Minulla on lähes joka päivä käytössäni ns. suttulehtiö, johon raapustelen kaikenlaisia muistiinpanoja ja suunnitelmia. Lehtiö täyttyy mm. kauppalistoista, yritysideoista, tapahtumien päivämääristä, laihdutussuunnitelmista... siis ihan kaikesta. En ole muuten juuri koskaan myöhässä mistään näiden suttulehtiöiden ansiosta, sillä suunnittelen niihin melko yksityiskohtaisia aikatauluja. Jotkut tuhertavat kalenterinsa täyteen tai laativat Excel-taulukoita, mutta tämä on minun juttuni ja se toimii minulle.
Kuvassa esimerkki tältä aamulta. Huomaa tarkkaan laskettu kauppalista. Pakko laskea suurin piirtein eurolleen, kun rahaa on rajallisesti. Välttää nolot tilanteet kassalla, jos rahat eivät riitäkään. Köyhän arkea, siinä päivän sosiaalipornopläjäys sitä halajaville.
Mutta asiaan. Tunnustin eilen tosiasian; tuskin saan Suomesta oman alani töitä. Tuurilla voin saada, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Tuhersin sitten suttuvihkooni tulevaisuuden suunnitelmani. Listasin kaikki vaihtoehdot ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Vaihtoehdot olivat: a) hakea hanttihommia, b) kouluttautua uudelleen, c) muuttaa ulkomaille työn perässä, d) perustaa yritys tai f) muuttaa kamalaan mutta halpaan vuokramörskään perähikiälle, syödä lihapiirakoita ja katsoa tosi-tv:tä.
Aika selkeästi järkevimmäksi ratkaisuksi seuloutui vaihtoehto c) muuttaa ulkomaille. Seuraavaksi sitten listasin sopivia maita ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Karsittu lista mahdollisista maista muodostui seuraavanlaiseksi: Norja, Englanti ja Skotlanti. Nyt alan sitten selvittää mahdollisuuksiani noissa maissa ja kenties armottoman norjan kielen opiskelun. Tavoitteeksi asetin siis muuttaa ulkomaille keväällä 2015. Lykke til?!
 |
| Kuva: Wikimedia Commons |
Mahtava tavoite!
VastaaPoistaOtsikkosi kuvaa omiakin ajatuksiani, sillä vaikka olenkin tehnyt ulkomailla töitä, tällä kerralla ulkomaille töiden perässä muuttaminen tuntuisi hämmentävän isolta asialta!
Löydän itseni nynnyilemästä, ja se riivaa minua. Päälimmäinen syy nynnyilyyn löytyy ajatuksesta, että nyt lähtisin niin sanotusti lopullisesti. Tähänastisilta ulkomaan työretkiltä olen tiennyt palaavani Suomeen. Olen ollut tyytyväisenä irtonainen osanen yhteiskuntaa, enkä ole kokenut painetta rakentaa elämääni kyseisiin maihin. Lopullisesti muuttaminen vaatisi paljon enemmän, kun elämä pitäisi rakentaa ja muotoilla alusta asti uudelleen. Tällä hetkellä työstän ajatuksiani nynnyilystä ylipääsemiseksi.
Minäkin olen tuota Norjaa pyöritellyt mielessäni. Olisi mukava lukea, mitä sait selviteltyä!
Heippa. Itse taas ajattelin, ettei ulkomaille ole pakko lopullisesti jäädä. Kenties jossain vaiheessa Suomessakin on parempi tilanne palata takaisin. Voihan siinä kuitenkin käydä niin, että tulee jäätyä. Tiedän, että monelle moinen epävarmuus ja juurettomuus ei sovi, mutta minulle tällä hetkellä riittäisi varmuus seuraavasta tilipäivästä.
PoistaOlen asunut Englannissa useamman vuoden ja sinne muuttaminen olisi monessa mielessä vaivattominta. Kieli luonnistuu, kulttuuri on tuttu. Mutta en tiedä ollenkaan, onko minulla mahdollisuutta saada töitä sieltä. Hanttihommista siellä ainakin maksetaan todella vähän, joten ihan kunnon töitä täytyisi löytää. Asunnot ovat kalliita ja huonokuntoisia. Norjassa taas hanttihommistakin maksetaan ihan mukavasti, mutta sitten taas asuminen ja eläminen on kalliimpaa... å ena sidan... å andra sidan...
Heippa.
VastaaPoistaTodella ihailtavaa ja pragmaattista pohdintaa nuo a-f vaihtoehdot. Noista voi jokainen valita itselleen parhaan tai vähiten huonoimman vaihtoehdon.
Norja on yksi maailman rikkaimmista valtioista, joten sillä on varaa millä mällätä myös pitkälle tulevaisuuteen. Tarkoitan siis sitä, että Norjalla olisi oikeasti varaa kasvattaa julkista sektoriaan nykyisestä ja siten parantaa omaa työllisyysastettaan.
Norjan kieli muodostaa monelle aika suuren haasteen työn saannin kannalta. Toisaalta jos aloittaa nyt Norjan opiskelun, on paremmin asemoitunut Norjan työmarkkinoille parin vuoden päästä kuin kilpaileva työnhakija, joka ei osaa sanaakaan Norjaa.