perjantai 20. marraskuuta 2015

Riskillä mennään

Kumpi vanhoista viisauksista pitää paikkansa: rehellisyys maan perii vai tyhmyydestä sakotetaan? Pian se selviää, jännittävää. 

Ajattelin siis rehellisesti ilmoittaa sivutoimisista avoimen yliopiston opinnoista TE-palveluille. Ilmoituksen jälkeen TE-palvelut katkaisee työttömyyskorvaukseni maksamisen ja ryhtyy tarkastelemaan, ovatko opinnot sivu- vai päätoimisia. Opinnot ovat sivutoimisia, koska keskimääräisesti opintopisteet kuukautta kohden jäävät alle viiden ja suurin osa opinnoista suoritetaan etänä omaan tahtiin. Opinnot eivät johda tutkintoon. Mutta olenko kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä? Minä itse kyllä tiedän, että olen: jatkan työnhakua opintojen ohessa ja olen valmis ottamaan työtä vastaan vaikka heti huomenna. Voin aloittaa jo tänään iltapäivällä, jos tarvitaan. Mutta TE-palvelut voi olla toista mieltä. Toivon mukaan päätös on minulle suotuisa ja työttömyyskorvaukset tulevat ajallaan tai edes lievällä viiveellä. Vaarana on kuitenkin se, että TE-palvelut jostain syystä katsoo opinnot päätoimisiksi, koska sillä nyt sattuu sellainen valta olemaan. Simsalabim ja sivutoimisista etäopinnoista tuleekin päätoimisia. Sitten olenkin yhtäkkiä opiskelija, en enää työttömyyskorvaukseen oikeuttetu työtön työnhakija. Opintotukeenkaan en ole oikeutettu, koska avoimen yliopiston opintoihin ei saa opintotukea ja koska opinnot eivät muutenkaan oikeasti ole päätoimisia. Sen jälkeen saan aloittaa rahan kinuamisen toimeentulotuen puolelta.

Minusta on aivan järkyttävän typerää, ettei päätöstä opintojen sivutoimisuudesta voida tehdä ennakkoon. En voi siis etukäteen lähettää opintosuunnitelmaa ja oppilaitoksen selvitystä tarkasteltavaksi ja vasta päätöksen saatuani päättää, haluanko mahdollisesti opiskella ilman työttömyyskorvausta. Minun täytyy ensin ilmoittautua avoimeen yliopistoon, maksaa kurssimaksut ja aloittaa opinnot. Sen jälkeen ilmoitan opinnoista TE-palveluille ja jään jännittyneenä ja stressaantuneena odottelemaan päätöstä. Opiskelu maistuu ihan perseeltä, kun joutuu entistä enemmän pelkäämään toimeentulonsa puolesta. 

En ilmoittaisi opinnoista, jos ei olisi pelkoa siitä, että TE-palvelut saisivat niistä tietää. Jos opinnot kuitenkin jossain vaiheessa paljastuvat, saatetaan työttömyyskorvauksia periä takaisin ja sellaiseen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Olen siis rehellinen ja ilmoitan kiltisti opinnoista. Saattaa olla tyhmä liike, mutta sitten on. 

Suomen yliopistot järjestävät kaikille avointa opetusta, johon voi osallistua iästä, pohjakoulutuksesta ja tavoitteista riippumatta.

Näin kerrotaan useammalla nettisivulla. Nähtäväksi jää, koskeeko tämä väite työtöntä.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Avoimen yliopiston opinnot työttömänä

Haluan aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, kuinka opiskelu vaikuttaa työttömyyskorvauksien maksuun. Omasta mielestäni opiskelu on sivutoimista, sillä opintopisteitä kertyy alle 5 per kuukausi. Päätöksen siitä, ovatko opinnot pää- vai sivutoimisia, tekee kuitenkin paikallinen TE-palveluiden koulutusasioista vastaava ryhmä. On kai siis olemassa sellainen mahdollisuus, että opinnot kuitenkin katsotaan päätoimisiksi ja menetän työttömyyskorvaukseni. Saisivat näin kätevästi yhden työttömän pois tilastoja rumentamasta. 

Oletko sinä työttömänä opiskellut avoimessa yliopistossa? Ilmoititko opinnoista TE-palveluille? Jos et, niin saivatko TE-palvelut tietää opinnoista? Jos ilmoitit, niin katsottiinko opinnot pää- vai sivutoimisiksi?

Jos jollakin on omakohtaista tietoa, niin saa vastailla tuonne kommenttiosioon. Aika huisia, että työtön joutuu huutelemaan neuvojen perään jonnekin bittiavaruuteen, koska TE-palveluiden ohjeista ei tule paljon hullua hurskaammaksi.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Työtön haluaa opiskella

Hei työtön, haluatko opiskella, kehittää itseäsi ja kenties siinä samalla parantaa työllistymismahdollisuuksiasi? Voit joko opiskella päätoimisesti työttömyysetuuden turvin tai sivutoimisesti työttömyysetuuttasi menettämättä. Päätoimisissa korkeakouluopinnoissa opintopisteitä täytyy kertyä vähintään 5 opiskelukuukautta kohden ja sivutoimisissa opinnoissa täytyy pysyä alle tuon maagisen 5 opintopisteen rajan. Selvä peli! Sen kun vain sovit opinnoistasi TE-palveluiden kanssa ja hurlumhei, opinnot voivat alkaa. 

Achtung! Warning! Varoitus! Pöksyt pallaa!

TE-palveluilla on lukematon määrä pieniä säännöksiä, jotka aiheuttavat mutkia matkaan. Itse aion aloittaa sivutoimiset avoimen yliopiston opinnot. Tarkoituksenani oli ensin opiskella päätoimisesti, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Korkeakouluopintoihin ei TE-palveluiden mukaan voi kuulua lomajaksoja, vaikka todellisuudessa kuuluisikin. Myös kesäkuukausilta on suoritettava 5 opintopistettä, huolimatta siitä järjestetäänkö opetusta tai tenttejä. Se on vain niin, koska ''niin on katsottu''. Päätin opiskella sitten sivutoimisesti, koska oppilaitos ei järjestä opetusta kesällä. Myös sivutoimiset opinnot täytyy kuitenkin hyväksyttää TE-palveluilla. Useiden TE-palveluiden kanssa käymieni puhelinkeskustelujen perusteella on ilmeistä, että tein niin tai näin, jään joksikin aikaa ilman työttömyyskorvausta, jos aion opiskella. En voi etukäteen ilmoittaa aikovani opiskella sivutoimisesti, koska ilmoituksen voi tehdä vasta kun opinnot ovat alkaneet. Ennakkopäätöksiä ei kuulemma tehdä. Saman tein kun ilmoitan opintojeni alkaneen, lakkautetaan työttömyyskorvaukseni maksatus ja minulta ja koulutuksen järjestävältä oppilaitokselta pyydetään kirjallista selvitystä opiskeluiden kestosta ja laajuudesta. Kun olen lähettänyt selvitykset TE-palveluille, paikallinen koulutusasioista päättävä lautakunta tarkastelee asiaa ja tekee päätöksen siitä, ovatko opinnot päätoimisia vai sivutoimisia. Lautakunta kokoontuu milloin kokoontuu ja kukaan ei tiedä viikon eikä kuukaudenkaan tarkkuudella, kuinka kauan tämä ilman työttömyyskorvausta kärvisteltävä tarkasteluaika kestää tai mikä lautakunnan päätös tulee olemaan. Eli herran haltuun vaan. TE-palveluiden virkailija toki huomautti, että tuet maksetaan sitten jälkikäteen. Hirveästi lohduttaa työtöntä kädestä suuhun eläjää, jolla ei ole varaa odotella paria viikkoa saati kuukautta. Pahimmassa tapauksessa lautakunta voi jostain syystä katsoa, että olen päätoiminen opiskelija. Opinnot on kuitenkin jo aloitettu ja oikeutta opiskella työttömyysetuudella päätoimisesti ei voi enää hakea jälkikäteen. Olen silloin opiskelija, mutten saa työttömyyskorvausta enkä opintotukea. Voi hyvää päivää. Mutta aion joka tapauksessa opiskella. Menen tarvittaessa toimeentuloluukulle, jos se sitä vaatii. 

Eli muutama perusohje:


  • Jos haet tukea päätoimiseen omaehtoiseen opiskeluun työttömyyskorvauksella: hae päätöstä ennen opintojen alkamista. Tukea ei pääsääntöisesti myönnetä, jos opinnot ovat jo alkaneet. Älä esim. ilmoittaudu avoimeen yliopistoon, koska se saatetaan katsoa opintojen aloittamiseksi.
  • Sivutoimisista opinnoista voit ilmoittaa vasta opintojen alkamisen jälkeen. Työttömyyskorvauksesi maksatus lakkautettaan siksi aikaa, kun opintojesi sivutoimisuutta tarkastellaan. 
  • Päätä etukäteen, kumman tien valitset: sivutoimiset vai päätoimiset opinnot. Opinnot voidaan katsoa päätoimisiksi, muttet ehkä silti saa tukea niihin. Tuen myöntämiseksi opintojen täytyy olla työllisyyttäsi edistäviä ja päätöksen opintojen työllistämisvaikutuksista tekee lautakunta. Jos olet kerran ilmoittanut opiskelevasi opintoja päätoimisesti, et voi kielteisen tukipäätöksen jälkeen ilmoittaa opiskelevasi samoja opintoja sivutoimisesti. Oikeassa elämässä kenties näin voit tehdä, mutta TE-palveluille sitä on turha selittää. ''Näin on katsottu''.








maanantai 9. marraskuuta 2015

Turha meikäläistä yrittääkään kategoriin laittaa

Mikä on työttömyydessä pahinta? Onko se työttömyydestä johtuva köyhyys? Kaikesta pitää kieltäytyä, lautasella välillä pelkkää riisiä soijakastikkeella, päälle hajoavat vaatteet. Ei, pahinta minulle ei ole köyhyys. Entä yhteisön ulkopuolelle jääminen? Sinua ei kaivata missään, ei työpaikalla tai oppilaitoksessa. Aamulla ajoitat koiranpissatuksen niin, ettei sinun tarvitse kateellisena väistellä sitä töihin ja kouluun kiirehtivää ihmisten massaa. Pahaltahan se tuntuu, muttei sekään vielä muserra minua.

Pahinta on se, että minut pitkäaikaistyöttömänä määritellään joksikin sellaiseksi, jota en ole. Koska olen ollut yli vuoden työttömänä, olen useimpien mielikuvissa työkyvytön, syrjäytynyt ja muutenkin saamaton. Minulle on oikeastaan melko sama, mitä esimerkiksi naapurini ajattelee minusta. Hän ei tunne minua, hän ei voi tietää todellisesta työkyvystäni tuon taivaallista. Mutta niin eivät voi ne lukemattomat rekrytoijatkaan, joille työhakemuksia lähettelen. Minun hakemukseni sysätään ei-pinoon, koska minä olen pitkäaikaistyötön. Pilalle mennyttä tavaraa. Tätä mielikuvaa vastaan taisteleminen on kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan. Niin turhauttavaa, että tekee mieli karjua ääneen. 





Hei pitkäaikaistyötön, täällä sinusta koituvat kustannukset on laskettu: Pitkäaikaistyöttömän hinta: 600 000 euroa  Jos olet nuori, se on sitten miljoona euroa. Häpeä työtön, sinä pelkkä kuluerä yhteiskunnalle. Samassa jutussa tosin todetaan, että pitkäaikaistyöttömyys on levahtanut käsiin, jopa tuplaantunut neljässä vuodessa. Voisiko ajatella, että nyt on työttöminä entistä enemmän koulutettuja ja osaavia ihmisiä verrattuna paremman työllisyystilanteen aikaan? En usko millään, että puolet heistä syrjäytyy lopullisesti työelämästä. Tämän päivän hullunmyllyssä lähes jokainen voi joutua työttömäksi. Moni työssäkäyvä ei tätä ymmärrä ja se onkin sitten melko karu kokemus löytää itsensä koulutettuna ja kokeneena viilamassa CV:tä jossain pilipali kurssilla. Sanoisin, etten toivo sitä kenellekään, mutta valehtelisin.

Näin kerrotaan Ilta-Sanomien jutussa: Tällainen on tyypillinen pitkäaikaistyötön  Tyypillinen pitkäaikaistyötön on siis eläkeikää lähestyvä 60-64 vuotias mies, joka on aiemmin todennäköisesti ollut rakennustyöntekijä. Mutta mietitäänpä jutun lukuja uudelleen. Kesäkuun lopussa vähintään vuoden työttömänä olleita oli 110 300. Eniten pitkäaikaistyöttömiä oli 60-64 vuotiaiden ryhmässä: 30 907. Eli 79 393 oli sitten jotain aivan muuta. Tuollainen tyypillinen pitkäaikaistyötön on pelkkä myytti. Pitkäaikaistyöttömiä on joka lähtöön: työkykyisiä ja työkyvyttömiä, koulutettuja ja ilman koulutusta olevia, masentuneita ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevia, lihavia ja laihoja, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia.

Pyllistän tällaisille yleistyksille ja höpön löpön kustannuslaskelmille. Minä en ole mies. Minä en ole kuusikymppinen tai juuri teini-iän ylittänyt. Minä en ole kouluttamaton. Minä en ole työkyvytön. Minulla ei ole ongelmia elämänhallinnan kanssa. Jos nyt pientä alakuloa ja ahdistusta onkin, niin ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, ettei sitä kuukausittainen tilipussi parantaisi. 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mikä on kun ei taidot riitä?

Tänään olen kirjoittanut sähköpostia sekä TE-palveluille että koulutusohjelman suunnittelijalle ja laatinut kaksi työhakemusta. Melko reipasta toimintaa elämäntapaintiaanilta. Myönnettäköön, etten useimpina päivinä ole todellakaan näin tehokas. Miksen ole? Eikö työnhaku ole työttömän työtä? No ei ole, se on työllistymisväylän etsimistä, ei työtä. Työnhausta ei makseta palkkaa ja väittäisin, että verrattuna lähes mihin tahansa työhön, se on henkisesti kuormittavampaa. 

Kuvittele työpäiväsi olevan saman toistoa, vähän niin kuin elokuvassa Päiväni murmelina. Menet töihin, avaat koneen, laadit sinulta vaaditun kirjallisen raportin ja lähetät sen esimiehellesi. Olet nähnyt raportin kirjoittamisessa vaivaa ja odotat kiitosta ja kannustusta. Esimies lähettää sinulle sähköpostia ja kertoo, ettei raportti tällä kertaa ole parhaimpien joukossa. Yritä toki uudelleen. Ja seuraavana päivänä sinä taas avaat koneen, laadit raportin, lähetät sen ja esimies lähettää taas viestiä, ettei kelpaa. Sinä et kelpaa. Työkaverisi Seijan raportti kelpuutettiin, mutta sinun raporttiasi ei. Yritä toki uudelleen. Välillä hiot raporttiasi, vaihdat kirjoitustyyliä tai fonttia, lisäät muutaman kuvan. Käyt välillä koulutuksessa, jossa sinua selvästi tollompi kouluttaja neuvoo sinulle, kuinka raportti kannattaa laatia, että se vihdoin hyväksyttäisiin. Koulutuksesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, hylkäävät viestit vaan jatkavat sähköpostiin kilahtelua. Yritä toki uudelleen. Kuinka kauan jaksat yrittää?

Työnhaku on jatkuvaa itsensä tyrkyttämistä. Ylisanojen keksimistä, miksi juuri minut pitäisi valita kyseiseen tehtävään. Pitää muistaa olla persoonallinen ja vältää niitä kuluneita fraaseja, joita suurin osa muista työnhakijoista käyttää. Olen tiimipelaaja. Niin olenkin, muttei sitä työhakemukseen kannata noilla sanoilla kirjoittaa. Olen rehellinen ja luotettava. Kaikki ovat tai ainakin ovat olevinaan. Työhakemus ei ole deitti-ilmoitus ja tuolla lattealla kuvauksella ei menesty edes sinkkumarkkinoilla. 

Lähes jokapäiväinen kysely, että kelpaanko minä, on henkisesti äärimmäisen kuluttavaa. Ei, sinä et kelpaa -vastaus on aina pettymys, joka joskus häipyy taka-alalle nopeasti ja joskus korventaa karvaana rintaa viikkojen ajan. Pitkään työhakemuksia turhaan lähettänyt työtön, joka sinnikkäästi vielä jatkaa työväylän etsimistä, osoittaa mielestäni sellaista sinnikkyyttä ja mielenlujuutta, että sitä soisi työnantajan arvostavan. Tosielämässä ei näin kuitenkaan ole, pitkäaikaistyöttömän leimaa pitää työhakemuksissa peitellä kaikin tavoin. 

Tästä lähtien kirjoitan työhakemukseni täysin eri tyylillä. Viis veisaan niistä ohjeista, joita joka puolella tuputetaan. Latteuksia en aio edelleenkään käyttää, mutta nostan työttömyyteni reilusti framille ja yritän pakottaa rekrytoijan miettimään, että voisiko työttömyyden nähdä luonnetta lujittavana, ei työkykyä heikentävänä kokemuksena.

Ja tähän loppuun vähän Juha Tapsukkaa. Joo, hieman imelää, mutta Juha sen sanoo laulun keinoin.