Haetaan määräaikaista projektipäällikköä. Hankkeen suunniteltu kesto on 1.4.2015 - 30.6.2016.
Kuulostaa hyvältä. Ihan mukava pätkä, tuntuu, että oma koulutus ja kokemus natsaavat, joten hakemusta matkaan. Mutta hetkinen:
Hakuaika päättyy 31.3.2015.
Eli haku päättyy tämän kuun viimeinen päivä, yön aikana soitetaan neljälle henkilölle ja heidät haastatellaan ja seuraavana aamuna aloittaa onnellinen työntekijä aherruksensa klo 8:00? No höpsistä töppöseen, tässä työpaikkailmoituksessa nyt todellakin ilmoitetaan kaikista tolloimmillekin, ettei mitään työpaikkaa oikeasti ole avoinna. Työt aloittaa joku kyseisessä organisaatiossa jo sisällä oleva, siirtyen vain tehtävästä A tehtävään B. Nopeasti googlettamalla luulen jo tietäväni kyseisen henkilön nimenkin. Minkä salapoliisin maailma minussa menettää.
Huokaus. Laitan kuitenkin hakemuksen menemään, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka sille valitulle ilmaantuisi muuta tekemistä. Toki siinäkin tapauksessa olisi hänen tilalleen tulossa työpaikan vaihtajia jonoksi asti. Ei tällaisella pitkäaikaistyöttömällä juuri mahdollisuuksia ole. Jotakin vikaahan siinä täytyy olla, kun ei ole onnistunut työtä saamaan.
Kiitämme kiinnostuksestasi X tehtävää kohtaan. Tehtävään oli yhteensä 130 hakijaa, joista 4 parasta kutsuttiin haastatteluihin.
Tavallinen hylkäyskirje, kiitos vaan, mutta ei kiitos. Näitähän on saanut lukea jo tarpeeksi asti. Mutta mikä tässä nimenomaisessa erityisesti riepoo? Tuo ''4 parasta kutsuttiin haastatteluihin''. Mistä hemmetistä muka tietävät, että nuo neljä kutsuttua olivat hakijoista parhaita? Neljä hyvää, osaavaa ehdokasta, 126 puutteellista, kelpaamatonta. Niinkö tämä pitää käsittää?
Ei tietenkään sitä pidä käsittää noin, joku on vaan muotoillut hylkäyskirjeen hieman huolimattomasti. ''4 hakemusten perusteella parasta'' olisi ollut jo parempi. Työttömän nahka herkistyy sitä mukaan kun työttömyys pitkittyy. Pikku hiljaa alkaa epätoivo musertaa. Onko sitä koskaan enää se paras hakija? Lueskelin tuohon kyseiseen tehtävään valitun LinkedIn profiilia ja olihan se todella vakuuttava. Onko nyt niin, että luonnontieteen alalla työpaikkoja riittää vain noille huippusuorittajille ja yli-ihmisille? Että turhaan sitä tällainen oikein hyvä ja osaava, mutta ei nyt kuitenkaan mikään Einstein, hakee yhtään mitään?
Anna hyvä Jumala ihmiselle kristallipallo, josta voi kurkistaa tulevaisuuteen, sillä pahinta tässä kaikessa on jatkuva epätietoisuus. Missä asun puolen vuoden päästä? Olenko saanut töitä? Kannattaisiko opiskella jotain täysin muuta, onko luonnontieteilijöiden tuolileikki minulta kokonaan suljettu? Pysyykö pää kasassa? Riittävätkö rahat?
Joskus on vaan hyväksyttävä epätietoisuus ja elettävä päivä kerrallaan. Ystävän neuvo, kultaakin kalliimpi.
 |
| Kissa sen osaa |
