Itku pitkästä ilosta. Ehdin jo toukokuussa iloita asumistuesta, jota ei lakkautettukaan työsuhteen ajaksi. Laskeskelin, että kenties kesän lopulla voisin säästyneillä rahoilla lähteä pienelle ja edulliselle ulkomaanmatkalle. Rakastan matkustamista! Tai siis rakastaisin, mutta koska pitkään aikaan ei ole ollut kunnolla rahaa edes vuokraan, laskuihin ja ruokaan, niin turhapa reissuista on ollut haaveilla. Mutta jospa nyt pääsisi vaikka Puolaa kiertämään. Varsova, Krakova, Auswitch, museoita, linnoja, olutta, makkaraa ja hapankaalia. Mitä sitä muuta matkalta voisi toivoa?
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Heti kun pääsin rahantuloa rallattelemasta, niin alkoi tapahtua. Koira sairastui vakavasti ja nyt kesän alussa sitä on pitänyt käyttää eläinlääkärissä kolme kertaa. - 520e. Jatkossa selvinnee pienemmillä kuluilla, mutta lääkkeisiin ja labrakokeisiin tulee kuitenkin menemään vuosittain useampi saturainen. Tietenkin pitää kiittää luojaa, että olen nyt töissä ja selvisin noista eläinlääkärikuluista. Työttömänä olisin ollut täysin liemessä. Mutta eihän tuo pieni takaisku riittänyt. Olen osakkaana kuolinpesässä, johon kuuluu omakotitalo. Mitään tuloja ei tästä osakkuudesta ole eikä tule, mutta jonkin verran kuluja on ollut lähes kuukausittain. No, eikös vaan talosta paljastunut vesivahinko, joka täytyi korjauttaa, koska taloa ollaan myymässä. Vakuutusyhtiö onneksi korvaa suurimman osan, mutta maksettavaa jää minullekin kuitenkin 450e. Sinnepä ne hurahtelivat ylimääräiset asumistuet. Sellasta se on. Elämä.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Tulos tai ulos!
Jouduin esimiehen puhutteluun tänään. Olen kuulemma työssäni liian hidas. Ei sentään millään potkuilla uhkailtu, mutta tahtia pitää kiristää, se on nyt vaan niin.
No saamansa pitää. Ei kannata sitten odottaa yhtä hyvää työjälkeä.
Ei kai se mikään suuri salaisuus ole, että olen vakuutusyhtiössä töissä. Käsittelen ihmisten hakemuksia ja maksan tai olen maksamatta heille rahaa. Luen hakemukset huolellisesti, varmistelen ja luen vakuutusehtoja, koska minusta nyt vaan on tärkeää, että ihmiset saavat rahansa oikein. Jos huomaan virheen, jonka joku muu on aikaisemmin tehnyt, esimerkiksi veloittanut asiakkaalta 100e omavastuuta liikaa, korjaan sen. Tämmöiset korjaukset eivät kuitenkaan näy esimiehelle missään, hän on kiinnostunut ainoastaan siitä, kuinka monta maksusuoritusta olen itse tehnyt. Jos hylkään hakemuksen, 0 suoritusta. Jos korjaan työkaverin maksuvirheen, 0 suoritusta. Jos maksan kulut menemään, 1 suoritus. Jos erottelen hakemuksen maksut 3 erilliseksi maksuksi, 3 suoritusta. Tuossa jälkimmäisessä asiassa ei ole päätä eikä häntää, mutta olen nähnyt sitäkin tehtävän. Vain sen takia, että tulee paljon suorituksia. Päästään tulostavoitteisiin. Ja esimies taputtaa olalle.
No, jatkossa en korjaile enää muiden virheitä, se on saletti. Saatan itsekin ketkuilla itselleni enemmän suorituksia, näyttäähän tuo muidenkin kohdalla olevan ihan sallittua toimintaa. Hieman hankalaa tulee olemaan, koska olen aina ollut työasioissa tarkka ja täsmällinen, mutta nyt pitää vaan löysätä pipoa hieman. Virheitä ei kannata pelätä, esimies sanoi lohduttavasti. No ei pelätä ei, niitähän tulee auttamattomasti vaaditulla työtahdilla.
On kyllä ensimmäinen kerta, kun saan negatiivista palautetta työstäni. Ihan perseestä koko homma. Mutta ei tässä auta lannistua, vaan tehdä sitä tulosta sitten, virheistä viis veisaamatta.
No saamansa pitää. Ei kannata sitten odottaa yhtä hyvää työjälkeä.
Ei kai se mikään suuri salaisuus ole, että olen vakuutusyhtiössä töissä. Käsittelen ihmisten hakemuksia ja maksan tai olen maksamatta heille rahaa. Luen hakemukset huolellisesti, varmistelen ja luen vakuutusehtoja, koska minusta nyt vaan on tärkeää, että ihmiset saavat rahansa oikein. Jos huomaan virheen, jonka joku muu on aikaisemmin tehnyt, esimerkiksi veloittanut asiakkaalta 100e omavastuuta liikaa, korjaan sen. Tämmöiset korjaukset eivät kuitenkaan näy esimiehelle missään, hän on kiinnostunut ainoastaan siitä, kuinka monta maksusuoritusta olen itse tehnyt. Jos hylkään hakemuksen, 0 suoritusta. Jos korjaan työkaverin maksuvirheen, 0 suoritusta. Jos maksan kulut menemään, 1 suoritus. Jos erottelen hakemuksen maksut 3 erilliseksi maksuksi, 3 suoritusta. Tuossa jälkimmäisessä asiassa ei ole päätä eikä häntää, mutta olen nähnyt sitäkin tehtävän. Vain sen takia, että tulee paljon suorituksia. Päästään tulostavoitteisiin. Ja esimies taputtaa olalle.
No, jatkossa en korjaile enää muiden virheitä, se on saletti. Saatan itsekin ketkuilla itselleni enemmän suorituksia, näyttäähän tuo muidenkin kohdalla olevan ihan sallittua toimintaa. Hieman hankalaa tulee olemaan, koska olen aina ollut työasioissa tarkka ja täsmällinen, mutta nyt pitää vaan löysätä pipoa hieman. Virheitä ei kannata pelätä, esimies sanoi lohduttavasti. No ei pelätä ei, niitähän tulee auttamattomasti vaaditulla työtahdilla.
On kyllä ensimmäinen kerta, kun saan negatiivista palautetta työstäni. Ihan perseestä koko homma. Mutta ei tässä auta lannistua, vaan tehdä sitä tulosta sitten, virheistä viis veisaamatta.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Vitun pitkäaikaistyöttömät
Siinä minä istuin, kahvitauolla, ihan hyvillä mielin. Nuoremmat työkaverit miettivät ääneen, että miten jostain täysin mitättömästä asiasta tulee uutiskohu. Jos vaikka jossain televisio-ohjelmassa näytetään liian aikaisin illasta väkivaltaa, seksiä tms., miten se päätyy Iltaelehden otsikoihin. ''Sehän riittää, kun pari jotain vitun pitkäaikaistyötöntä kommentoi ja valittaa jonnekin keskustelupalstalle, niillä kun on aikaa valittaa eikä parempaakaan tekemistä.'' Sellainen oli vastaus parikymppisen suusta ja sille naurettiin joukolla. Tätä entistä ja kenties tulevaa pitkäaikaistyötöntä ei naurattanut pätkääkään. En ole pahansuopainen ihminen, mutta toivon kuitenkin koko porukalle oikein pitkää työttömyyspätkää. Oppivat jotain elämästä, perkele.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)