sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Miksi uhraisin elämäni työn alttarille?

Työntäyteisiä päiviä eletään. Puoli toimistoa on kesälomalla, ja hommahan tietysti menee niin, että lomalaisten työt jaetaan työssä olevien kesken. Esimies lähettelee tsemppiviestejä hymiöillä ja kiitoksilla. Jee. Koira on pitänyt viedä äidille hoitoon, että saa tehdä 9-10 tunnin työpäiviä. Olen toki tehnyt muilla työpaikoilla pidempiäkin työpäiviä, mutta kaikki asiakaspalvelutyötä joskus tehneet tietävät, kuinka henkisesti kuluttavaa asiakaspalvelu on.

Nyt ollaan puolivälissä työsuhdetta. Jatkosta en tiedä mitään, mutten jaksa sitä oikein murehtia. Ääneen en tohdi kenellekään myöntää, mutta tänne blogiin voin kirjoittaa, että ehkä parempi olisi, jos työt eivät jatkuisi. Työ TE-toimistossa on mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi vakuutusyhtiössä, mutta leipiinnyn siihenkin kuitenkin jossain vaiheessa. Palkkaa on toki hyvä saada, työkaverit ovat mukavia, työ sopivan haastavaa, mutta en minä tätä työtä varten kyllä opiskellut. Ei tämä työ herätä minussa mitään intohimoja. Työ olisi palkitsevampaa, jos ehtisin kunnolla pureutua asiakkaiden ongelmiin. Nyt en juurikaan ehdi, jos meinaan tavoitteisiin päästä. Parhaani kuitenkin työssäni teen, ja jos haluavat jatkaa työsopimusta, niin sopii se minullekin. Mitään kovin pysyväähän ei voi ollakaan luvassa, koska vuoden 2019 alusta alkaen TE-toimistot lakkautetaan osana maakuntauudistusta. Olisi mielenkiintoista saada tietää, että kuka työttömiä paimentaa sen jälkeen. Naminami höpöhöpö konsulttifirmat varmaankin. Tehostetaan, säästetään ja keskitetään, mutta samalla kuitenkin työttömät saavat henkilökohtaisempaa ja parempaa palvelua. Joo, niinhän se varmaan tulee olemaan. Valinnanvapautta on luultavasti tiedossa. Työtön saa ehkä itse päättää, minkä konsulttifirman pyöritettäväksi antautuu, ja ehkä senkin saa itse päättää, että mihin firmaan lähtee ilman palkkaa työtä tekemään, anteeksi, siis työnäytettä antamaan tai työelämäkokeilemaan. 

Työttömyys on ilmeisesti muuttanut työhaluni pysyvästi. Mieluummin tekisin osa-aikatyötä ja rentoutuisin lopun aikaa harrastusten parissa. Pienet tulot eivät ole köyhyysrajan alapuolella pitkään eläneelle ongelma, vapaa-aika on rahaa arvokkaampaa. Jos jostain saisi sen verran rahaa, että voisi ostaa jonkin hökkelin maalta ja jonkun peltikasan, jolla kulkea siinä osa-aikatyössä, niin avot. En tarvitse mitään puolen miljoonan kivilinnaa, en uutta Bemaria, en lomia Karibialla. Mieluummin nikkaroisin uusia rappusia siihen hökkeliin, keittelisin punaherukkamehua, ruokkisin kanoja ja hyysäämiäni löytökissoja. Hakkaisin halkoja, saunoisin pihasaunassa ja kävisin avannossa pulahtamassa. Katselisin tähtiä ja kuuntelisin pöllöjä pellon reunassa. Jos kelattaisiin aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, niin en minä tämmöisestä silloin tainnut haaveilla. Niin vain ne ajatukset matkan varrella muuttuvat.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä

Niin ne osat vain vaihtuivat työttömästä työkkärin tädiksi. Melko huvittavaa, jos uskoisin kohtaloon, niin pitäisi kai antaa kohtalolle propsit huumorintajusta.

Ajattelin kirjoitella tänne silloin tällöin asiaa TE-toimiston käytännöistä ja palveluista. Muutaman ahaa-elämyksen olen jo ehtinyt kokemaan ja niitä voisin tännekin jakaa. Ihan kaikkea en kuitenkaan voi kertoa, sillä joku raja täytyy vetää.

Nyt en jaksa kovin pitkiä pamista, pitäisi jo oikeastaan olla nukkumassa, mutta sanonpa jotain TE-toimiston työtarjouksista. Työtarjous on entiseltä nimeltään työhönosoitus. Täytyypä sanoa, ettei nimeä aikanaan vaihdettu parempaan. Mitään työtä ei siis ole tarjolla, työtarjous on ainoastaan kehotus hakea jotain kaikille avointa työpaikkaa.

Työtarjoukseen pitää reagoida. Kaikista helpoimmalla pääsee, kun mukisematta tekee työtä käskettyä eli hakee tarjottua paikkaa ja klikkaa paikan haetuksi Oma asiointi -verkkopalvelussa. Jos ei oikeasti ole tehtävään pätevä, olet esim. sairaanhoitaja ja sinulle on tarjottu ylilääkärin pestiä, niin tarjous voidaan perua, kunhan pyydät sitä ennen hakuajan päättymistä. Jos et hae paikkaa ja annat asian vain olla, niin siirtyy se selvittelyyn ja seuraus on useimmiten karenssia. Ei aina, mutta useimmiten. Suurin osa karensseista tulee juuri näistä ''työstä kieltäytymisistä'' eli työtarjouksien sivuuttamisista. Jos et jostain syystä millään halua tarjottua työpaikkaa, niin käytä hakemusta laatiessasi mielikuvitusta. Anna nihkeytesi näkyä rivien välistä. En muutenkaan olisi kovin huolissani töihin joutumisesta, sillä suurin osa työtarjouksista ei johda työllistymiseen. Mitään tilastoa en tästä ole nähnyt, mutta voin näin kyllä väittää ihan perstuntumalta.

Viikko sitten oli Kalevan mielipidepalstalla kirjoitus, jossa joku onneton valitti saamastaan karenssista. Ei ollut ymmärtänyt, että työtarjous on velvoittava ja oli jättänyt hakematta. TE-toimisto kuulemma kohdentaa rangaistuksen hänen pieneen lapseensa, koska nyt ei ole rahaa ruokaan. Hohhoijakkaa, no niinpä varmaan. Tyypillä oli kuulemma useampi korkeakoulututkinto, mutta lukemisen ymmärtämisessä oli silti petrattavaa. Siinä tarjouslipareessa lukee nimittäin selkeästi, että ''tarjotusta työstä kieltäytyminen voi johtaa työttömyysetuuden menettämiseen.'' Ikävä tapaus, en sitä kiellä, mutta säännöt ovat samat kaikille. Itse olen kyllä aina lukenut kaiken TE-toimistolta saamani postin suurennuslasin kera, aina varmistaen, etten vaan jätä tekemättä jotain velvoitettua.

Työkkärin tädit ja sedät ovat vain ihmisiä. Ihmiset ovat erehtyväisiä, joskus tulee varmasti lähetettyä huonojakin tarjouksia. Mutta tarkistakaa omat hakukriteerinne Oma asiointi -palvelussa. Jos siellä lukee, että hakee metrosiivoojan tehtäviä, niin onko se kumma jos tulee työtarjous metrosiivoojan tehtävään? Jos siellä lukee, että vuorotyö käy, niin silloinhan se käy. Ajatustenlukija ei työkkärin täti ole.

Disclaimer: en ota sitten mitään vastuuta siitä mitä höpisen täällä blogissa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Bingo!

Osallistuin TE-toimiston määräaikaishaastatteluun helmikuun lopussa. Puhuin silloin puheripulin kourissa haastattelijan ihan pyörryksiin, ja haastattelija totesi, että tiedän ilmeisesti asiat paremmin kuin hän itse. Hän kertoi merkitsevänsä tietoihini, että olen kiinnostunut työstä myös TE-toimistossa. En tuolloin kyllä uskonut, että moisilla merkinnöillä mitään merkitystä olisi. 

Väärin uskottu. Eilen TE-toimistosta soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun. Heidän pitäisi kiireellisellä aikataululla löytää vuorotteluvapaasijainen nuorten työnvälityspuolelle. Haastattelu meni hyvin, ja niin minä sitten aloitan työt ensi viikolla työkkärin tätinä. Kyseessä on vain puolen vuoden pätkä, mutta pääsen kuitenkin ansiosidonnaiselle, jos työt eivät jatku.

Jihuu! Ajatelkaas, seuraavan kerran kun työkkärin täti soittaa, niin se saatan olla MINÄ. Jos se täti on hieman omituinen höpöttäjä, niin se luultavasti olen minä. 





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kevät koittaa

Koittaako se kevät? Se selviää huomenna. Sain juuri kutsun työhaastatteluun, tarjolla olisi puolen vuoden vuorotteluvapaasijaisuus. Huomenna haastattelu ja maanantaina töihin. En tiedä, haastatellaanko tehtävään muita. Sain sellaisen käsityksen, että paikkaa tarjotaan juuri minulle. Jos onnistun haastattelun ryssimään, niin sitten tietty ehdottelevat paikkaa jollekin muulle. En ryssi haastattelua, mutten kuitenkaan usko mitään ennen kuin nimi on työsopimuksessa. 

Voi antakaa nyt sitä työtä! Ja sitä palkkaa. Mistään palkattomasta työstä en jaksaisikaan innostua, kun ostoslistalla jonottaa kaikenlaisia hullutuksia, kuten polkupyörä, ehjät housut ja kengät, pimentävät verhot, kevättakki, tietokonehuolto, passin uusiminen... 

Eipä ole kummoisesti aikaa valmistautua työhaastatteluun, mutta ehkä niin on parempi. Ei tarvitse jännittää kuin 20 tuntia. Huomenna sitten joko riemu ratkeaa tai itken verta. Joka tapauksessa kerron sitten lisää, mitä kautta työtä tarjottiin ja millaisesta tehtävästä on kyse. Minähän en siis ole edes hakenut kyseiseen tehtävään, koska ei sitä minnekään ole avoimeksi ilmoitettu. Kyllä nyt on jännää!


tiistai 14. maaliskuuta 2017

16 työhakemusta tunnissa

Kyllä. Tekaisin juuri 16 työhakemusta alle tunnissa. On se kone! 

Yleensä työhakemuksia ei synny ihan tuohon tahtiin, mutta nyt hakemusten väsääminen oli näppärää, sillä laadin ne samalle työnantajalle ja tismalleen samanlaisiin tehtäviin. Sopiva hakukirjekin oli tallessa edelliseltä kerralta, ainoastaan tehtävänimike asiakaspalvelijan vaihto palveluneuvojaan ja copy paste vaan. Kela siis hakee parasta aikaa palveluneuvojia ympäri Suomen vähintään 5 kuukautta kestäviin työsuhteisiin. Lähetin ensin hakemuksen oman alueeni palveluneuvojan tehtävään, mutta sitten mietin, että samalla pommitan myös noita muitakin paikkoja toisilla paikkakunnilla. Muuttaminen lyhyen työsuhteen takia ei hirveästi innosta, viisi kuukautta on pieni pätkä, mutta kenties siinä ehtisi saada jalan oven väliin. Ihan jokaista paikkaa en hakenut, sillä minulla tuskin on minkään valtakunnan mahdollisuuksia isojen kaupunkien palveluneuvojan tehtäviin, joita hakevat sadat muut hakijat. Pienemmillä paikkakunnilla hakijoita on vähemmän, ja mahdollisuudet näin ollen hitusen paremmat. Minulle on aivan sama asuisinko Sotkamossa, Posiolla vai Sodankylässä. 



Jään odottamaan vastausta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni, sillä minulle on kertynyt ikäviä vaivoja, jotka vaikeuttavat työllistämistäni. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, joka ei kaikesta päätellen ole eduksi hakijalle, jos tehtävään kelpaisi vähempikin koulutus. Niin lapset, älkää hommatko mitään maisterin tutkintoja, jos ette ole varmoja, että saatte sillä töitä! Nimittäin jos työpaikat katoavat omalta alaltasi, niin voit käyttää sitä tutkintotodistusliparettasi takapuolen pyyhintään. Jos työhakemuksen käsittelijä pääseekin yli siitä ikävästä seikasta, että hakija on kouluttautunut ja sivistynyt, niin tuskinpa pääsee yli siitä, että tämä on sen lisäksi vielä työtön. Sillä oikeastaan millään koulutuksilla tai työkokemuksilla ei ole enää siinä vaiheessa merkitystä, sillä korkeakoulutettu työtönkin on työtön. Alinta kastia, pinkan pohjimmaiseksi vaan, ihan julkisesti laiskaksi, saamattomaksi ja epäonnistuneeksi todettu. 

Työttömien hyljeksimiselle työnhakutilanteessa pitäisi kyllä tulla stoppi, sanon minä. Se on tehtävä lakimuutoksilla, sillä en usko työnantajien asenteen miksikään muuttuvan ihan itsekseen. Lakeja säädetään eduskunnassa, mutta vaikuttamisen asioihin voi aloittaa jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017 (ennakkoäänestys 29.3.-4.4.), käyhän äänestämässä ajatuksen kanssa. Hallituksessa istuville puolueille voisi lähettää pikku myrskyvaroituksen. Muuten leikkuri lähtee taas surraamaan heti vaalien jälkeen.


tiistai 28. helmikuuta 2017

Koppi!

TE-palveluiden edustaja soitti määräaikaishaastattelun merkeissä. Nyt on siis minustakin otettu koppi! Joku välittää minunkin kuulumisistani. Kylläpä tuli varma tunne siitä, että haastattelujen myötä työllisyys kääntyy nousuun. 

Otteri Perpo on nyt tyytyväinen.

No niin, vitsit sikseen. Nuori mies TE-palveluista siis soitti ja suoritti minulle tämän paljon kohkatun haastattelun. Haastattelu ei poikennut millään tavoin edellisistä TE-palveluiden yhteydenotoista. Minulta kysyttiin, että olenko hakenut töitä. Olen toki. Millaisia töitä? Lähes kaikenlaisia. Oletko kiinnostunut työkokeilusta? En ole. Olin itse aktiivisempi osapuoli tässä haastattelussa, ja kerroin, että olen kiinnostunut sosiaalialan opinnoista. En tietenkään kertonut jo aloittaneeni opinnot, sillä kuten taas sain kuulla, jos ilmoitan opinnoista TE-palveluille, katkaistaan työttömyyskorvauksen maksatus ja tarkastellaan onko opiskelu päätoimista vai ei. Kukaan ei tiedä, kauanko tämä tarkastelu kestää. Viikkoja? Kuukausia? Ei voi tietää. Jos on ruuhkaa, niin voi kuulemma mennä kauan. Jos haastattelija olisi osannut hommansa, niin hänen olisi pitänyt kertoa minulle, että tarkastelua varten minun täytyy laatia opintosuunnitelma ja pyytää oppilaitokselta kirjallinen selvitys opinnoista. Mutta eipä tainnut haastattelija tällaisesta mitään tietää.

Minullakin oli kysyttävää. Kysyin, että saisinko varmasti soviteltua työttömyysetuutta, jos onnistuisin saamaan esimerkiksi osa-aikaisen henkilökohtaisen avustajan paikan. Olen nimittäin lukenut jostain sellaista, että jotta saa soviteltua työttömyysetuutta, pitää työnantajan pystyä valvomaan työaikaa. Tapahtuuko näin, jos työnantaja on yksityinen henkilö? Haastattelija ei tiennyt, hän pyysi ottamaan yhteyttä Kelaan, koska Kela maksaa etuuden ja siellä kuulemma tiedetään. Itse ajattelisin, että se on TE-palveluiden asia tietää, koska sieltähän annetaan Kelalle työvoimapoliittinen lausunto, jossa kerrotaan työttömän oikeus työttömyysetuuteen.

Sitten tiedustelin, että mahdanko minä mahdollisesti päästä osalliseksi tästä tulevasta konsulttifirmojen sparrauksesta? Miten oikein määräytyy, että kuka palvelujen kohteeksi pääsee? Lyhyen aikaa työttömänä olleet? Pitkäaikaistyöttömät? Korkeakoulutetut? Koulutusta vailla olevat? Tässä vaiheessa haastattelija oli jo täysin pyörällä päästään. ''Äääh... konsulttifirmat tekevät nämä haastattelut osin...''. No eivät tee, koska viranomaistoimintaa ei voi ulkoistaa, valistin. Konsulttifirmat ottavat osan työttömistä sparraukseen ja ilmeisesti näitä työttömiä ei tarvitse erikseen haastatella. ''No niinhän se taisi ollakin. Sinähän tiedät nämä asiat paremmin kuin minä.'' Sitten haastattelija kysyi, että olenko itse hakenut näitä TE-palveluiden haastattelijoiden työpaikkoja, koska kuulostaisin olevan hyvin perillä TE-palveluiden toiminnasta. Kerroin, että olin toki hakenut, mutta laihoin tuloksin. Siinä vaiheessa haastattelija kertoi merkitsevänsä tietoihini, että olen kiinnostunut TE-palveluiden neuvontatyöstä. Heille kuulemma välillä palkataan ihmisiä töihin palkkatuella, ja että valinta saatetaan tehdä näistä halukkaiksi ilmoittautuneista työttömistä. Jestas sentään. Olen hakenut TE-palveluille muistaakseni kuusi kertaa töihin. Olen siis omasta mielestäni ilmoittanut halukkuudestani jo monta kertaa aiemmin. Mutta nyt sain siis jonkinlaisen merkinnän tietoihini. Mahtaneeko siitä olla mitään hyötyä? Enpä usko.

Summa summarum: olin oikeassa, nämä määräaikaishaastattelut ovat vain samanlaisia puhelinsoittoja kuin aiemmin. Samat kysymykset, samat palvelut tarjolla. Ainakin osa haastattelijoista on uusia työntekijöitä, ja he saattavat olla tietämättömämpiä asioista kuin työttömät itse. Neuvoisin toimimaan haastattelun aikana näin:


  • Ole kohtelias. Haastattelijan tietämättömyys ja tarjottujen palveluiden hyödyttömyys saattavat tympiä, mutta ei kannata purkaa tätä tympimistä haastattelijaan. 
  • Mieti valmiiksi joku suunnitelma. Sano vaikka, että harkitset opintoja. Ei haittaa, vaikket oikeasti harkitsisikaan, kunhan  kuulostat siltä, että sinulla on joku suunta johonkin. Voit tiedustella mahdollisuudestasi omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella. Haastattelija ei tietenkään voi sinulle mitään päätöstä antaa, mutta hän saa kuitenkin kirjata tietoihisi, että olet kiinnostunut opiskelusta. Jotakin hän sinne tietoihin kirjaa kumminkin. On parempi, että kirjataan mahdollisuus opiskeluun kuin mahdollisuus esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan. 
  • Saatat olla ehkä masentunut ja lähes täysin toivosta luopunut. Tätä ei kannata kuitenkaan haastattelijalle kertoa, hän ei ole ystäväsi, eikä hänellä ole sinulle tarjota terapiaa saati palkkatyötä. Kerro, että haet vimmatusti töitä, vaikket lähettäisi kuin pari hakemusta kuukaudessa. Osoita, että olet työkykyinen ja -haluinen, ettet tarvitse mitään palkatonta työtä työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Muuten olet kohta työleirillä - anteeksi - työpajalla linnunpönttöjä kasaamassa. 
  • Tee ajoissa kaikki haastattelun aikana sovitut tehtävät. Hyväksy työllistymissuunnitelma, julkaise CV-netti, klikkaa rasti ruutuun, että haet töitä. 
  • Ole siis sovitteleva, mutta määrätietoinen. Älä anna viedä itseäsi kuin pässiä teuraalle. Jos et halua palkattomiin töihin, niin älä niihin suostu. Sinulla on oikeuksia. Muista, ettei työttömyys määritä ihmisarvoasi. Ei ole sinun syysi, ettei rakennemuutoksen ja talouskriisin puristuksessa sinulle riitä töitä. Haistata mielessäsi pitkä pee kaikille työttömien haukkujille ja töihinpotkijoille. Älä haastattelijallle kuitenkaan ääneen haistattele. Näytä puhelimen toisessa päässä keskisormea ilmaan, jos se helpottaa. Keitä haastattelun jälkeen kuppi kahvia, aukaise ikkuna ja kuuntele ulkoa tulvivaa keväistä linnunlaulua. ''Ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa, mut niil on tarpeeks kaikkea.'' 


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

And the Oscar goes to...

... ei tässä sentään vielä mitään Oscareita jaella. Mutta työpaikat on nyt jaettu. Kiitos mielenkiinnosta tehtävää kohtaan. 

Tammikuussa TE-palvelut lähetti minulle työtarjouksen eli ukaasin hakea avoinna olevaa määräaikaista ympäristötarkastajan tehtävää. Valintapäätös tuli, hakijoita oli 83 ja paikka meni - rumpujen pärinää - organisaatiossa jo ennestään työskentelevälle henkilölle. No mitäs siitä, en muuta odottanutkaan. Itse asiassa olen joskus työskennellyt tämän valitun henkilön kanssa, hyvä tyyppi, joten siinä mielessä ei minulla ole nokan koputtamista.

Työhakemuksen lähetettyä tein kuitenkin ihan huvikseni pientä tutkimusta tuttavapiirissäni. Tarkoitukseni oli tiedustella, että mitä ei työttömät tuttavani luulevat TE-palveluiden työtarjouksen tarkoittavan. Aloitin keskustelun sanomalla, että olen saanut TE-palveluilta työtarjouksen. Jokainen ''koekaniini'' reagoi ilmoitukseeni onnittelemalla lämpimästi työpaikan johdosta. Hämmästys oli suuri, kun nauraen kerroin, ettei minulle nyt suinkaan mitään työpaikkaa ole tarjottu, on ainoastaan karenssin uhalla kehotettu hakemaan kaikille avointa työpaikkaa. Joillekin asian ymmärtäminen oli vaikeaa: ''No mutta nyt sitten oikein reippaasti haet sitä paikkaa, esittelet osaamisesi. Tuohan on hieno mahdollisuus.'' Oli ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, ettei avoimeksi ilmoitettu paikka ole oikeasti avoinna ja ettei työtarjous pidäkään sisällään tarjousta työpaikasta.

Liian pienen otannan takia ei tästä nyt pitäisi päätellä yhtään mitään, mutta päättelenpä siltikin, että jos media ilmoittaa kissankokoisin kirjaimin, että tänä vuonna työtarjouksia lähetetään jopa puoli miljoonaa, niin suurin osa ihmisistä luulee, että työttömille ihan oikeasti tarjotaan töitä. Ynnäävät mielessään, että jos työttömiä on 242 000 (Tilastokeskuksen tammikuun höpöhöpö-lukema) ja työtarjouksia lähetetään yli puoli miljoonaa... tämähän tarkoittaa, ettei laiskoille työttömille vain työ kelpaa! Tuet pois, niin rupeaa se työ maistumaan! Jos tämmöistä propagandaa kansalle syötetään, niin on varmasti helpompi saada siunaus uusille ''vaikeille päätöksille'' eli sosiaalitukien leikkaamiselle. Työttömien pakottaminen palkattomiin töihin tuntuu ehkä myös ihan hyväksyttävältä, koska nähtävästi työttömät makaavat mieluummin kotona kuin ottavat tarjottua työtä vastaan. Heidät on pakko pakottaa vapaaehtoisesti vapaaehtoistöihin... mitään palkkaa ei työstä toki tarvitse maksaa, koska saavathan työttömät sosiaalitukia. Melkoinen la la land koko Suomi.