maanantai 21. heinäkuuta 2014

Apua, aivoni vuotavat!

Tänään maanantaina työttömyys ahdistaa taas sen verran, että kohta aivoni todellakin vuotavat. Nimittäin ulkomaille. Pitäkää tunkkine, arvon Suomi-neito. Pitäkää työttömyyskorvauksenne, hyödyttömät TE-palvelunne ja orjatyönne (työvoimakoulutus). Minä en hyväksy työttömyyttäni, enkä suostu työharjoitteluun tällä koulutuksella ja työkokemuksella. Jo se on p*rkele, jos tällä maalla ei ole osaavalle ihmiselle muuta tarjota kuin luuta kouraan.

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan aivovuoto tarkoittaa työikäisten koulutettujen ihmisten muuttamista maasta toiseen, jolloin alkuperämaa häviää osaavan työvoiman suhteen. Montakohan tuhatta per vuosi minunkin opintoni tulivat maksamaan Suomen valtiolle? Mikä järki on kouluttaa ihmisiä kalliisti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, kun on tiedossa, että iso osa valmistuneista päätyy joko kortistoon, lattioita moppaan tai kahvia keittämään? Laatikon terävimmät työkalut laitetaan joko hyllylle ruostumaan tai sellaisiin hommiin, joihin tylsempikin työkalu pystyisi.

Mun pakko matkustaa on jonnekin
Entisestä pois juna vie
On aivan sama minne kiirehdin 
Kun vain pitkä on tie 

Nyt vaan pitää miettiä, että minne sitä suuntaisi? Missä on töitä ja minne voi muuttaa ilman liian monimutkaista luparumbaa? Englannissa olen asunut ennenkin, joten se suunta ainakin selvitellään. Norjassa on monella alalla töitä, mutta en ole varma, mikä on luonnontieteilijöiden tilanne. Ja Norjassa pitäisi opetella uusi kielikin, mutta se olisi oikeastaan vaan hauskaa. Unelmamaa olisi Uusi-Seelanti, mutta sinne on melko mahdotonta muuttaa koiran kanssa ja ilman koiraa en lähde. Koira pitäisi lennättää ruumassa (ei käy) ja se joutuisi paikan päällä kuukausiksi karanteeniin (ei todellakaan käy). Eli Uusi-Seelanti - raks - pois listalta. Harmi, sillä ilmeisesti siellä on pulaa juuri oman alani osaajista ja voisin jopa saadakin työluvan. Mutta olisi se silti liian monimutkaista, epävarmaa ja kallista. Ehkä pysyn kuitenkin Euroopan rajojen sisäpuolella. Ehkä en.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Saa nähdä, mistä sitä itsensä vuoden päästä löytää. Utsjoelta, Kanadasta, Skotlannista, Turusta vai Keniasta?

I need a holiday. A very long holiday. And I don't expect I shall return. In fact I mean not to.
- Bilbo Baggins


torstai 17. heinäkuuta 2014

''Kyllä töitä tekevälle riittää'' -mussuttajat voisivat herätä vuoteen 2014

Tänään sain työhakemuksiini vastauksia, siis ei kiitos -viestejä, oikein kolmin kappalein. Eipä siinä mitään, alan jo pikku hiljaa tajuamaan, että työnhaku on luonnontieteilijälle melko toivotonta touhua. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole kuin murto-osalle hakijoista. Yhteen ei kiitos -viestiin oli liitetty jopa lista kaikista hakijoista. Mielenkiintoista! Siitä näkee tilanteen hyvin selvästi. Haettu määräaikainen työpaikka sijaitsi melko kaukana pohjoisessa ja hakijoita oli kuitenkin ympäri Suomea. Muutkin epätoivoiset luonnontieteilijät ovat siis valmiita muuttamaan työn perässä. Tai mistä minä tiedän kuinka epätoivoisia muut ovat, mutta minä ainakin olen.

Kotipaikkakunnallani olisin valmis tekemään muitakin töitä, mutta eipä niitäkään ole. Ja kohta on ilmeisesti lisää työnhakijoita tulossa, kun Microsoft tänään ilmoittaa irtisanomisistaan. Työllisyystilanne on aivan järkyttävä, mutta silti osa ihmisistä on todellisuudesta pihalla kuin lumiukot. Eräs tuttava kahvitellessa puhui jotain kaupan kassalle menemisestä, jos työttömäksi joutuisi. Näinköhän? Ei sinne kaupan kassalle noin vain mennä, nimimerkillä kokemusta on. Maisterin tutkinto ei ole mikään meriitti myyjän paikkaa hakiessa. Opiskelijana myyjäksi olisi vielä voinut päästäkin, mutta ei enää valmistumisen jälkeen. Valmistunut luonnontieteilijä on ilmeisesti työnantajien mielestä motivoitunut vain oman alan töihin. Joita ei ole. Hunompi homma.

Mutta eipä hätää, onhan minulla työpaikka tiedossa, eikö olekin herra ravintolayrittäjä Pekka Holma? Sinähän mesosit kerran (tai parikin kertaa) A-talkissa, että kun sinun yrityksessäsi on työpaikka auki, niin eipä niitä hakijoita paljon ole. Ihmettelit myös, että jos TE-palveluiden sivuilla on monta tuhatta työpaikkaa auki, niin eikö työttömälle työ kelpaa? Sinun mielestäsi siis työtä kuin työtä voi ja pitää hakea, viis koulutuksesta ja työkokemuksesta? Siispä lähetän sinulle, Pekka Holma, työhakemuksen. Ethän välitä siitä pikkuseikasta, ettei minulla ole ravintola-alan koulutusta, työkokemusta, anniskelupassia jne.? Silti kutsut minut haastatteluun ja tarjoat työtä? Tarjoat riittävää palkkaa ja työtunteja, jotta voin maksaa vuokrani, opintolainani ja käydä kaupassa? Et välitä, kun tarjoilen asiakkaille väärältä puolelta ja kannan vain yhden lautasen kerralla pöytään? Ja hevon jätökset, sanon minä.

Herätkää ihmiset siihen, että työttömiä on ainakin puoli miljoonaa ja lisää tulee koko ajan. Työpaikkoja on vain muutamia kymmeniä tuhansia. Unohtakaa mielikuva sohvalla makaavasta, saamattomasta työttömästä. Iso osa työttömistä on korkeasti koulutettuja, osaavia ihmisiä, jotka lähettelevät viimeisen päälle hiottuja hakemuksia lähes joka paikkaan. Saatat olla itse pian samassa veneessä. Ei auta vaikka mitä kevätjuhlaliikkeitä teet. Yrittämistä, siivoustyötä ja muuta iänikuista soopaa on turha kuvitella pelastajaksi. Ei ole mikään ratkaisu, että kaikki perustaisivat yrityksen tai kuuraisivat nälkäpalkalla lattioita. Ilman kunnollista liikeideaa väkipakolla perustetut yritykset kaatuvat. Ja kalliiksi tulee yhteiskunnalle kouluttaa siivoojia yliopistoissa tai alepan kassoja ammatikorkeassa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kerjään, lainaan tai varastan

Viime yö oli melko katkonainen. Yleensä saan unen päästä kiinni pian ja nukun hyvin aamuun saakka. Mutta nyt oli uni hataraa, mielessä pyörivät kaikki ahdistuksen aiheet, kuten työttömyys, köyhyys, yksinäisyys, kelpaamattomuus, kateus... onko tämä osattomuus osani koko lopun elämääni? Kahden aikaan piti mennä avaamaan ikkuna, jotta saan happea, taisin hyperventiloida.

Nyt seuraavana päivänä tuntuu vaihteeksi siltä, että aion tehdä ihan kaikkeni, jotta selviän ylös tästä suosta. Otsikon mukaisesti vaikka kerjään, lainaan tai varastan. Toimenpidelistaan voisi lisätä vielä valehtelun.

Lainannut olenkin jo ahkerasti. Olen velkaa joka suuntaan ja velkataakka painaa mieltä joka päivä. On opintolainaa, kulutusluottoa ja velkaa sukulaisille. Parin viime vuoden aikana vaatteet on ostettu luotolle postimyynnistä. Kaikki lainat on otettu oikeaan tarpeeseen, niillä ei ole kustannettu bileiltoja tai ulkomaanmatkoja. Vaatteita on tilattu silloin kun vaatekaapissa ei yksinkertaisesti ole mitään päällepantavaa (kirppiksiä toki kierrän, mutta ei sieltä aina löydy sopivia vaatteita, varsinkaan kenkiä). Muutamaan otteeseen olen turvautunut paholaisen keksintöihin eli pikavippeihin, mutta onneksi selvinnyt niiden takaisinmaksusta. Velkaa on kuitenkin sen verran, että työttömyyskorvaus ei millään riitä vuokraan, laskuihin, ruokaan ja velkojen lyhentämiseen. Saati sitten mihinkään ylimääräiseen, kuten uusiin vaatteisiin tai elokuvalippuun. Nyt ainoa lainaamisen vaihtoehto on sukulaiset, joille olen jo ennestään velkaa. Säästän sen vaihtoehdon kuitenkin äärimmäisen katastrofin varalle, kuten yllättävää eläinlääkärilaskua varten. Jos tätä joku eläinystävä sattuu lukemaan, niin tiedoksi vaan, että koiran hoitamisesta en tingi missään tilanteessa, koira vaikka syö ennen minua ja se rokotetaan säännöllisesti. Otin koiran ollessani töissä ja optimistinen tulevaisuuden työllistymiseni suhteen. Tänä päivänä en koiraa ottaisi, enkä suosittele sitä muillekaan köyhille. Koiran omistaminen maksaa.

Kerjännyt en ole vielä. Vaikka sukulaisilta lainaaminen kyllä tuntuu kerjäämiseltä ja ehkä se sitä sitten onkin. Täytyy nöyrtyä toisen ihmisen edessä, todeta ettei aikuinen ihminen pärjää omillaan. Oleminen velkaa sukulaisille on kamalampaa kuin kulutusluottovelka, vaikka siitä ei tarvitsekaan maksaa korkoa tai tilinhoitomaksua. Lainatut rahat ovat poissa sen toisen ihmisen käytöstä ja jos tämä rahanlainaaja sitten valittelee laskunmaksujaan, tuntee olonsa tosi tukalaksi. En vaan millään pysty maksamaan velkaa tässä vaiheessa takaisin. Heti jos ja kun saan töitä ja rahaa, ovat nämä velkojat etusijalla.

Varastanut en ole. Mutta jos olisin tarpeeksi viekas ja tietäisin keinon varastaa yhteiskunnalta jotakin rahanarvoista jäämättä siitä kiinni, niin tekisin niin. Köyhän mieli käy epätoivoiseksi ja vanhat periaatteet joutavat romukoppaan. Jos yhteiskunnalla ei ole minulle töitä ja elantoa, vaikka kiltisti opiskelin ja haalin työkokemusta, niin miksi en ottaisi elantoani itse. Yksityisiltä ihmisiltä tai yrityksiltä en kuitenkaan mitään varastaisi. Ja turha urputtaa, että varastamalla yhteiskunnalta varastat myös muilta ja itseltäsi, asunnottomuuden häämöttäessä en jaksa sellaisesta välittää.

Valehtelua olen suunnitellut jo pitkään. Aion rukata työhakemukseni ja CV:ni uuteen uskoon. Olen aina tehnyt hakemuksista positiivisia ja reipashenkisiä, yrittänyt vakuuttaa, että tällä työttömällä on osaamista ja paukkuja vaikka mihin. Ei auta. Työtön on työnantajille persona non grata. Työtä vaihtava työllinen, olkoonkin kuinka saamataon jauhosäkki, on aina työtöntä parempi vaihtoehto. Siispä aion jotenkin valehdella ja vetkutella CV:ni tällä hetkellä kymmenen kuukauden aukon täyteen. Olen vaikka matkustellut ja tehnyt vapaaehtoistyötä ulkomailla. Tehnyt jotain omaa alaani liippaavaa osa-aikatyötä, opiskellut kieliä ja kehittänyt osaamistani apinan raivolla. Pitää vaan pitää huoli siitä ettei jää valehtelusta kiinni. Jos joku tätä paheksuu, niin siitä vaan. Minä en enää välitä, rehelliset eivät tätä maata peri. Ja mitä haittaa siitä on, jos antaa tilanteestaan todellisuutta ruusuisemman kuvan? Että olen rohkea, huoleton menestyjä, en köyhä kuilun partaalla kiikutteleva surkimus. Osaamisestani en aio valehdella, sillä sittenhän työt eivät luonnistu ja potkut tulevat. Osaamistani en muutenkaan epäile, minä kyllä osaisin, jos joku antaisi siihen mahdollisuuden.

Mutta ehkä pian työtön pääsee ''töihin', vaikka käpyjä keräämään työttömyysturvansa eteen? Näinhän käy, jos Kokoomuksen viisaat saavat tahtonsa läpi. Risusavottaan vaan saamattomat työttömät, jos ette tajua yritystä perustaa! Jokainen on oman onnensa seppä! Imekää parsaa Kokoomuslaiset.

Tänään tuntuu vaan siltä, että haistakaa paska koko valtiovalta ...

On herrain helppoo lakejansa lyödä
Sillä ei ne niitä koske kuitenkaan
On hauska edustaa ja lounaat syödä
Kansa lystin kustantaa kun hommaillaan

(Irwin Goodman: Haistakaa paska koko valtiovalta, sanat: Vexi Salmi)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Väliaikatietoja, pidetään hullua jännityksessä

Työnhaku on jännää puuhaa. Koskaan ei tiedä, luetaanko vaivalla laadittua työhakemusta ollenkaan. Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa, että iso osa työpaikoista on vain näennäisesti auki, tekijä on jo tiedossa ja hakemukset menevät mappi Ö:hön. Joistakin paikoista ei kuulu pihahdustakaan hakemuksen lähettämisen jälkeen, ei hylkäävää päätöstä, ei sitten mitään. Joistakin tulee kohtelias valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun -viesti. Monesti viesteissä kerrotaan myös valituksi tulleen henkilön nimi ja minä ainakin pidän tätä hyvänä käytäntönä. Nykyään on helppo hakukoneella etsiä tietoja valitusta henkilöstä ja ainakin tällä alalla jotain yleensä löytyykin. Tietää millaista osaamista painotettiin valinnassa tällä kertaa.

Tänään sitten napsahti yhdestä paikasta oikein väliaikatietoja rekrytoinnista. ''Kiitos hakemuksestasi ****** tehtävään! Iloksemme saimme paljon hyviä hakemuksia. Käymme parhaillaan hakemuksia läpi ja tiedotamme prosessin etenemisestä kaikille hakijoille seuraavan kerran elokuun loppuun mennessä. Aurinkoista kesää!'' Ihanan positiivista, nami, nami. Mutta mitä hemmettiä minä näillä väliaikatiedoilla teen? Kutsukaa haastatteluun tai älkää kutsuko, valitkaa tehtävään tai älkää valitko. Sitten ei kiitos -viestiä valitsematta jääneille hakijoille, ei tarvitse mitään väliaikatietoja. Ihmeen pitkä rekrytointiaika muutenkin, haku päättyi kesäkuun lopulla ja vasta elokuussa prosessi etenee. Itse en usko, että minulla on tähän työhön saumaa, joten erityisen toiveikkaasti en jää odottelemaan. En siis epäile, ettenkö pärjäisi kyseisessä työssä, mutta en usko tulevani valituksi edes haastatteluun. Toisaalta ei sitä koskaan tiedä. En uskonut pääseväni viimeisimpäänkään työhaastatteluun, mutta niin vain kutsu kävi. Ja haastattelukin meni hyvin, mutta jollain muulla oli enemmän substanssiosaamista. Eipä ihme että oli, sillä hän oli tehnyt tätä kyseistä työtä aiemminkin ja juuri kyseisessä organisaatiossa. Hieman p*ska haastattelureissu siis, mutta tulipahan tehtyä.




 Yllä on lueteltu ominaisuuksia, joilla onnistut työhaastattelussa. Luettelosta puutuuvat vain ''Young age'' ja ''Appropriate genitals''.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Työvoimakoulutus, ojasta allikkoon?

Olen tähän asti suhtautunut erittäin kielteisesti TE-palveluiden tarjoamaan työvoimakoulutukseen. Tempputyöllistämistä, sanon minä. Kuukausi pari jotain pilipali koulutusta ja sitten puoleksi vuodeksi töihin ilman palkkaa. Kuinka katkeraa olisi paiskia töitä työttömyysetuudella ja siinä vieressä joku tumpelo tekisi samaa hommaa monen tonnin palkalla. Voisi olla työmotivaatio hieman hakusessa. Minusta työtä ei tarvitse harjoitella kuutta kuukautta. Varsinkaan, jos on paljon erilaista työkokemusta ja kaksi akateemista loppututkintoa. Ja olen sellaisessa käsityksessä, että vain promille saa oikean työpaikan harjoittelupestin jälkeen. Miksi sitä nyt harjoittelijaa palkkaamaan kalliilla, kun voi potkia sen pellolle ja ottaa halvalla seuraavan harjoittelijan sisään? Vastustan jyrkästi tällaista toimintaa, se vääristä työmarkkinoita. On ihan törkeää, että suuri joukko täysin työkykyisiä ihmisiä tekee töitä ilman palkkaa. Noihin koulutuksiinhan hakee moni, ei niihin työkyvyttömät pääsekään. Töitä ilman palkkaa, työterveyshuoltoa, liikuntaseteleitä, sun muita etuuksia. Työkavereina kenties jotain kusipäitä, jotka pitävät sinua kakkosluokan työntekijänä ja antavat sen näkyä ja kuulua. Ei perskutarallaa. 




Minulle ei siis ainakaan vielä ole tarjottu tällaista paikkaa ja ajattelin, etten itse kyllä sellaista vapaaehtoisesti hae. Mutta nyt bongasin yhden suht mielenkiintoisen työvoimakoulutuksen. Kesto 175pv, josta työssäoppimista, eli orjatyötä palkatta, 81 pv. Mitä se tekee niin kuin oikeassa ajassa? 8 kk, josta 4kk ilmaista työtä? En jaksa laskea, sinne päin. Kouluttajana ammattikorkeakoulu, eikä joku rahanahne hihhulilaitos. Vaikka tulostahan ammattikorkeakoulujenkin täytyy tehdä, siksi nekin näitä koulutuksia järjestävät. Pitää nyt pistää mietintämyssy ihan oikeasti päähän ja punnita vaihtoehtoja. Auttaako koulutuksen sisältö työllistymistäni? Ei se mielenkiintoisinta juttua ole, mutta sinne suunnalle työllistyessä palkkataso eittämättä nousisi, koska niissä hommissa on enemmän miehiä kuin naisia ja työnantajia löytyy yksityiseltä sektorilta. Selviänkö taloudellisesti, kun ansiosidonnainen loppuu kesken koulutuksen? Sittenkö työmarkkinatukea ja asumislisää? Ei niin paljoa (paljoa, hah) kuin ansiosidonnaista kuitenkaan. Houkuttelevaa. Mukavaa opiskella ja tehdä orjatyötä kaurapuuron voimin veneen alla asuen. No, mietin nyt vielä kuitenkin. Ja voihan sitä olla, ettei pääse koko koulutukseen, vaikka hakisikin. 


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Minun puolestani kesä voisi olla jo ohi

Työttömälle kesä voi olla yhtä helvettiä. Ainakin tälle työttömälle on. Aikaa olisi määrättömästi, voisi reissata ja käydä konserteissa, mutta rahat ovat totaalisen loppu. Tähän joku viisas tietenkin heittää, että ainahan voi tehdä jotain ilmaista (tai lähes ilmaista), käydä kävelyllä, uimahalllissa, kirjastossa jne. No haista mitä kerkiät, sanon minä tällaiselle viisaalle. Ihanko pokkana väität, että kirjasto on sama asia kuin joku maksullinen tapahtuma ihmisten keskellä? Naamakirja onkin tästä syystä pullollaan päivityksiä tyyliin ''olipa virkistävä päivä ystävien kanssa kirjastossa!'', ''ihanaa, loma alkoi ja lähdettiin koko perheen voimin viikoksi uimahalliin!''. Kyllä siellä puhutaan huvipuistoista, mökkilomista, festareista sekä ystävien kanssa grillaamisesta ja valkoviinin kittaamisesta. Olen kateellinen ja katkeroitunut, myönnän ihan suoraan. On ikävää kuunnella muiden lomasuunnitelmia. Yritän olla onnellinen muiden puolesta, mutta en pysty. Yksikin ystävä viimeksi nähdessämme hoki useaan otteeseen, että ajattele, koko kesä vielä edessä, niin monta kivaa tapahtumaa vielä tulossa! Hänelle ei varmaan tullut mieleen, ettei työttömällä ole varaa mihinkään, eikä tiedossa ole mitään kivaa. Eihän sitä tietenkään voi tajuta, jos ei ole itse työttömyyttä kokenut. Ja nimenomaan työttömyyttä yksineläjänä. Joillakin sentään on työssäkäyvä puoliso jakamassa kustannuksia ja muutenkin tukemassa jaksamista. Yksin oot sinä, työtön yksineläjä, kaiken keskellä yksin.

En haluaisi mennä ulos ovesta ollenkaan, mutta pakkohan sitä on koiraa ulkoiluttaa ja kaupassakin käydä. Nytkin on jääkaappi melko tyhjillään, mutta en halua mennä kauppaan kuin vasta illalla, koska silloin siellä on vähemmän ihmisiä. Illan tullen peikko nousee luolastaan. Lounaaksi on siis tiedossa riisiä, pakastevihanneksia ja soijakastiketta. Noh, sehän olisi jossakin Afrikan nälkämaassa juhla-ateria.


Oikeasti en edes haluaisi lomailla, vaan mennä töihin. Nousta aamulla kellon soittoon, kammata hiukset (nythän siihen ei ole mitään syytä, koira ei valita sotkukampauksesta) ja polkea pyörällä sorvin ääreen. Haluaisin saada työstäni palkkaa säännöllisin väliajoin, haluaisin vapauttaa ajatukseni johonkin muuhun kuin ainaiseen rahan riittävyydestä huolehtimiseen. Jani Kaaro on kirjoittanut mielenkiintoisen kolumnin Hesariin siitä, kuinka köyhyys nipistää aivokapasiteettia. Niin totta, ainakin minun kohdallani. Mitään muuta ei jaksa enää ajatella kuin tätä ainaista surkeutta. Vielä kuitenkaan en ole luovuttanut totaalisesti, yritän pyristellä tästä tilanteesta ulos, lähetän työhakemuksia ja mietin koulutusmahdollisuuksia. Mutta päivä päivältä epätoivo on syvempää.


Pitäiskö tähän loppuun kirjoittaa jotain positiivista? Ei heru tällä erää, ei sitten millään.