Kuulostaa hyvältä. Ihan mukava pätkä, tuntuu, että oma koulutus ja kokemus natsaavat, joten hakemusta matkaan. Mutta hetkinen:
Hakuaika päättyy 31.3.2015.
Eli haku päättyy tämän kuun viimeinen päivä, yön aikana soitetaan neljälle henkilölle ja heidät haastatellaan ja seuraavana aamuna aloittaa onnellinen työntekijä aherruksensa klo 8:00? No höpsistä töppöseen, tässä työpaikkailmoituksessa nyt todellakin ilmoitetaan kaikista tolloimmillekin, ettei mitään työpaikkaa oikeasti ole avoinna. Työt aloittaa joku kyseisessä organisaatiossa jo sisällä oleva, siirtyen vain tehtävästä A tehtävään B. Nopeasti googlettamalla luulen jo tietäväni kyseisen henkilön nimenkin. Minkä salapoliisin maailma minussa menettää.
Huokaus. Laitan kuitenkin hakemuksen menemään, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka sille valitulle ilmaantuisi muuta tekemistä. Toki siinäkin tapauksessa olisi hänen tilalleen tulossa työpaikan vaihtajia jonoksi asti. Ei tällaisella pitkäaikaistyöttömällä juuri mahdollisuuksia ole. Jotakin vikaahan siinä täytyy olla, kun ei ole onnistunut työtä saamaan.
Vastaavaa innostuneisuuden ja lannistuneisuuden vuoristorataa olen itsekin matkannut kerran tai pari työttömyyden polulla. Muistan hyvin kuinka yhteen firmaan haettiin työntekijää ja haku päättyi maanantaina ja tiistaiaamuna oli jo yhdeksältä sähköpostissa ilmoitus kuinka tehtävään tuli 250 hakemusta ja sopivat henkilöt on nyt valittu jatkoon. No, eihän tuo tietysti mahdottomuus ole käydä tuota määrää hakemuksia ja CV:itä tunnissa, vasta jostakin luin rekrytoijien silmäilevän papereitasi n. 6 sekuntia. Voin olla aika varma, että tuossa ajassa jatkoon pääsee ainoastaan papereiden ulkonäön perusteella, sillä tuossa ajassa ei kerkeä kuin lukemaan nimen, katsomaan kuvan ja aloittamaan lukemaan ensimmäistä riviä CV:stä. Testasin asian itse ja tuohon se jäi. Varmuuden vuoksi toistin kolme kertaa testin, saadakseni varmuuden tulosten paikkansa pitävyydestä. Ja miten meille joskus opetettiinkaan, ettei ulkonäöllä ole merkitystä vaan sillä mitä sisältä löytyy...Taisi olla yhtä suuri valhe kuin 70-luvulta lähtien toisteltu työvoimapula...
VastaaPoistaJa kyllähän minun pitäisi tajuta, etteivät ne muutenkaan kelpuuta työtöntä projektipäälliköksi. Kyse ei ole mistään kovin rahallisesti arvokkaasta hankkeesta, eikä muutenkaan rahakkaasta pestistä, mutta silti, työtön tuskin kelpaa, kun tiedän hakijoissa olevan monta työllistä tai tutun tuttua.
PoistaMinun pitää ottaa jatkossa sellainen asenne, että haen näihin julkisen sektorin paikkoihin vaan leikkimielellä. Laitan jonkinlaisen hakemuksen menemään sitä sen kummemmin miettimättä tai viilaamatta, enkä odota yhtikäs mitään. Jos tuuri käy, niin haastattelukutsu kilahtaa. Voin yhtä hyvin voittaa rahaa raaputtamalla ässäarvan. Joku mahdollisuus siis on!
Keskityn miettimään ihan muita teitä työllistymiseen, nuo julkiset paikat ovat ihan selvästi umpikuja.
Jep, työttömänä olet pudonnut pois potentiaalisten työntekijöoiden joukosta. "Jotain sinussa täytyy olla pahasti vialla, jos olet työelämästä pudonnut", usein ajatellaan.
PoistaOlen hionut hakemukseni sellaiseksi, että sitä voi käyttää avoimena tai kohdennettuna. Se kertoo kuka, mitä tai ketä olen. En enää ole vaivautunut edes laittamaan haettavaa titteleliä otsikoksi, kohdehenkilö saati -firmaa.
Tyhjän olisin saanut pyytämättäkin, siksi minimoin ponnistelut työllistymisen eteen. En enää oikeastaan mieti työnhakua, pikaluen avoimet paikat ja pistän paperit menemään, valmiiksi tietäen ettei sieltä varmaan tule edes "kiitos mielenkiinnostasi..."- vastausta. Pitäköön tunkkinsa!
Ei näistä kannata lannistua eikä ainakaan itseään syyttää. Eletylle elämälleen ei mitään voi: jos olet väärää sukupuolta, väärän ikäinen, väärin koulutettu ja väärillä työkokemuksilla, väärin eletty elämä takana ja vielä väärin tehdyt hakupaperitkin, niin minkäs teet. Pitäkööt tunkkinsa.
VastaaPoistaPidän ajattelutavastasi! Itsekin yritän noin ajatella, mutta x potenssiin n kertaa kun on tullut hylätyksi jonkin syyn perusteella, niin ei itseluottamus enää kovin korkealla ole ja väkisinkin miettii miten voisi olla erilainen, jotta kelpaisi.
PoistaNiinhän se on. Minä olen monessa mielessä ''ihan väärä''. Luin jostakin, että perheelliset saavat työn paremmin kuin perheettömät. YT-neuvotteluissa perheetön saa monesti lähteä ennen perheellistä. WTF?! Pistän sormuksen nimettömään, jos vielä pääsen työhaastatteluun. Kerron harrastavani kuviokelluntaa ja laskuvarjohyppyä. Väärennän CV:n uuteen uskoon, 2 vuotta Istanbulissa salaisena agenttina, 2 vuotta joogaretriitin vetäjänä, 1 vuosi sukelluksenopettajana Malediiveilla... Joko olen tarpeeksi mielenkiintoinen, rohkea ja jännittävä, mutta silti kunnollinen, kun olen parisuhteessa?
PoistaJoo ei mene läpi tuo joogaretriitti, ei kukaan tällaista paksukaista joogiksi usko.
Minun kokemusteni mukaan perheellisyydellä ei ole mitään tekemistä työn saannin kanssa. Oikeastaan minulla on päinvastainen kokemus: minulla oli koko ajan työpaikka ollessani perheetön sinkku. Sen jälkeen kun sain esikoiseni kohta 16 vuotta sitten, olen ollut vain 2,5 vuotta työelämässä...
PoistaMeinasin laittaa, että oli ajatkin erilaiset tuolloin. Tavallaan olikin, IT-huuma oli kuumimmillaan ja nousua pukkasi edellisestä lamasta. Varmasti ala vaikuttaa myös aika paljon. Hieman on itsessäni aiheuttanut katkeruutta kun tuntuu, ettei osaa ratsastaa trendiaallon harjalla vaan aina tulee kuljettua vastavirtaan. Senkin kerran kun on kokeillut virran mukana menemistä niin on mätkähtänyt jokaiseen kiveen joessa...
PoistaJotenkin nuo perheelliset saavat parhaat lomat ja jonkinlaista sanattoman säännön mukaisen varmuuden työpaikan pysyvyydestä. Sinkut ne ensimmäisinä potkitaan pihalle, kun niiden rahat menee vain baareihin, eikä omakotitaloon ja vaippoihin.
VastaaPoistaOlen miettinyt kuumeisesti myös, että miten minusta saisi työnantajia kiinnostavan alfauroksen leivottua. Varmaan pitäs laihtua ensin 45kg ja palata kamppailulajien harrastajaksi.
Vähän on fiilis kuin meiltä olisi huijattu elämä!
Täytyy huijata takaisin! En valinnut olla työtön, mutta siitä huolimatta ihan vittumaisuuttani elän parhaani mukaan niin mukavaa ja hyvää elämää kuin osaan.
PoistaKannattaa muistaa että varsinkin valtion ympäristöhallinnon puolella tilanne on se, että monet pyörivät näissä määräaikaisten pätkien varassa yli kymmenenkin vuotta vakipaikan toivossa. Olisi siis märkä rätti naamaan tuossa tilanteessa, jos ulkopuolelta otettaisiin joku paikkaan.
VastaaPoistaTilanne on aika toivoton, jos jalkaa ei saa oven väliin opiskelujen aikana, heti valmistumisen jälkeen tai vuorotteluvapaan sijaisena. Ja veikkaan, että tilanne ei tule paranemaan valtion rahatilanteen ja yleisen luonnonsuojeluvastaisen ilmapiirin takia.