Yleensä työhakemuksia ei synny ihan tuohon tahtiin, mutta nyt hakemusten väsääminen oli näppärää, sillä laadin ne samalle työnantajalle ja tismalleen samanlaisiin tehtäviin. Sopiva hakukirjekin oli tallessa edelliseltä kerralta, ainoastaan tehtävänimike asiakaspalvelijan vaihto palveluneuvojaan ja copy paste vaan. Kela siis hakee parasta aikaa palveluneuvojia ympäri Suomen vähintään 5 kuukautta kestäviin työsuhteisiin. Lähetin ensin hakemuksen oman alueeni palveluneuvojan tehtävään, mutta sitten mietin, että samalla pommitan myös noita muitakin paikkoja toisilla paikkakunnilla. Muuttaminen lyhyen työsuhteen takia ei hirveästi innosta, viisi kuukautta on pieni pätkä, mutta kenties siinä ehtisi saada jalan oven väliin. Ihan jokaista paikkaa en hakenut, sillä minulla tuskin on minkään valtakunnan mahdollisuuksia isojen kaupunkien palveluneuvojan tehtäviin, joita hakevat sadat muut hakijat. Pienemmillä paikkakunnilla hakijoita on vähemmän, ja mahdollisuudet näin ollen hitusen paremmat. Minulle on aivan sama asuisinko Sotkamossa, Posiolla vai Sodankylässä.
Jään odottamaan vastausta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni, sillä minulle on kertynyt ikäviä vaivoja, jotka vaikeuttavat työllistämistäni. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, joka ei kaikesta päätellen ole eduksi hakijalle, jos tehtävään kelpaisi vähempikin koulutus. Niin lapset, älkää hommatko mitään maisterin tutkintoja, jos ette ole varmoja, että saatte sillä töitä! Nimittäin jos työpaikat katoavat omalta alaltasi, niin voit käyttää sitä tutkintotodistusliparettasi takapuolen pyyhintään. Jos työhakemuksen käsittelijä pääseekin yli siitä ikävästä seikasta, että hakija on kouluttautunut ja sivistynyt, niin tuskinpa pääsee yli siitä, että tämä on sen lisäksi vielä työtön. Sillä oikeastaan millään koulutuksilla tai työkokemuksilla ei ole enää siinä vaiheessa merkitystä, sillä korkeakoulutettu työtönkin on työtön. Alinta kastia, pinkan pohjimmaiseksi vaan, ihan julkisesti laiskaksi, saamattomaksi ja epäonnistuneeksi todettu.
Työttömien hyljeksimiselle työnhakutilanteessa pitäisi kyllä tulla stoppi, sanon minä. Se on tehtävä lakimuutoksilla, sillä en usko työnantajien asenteen miksikään muuttuvan ihan itsekseen. Lakeja säädetään eduskunnassa, mutta vaikuttamisen asioihin voi aloittaa jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017 (ennakkoäänestys 29.3.-4.4.), käyhän äänestämässä ajatuksen kanssa. Hallituksessa istuville puolueille voisi lähettää pikku myrskyvaroituksen. Muuten leikkuri lähtee taas surraamaan heti vaalien jälkeen.
Olen itsekin työttömänä hakenut Kelalle skannaajaksi datanomin papereilla ja toimistotyöstä kokemusta omaavana, mutta arvatenkin en tullut valituksi. En tiedä olenko oikeassa, mutta jotenkin minusta vaikuttaa, että Kela on hyvinkin sisäsiittoinen työpaikka ja sinne ei ole mitään asiaa, ellei heille päin ole jo valmiiksi suhteita olemassa. Ja tietenkään se työttömän status ei todellakaan paranna hakijan mahdollisuuksia.
VastaaPoistaTuollainen laki työttömien palkkaamisesta olisi erittäin hyvä juttu, koska eivät ne työnantajat muuten meitä palkkaa. Nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa niitä työpaikanvaihtajiakin on jonoiksi asti, niin miksipä työnantajat heidän sijaan palkkaisivat työttömiä.
Olen samaa kuullut, suhteilla mennään. Sähköisessä rekryssä oikein kysytään, että kuka talon sisältä voi suositella sinua. En ole moiseen muualla törmännyt. Lakimuutokset voitaisiin aloittaa vaikka vuorotteluvapaasta. Nyt saa palkata sijaiseksi vastavalmistuneen tai alle 25- vuotiaan tai yli 55-vuotiaan työttömän heti yhden työttömyyspäivän jälkeen. Minusta valitun pitäisi olla reilusti työtön. Kortistossa vähintään kolme kuukautta tai enemmänkin. Työpaikanvaihtajilla on aina etu puolellaan, eivät he tarvitse vuorotteluvapaan tuomaa mahdollisuutta yhtä kipeästi kuin oikeasti työtön.
PoistaSamaa mieltä tuosta vuorotteluvapaa-jutusta. Nythän riittää 90 päivää työttömyyttä viimeisten 14 kuukauden aikana. Mielestäni pitäisi vaatia enemmän työttömyyttä ja vaikka vähintään 3kk ennen sijaisuuden alkua.
PoistaItse tiedän tapauksia että ollaan jo oltu kunnan palkkalistoilla tai talossa sisällä ja tehty pätkää silloin ja kesälomientuurausta tällöin ja sitten kun tulee tällainen vuorottelunvapaasijaisuus niin aletaan laskea tuleeko nuo 90 päivää työttömyyttä täyteen. Ja nehän tulevat suht helposti. Nuorista ja vanhoistakin löytyy pitempiaikaistyöttömiä joita pitäisi tukea tällä systeemillä.
Ja näitä kyseisiä paikkoja ei tietenkään edes ilmoiteltu missään kun tekijä oli jo valmiiksi valittuna.
t. työtön myös
Vaadittaisiin edes tuo 90 työttömyyttä kaikilta. Nythän siis voidaan valita tyyppi, joka ei ole kuin sen yhden päivän työttömänä, jos on vastavalmistunut alle 30-vuotias (tutkinnon suorittamisesta alle vuosi) tai alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. Yhden päivän, viikon tai parin kuukauden työttömänä ollut ei minusta vielä tarvitse tällaista apua työllistymiseen. Esimerkiksi yhden hakemani vuorotteluvapaan sijaisuuden sai tyyppi, joka oli alle 30-vuotias ja alle vuosi sitten valmistunut. Työttömänä hän ei ollut ollut kuukauttakaan, tuskin viikkoakaan, se selvisi ihan googlettamalla. Minusta tämä ei ole lain hengen mukaista, jos "tarkoitus on antaa työttömälle työnhakijalle mahdollisuus kerryttää työkokemusta määräaikaisesta työstä." Mielestäni vähintään 6kk työttömyyttä pitäisi vaatia. Yli 55-vuotiaita voidaan suosia, ikähän on Suomessa samanlainen rikos kuin itse työttömyys. Nuoria en erityisesti suosisi, sillä nuorilla on juuri se iän tuoma etu puolellaan. Nuori on kaunis, terve ja innokas, vaikka olisi oikeasti millainen velliperse tahansa.
PoistaTuo seikka nuoruudesta varmasti pitää paikkansa.
PoistaKerroin tuossa aikaisemmassa kommentissani, että olen datanomi ja ollut toimistotyössä ja muistan sen työn haastattelussa 29-vuotiaana, kun työkaverit esimiestäni myöten olivat keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisia niin tuntui, ettei miespuolisena hyvää partavettä kummempaa vaatinut saadakseen sen paikan. En nyt halua itsekehun sinne asti löyhkäävän, mutten siltikään mikään ”Notre Damen kellonsoittajakaan” ole, enkä joutunut sitä kurkkuakaan sinne farkkujen lahkeeseen tunkemaan.
No, paska huumori taas sikseen, mutta pointtini kuitenkin on, että kyllä siitä nuoruudesta on paljonkin hyötyä työllistymisessä. Nykyisinhän puhutaan, että jo nelikymppinenkin on aivan täysin vanha pieru työmarkkinoilla, vaikka omasta mielestäni ihminen on juurikin silloin siinä parhaimmassa iässään.
"Kiitos hakemuksestasi valvojan virkaamme. Hakemuksia saimme 25.
VastaaPoistaKaupungin rekrytointikäytäntöjen mukaisesti ensimmäisenä on vuorossa anonyymi ansiovertailu, jota varten teen valitseville esimiehille raportin, josta ilmenee vain tutkintosi ja työkokemuksesi. "
Tällainen ilmoitus pääsi yllättämään kun kaupungille hain töihin. Teoriassa siis pitäisi merkata vain kokemus ja koulutus. Käytännössä sitten aivan eri juttu...
Olisi kyllä mainio asetus, että ensisijaisesti palkattaisiin työttömänä pisimpään ollut. Loppuisi osaltani se ikkunan takana pakkasessa värjöttely ja ikkunoiden lävitse tuolileikkien katselu...
Ohhoh, olipas erikoista. Että eikö kutsutakaan viittä hakijaa haastatteluun ja palkata se ennalta jo valittu? Näin saatetaan toki tehdäkin. Kun kerran työkokemukset näkyvät, niin siellähän näkyy, jos yksi tyyppi sattuu olemaan jo samoja hommia toimittamassa. Yllätys, yllätys.
PoistaKyllä erinäisiä keppejä ja kait sitten porkkanoitakin pitäisi työnantajille kehitellä, jotta palkkaisivat myös työttömiä. Muuten todella karu kohtalo odottaa yhä vain isompaa määrää ihmisiä, kun pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Mihinkään ei kelpaa, oli sitten kuinka kokenut ja koulutettu.
Itselläkin on työpaikka haussa Kelassa. Hakemuksestani on kulunut yli kuukausi, enkä ole vieläkään saanut siihen vastausta.
VastaaPoistaOnkohan työhakemusten käsittely yhtä hidasta siellä kuin toimeentulotukien.
Saankohan minä sitten yhtäaikaa 16 ei kiitos tällä kertaa -viestiä. Voi sitä onnenpäivää.
PoistaRiippuu asuinalueesta, onko toimeentulotukihakemusten käsittely hidasta. Keskimääräinen käsittelyaika on nyt jotain 10 arkipäivää. Lain mukaan päätös pitäisi syntyä 7 päivässä. Päätös viivästyy, jos hakemukseen ei liitä tarvittavia liitteitä. Jos tilanne on selkeä ja liitteet hakmeuksen mukana, niin päätös tulee melko nopeasti. Itse hain maaliskuulle tukea ja päätös tuli viidessä päivässä. Hakemuksen tekemiseen meni puoli tuntia. Saan sekä työmarkkinatukea että asumistukea ja toimeentulotukea sain noiden päälle vielä 110 euroa. Että kyllä kannatti hakea. Lisäksi Kela maksoi 2/3 vakuutuslaskusta, terveyskeskusmaksun ja päätöksen mukana oli maksusitoumus apteekkiin mahdollisia lääkeostoja varten. Tukea pitää hakea erikseen joka kuukausi, mutta jatkossa ei tarvitse liittää kaikkia liitteitä. Tiliotteet pitää olla, sillä jos saa jostain ylimääräistä rahaa, veronpalautusta, lottovoiton, perinnön, avustusta sukulaisilta, keikkatyöstä palkkaa, niin se otetaan tulona huomioon. Ja loppuun todettakoon, että todellakin mieluummin kävisin töissä ja maksaisin kaiken ihan itse, mutta jos kerran töitä en saa, vaikka mitä kevätjuhlaliikkeitä tekisin, niin todellakin haen kaikki saatavilla olevat tuet pois.
Itsellä kesti 14 arkipäivää, ennenkuin hakemukseni hyväksyttiin.
PoistaNäyttää siltä, että Kelan rekrytointi on toimeentulotukien käsittelyäkin hitaampaa, sillä en ole vieläkään saanut hakemukseeni vastausta.
Työnhaku on työttömän työtä - näin muistan jostain lukeneeni.
VastaaPoistaNoh, työstähän täytyy saada myös palautetta. Työ voi olla hyvin tehty, vaikkei työpaikkaan tulekaan valituksi. Tästä lähtökohdasta ja myös kyllästymisestä kuluneisiin fraaseihin "Hei, kiitos hakemuksestasi. Olemme valinneet tehtävään jne. ..." olen säännönmukaisesti ottanut yhteyttä työpaikkailmoituksessa mainittuun yhteyshenkilöön tai rekrytoinnista vastaavaan henkilöön, ja sinnikkäästi pyytänyt palautetta hakemuksestani ja perusteluita asioihin joiden arvelen olleen kohdallani merkittäviä tai jotka muuten kiinnostavat minua. Valmistelen ennalta noin kymmenen kysymystä, joihin haluan vastauksen.
Kyllähän noiden hakemusten rakenteluun menee sen verran paljon aikaa ja vaivaa, että mielestäni ansaitsen niistä perustellun palautteen - varsinkin kun en tullut valituksi. Ja tarvittaessa minulta löytyy röyhkeyttä, että jaksan soittaa puhelimitse aurinkoisen hyväntuulisen kuuloisena ja käydä rohkeasti keskusteluun. Vastapuoli on tosin välillä hieman hämmentyneen oloinen kun joutuu selvästi vaivaamaan päätään perusteluiden ja ansioiden vertailussa, mutta vastailee kyllä kun jaksan itse esiintyä itsevarmana ja puhua vakuuttavan matalalla äänellä. Sen sijaan sähköpostipyyntöjen taakse jääminen johtaa yleensä heikompaan tulokseen ja silloin vastapuolella on myös enemmän aikaa keksiä vastauksiin jotakin "hyvää tarinaa".
Toisinaan palautetta ei oikein ensin vaivauduta antamaan kiireisiin tms. tyhjänpäiväsiin syihin vedoten. Tällaisissa tilanteissa olen käyttänyt "tehokeinona" palautteen saamiseksi mainintaa vaikkapa että hain paikkaa TE-toimiston "työtarjouksena". Tiedoksenne että TE-toimiston työtarjous on velvoittava, ja koska en tullut valituksi tehtävään, minun on laadittava yksityiskohtainen raportti TE-toimistolle työnhakuprosessista työmarkkinatuen maksatuksen jatkamiseksi nk. karenssin uhalla. Kyseessä on työnhaun aktivointikeino, jolla pyritään edistämään työttömien työnhakuprosessin onnistumista ja kerätään tietoa työnhakuprosessista. Kyseistä raporttia varten minun on saatava tietoja työhakemuksen arvioineelta henkilöltä, joten otin yhteyttä teihin.
Kun tietää enemmän niin luulee ja arvailee vähemmän. Kerätyn palautteen perusteella olen mielestäni myös saanut kehitettyä omia hakemuksiani jonkin verran - tai ainakin ymmärrän enemmän mistä asiasta valintani on jäänyt kiinni. Niistä on siis ollut ihan myötyäkin pelkän huvin sijaan. Toki lopullisestihan se hyöty mitataan työsopimuksen allekirjoittamisena. Eli sitä kohti.
Hyvä että joku jaksaa penätä vastauksia. Itse olen kyllä vakuuttunut, ettei hakemuksissani, CV:ssäni tai osaamisessani ole mitään vikaa. Ei vain ole tarvittavia suhteita, ei lähes katkeamatonta työhistoriaa, väärä koulutus, liian korkea koulutus, ikää joihinkin tehtäviin liikaa. Pitäisi olla 26-vuotias tradenomi, joka on vielä töissä edellisessä työpaikassa ja hakee nyt ''uusia haasteita''. Pitäisi tykätä mansikkasiideristä, spinningistä, shoppailusta ja poikaystävän kanssa matkustelusta. Pitäisi olla melko hajuton ja mauton ja mielipiteetön. Pitäisi osata kaikkea melko hyvin, muttei mitään erinomaisesti. Pitää olla naisellinen, pelätä hyönteisiä, varsinkin hämähäkkejä, eikä olla joku friikki joka sanoo, etteivät hämähäkit itseasiassa ole hyönteisiä vaan hämähäkkieläimiä. Pitäisi ajaa autolla töihin, eikä hinkata pyörällä niin kuin mikäkin ekohippi. Eväänä pitää olla kanasalaattia, eikä mitään linssipataa.
PoistaMikähän siinä muuten on, kun ainakin itse olen näin miehenä aikaisempien työpaikkojeni lounasaikoina taukotilassa huomannut, että naisilla on ollut todella monesti juurikin se lähemmäs 10 euron hintainen ja muovipakkaukseen pakattu valmiskanasalaatti eväänä? Olisi joskus aivan hulvatonta, kun joku mimmi vetäisikin esiin HK:n sinistä ja popsisi sen kylmänä ja hörppisi piimää päälle suoraan purkista.
PoistaMielestäni siinä linssipadassa ei ole mitään vikaa ja ainakin itse olen monesti vapaalla tehnyt ”länkkäri-tyyliin” papupataa ja syönyt sen suoraan paistinpannulta ja asiaanhan sitten tietenkin kuuluu, että ne padan jämät kaavitaan vielä suuhun vaalean leivän kanssa.
Tuo voisikin olla hyvä idea. Yleensä palaute vain on:"Tuleva esimies on arvioinut osaamisesi ja se ei ole tähän tehtävään riittävä"- tyyppinen vastaus, jos ylipäätään mitään vastausta koskaan tulee.
VastaaPoistaNiillä papereilla voi työkkärin mukaan heittää vesilintua kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
VastaaPoistaSen jälkeen voi alkaa tulemaan postiluukusta "työtarjouksia" muihin kuin oman alan töihin. Kieltäytymisestä napsahtaa neljän ja puolen kuukauden mittainen karenssi.
Millä tahansa papereilla voi heittää vesilintua jos ei ole opiskelujen aikana onnistunut verkostoitumaan kanssaopiskelijoiden ja alansa yrityksien johtohahmojen kanssa. Ensimmäinen vielä jotenkin onnistuu, mutta jälkimmäinen...
VastaaPoistaTämä on kyllä valitettavan totta.
PoistaJos ei silloin nuorena heti opintojen jälkeen onnistu kiinnittymään vahvasti sinne työelämään, niin ei se enää sitten varttuneempanakaan onnistu. Siinä jää helposti sellaiseen pitkien työttömyysjaksojen, pätkätöiden ja TE-toimiston aktivointitoimien kierteeseen eläkeikään asti.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/taman-vuoden-palkkatukirahat-loppuivat-pohjois-pohjanmaalla/755071/
Nyt jo maaliskuun lopussa näyttäisi ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla rahat loppuneen palkkatuella työllistämisestä, joka on ollut monelle pitkäaikaistyöttömälle ainut realistinen keino saada edes muutamaksi kuukaudeksi oikeaa palkallista työtä.
Minä olen jo luovuttanut. Olen liian vanha, väärää sukupuolta ja työhistoria on liian repaleinen. Suhteita ei ole, edes ystävyyssuhteita, sitä tämä pitkäaikaistyöttömyys tuo tullessaan: rahapula, häpeä, eristäytyminen, syrjäytyminen.
VastaaPoistaOlen parhaani tehnyt, suorittanut monta tutkintoa, vaan ei auta. Jos tutkinto olisikin sopiva, ei ole sitä vaadittua 5 - 10 vuoden työkokemusta vastaavista tehtävistä.
Eipä tällaisella elämällä ole mitään virkaa. Ei ole uraa eikä perhettä, ja ikää on jo niin paljon että kummastakaan on turha enää edes haaveilla.
Nyt pitää vain miettiä millä saan hengen siististi ja kivuttomasti irti itsestäni. Saavat veronmaksajat huokaista helpotuksesta, kun yksi lois'eläjä luovuttaa.
No se ”luovuttaminen” voi olla sen toivottoman työn hakemisen suhteen aivan oikea vaihtoehto mielenterveyden kannalta, mutta älä nyt koko elämässäsi sentään luovuta! Ei se työ ole se koko elämä!
PoistaVarmasti valtaa pitävät olisivat mielissään, kun moni meistä pitkäaikaistyöttömistä luovuttaisi ja tappaisi itsensä. Saisivat säästöjä ”turhista” kulueristä.
Kuitenkin tulevaisuudessa työttömyys tulee vain lisääntymään ja se pitää vain hyväksyä.
Ei ole sinun vikasi, ettei sinulla ole sitä palkallista työtä ja sen työn varaan ei kannata nykyisin sitä omaa identiteettiään rakentaa.
Itsekin olen pitkäaikaistyöttömänä välillä valvonut, ryypäännyt ja itkenyt öitäni, että miten helvetissä sitä taas jaksaa nousta aamulla, mutta jotenkin sitä on vielä löytynyt virtaa siihen taistelemiseen.
Et kuitenkaan ole yksin tuntojesi kanssa ja meitä on täällä jo satoja tuhansia! Ei tarvitse hävetä sitä omaa tilannetta ja masentuneisuutta.
Näiltä hyviltä työttömyysblogeiltakin löytyy paljon vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat ihan samassa kusessa kuin sinä itsekin.
Eli siinä mielessä ei tarvitse yksin olla.
Ja miten niin ”väärää sukupuolta”?
PoistaMuistaakseni tämänkin blogin pitäjä on nuorempana veivannut trukkia ja tehnyt muitakin ”äijämäisiä” töitä.
Mielestäni ei sillä tavalla voida puhua, että mikä olisi se ”oikea” työ kullekin sukupuolelle, vaikka olisit miehenä ballerina tai naisena miesten sukupuolitautien erikoislääkäri.
Minäkin olen luovuttanut monesti ja suunnitellut itseni offaamista kivuttomasti ja siististi, ettei löytäjälle tule traumoja tai asuntoyhtiölle siivottavaa. Kuitenkin olen jostain löytänyt sen suunnattoman vitutuksen, etten aio suoda sitäkin palvelusta yhteiskunnalle, että lähtisin siististi. Alan suunnittelemaan vyöttäväni itseeni kaksikymmentä kiloa räjähteitä ja livahtavani jonnekin päättäjien kongressiin. Sitten olen rauhoittunut kun olen oivaltanut, että jo vuosien aikana se on nähty, että vaikka miehitys kyseisessä rakennuksessa vaihtuu niin maamme kurjistuu koko ajan, joten tuollainen isku olisi hukkaan heitettyä dynamiittia. Olen sen verran eko-ihminen, etten tykkää turhanpäiväisestä kuluttamisesta.
PoistaSitten kun olen vielä rauhoittunut, mutta kuitenkin hyvin vittuuntunut, niin päätän kiusallani elää 115 vuotiaaksi ja kuormittaa systeemiä parhaani mukaan. Jos en pääse osaksi koneistoa, edes yhdeksi rattaaksi pyörittämään yhteiskuntaa, niin sitten minun on valittava se rooli, jossa olen se kuuluisa kapula siellä rattaissa...
En taustojasi tiedä sen tarkemmin, enkä kannusta kummankaan ratkaisun suuntaan, sillä syvyyksissä kyntäneenä tiedän, että toisten sanat eivät koskaan tavoita sisintä.
Se mitä pyydän on, että miettisit, että vaikkei yhteiskunta tarvitse sinua tai minua niin tarvitseeko joku/jokin muu? Itse olen saanut iloa oravista, joita ruokin takapihallani. Olen yhden sankarin kesyttänyt liiaksikin kun kesällä se tulee sisältä, ovenpielessä sijaitsevalta pähkinäpussilta hakemaan pähkinöitä, jos en ole muistanut/ehtinyt täyttää ruokinta-automaattia...Yhtä oravaa olen päässyt syöttämään kädestä. Olen takapihallani bongannut oravia parhaimmillaan kahdeksan kappaletta. Niiden lisäksi olen bongannut: Urpiaisia, Musta-&räkättirastaita, käpytikan, palokärjen, puukiipijän, punarinnan, peukaloisen, Tilhin, Kuusitiaisen, nokkavarpusen, tali-ja sinitiaisia, varpusia, harakan, variksen, korpin, kahden pulun parittelun metrin päästä takaovelta, ketun, jäniksen poikasen, Labradorin noutajan kokoisen rusakon. Varmaan jotain unohtui, mutta pointtini oli kai se, että olen löytänyt iloa luonnosta. Noita ötököitä ruokkimalla saa seurata niiden käyttäytymistä yksin, keskenään ja ihmisten suhteen. Sen seuraaminen on mielenkiintoista ja vie aina hetkeksi ajatukset pois omasta arjen kurjuudesta. Niin, en asu maalla vaan vaan rivitalossa, teitä pitkin 5 km päässä Turun keskustan torilta.
Minulla on kai siinä mielessä onnea, että olen aina ollut hieman erakkoluontoinen. Viihdyn hyvin ihan omassa seurassani, saatan käydä elokuvissa tai kahvilassa yksin. Joskus teen muutaman päivän luontoretkiä ja nukun teltassa ihan yksin tai nykyisellään tietenkin karvakorvan kanssa. Pitkospuille en kaipaa mitään perästä vedettävää kitisijää, joka valittaa itikoista ja puhua pälättää linnunlaulun päälle. En ole kuitenkaan seurassa epäsosiaalinen vaan puhelias ja hyväntuulinen. Työnsaanti ei siis kaadu puuttuviin vuorovaikutustaitoihin. Nykyisellään olen kyllä työttömyyden ja rahapulan takia hieman liian paljon yksin. Mitään miesjuttuja en edes mietikään ennen kuin työ- ja rahatilanne paranee. Onneksi en halua lapsia, joten sitä asiaa ei tarvitse murehtia. Ymmärrän kyllä, että jos haluaa perheen, niin työttömyys tuntuu varmasti monin verroin musertavammalta.
PoistaKuulostaa varmasti lattealta, mutta kehottaisin vielä jatkamaan työelämään pyrkimistä. Jos on yhtään opiskeluhaluja, niin vaikka opiskelemaan jotain. Työpaikkaa ei opiskelu takaa, mutta saapahan päälle jotakin tekemistä. Ja sisältöä elämään pitää vaan yrittää löytää muusta kuin työstä. Tuo luonto on hyvä, jos se yhtään kiinnostaa. Jos paikkakunnalla on aktiivinen luonnonsuojelyhditys, niin siihen voi liittyä. Ainakin tällä seudulla on tosi aktiivinen yhditys, joka järjestää mitä erilaisimpia retkiä ja tapahtumia, joihin on tosi matala kynnys lähteä mukaan. Luontoihmiset ovat lähes poikkeuksetta erittäin rentoja ja ystävällisiä. Itselle mieleenpainuvin retki oli Ahvenanmaan Lågskärille järjestetty viiden päivän retki. Siellä sitä bongattiin päivät lintuja ja yövyttiin vanhalla luotsiasemalla.
Esimerkiksi tällä tavalla "väärää" sukupuolta: nuorena (nais)insinöörinä sain tyytyä koulutusta vastaamattomiin pätkätöihin, vakinaisiin ei otettu koska "työkokemusta ei ollut tarpeeksi". Minua nuoremmilla ja vähemmän työkokemusta omaavilla miehillä työkokemuksen puute ei ollut vakipaikan saamisen este. Miksi näin? No siksi, että lapsentekoikäisen naisen palkkaaminen on työnantajalle riski.
VastaaPoistaKun vahinko tapahtuu (eli pätkätyökierre alkaa) jo uran alussa sen sukupuolen vuoksi, jatkossa onkin sitten viallinen sen repaleisen työhistoriansa vuoksi. Eikä auta edes uudelleenkouluttautuminen, repaleista työhistoriaa ei ehjäksi saa.
https://www.youtube.com/watch?v=RYs47qcRjvw&list=PL_e_vEBOvYG-AY-PpJw051NKVU0TNYx4F&index=21
Poista:)
Hei miten kävi? Eksyin äsken blogiisi, ja huomasin et aika samoja paikkoja ollaan haettu. Täällä ei Kelasta ole kuulunut mitään.
VastaaPoistaSain toissa päivänä yhden ei kiitos -vastauksen. En päässyt Haapavedelle töihin, byyhyy. Vielä 15 tulematta. Niin ja eilen tuli Kelalta niin ikään ei kiitos -viesti yhteen aikaisemmin hakemaani tehtävään. En usko pääseväni Kelalle edes haastatteluun, olipa kyse sitten mistä tehtävästä tahansa, mutta haen paikkoja kuitenkin, koska koulutuksen ja varsinkin työkokemuksen puolesta minun pitäisi kelvata tehtäviin.
PoistaMiksi vaivautua? Tyhjän saa pyytämättäkin. Julkisen sektorin paikat täytetään suhteilla.
VastaaPoistaEihän työttömillä ole mitään ihmisarvoa. Niitä täytyy patistaa aktivoitumaan ja hakeutumaan töihin. Sanktioiden uhalla. Työttömyys on oma vika. Ellei työllisty, tulee sanktio. Aktiivisuus ei tosin mitään auta, sillä rekrytoivassa päässä taas työttömiin ei kosketa pitkällä tikullakaan. Propaganda on tehnyt tehtävänsä ja työttömät on leimattu laiskoiksi, päihdeongelmaisiksi, työtä vieroksuviksi pummeiksi. Joka puolelta syyllistetään. Mitä helv tässä pitäisi tehdä? Ryhtyä terroristiksi?
Ei pelkästään julkisen puolen paikat vaan myös yksityisen sektorin... Arvot ovat koventuneet ja tässä niistä oiva kirjoitus:
Poistahttp://www.aamulehti.fi/kotimaa/professori-vapaaehtoisesti-viimeisen-turvan-varassa-elavia-sosiaalipummeja-ei-juuri-ole-24363397
Joo, välillä omat ajatukset kulkee samaa rataa. On tosi voimaton olo, koska leimataan osaamattomaksi ja laiskaksi vain sen takia, ettei kukaan suostu palkkaamaan. Kaikista eniten ehkä ärsyttävät kommentit tyyliin "jos sinulla ei ole sellaista osaamista, josta kukaan on valmis maksamaan, jos et tuota mitään lisäarvoa, niin tietenkin olet työtön." WTF? Kyllä minulla on paljonkin sellaista osaamista, josta muille näytetään maksavan ihan rahapalkkaa. Väitän, että sitä osaamista on enemmän kuin monella työelämässä olevalla. Mutta koska olen tipahtanut työttömäksi, niin en työnantajien asenteen takia pääse edes työhaastatteluun. Minkäs teet? On se muuten jännä, että jos olisit työelämästä pois muutaman vuoden alalta, jossa työntekijöistä on pulaa, niin ihan varmasti kelpaisit taas halutessasi töihin. Vai olenko väärässä? Veikkaan kyllä, että vaikkapa sairaanhoitaja pääasee ongelmitta töihin, jostain maagisesta syystä hänen osaamisensa ja elämänhallintansa on ihan kondiksessa.
PoistaKiitos tästä blogista!! Tuntuu melkein siltä ku ois tällaisellä työttömälläki kollegoja :) Tiedän kyllä etten ole maailman ainut 30-40-vuotias työnhakija, mutta tuttavapiirissä ei ole kohtalotovereita. Suhun on helppo samaistua.
VastaaPoistaEipä kestä. Kyllä meitä kollegoja piisaa. Itsellänikään ei ihan lähipiirissä ole työttömiä, sukulaisissa ja tuttavissa muutama. Yhtään sellaista työtöntä en tunne, joka ihan omasta halustaan olisi työtön. Kaikilla on jonkinlainen koulutus, monilla useampi tutkinto. Siksi onkin niin kuvottavaa lukea poliitikkojen, joidenkin yrittäjien ja jopa joidenkin asiantuntijoiden lausuntoja siitä kuinka työttömyys johtuu työhaluttomista ja osaamattomista työttömistä.
Poista30-40 vuotiaiden kuuluisi viettää niitä ns. "ruuhkavuosia". Valitettavasti vain osalla käy niin, että on ruuhkaa ainoastaan sähköpostissa: "kiitos hakemuksestasi, emme valinneet sinua"-viestien kanssa.
VastaaPoistaOsattoman runollista ilmaisua on harvinaisen miellyttävää lukea!
Jaa että oikein runollista! Kiitosta vaan :) Taitaa tosiaan itsellä jäädä ruuhkavuodet välistä. Töihin ehkä vielä jossain vaiheessa pääsee, mutta muuten ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin tai osallistua vanhempainiltoihin. Vapaaehtoistyö kyllä kiinnostaa, mutta joka tapauksessa en haluakaan mitään täyttä kalenteria. Pitää olla riittävästi omaa möllötysaikaa.
PoistaVoi ihana että löysin blogisi. Talletan, linkkaan ja tulen takaisin! Vuosi työttömyyttä tässä takana ja meinaa pää levitä. Samoja mietteitä. Tulen rapsuttamaan kylkeä vertaistuen toivossa!
VastaaPoistaSuosittelen tutustumaan mys työpaikattoman blogiin ja miksei jotain minunkin raapustuksiani voi vertaistuen nimissä käydä kurkkaamaassa
PoistaSinun qilla blogia ei taidakaan voida kaikki lukea?
PoistaHeippa. Tervetuloa joukkoon tummaan :)
Poista