Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei minulla ole paljon muita vaihtoehtoja kuin palata takaisin koulun penkille. Ulkomaille muuttoon minulla ei yksinkertaisesti ole varaa ja nykyisellä tutkinnolla voin pyyhkiä takapuolta. Uusi tutkinto on varmaan ainoa keino ''nollata'' tämä pitkä työttömyysjakso. Tokihan CV:seen jää ammottava aukko, mutten usko sen olevan este työllistymiselle, jos valitsemallani alalla on runsaasti töitä.
Olen pitkän harkinnan jälkeen päätymässä sosiaalialaan. Se on käsittääkseni hyvin työllistävä ja olettaisin, ettei korkea ikä ole este työllistymiselle. Sosiaalityötä ei voida ulkoistaa Intiaan ja uskoisin sosiaalipalvelujen tarpeen vain kasvavan tulevaisuudessa. Jos jollakin on asiasta parempaa tietoa, niin virheelliset käsitykseni saa kernaasti korjata.
Sosiaalialaa voi opiskella monissa eri oppilaitoksissa ja tutkintojakin on melko hengästyttävä määrä. Toivottavasti osaan valita oikein ja toivottavasti minut kelpuutetaan opiskelijaksi. Tällä hetkellä olen päätymässä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoon pääaineena sosiaalityö. Täytyy vielä kiittää erästä blogin kommentoijaa, joka vinkkasi tähän tutkintoon johtavasta maisteriohjelmasta. Aion selvittää, onko minulla mahdollisuutta päästä opiskelijaksi. Joutuisin lukemaan perusopinnot sekä aikamoisen määrän aineopintoja avoimessa yliopistossa ennen kuin pystyn hakemaan kyseiseen ohjelmaan vuonna 2017 (toivottavasti se järjestetään myös silloin). Maisteriohjelma kestää rivakasti opiskellen kaksi vuotta ja minähän opiskelisin tietenkin kuuraketin nopeudella. Kolmen vuoden urakka siis. Pfiuh, hiki tulee jo ajatellessa. Lähihoitajaksi pääsisi nopeammin ja vähemmällä vaivalla, mutta minä en vaan yksinkertaisesti halua suorittaa ammatillista perustutkintoa, jolla ei vaativampia paikkoja pysty hakemaan.
Tämä kaikki saattaa jäädä haihatteluksi, koska matkassa on tietenkin monta mutkaa. Avoimessa pitäisi suorittaa niin monta opintopistettä, että minut saatetaan tulkita täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Mutta saako TE-palvelut opinnoista tietoa, jos en vaan ilmoita heille kaikkia opintoja? Piruako se niille kyttääjille kuuluu. Saanko suoritettua noita avoimen opintoja ajoissa? Ja jos saankin, niin hyväksytäänkö minut opiskelijaksi? Saanko opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla? Jaksanko opiskella? Onko ala oikea? Mikä on elämän tarkoitus? Entä maailman paras omenapiirakan ohje?
Tässä aika hyvä ohje: Rahkainen omenapiirakka (Valkosuklaa-limerahkan sijaan kelpaa tavallinen rahka. Maustettu rahka on kallista, eikä se edes maistu tuossa leivonnaisessa. Olen tehnyt myös kaksinkertaisena pellille. Mehevää ja namia.)
torstai 29. lokakuuta 2015
maanantai 19. lokakuuta 2015
Panen suihketta kainaloon
Naapuritalossa on asuntonäyttö. 225 000 euroa 50 neliön kaksiosta. Lasitettu parveke merelle päin, integroidut kodinkoneet, kylpyhuoneessa paikka pyykkitornille, joo ihanaa, muttei se loppujen lopuksi ole kuin koppi betonilaatikossa. En malta olla miettimättä minkälaisen unelmien talon tuollakin hinnalla saisi. Taitaisi riittäisi alle puolet tuosta summasta.
Minä haluan maalle asumaan! Tulen jatkossa tekemään kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset mummonmökki silmissä kiiluen. En vielä tiedä miten, mutta lopussa aion seistä kumisaappaat tiukasti lampaan sonnassa jossain navetan nurkalla. Aamulla avaan oven ja koirat kirmaavat vapaasti ulos. Istahdan pihakeinuun ryystämään teetä ja kuuntelen pihapuiden kottaraisten tirinää. Ruokin kanat ja lampaat. Jatkan talon maalaamista, nikkaroin silkkikanoille uuden orren. Iltapäivällä hoidan kasvimaata ja otan nokoset riippumatossa. Illalla leivon leivinuunissa leipää. Nukkumaan käyn karvakorvien kanssa. Saatan jossain välissä käydä töissäkin ja ehkä nikkaroinnit jäävät näin ollen viikonlopulle, mutta jos saan aamulla herätä linnunlauluun, niin ah sitä elämää!
 |
| Silkkikana - tämmöisiä täytyy olla tusina |
Minä haluan maalle asumaan! Tulen jatkossa tekemään kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset mummonmökki silmissä kiiluen. En vielä tiedä miten, mutta lopussa aion seistä kumisaappaat tiukasti lampaan sonnassa jossain navetan nurkalla. Aamulla avaan oven ja koirat kirmaavat vapaasti ulos. Istahdan pihakeinuun ryystämään teetä ja kuuntelen pihapuiden kottaraisten tirinää. Ruokin kanat ja lampaat. Jatkan talon maalaamista, nikkaroin silkkikanoille uuden orren. Iltapäivällä hoidan kasvimaata ja otan nokoset riippumatossa. Illalla leivon leivinuunissa leipää. Nukkumaan käyn karvakorvien kanssa. Saatan jossain välissä käydä töissäkin ja ehkä nikkaroinnit jäävät näin ollen viikonlopulle, mutta jos saan aamulla herätä linnunlauluun, niin ah sitä elämää!
tiistai 13. lokakuuta 2015
Teen mitä lystää
Hallitus lyhentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa sadalla päivällä eli 500:sta päivästä 400 päivään. Jos työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta saa ansiosidonnaisesta ''nauttia'' 400 sadan päivän sijasta enää 300 päivää. Myös ansiosidonnaisen korotusosia joko leikataan tai niistä luovutaan kokonaan. Hallitus uskoo, että ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen leikkaukset kohentavat työllisyyttä reippaasti. Eli nyt siis työttömät marssivat nopeasti töihin, eivätkä jää laiskottelemaan kotiin ansiosidonnaisen turvin.
Just, just. Niinhän se ihan varmasti tulee menemään. Eiköhän todellisuudessa lähes kaikki työttömät hae kuumeisesti töitä, riippumatta siitä mitä tukea saavat. Sellainen työtön, joka jää vapaaehtoisesti kotiin ansiosidonnaisen turvin, vaikka tarjolla olisi palkkatyötä, on mielestäni täysi pösilö. Fakta 1: työttömän on vaikeampi saada työtä kuin työnvaihtajan ja irtisanomispelkoisia työnvaihtajia on paljon hakijoiden joukossa. Fakta 2: mitä kauemmin työttömyys kestää, sen vaikeampi on työllistyä. Ihan sama kuinka hieno koulutus tai työkokemus on plakkarissa, ne pyyhkiytyvät työttömyyden pitkittyessä olemattomiin. Voit olla täysin työkykyinen ja -haluinen, mutta työnantajien plärätessä hakemuksia sujahtaa sinun CV:si helposti ei-pinoon. Vain siitä syystä, että olet pitkäaikaistyötön. Sitäpaitsi olet sen ansiosidonnaisjakson jälkeen lähes pari vuotta vanhempi. Ei hyvä. Suomessa ei arvosteta ikää ja kokemusta. Eikä myöskään sitä, että olet kenties hoitanut kotona lapsiasi tai sairasta äitiäsi. Jos olet ollut pitkään työtön, on se paha, paha asia. Eihän sinkkumarkkinoillakaan kukaan haluaisi deittailla pitkäaikaistyötöntä. Miksi kukaan haluaisi palkata sellaisen luuserin?
Näinkö raadollisesti ajattelen? No pakkohan se on katsoa totuutta silmiin. Työttömyyteni alussa ihmettelin sitä, miten jotkut työttömät sanoivat, etteivät enää hae töitä. Olin sitä mieltä, että aina kannattaa hakea, ei se ota jos ei annakaan. Nyt olen itse siinä pisteessä, että työnhaku tuntuu täysin turhalta touhulta. Mahdollisuuteni palkkatyöhön näin pitkän työttömyysjakson jälkeen on minimaalinen. Minun on pakko joko a) siirtyä jonnekin, missä palkkatyötä on tarjolla runsaasti i.e. ulkomaille tai b) mennä takaisin koulunpenkille opiskelemaan, toivoa jaksavani opiskella ja saavani opintojen jälkeen vielä töitäkin. Ulkomaille muutto vaatii rahaa (jota minulla ei ole) ja opiskelu tietää lisää epävarmoja ja taloudellisesti tiukkoja vuosia. Mukavat vaihtoehdot.
Tai sitten. Voisinhan olla hieman hullu ja tehdä jotain repäisevää. Jotain jota ihan oikeasti haluan tehdä. Meni syteen taikka saveen. Kirjoittaa vaikka kirjaa. Entä jos olisin siinä hyvä? Kouluaikoina ainakin olin. Voisin aloittaa opinnot (ei mitään kovin vaativaa), opiskella vasemmalla kädellä siinä sivussa ja oikeasti kirjoittaa kirjaa. Opintojen pitää kelvata TE-palveluille, jotta saan luvan opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla. Ja jos sitten olenkin täysin paska kirjoittajana, on minulla varasuunnitelmana opiskelemani uusi tutkinto, jolla kenties saan töitä. Comprende, amigo?
Mitä minulla on enää menetettävää? Olen yrittänyt päästä normaalia kautta työelämään, tekemään ns. normaalia työtä, tehnyt kaiken niin kuin pitikin. Silti kaikki ovet on läsäytetty nokan edestä kiinni. Olen älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu, terve ja työkykyinen. Mutta en kelpaa minnekään, en vaikka osallistuisin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin tai kirjoittaisin hakemuspinon parhaiten kirjoitetun hakemuksen. Sama kai sitten tehdä mitä huvittaa.
Just, just. Niinhän se ihan varmasti tulee menemään. Eiköhän todellisuudessa lähes kaikki työttömät hae kuumeisesti töitä, riippumatta siitä mitä tukea saavat. Sellainen työtön, joka jää vapaaehtoisesti kotiin ansiosidonnaisen turvin, vaikka tarjolla olisi palkkatyötä, on mielestäni täysi pösilö. Fakta 1: työttömän on vaikeampi saada työtä kuin työnvaihtajan ja irtisanomispelkoisia työnvaihtajia on paljon hakijoiden joukossa. Fakta 2: mitä kauemmin työttömyys kestää, sen vaikeampi on työllistyä. Ihan sama kuinka hieno koulutus tai työkokemus on plakkarissa, ne pyyhkiytyvät työttömyyden pitkittyessä olemattomiin. Voit olla täysin työkykyinen ja -haluinen, mutta työnantajien plärätessä hakemuksia sujahtaa sinun CV:si helposti ei-pinoon. Vain siitä syystä, että olet pitkäaikaistyötön. Sitäpaitsi olet sen ansiosidonnaisjakson jälkeen lähes pari vuotta vanhempi. Ei hyvä. Suomessa ei arvosteta ikää ja kokemusta. Eikä myöskään sitä, että olet kenties hoitanut kotona lapsiasi tai sairasta äitiäsi. Jos olet ollut pitkään työtön, on se paha, paha asia. Eihän sinkkumarkkinoillakaan kukaan haluaisi deittailla pitkäaikaistyötöntä. Miksi kukaan haluaisi palkata sellaisen luuserin?
Näinkö raadollisesti ajattelen? No pakkohan se on katsoa totuutta silmiin. Työttömyyteni alussa ihmettelin sitä, miten jotkut työttömät sanoivat, etteivät enää hae töitä. Olin sitä mieltä, että aina kannattaa hakea, ei se ota jos ei annakaan. Nyt olen itse siinä pisteessä, että työnhaku tuntuu täysin turhalta touhulta. Mahdollisuuteni palkkatyöhön näin pitkän työttömyysjakson jälkeen on minimaalinen. Minun on pakko joko a) siirtyä jonnekin, missä palkkatyötä on tarjolla runsaasti i.e. ulkomaille tai b) mennä takaisin koulunpenkille opiskelemaan, toivoa jaksavani opiskella ja saavani opintojen jälkeen vielä töitäkin. Ulkomaille muutto vaatii rahaa (jota minulla ei ole) ja opiskelu tietää lisää epävarmoja ja taloudellisesti tiukkoja vuosia. Mukavat vaihtoehdot.
Tai sitten. Voisinhan olla hieman hullu ja tehdä jotain repäisevää. Jotain jota ihan oikeasti haluan tehdä. Meni syteen taikka saveen. Kirjoittaa vaikka kirjaa. Entä jos olisin siinä hyvä? Kouluaikoina ainakin olin. Voisin aloittaa opinnot (ei mitään kovin vaativaa), opiskella vasemmalla kädellä siinä sivussa ja oikeasti kirjoittaa kirjaa. Opintojen pitää kelvata TE-palveluille, jotta saan luvan opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla. Ja jos sitten olenkin täysin paska kirjoittajana, on minulla varasuunnitelmana opiskelemani uusi tutkinto, jolla kenties saan töitä. Comprende, amigo?
Mitä minulla on enää menetettävää? Olen yrittänyt päästä normaalia kautta työelämään, tekemään ns. normaalia työtä, tehnyt kaiken niin kuin pitikin. Silti kaikki ovet on läsäytetty nokan edestä kiinni. Olen älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu, terve ja työkykyinen. Mutta en kelpaa minnekään, en vaikka osallistuisin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin tai kirjoittaisin hakemuspinon parhaiten kirjoitetun hakemuksen. Sama kai sitten tehdä mitä huvittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)