluohjelman ja varmaan seuraavaksi avaa koskiensuojelulain. Puhelin soi. Toivo herää. Kutsu työhaastatteluun? No ei. Amnestyn edustaja se vain soittaa ja mankuu rahaa. Minun pitäisi varmaan ehdottaa heille uutta ihmisoikeuskampanjaa: Osallistava sosiaaliturva rikkoo YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 23: Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Allekirjoita vetoomus orjatyötä vastaan. Täytyy jollakin ilveellä rimpuilla ulkomaille. Toivottavasti saan matkarahat kasaan ennen kuin minua ruvetaan pakosta osallistamaan tai kuntouttamaan. Oikeiden työpaikkojen luomiseksi ei nähtävästi tehdä mitään, sillä puolet kansasta halutaankin työmarkkinatukea vastaan lapion varteen. Tärkeintä on, että toisella puolella kansasta on kivaa.
Liian moni työtön häpeää työttömyyttään ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi, huonommaksi ihmiseksi. Työtön saattaa jäädä pois kutsuilta vain väistelläkseen ''mitä tee työksesi'' -kysymyksiä. Tuttavan puheluun saattaa jäädä vastaamatta, kaupassa puikahtaa entistä koulutoveria hyllyjen taakse piiloon. Teen sitä itsekin välillä. Siis välttelen kuulumisieni kertomista, sillä aina se ei vaan huvita. Mutta. Minä en häpeä! Sillä miten Suomen surkea työllisyystilanne on muka minun syyni? Jos työpaikkoja ei riitä minulle asti, niin minä en todellakaan pode huonoa omaatuntoa siitä, että lorvailen kotona ja nostan työttömyyskorvausta. Työttömyys ärsyttää. Olen turhautunut. Olen vihainen. Mutta häpeää tunteakseni minun olisi tehtävä jotain tieten tahtoen väärin. Haen työtä, tahdon tehdä työtä, joten syön ihan hyvillä mielin. Missä taivas on? Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan? Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?
CV-netti on TE-palveluiden ylläpitämä työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamispaikka. Työnhakijat laativat järjestelmään avoimia työhakemuksia ja näistä työnantajat sitten etsivät sopivia työntekijöitä ammattinimikkeen tai hakusanojen avulla. Joillain aloilla työnhakijat voivat saada työtarjouksia jo samana päivänä ilmoituksensa jättämisestä. Tämä voi johtaa nopeasti työsuhteeseen. - höpinää TE-palveluiden nettisivuilla. Uskoo ken haluaa. Jotkut ovat todellakin saaneet työtarjouksia tätä kautta, esim. siivoustyötä toisella paikkakunnalla, puhelinmyyntityötä provikkapalkalla, verkostomarkkinointia... työtarjousta, jossa tarjotaan todellista työtä todellisella palkalla on aika turha odottaa. Itse laadin noin puoli vuotta sitten ilmoituksen CV-nettiin TE-palveluiden pyynnöstä, vaikka en todellakaan usko oman alani työnantajien käyttävän palvelua rekrytoinnissa. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja näpyttelin jonkinlaisen hakemuksen ilman todellista CV:tä tai nimeä, yhteystietona anonyymi sähköpostiosoite. Työnhakualueeksi laitoin koko Suomen, sillä haen työtä välillä Utsjoki-Hanko. En kuitenkaan odottanut minkäänlaista yhteydenottoa. Yllätys, yllätys, yhteydenottoja työnantajilta ei ole tullut, mutta päivityspyyntöjä TE-palveluilta kylläkin. Tänään sitten muokkasin hakemustani kaikenlaista tyrkytystyötä tarjoaville mahdollisimman luotaantyöntäväksi. Käytin lauseita kuten ''haen vain oman alani työtä'', ''suostun vain kokoaikatyöhön'' ja ''vaadin asianmukaista palkkaa''. Työnhakualueen vaihdoin koko Suomesta kotikuntaani. Jospa viestini olisi näin selkeä. En ole kiinnostunut mistään osa-aikaisista, palkka-maksetaan-jos-jaksetaan töistä. Minun käsittääkseni CV-netin kautta tulleita työtarjouksia ei ole pakko ottaa vastaan ja kieltäytymisestä ei pitäisi tulla karenssia. Mutta tämä varma tieto on sitten kotoisin vauva.fi -sivuilta, joten kehottaisin suhtautumaan sitten hieman varauksella.
Sattuipa silmiin eräs mielenkiintoinen seikka liikkuvuusavustuksesta. Liikkuvuusavustus meinaa siis, että TE-palveluilta saa korvausta matkasta työhaastatteluun, palvelusuhteen solmimiseen tai menomatkaan uuteen työpaikkaan. Muuttoavustusta voi hakea, jos muuttaa työn perässä työssäkäyntialueensa ulkopuolelle. Joo, nämä asiat tiesin ennestään. Mutta! Jos työmarkkinatuella elävä työtön lähtee oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle 2-4 kuukaudeksi kokopäivätyöhön, hän voi pitää työmarkkinatukensa matka-avustuksena. Luin asiasta täältä. En ole kuitenkaan varma, saako siinä tapauksessa pitää työmarkkinatukensa koko sen 2-4 kuukauden ajan vai maksetaanko ainoastaan yksi tukierä muuttoavustuksena.
Olen jättänyt useampaan paikkaan hakematta siitä syystä, että työsuhde olisi ollut aivan liian lyhyt. Rahallisesti minulle ei olisi mitenkään mahdollista muuttaa esimerkiksi Utsjoelle 2 kuukaudeksi. Mutta jos saisi pitää työmarkkinatuen siihen palkan päälle? Silloin voisi olla jotain toivoa. Unelmieni työnantaja on viime aikoina ilmoitellut juuri muutaman kuukauden pesteistä (valtion pulju, rahat tiukalla). Katsonpa niitä ihan eri silmällä tästä lähtien, sillä muutan oman alani työn perässä vaikka Imatralle, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista. Joskaan en vielä saa työmarkkinatukea, vaan ansiosidonnaista. Ja sitten muutama sananen opintolainasta. Se nimittäin vatuttaa työtöntä ja pirusti. Jos olisin palkkatöissä, niin lyhentäisin sitä mukisematta, mutta on todella katkeraa maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Minun mielestäni minut on huijattu nostamaan lainaa. Minulle uskoteltiin, että näin systeemi toimii. Muistan elävästi, että silloinen ministeri Tanja Karpela näin vakuutti jossain televisio-ohjelmassa. Nostat lainaa ja se on osa opiskeluaikasi toimeentuloa. Valmistut, menet töihin ja maksat lainan pois. Mutta kuinkas sitten kävikään? Nostin lainaa, opiskelin ja valmistuin kortistoon. Töitä ei luonnontieteilijöille ole. Onko sitten reilua, että maksan sen saamarin lainan takaisin työttömyyskorvauksesta ja kituutan päivästä toiseen myyden irtainta omaisuuttani ja peläten lopullista konkurssia? Ei ole. Että siinä miettimistä niille kaikille innokkaille työttömyyskorvauksesta kätisijöille. Rahaa tulee niin ja niin paljon. Siitä sitten pois asumiskulut, ruoka ja muut välttämättömät menot. Jää niin ja niin paljon. Vai jääkö? Aika harvalla ei ole mitään lainoja, joita joutuu makselemaan pois. Voi olla opintolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, Hobby Hallin osamaksua, luottokorttivelkaa... kaikki nekin pitää maksaa siitä työttömyyskorvauksesta. Ei auta itku ja hampaiden kiristys, maksettava on. Omalla kohdalla kaikki menee välttämättömyyksiin ja lainojen lyhentämiseen. Rahaa ei jää esimerkiksi vaatteisiin, jumppakorttiin, elokuvalippuun, lääkäriin, uusiin silmälaseihin tms. Joudun kieltäytymään useista kutsuista ja illanvietoista, koska minulla ei ole rahaa lahjaan tai bussilippuun. Minua tulee tänä talvena palelemaan, sillä minulla ei ole vara ostaa lämpimiä housuja rikki menneiden tilalle. Minä en rohkene edes haaveilla parisuhteesta, sillä kuka nyt työttömän ja köyhän huolisi? Joka kulkee kalsareissa (legginseissä), kun ei ole varaa housuihin? Ja sitten väitetään, että työttömät haluavat vain maata kotona, koska korvauksia nostellen elämä on helppoa. Hypätkääpä minun pöksyihini edes päiväksi, niin voi mielipide muuttua. Ainakin pylly paleltuu niissä legginseissä.
Mistä tietää, ettei taida viettää kovin hehkeää elämää? Siitä, kun katsoo televisiosta post-apokalyptista zombie-sarjaa ja toivoo olevansa tapahtumien keskellä. Kuuluvansa siihen pieneen selviytyjen joukkoon, joka taistelee zombeja, murhaajia, raiskaajia ja kannibaaleja vastaan. Mieluummin näkisi nälkää ja veren roisketta ja kuuluisi johonkin ryhmään kuin söisi turvallisena vatsansa täyteen, muttei olisi tarpeellinen mihinkään tai kellekään. Minähän voisinkin näin työttömänä tiedenaisena kehitellä jonkin zombieviruksen... Mutta on se ihanaa, että The Walking Dead jatkuu jälleen! Viidennen kauden ensimmäinen jakso oli aivan kammottavan hyvä ja näin koko yön painajaisia sen katsomisen ansiosta. Mutta ihanaa, kauhun ystävät, ihanaa. Katsoin sen kunniaksi tänään vielä George A. Romeron elokuvan Day of the Dead.
On se mukavaa, että joillakin on vara laittaa rahaa täysin turhuuksiin. Huuto.netissä kaupataan muumimukia ja joku on ostamassa sitä hintaan 4750e. Ti ti tyy. Se on vaan kahvimotti. Olkoonkin joku limited edition Fazer-muki, jota on valmistettu vain (!) 400 kpl. Kahvimotti on kahvimotti. Köyhälle tuommoinen materian palvonta on onneksi taakse jäänyttä elämää. Olen tässä laihojen vuosien saatossa useampaan otteeseen miettinyt, että rahattomuudessa on myös paljon positiivisia puolia. Kun ei yksinkertaisesti voi ostaa mitään ylimääräistä, niin huomaa, mikä on sitä turhaa. Kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka ihmisiltä lypsetään rahaa markkinoinnin ja brändäämisen keinoin. Varsinkin naistenlehdet naurattavat. Aamulle ja illalle pitäisi olla erikseen kaiken maailman voiteita ja seerumeita, muuten naama rupsahtaa. Itse olen viiden euron päivävoiteella pärjännyt vuosikaudet ja edelleenkin kysellään Alkossa henkilöllisyystodistusta. Kullanvärisellä korkilla ja 60 euron hintalapulla varustettu purnukka ryppyvoidetta on kyllä yhtä tyhjän kanssa, jos joka ilta vetäisee pullon 20 euron Chardonnayta ja joka talvi käristää nahkaansa Phuketin rannoilla. Rusinaksi rypistyy, vaikka kuinka sivelisi milloin mitäkin 3D vuohenpalliuutetta kasvoille. Olen päättänyt, että jos jossain vaiheessa tuloni normalisoituvat, niin en sittenkään ala jaella rahojani ympäriinsä miten sattuu. Aasiassa hikipajassa hätäisesti kasattu laukku ei silloinkaan olen useiden satojen eurojen arvoinen. Ei vaikka siinä komeilisi houkuttelevasti kimalteleva G-kirjain. Valmiiksi siivutettu juusto on silloinkin kilohinnaltaan kalliimpaa kuin könttijuusto. On se laiskaa touhua, jos ei juustohöylää jaksa käyttää.
Ja hyvää viikonloppua vaan kaikille tasapuolisesti! Tai no. Kaikille eläinrääkkääjille vähän paskempaa viikonloppua.
Bongasin tänään työpaikan, joka on kuin luotu minulle. Just eikä melkein. Oikein sydämessä läikähti, kun työtehtävien kuvailua luin. Kaikki natsaa; koulutus on sopiva, työkokemus on erittäin sopiva (olen ollut samalla työnantajalla ennenkin töissä hieman eri tehtävissä) ja rekrytoija on tuttu tyyppi. Nyt pitää vaan toivoa, että paikka on oikeasti auki, eikä vain näennäisesti avoinna. Näin sitä pieni ihminen innostuu puolen vuoden määräaikaisesta työpaikasta toisella puolella Suomea. Saisi nyt perskutarallaa sen jalan sinne oven väliin! ''Ufo tajosi kaakaon, maistoin sanoin hyvää on muki tiskattiin, kuivattiin, koneet käynnistettiin ufo tarjosi kaakaon, kuinka upeaa elämä on Saturnus, Mars, Venus, tähtien kimallus.''
