Älä kuule Nalle höpötä

Katselin osittain illan MOT-ohjelman ja rupesi ottamaan kupoliin. Wahlroosin Nallukkahan se siellä taas jakeli viisauksiaan. Är ja mur. Ohjelmassa oli siis katkelma Ylen Ykkösaamusta tammikuulta. Wahlroosin mielestä mm. pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvaa tulisi heikentää töihin hakeutumiseen kannustamiseksi. Myös opiskeluaikoja pitäisi lyhentää katkaisemalla opintotuki 4-5 opiskeluvuoden jälkeen, jonka jälkeen yhteiskunnan ei tarvitsisi ottaa vastuuta opiskelijan toimeentulosta.

Joo. Kuulostaa varmaan hyvältä, jos on syntynyt kultalusikka takapuolessa ja kaikki on sujunut elämässä kuin tanssi. Eikö Nallukka tiedä, että esim. ansiosidonnaista päivärahaa nauttivan pitkäaikaistyöttömän turva heikkenee jo nykyiselläänkin? Että työtön pudota humpsahtaa peruspäivärahalle, kun on ollut tarpeeksi kauan töistä poissa? Pitänee katsoa koko haastattelu, jos siitä vaikka selviäisi mitä etuuksia Nalle oikein leikkaisi.

Ja opiskeluajat. Lähinnä sellaisilla opiskelijoilla, joilla pappa betalar, on mahdollista suorittaa yliopistotutkinto 4-5 vuodessa. Muiden täytyy tehdä opintojen ohessa töitä ja siirtää kursseja ja tenttejä seuraaville vuosille. Jos opintotukea ei tipu ollenkaan, niin töitä on tehtävä kahta kauheammin. Ja opinnot venyvät entisestään tai katkeavat kokonaan. Ja sehän se vasta viheliäinen tilanne onkin. Ei tutkintoa, ei töitä. 

Työttömät ja opiskelijat, nuo yhteiskunnan loisivat köyhimykset, halutaan siis ajaa kadulle asumaan? Itse nautin vielä ansiosidonnaista ja hirvittää ajatella, että mitähän sitten teen, jos en löydä töitä ennen kuin 500 päivää tulee täyteen. Opinto- sun muine lainoineni en selviä peruspäivärahan turvin millään. Kun en selviä nykyisellä piskuisella ansiosidonnaisellakaan (pieni palkka > minimaalinen ansisidonnainen). Otanko koiran kainaloon ja muutan veneen alle? 

Kuva: JMSuarez , Wikimedia Commons

Minua ärsyttää sellaisen viestin välittäminen, että kurja taloustilanne on työttömien syytä, eikä toisin päin. Oikeastihan asia on niin, että valtaosa työttömistä haluaa mitä kuumeisimmin töihin. Monia työttömyys hävettää ja masentaa. Minuakin. Aamuisin koiraa pissattaessani katson kateellisena töihin ja kouluun kiiruhtavia ihmisiä. Kunpa minullakin olisi joku paikka minne mennä, joku yhteisö mihin kuulua. Mutta töitä ei vaan tässä maailman tilanteessa riitä kaikille. 

Alkufanfaari, prööt!

No niin. Olen suunnitellut blogin aloittamista jo tovin. Laitetaanpa se nyt sitten alulle. 

Aluksi pieni varoituksen sana, jos tänne joku eksyy lueskelemaan. Tämä ei tule olemaan mikään elämän ihanuutta pursuava naminamiblogi, vaan täällä valitetaan ja synkistellään ja kerrotaan välillä ihan pimeitä juttuja. 

Olen kolmekymppinen yksinäinen, köyhä ja työtön nainen. Olen ahdistunut ja masentunut, koska valoa ei näy tunnelin päässä. En kerro oikeista tunteistani ja ajatuksistani kellekään. Olen vuosikausia hymyillen teeskennellyt ystäville ja sukulaisille, että kaikki hyvin. Ja kun on vuosikausia teeskennellyt, on liian suuri kynnys yhtäkkiä vuodattaa murheitansa kellekään. Siispä oksennan murheet tänne. Kiitos ja anteeksi vaan.

***

Saattaa tänne välillä tulla joitain ruokaohjeitakin, köyhän keitoksia tms. Ja saattaa tänne vahingossa välillä tulla kirjoitettua jotain elämänmyönteistäkin. Sehän jääpi nähtäväksi.