Huomenna olisi tiedossa hääjuhlat. Hip, hip. Tänään tuntuu, että onpa mukavaa mennä juhlimaan. Hamosta päälle, hiukset kiharalle ja kuohuvaa lasiin! Huomenna kuitenkin voi tuntua jo ihan toiselta. Voi tuntua, että haluaa vaan vetää peiton korviin ja nukkua koko päivän ohi. Semmoista se on, köyhän elämä. Välillä unohtaa omat rajoitteensa ja luulee elävänsä elämäänsä kuten muutkin. Pullo punaviiniä lisää tällaisia tuntemuksia kummasti. Pienessä nousuhumalassa sadepilvillä on hopeareunukset, rahahuolet väistyvät ja päähän tulvii kaikenlaisia muka hienoja ideoita. Useimpina päivinä kuitenkin todellisuuden raha- ja muut huolet painavat päälle musertavina.
Häihin kuuluu pukeutua hienosti. Mutta entä jos ei mahdu vanhaan juhlamekkoon ja uutta ei ole vara ostaa? Hädissäni kiersin alennusmyyntejä etsien jotain halpaa ja sopivaa mekkoa. Ei löytynyt. Ostin sitten ompelulankaa ja vahvistin vanhan, epäsopivan mekon saumoja, jottei se ratkea buffetpöydän ääressä. Hävettää mennä juhliin liian pienessä mekossa, mutta minkäs teet. Jospa se ei näyttäisi muiden silmissä niin pieneltä, tuntuisi vaan minun itseni päällä liian tiukalta. Sormet ristiin. Tilasin postimyynnistä (luotolle tietenkin) halvat kengät ja neuletakin. Sukkahousut ostin sentään kaupasta ihan rahalla. Ja laukku? Joku vanha rupu kaapin perältä, minä en niin noista laukuista niin välitä. Sen kai voi jättää jonnekin narikkaan roikkumaan. Näillä mennään.
Häitä varten olisi kiva teettää kampaus oikein ammattilaisella. Itse olen niin avuton laittamaan näitä hiuksia. Mutta n. 50-70e on aivan liikaa työttömän kukkarolle. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt kampaajalla. Olisko 1,5 vuotta sitten? Köyhyys sanelee hiusmallin, se on pitkä, ponihännälle kietaistava lieru pieru. Omatoimisesti leikkailen latvoja joskus. Köyhyys sanelee hiusvärin, se on kaupan purkista saatava tummanruskea. Kaikenlaiset liukuvärjäykset ja raidoitukset ovat köyhän ulottumattomissa. Vali, vali. Hiusväri on tällä hetkellä kuitenkin ok, kaksi viikkoa sitten värjätty. Ja kai jonkinlaisen syttyränutturan saan väkerrettyä ihan omin pikku kätösin. Toivottavasti huomenna ei kuitenkaan sada kaatamalla vettä, köyhä kun tietenkin sotkee pyörällä juhlapaikalle. Silloin tukkatyylinä on uitettu koira.
Mutta, mutta. Hääthän ovat tunnetusti oikeat ilmaisen viinan bileet. Köyhä iloitsee ja vetää skumppaa kaksin käsin. Toivottavasti mekko ei ratkea... no ei se haittaa, jos on juonut tarpeeksi sitä ilmaista viinaa. Pitää yrittää muistaa syödä tarpeeksi ilmaista ruokaakin. Ja tietysti nauttia ystävien seurasta, sen ei ainakaan pitäisi maksaa mitään.
Pitäisiköhän tänne ihan oikeasti kirjoittaa jotain? Pitäisi, mutta kun väsyttää. Onnesta Osaton on niin väsynyt ainaiseen köyhyyteen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Mikään ei huvita, millään ei ole enää väliä.
Töitä ei ole. Hakemuksia pitää toki lähettää, toivo elää vielä, mutta usko on jo kuollut ja kuopattu. Joka päivä uutisissa kerrotaan yt-neuvotteluista jossain päin Suomea. Joka puolella vähennetään väkeä ja säästetään. Organisaatioita lakkautetaan tai yhdistetään. Kuntia yhdistetään. Ihmisiä tipahtelee tasaisesti kortistoon kilpailemaan työpaikoista minun kanssani. Ja minä tyhmä kävin lukemassa jotain Suomi24-keskustelua työttömyydestä. Siellä moni kehotti vihaisesti työttömiä töihin, he eivät halua elättää mokomia loisia. Töitä kyllä on, jos vaan osaa hakea. Tai sitten pitää perustaa yritys ja työllistää itse itsensä. Joopati joo. TE-palveluiden sivuilla on tällä siunaamalla hetkellä 11141 ilmoitusta. Työttömiä on virallisesti yli 300 000, mutta todellisuudessa paljon enemmän, kun lasketaan mukaan kaikki piilotyöttömät ja tempputyöllistämiskurssilaiset. Toki työpaikkoja on muuallakin kuin tuolla TE-palvelun sivuilla. Oman alan työpaikat löytyvät kyllä pitkälti sieltä. Mutta ainakin oman kokemuksen mukaan iso osa ilmoitetuista paikoista ei ole oikeasti auki. Minun hakemista paikoista ainakin puolet, ellei enemmän, ovat olleet paikkoja, joihin ei oikeasti haeta ketään, tekijä on jo tiedossa, paikka vaan näennäisesti pistetty julkiseen hakuun. Rekrytointipäätös tulee nopeasti. Ylläri pylläri, valituksi tuli henkilö, joka jo ennestään hoiti tehtävää.
Työnhakijalta vaaditaan paljon erikoisosaamista. Pitää olla oman alansa asiantuntija, tietysti joo, mutta myös viestinnän moniosaaja, kielitaitoinen, it-osaaja, esiintymiskykyinen, joustava, sopivan ikäinen, omata kokemusta juuri haetusta työtehtävästä ja vaatimuslista vaan jatkuu. Ja sitten tarvitaan tuuria. Tuurilla päästään monen sadan hakijan joukosta työhaastatteluun ja siitäkin vielä töihin asti. Työhaastattelija sattuu tykkäämään sinun mukavasta murteestasi, tervetuloa töihin. Kävipä tuuri.
Mutta mitäpä miettii toisaalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen? Häntä tympäisee työntekijöiden downshiftaaminen, laiskotteleminen, hän haluaa, että suomalaiset tekevät enemmän työtä. Hän suosittelee työajan pidentämistä, eläkeiän nostoa ja nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Voi herramujee. Olen varmaan aivan täysin dorka, kun minun järjen mukaan työtä riittäisi useammalle, jos työaikaa lyhennettäisiin ja eläkeikäiset painuisivat eläkkeelle. Ja saataisiin siis työttömiä yhteiskunnan elättejä kortistosta pois, tienaamaan palkkaa. Vai onko Arto-sedän ideana se, että oikein herrojen herrat painuvat eläkkeelle milloin haluavat ja downshiftaavat, jos siltä tuntuu. Muut työntekijät sitten painavat töitä niska limassa kellon ympäri? Ja työttömät tekevät palkatta työtä työttömyysturvansa eteen? Ihan nurinkurista.
