torstai 22. tammikuuta 2015

Typ, typ, typooo!

Pääsin sitten työvoimapoliittiseen koulutukseen. Kävin tänään haastattelussa ja oikein mukavastihan se meni, lupasivat paikan n. 5 minuutin jutustelun jälkeen. Jee. On kiva olla haluttu, oikein kuuminta hottia, vaikkakin kyseessä on vain palkaton työvoimakoulutus. Olisipa menestys yhtäläinen työhaastatteluissa. 

Olen aika toiveikas koulutuksen suhteen, jospa siitä vaikka ura urkenisi. Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta kyllä minulla on sellainen kutina, että tämä koulutus parantaa työllistymismahdollisuuksiani. Jos ei Suomessa, niin ainakin ulkomailla ja nimenomaan Norjassa. Ja jos sitten olen yhtä työtön koulutuksen jälkeen kuin olen nyt, niin sitten olen. Pakko kuitenkin yrittää tätäkin kautta päästä leivän syrjään kiinni. 

Tämä siis ei ole se koulutus, johon olisi kuulunut opintomatka Intiaan. Opintomatkoja pohjoiseen on kuitenkin luvassa. Jee. Vielä kun joku viisas kertoisi, että saankohan koulutuksen aikana työmarkkinatuen korotettuna. TE-palveluiden sivuilta ei ilmene, että millä perusteella korotus maksetaan. Joillekin maksetaan ja joillekin ei. Jospa työkkärin täti huomenna arpoisi senkin päätöksen minulle. Que será, será.


torstai 8. tammikuuta 2015

Dil to pagal hai - sydän on hullu

Kannatti ilmeisesti purnata suppeasta työvoimapoliittisesta koulutustarjonnasta. Huomasin eilen kaksi koulutusta, joihin voin hakea. Jee. Toinen alkaa kotikaupungissani ja toinen onkin sitten toisella puolella Suomea. Molemmat ovat tosi mielenkiintoisen kuuloisia, oppisin niissä uusia taitoja ja olen aistivinani, että ne voisivat jopa edistää työllistymistäni. Molempiin kuuluu työssäoppimisjakso ja toiseen koulutukseen hyväksyminen edellyttääkin sopivan yhteistyöyrityksen löytymistä. Pistän molempiin hakupaperit vetämään ja katson kuinka akan käy. Työvoimakoulutuksiin on kuitenkin melkoinen tunku, joten on turha suunnitella mitään niiden varaan. Jos pääsen tuohon toisella puolella Suomea järjestettävään koulutukseen, niin sitten alkaa melkoinen venkslaaminen muuton kanssa. Mistähän nekin rahat sitten repäisen? Jos ei olisi koiraa, niin voisin majoittua vaikka siivouskomeroon tai telttaan metsän keskelle, mutta koiran kanssa se on hankalaa. Ja olisihan se väärin koiraa kohtaan, itselle ei ole niin väliä. 

Eli nyt pitää siis kirjoittaa kaksi hakemusta työvoimakoulutukseen, hakea varuilta syksyllä alkavaan maisteriohjelmaan ja tietenkin hakea oikeita palkkatöitä. Ei saa unohtaa työnhakua! Listalla on kymmenisen paikkaa, joihin pitää rustata hakemus viikon sisällä. Ja kaiken tuon hakemisen lomassa pitää ehtiä maata sohvalla kaljaa kitaten, niin kuin kaikki muutkin yhteiskunnan loiset ja vapaamatkustajat. 





Toiseen työvoimakoulutukseen kuuluu opintomatka Intiaan. Olisihan se vänkää, mutta pitääköhän matka maksaa itse? Siihenpä se sitten tyssää, persaukisella ei ole mokomaan varaa. 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Laskee reitin uudelleen

Napsautan navigaattorin päälle. Kokeilen hurauttaa ensin lyhintä reittiä perille, mutta edessä onkin odottamaton este ja reitti täytyy laskea uudelleen. Ja taas matka jatkuu kohti määränpäätä. Pidempään reittiin tuhraantuu hieman enemmän aikaa, mutta onhan se vaivan väärti, lopussa kiitos seisoo ja muuta soopaa. Mutta taas nousee seinä vastaan, tuostakaan ei pääse läpi. Laskee reitin uudelleen... Milloin sinne työmaailmaan oikein pääsee perille? Minä olen pyörinyt jo aivan liian kauan täällä liikenneympyrässä. Muksautan kohta jonkun kylkeen, ärsyttää niin vietävästi.

Kartoitin ennen joulua erilaisia vaihtoehtoja työllistymismahdollisuuksieni parantamiseksi. Olin siinä uskossa, että minäkin olisin oikeutettu johonkin TE-hallinon palveluun. Ensiksi soitin työkkärin tädille ja utelin mahdollisuuksistani työkokeiluun. Ei onnistu, kertoi täti, työkokeilu on pääsääntöisesti vain parin kuukauden mittainen pätkä ja tarkoituksena on kokeilla kokonaan uutta alaa. Omaa alaani en pääse kokeilemaan. No ei sitten, pitäkää työkokeilunne. 

Seuraavaksi otin työkkärin tädin kehotuksesta yhteyttä kaupungin palveluohjaajaan ja kyselin palkkatuesta. Kirjoitin ohjaajalle sähköpostin, jossa sepostin tilanteeni perusteellisesti ja haaveilin palkkatukipaikasta kaupungin ympäristöpalveluissa tai jossain vastaavassa yksikössä. Työvalmentaja soitti minulle ja oli ilmeisen neuvoton minun kanssani. Kaupungin palkkatukipaikat ovat kuulemma avustavia tehtäviä esimerkiksi päiväkodeissa tai vanhustenhoidossa, ympäristöpuolella ei ole paikkoja. Jonkun yhdistyksen pyörittämälle asukastuvalle tai pajalle voisin yrittää palkkatukitöihin, mutta silloin pitää olla oikeutettu korkeimpaan korotettuun palkkatukeen. Jaa, vai sillä tavalla. Yritin kuitenkin vielä tiedustella, että mihin sitten voisin tarjota itseäni palkkatuella töihin? Käsittääkseni normaalia avoinna olevaa työpaikkaa hakiessa palkkatukimahdollisuutta ei kannata mainita, sillä rekrytoija voi luulla hakijan olevan jotenkin vajavainen, koska hän on oikeutettu palkkatukeen. Etpä juuri mihinkään, totesi hieman murheellisen kuuloinen palveluohjaaja, mutta palkkatukimahdollisuutta voisin hänen mukaansa väläyttää valttikorttina työhaastattelussa, jos tuntuu, että työnantajalla on rahasta uupelo. Mutta kannattaa tosiaan miettiä kahdesti, että mainitseeko mitään. Rekrytointiprosessiin lähdettäessä palkkarahat on jo yleensä varattu ja palkkaaminen ei ole rahasta kiinni. Puhelun lopuksi palveluohjaaja antoi minulle puhelinmyyntifirman yhteystiedot, jos vaikka haluaisin ruveta kiusaamaan ihmisiä työkseni. Jestas sentään, sitä työtä löytäisin halutessa ihan omin avuin. 

Työvoimakoulutukseen sitten! Selasin läpi kaikki tämän seudun alkavat koulutukset ja totesin valikoiman todella suppeaksi. Kaikki korkeakoulutettujen koulutukset oli tarkoitettu ensisijaisesti ICT-alalta työttömiksi jääneille, sisältö markkinointia, ohjelmointia ja muuta hölynpölyä. Muu tarjonta oli hitsarikoulutusta, trukkikorttikurssia, hygieniapassia jne. Lähetin TE-palveluille palautetta ja ehdottelin bioalan koulutusta työttömille luonnontieteilijöille. Itse palvelujohtaja vastasi minulle sähköpostitse ja kertoi koulutustarjonnan, ikävä kyllä, tulevan supistumaan vielä entisestään. ICT- alan työttömille on useampi koulutus, sillä valtio on myöntänyt erillisiä määrärahoja heidän paapomiseksi. Ideani bioalan koulutuksesta oli kuulemma hyvä, se on kirjattu ylös ja löytyy mapista öö. Sähköpostin lopussa palvelujohtaja kehotti minua soittamaan työkkärin tädille ja keskustelemaan omaehtoisen opiskelun mahdollisuuksista. Ammattikorkea ja yliopisto tarjoavat täydennyskoulutuksia ja ne saattaisivat soveltua myös minulle. Menen koulujen nettisivuille ja sieltä selviää, että täydennyskoulutus on tarkoitettu vain työssä oleville tai yrittäjille. Työttömät älkööt vaivautuko. Että silleen. 



Mitä jos keräisin koko ensi kesän pulloja apinan raivolla? Olisin sellainen hullu pullomummo, joka kärkkyy tyhjeneviä tölkkejä nuorisojoukkojen lähettyvillä. Saisiko sillä tavoin kasaan menolipun ulkomaille? En minä haluakaan minnekään työkokeiluun, koulutukseen tai pajalle palkkatukitöihin. Minä haluan palkallista työtä, mutta on kai turha täällä Suomessa paukuttaa päätä seinään ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. On pakko suunnata ulkomaille. Tack och adjö. Pitäkää los tunkkinne por favor.