Turhaa touhua

Osuipa silmiini mielenkiintoinen työpaikka. Mutta haku päättyy perjantaina 3.10. ja työ alkaa maanantaina 6.10.! Siitä voikin päätellä, että työhön on jo tekijä valittuna, mutta paikka on näennäisesti laitettu julkiseen hakuun. Meinaan vaan, että siinä viikonlopun aikana ei varmaan kovin kummoisia rekrytointiprosesseja järjestellä. Hakemuksen tehtävään olen toki laittanut, mutta en odottele muuta kuin ei kiitos tällä kertaa -sähköpostia.

Näyttää siltä, että ainakin julkisen sektorin paikat ovat kaikki ennalta sovittuja. Tuolileikki käy kuumana ja uusilla naamoilla ei ole juuri saumaa. Monet jaksavat jurnuttaa julkisen sektorin paisumisesta, mutta todellisuudessa valtion ja kuntien työpaikat ovat kyllä vähentyneet. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat toki nousseet, mutta eiköhän se ole luonnollista laskusuhdanteen aikana, kun BKT kutistuu.

Että semmoiset mietteet näin maanantain kunniaksi. Jospa raapustaisi taas yhden täysin turhan työhakemuksen johonkin jo ennalta jaettuun työpaikkaan. Tai vaihtoehtoisesti lähettäisi niin ikään täysin turhan avoimen hakemuksen johonkin yritykseen. Jihaa. 

Isojen asioiden äärellä

Nyt on aika muutosten tuulten puhaltaa. Täytyy hyväksyä tosiasiat, tehdä suunnitelma, asettaa päämäärä, keskittyä olennaiseen ja uida kuiville. On aika elää ja hengittää. 

Minulla on lähes joka päivä käytössäni ns. suttulehtiö, johon raapustelen kaikenlaisia muistiinpanoja ja suunnitelmia. Lehtiö täyttyy mm. kauppalistoista, yritysideoista, tapahtumien päivämääristä, laihdutussuunnitelmista... siis ihan kaikesta. En ole muuten juuri koskaan myöhässä mistään näiden suttulehtiöiden ansiosta, sillä suunnittelen niihin melko yksityiskohtaisia aikatauluja. Jotkut tuhertavat kalenterinsa täyteen tai laativat Excel-taulukoita, mutta tämä on minun juttuni ja se toimii minulle. 

Kuvassa esimerkki tältä aamulta. Huomaa tarkkaan laskettu kauppalista. Pakko laskea suurin piirtein eurolleen, kun rahaa on rajallisesti. Välttää nolot tilanteet kassalla, jos rahat eivät riitäkään. Köyhän arkea, siinä päivän sosiaalipornopläjäys sitä halajaville.

Mutta asiaan. Tunnustin eilen tosiasian; tuskin saan Suomesta oman alani töitä. Tuurilla voin saada, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Tuhersin sitten suttuvihkooni tulevaisuuden suunnitelmani. Listasin kaikki vaihtoehdot ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Vaihtoehdot olivat: a) hakea hanttihommia, b) kouluttautua uudelleen, c) muuttaa ulkomaille työn perässä, d) perustaa yritys tai f) muuttaa kamalaan mutta halpaan vuokramörskään perähikiälle, syödä lihapiirakoita ja katsoa tosi-tv:tä. 

Aika selkeästi järkevimmäksi ratkaisuksi seuloutui vaihtoehto c) muuttaa ulkomaille. Seuraavaksi sitten listasin sopivia maita ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Karsittu lista mahdollisista maista muodostui seuraavanlaiseksi: Norja, Englanti ja Skotlanti. Nyt alan sitten selvittää mahdollisuuksiani noissa maissa ja kenties armottoman norjan kielen opiskelun. Tavoitteeksi asetin siis muuttaa ulkomaille keväällä 2015. Lykke til?!

Kuva: Wikimedia Commons

Tältä tuntuu tänään ja miul on oikeus miu omii tunteisii

En tainnut saada hakemaani apinakin-osaa-sen-tehdä-työtä. Haastattelukutsua ei ainakaan kuulu. Ilmeisesti minulla on liikaa koulutusta, työkokemusta ja ikää. Että semmosta. Toivottavasti palkkaavat sitten osaamattomia, aina myöhässä olevia, laiskoja turhakkeita. Niih.

Vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat syyskuun alusta alkaen

Vuorotteluvapaan ehdot ovat tiukentuneet 1.9.2014 lähtien, kenties työttömälle työnhakijalle eduksi. Vuorotteluvapaan työhistoriaedellytys korotetaan 10 vuodesta 16 vuoteen... ja jaadi jaadi jaa. Ei koske minua, työtöntä paskiaista. Mutta: Vuorotteluvapaan sijaiseksi palkattavan täytyy olla ollut työttömänä yhdenjaksoisesti tai osissa vähintään 90 kalenteripäivää ennen työsuhdetta. Aikaisemmin edellytys on ollut yksi työtön päivä. Mielenkiintoista. Kenties nyt vuorotteluvapaan sijaiseksi palkataan tarkoituksenmukaisia henkilöitä. Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla nimittäin kerrotaan, että vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työntekijän työssä jaksamista ja tarjota samalla työttömälle työnhakijalle mahdollisuus saada määräaikaisen työn avulla työkokemusta. Mutta käytännössä aiemmin on pistetty jo työsuhteessa oleva työntekijä päiväksi kortistoon ja sitten hänet on palkattu uudelleen vuorotteluvapaasijaiseksi. Minutkin on kerran palkattu tähän tapaan. Marssin vain silloisen työnantajani kehotuksesta TE-toimistoon kertomaan, että olen nyt työtön työnhakija ja seuraavana päivänä ilmoitin, että sain töitä. 

Jatkossa sijaiseksi kelpaa siis vain oikeasti työtön henkilö, joka on ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 päivää vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. TAI alle 30-vuotias äskettäin ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (valmistumisesta enintään vuosi). TAI henkilö, joka vuorotteluvapaan alkaessa on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. Näille vastavalmistuneille ja yli- tai ali-ikäisille riittää edelleenkin se yksi päivä kortistossa. 

Niin mitä hyötyä tästä sitten on? No, nyt kaikki työttömät innolla hakemaan noita vuorotteluvapaasijaisuuksia, nyt kun niinhin oikeasti on jotain saumaa! 

Esim. nyt tästä nopealle työpaikka TE-palveluiden sivuilta: Tuotekehityslaborantti Teknos Oy:lle Helsinkiin. Haku 19.9., joten hopi, hopi. 

Hakeako vai eikö hakea?

Työn metsästäminen sen kun jatkuu... puhti on melko lailla kadoksissa, men man måste bara kämpa vidare (yritän työnhaun ohessa petrata ruotsia apinan raivolla eli katsomalla Beck-elokuvia).

Aika monesti törmään ongelmaan, hakeako jotain paikkaa, joka ei ole lähellekään omaa alaa, eikä kiinnosta tippaakaan, mutta josta maksettaisiin ihan oikeaa rahapalkkaa. Tarkoitan tässä kokopäiväistä tai lähes kokopäiväistä työtä, kaikki nollasopimusta tarjoavat paikat kierrän kaukaa (minusta on täysin kohtuullista vaatia saada tietää kuinka monta tuntia työtä on viikossa ja missä ja mihin kellonaikaan). Kaikenlaisia toimistotöitä haen kyllä, mutta niin hakee monta sataa muutakin ja niihin minulla ei taida olla mitään saumaa. Mutta entäs sitten ns. hanttihommat, varastotyöt ja kokoonpanotyöt? Kyllä niihinkin varmasti hakijoita riittää, mutta niistä minulla on paljon kokemusta, joten jotain tsäänssejä kai olisi.

Mutta suoraan sanottuna v*tuttaa mennä trukkia ajamaan tai kännykkää kasaamaan, koska vuosien opiskelusta ei niissä hommissa ole mitään hyötyä. Tuntuuhan se ankealta, kun miettii niitä kaikkia valvottuja öitä ennen tenttejä, gradun vääntämisen tuskaa, yövuoroja varastolla (hanttihommissa, jotta pystyisi opiskelemaan, jotta saisi työtä... mikä vitsi). Kaikki työ ja hien vuodatus valuu kankkelin kaivoon.

Mutta jospa ajattelisi hanttihommia väliaikaisratkaisuna? Hammasta purren vaan liukuhihnahommiin ja tilipäivää odottelemaan. Vaikka ei ole ikävä tasan 10 minuutin kahvitaukoja, kellokortin leimaamista ja tuntitavoitteita. Ja ainaista kellon kyttäämistä, koska työvuoro olisi ohi.  Mutta voisihan siinä olla ideaa, jos tästä apinakin-kykenee-siihen-työstä saisi sen verran palkkaa, että pystyisi jotain säästämään. Säästöillä voi sitten paeta ulkomaille parempiin töihin.

Taidanpa hakea erästä vuorotyöpaikkaa. Vaikka vannoin, etten enää koskaan tee yövuoroja, sillä ne pilaavat terveyden. Mutta kyllä tämä toimettomuuskin terveyden pilaa.