perjantai 20. marraskuuta 2015

Riskillä mennään

Kumpi vanhoista viisauksista pitää paikkansa: rehellisyys maan perii vai tyhmyydestä sakotetaan? Pian se selviää, jännittävää. 

Ajattelin siis rehellisesti ilmoittaa sivutoimisista avoimen yliopiston opinnoista TE-palveluille. Ilmoituksen jälkeen TE-palvelut katkaisee työttömyyskorvaukseni maksamisen ja ryhtyy tarkastelemaan, ovatko opinnot sivu- vai päätoimisia. Opinnot ovat sivutoimisia, koska keskimääräisesti opintopisteet kuukautta kohden jäävät alle viiden ja suurin osa opinnoista suoritetaan etänä omaan tahtiin. Opinnot eivät johda tutkintoon. Mutta olenko kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä? Minä itse kyllä tiedän, että olen: jatkan työnhakua opintojen ohessa ja olen valmis ottamaan työtä vastaan vaikka heti huomenna. Voin aloittaa jo tänään iltapäivällä, jos tarvitaan. Mutta TE-palvelut voi olla toista mieltä. Toivon mukaan päätös on minulle suotuisa ja työttömyyskorvaukset tulevat ajallaan tai edes lievällä viiveellä. Vaarana on kuitenkin se, että TE-palvelut jostain syystä katsoo opinnot päätoimisiksi, koska sillä nyt sattuu sellainen valta olemaan. Simsalabim ja sivutoimisista etäopinnoista tuleekin päätoimisia. Sitten olenkin yhtäkkiä opiskelija, en enää työttömyyskorvaukseen oikeuttetu työtön työnhakija. Opintotukeenkaan en ole oikeutettu, koska avoimen yliopiston opintoihin ei saa opintotukea ja koska opinnot eivät muutenkaan oikeasti ole päätoimisia. Sen jälkeen saan aloittaa rahan kinuamisen toimeentulotuen puolelta.

Minusta on aivan järkyttävän typerää, ettei päätöstä opintojen sivutoimisuudesta voida tehdä ennakkoon. En voi siis etukäteen lähettää opintosuunnitelmaa ja oppilaitoksen selvitystä tarkasteltavaksi ja vasta päätöksen saatuani päättää, haluanko mahdollisesti opiskella ilman työttömyyskorvausta. Minun täytyy ensin ilmoittautua avoimeen yliopistoon, maksaa kurssimaksut ja aloittaa opinnot. Sen jälkeen ilmoitan opinnoista TE-palveluille ja jään jännittyneenä ja stressaantuneena odottelemaan päätöstä. Opiskelu maistuu ihan perseeltä, kun joutuu entistä enemmän pelkäämään toimeentulonsa puolesta. 

En ilmoittaisi opinnoista, jos ei olisi pelkoa siitä, että TE-palvelut saisivat niistä tietää. Jos opinnot kuitenkin jossain vaiheessa paljastuvat, saatetaan työttömyyskorvauksia periä takaisin ja sellaiseen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Olen siis rehellinen ja ilmoitan kiltisti opinnoista. Saattaa olla tyhmä liike, mutta sitten on. 

Suomen yliopistot järjestävät kaikille avointa opetusta, johon voi osallistua iästä, pohjakoulutuksesta ja tavoitteista riippumatta.

Näin kerrotaan useammalla nettisivulla. Nähtäväksi jää, koskeeko tämä väite työtöntä.

15 kommenttia:

  1. Olen edelleen hengessä mukana. Olet hyvin sitkeä - minkä ominaisuuden luulisi kiinnostavan työnantajia persoonan ominaisuutena, kun nyt rekrytoinnissa persoonaa painotetaan niin kovin.

    Rekrytointiin liittyen: löysin tällaisen

    http://eioototta.fi/kysely-kuinka-tyontekijamme-tulivat-meille-setuliduuniin/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+ei-oo-totta+%28Ei+oo+totta%29

    Siis Katleena Kortesuon Ei oo totta -blogin tällä hetkellä tuorein postaus.
    Katleena vetää rakenteellisissa yhteiskunnallisissa ongelmissa yleensäkin mutkat hyvin suoriksi.

    Jotenkin vain tämän gallupin tulos ei kauheasti vakuuta. Ei mitään verkostoitumisen ylivertaista auvoa - vaan tympeästi, että kannattaa olla esimerkiksi jonkun serkku tms. Verkostoitumista toki sekin.

    Katriina

    VastaaPoista
  2. Pakko tässä on jaksaa yrittää. Vaihtoehtona on kai kaivaa kuoppa ja mennä sinne noutajaa odottamaan. Voi olla kuitenkin, etten sittenkään ilmoita noita opintoja TE-palveluille. Vaarana todellakin on, että putoan toimeentulotuelle ja se on niin viheliäinen tilanne, etten siihen halua. Kaikki menot ja tulot pitää raportoida ja kaikki mahdollinen ylimääräinen raha miinustetaan toimeentulotuesta. Joten en ilmoita mitään TE-palveluille ja jos jään kiinni (kauhea rikos: opiskelu!), niin väitän etten tiennyt, että opinnot täytyy ilmoittaa. Voin osoittaa opintorekisterillä, että opinnot ovat olleet sivutoimisia. Ja valitan kaikista päätöksistä vähintään viisi kertaa, jos yrittävät periä tukia takaisin.

    Jos tuohon gallupiin uskoo, niin masennusta pukkaa. Sukulaisilla ei ole firmoja, joihin ängetä töihin. Työttömälle on hieman turha sanoa, että sinun täytyy verkostoitua, koska ne verkostot luodaan koulussa tai töissä ollessa. Itselläkin on edellisten töitten kautta joitakin kontakteja, mutta mitä ne auttavat, kun ovat sellaisissa organiaatioissa, joissa ei uusia työntekijöitä juuri rekrytä. Yhden määräaikaisen työn meinasin saada ystävän miehen kautta, mutta enpä sitten saanutkaan. Alustavasti sovittiin luontokartoitustöistä, mutta sitten kävi niin hassusti, että firma fuusioitui toisen firman kanssa ja siinä rytäkssä minulle luvatut työt katosivat taivaan tuuliin.

    En usko ollenkaan, että kaikilla aloilla suurin osa työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Oman alani työpaikkoja ei käsittääkseni täytetä avoimilla hakemuksilla, eivätkä firmat soittele yliopistolle, että kuka siellä nyt suoriutuu parhaiten. Jos opintoihin liittyy harjoittelu, kannattaa harjoittelupaikka toki valita huolella, sillä se voi poikia työpaikan. Lahjakkuudella, onnekkaalla ajoituksella ja suhteilla voi päästä töihin. Mutta monet lahjakkaatkin luonnontieteilijät jakavat postia tai pyörittelevät peukaloita. Ja jotkut paljon tollommat ja laiskemmat ovat saaneet töitä suhteiden tai tuurin avulla. Niin se vaan menee.

    Itse olen saanut suurimman osan työpaikoistani hakemalla julkisesti avoimeksi ilmoitettua paikkaa. Työpaikkoja on silloin ollut enemmän, minä olen ollut nuorempi ja vähemmän koulutettu. Nyt työpaikkoja on turkasen vähän, minä olen keski-ikäinen ja liian koulutettu moniin tehtäviin. Minulla ei ole suhteita eikä tuuria. Siitä se työttömyys johtuu. Mitenhän tässä oikein aktivoituisin, jos kaikki on omasta aktiivisuudesta kiinni? Kävelen keskelle toria ja pistän jumpaksi? Heh, heh.

    VastaaPoista
  3. Eilisen Hesarin urasivuilla oli juttua uudelleenkouluttautuvista.

    http://www.hs.fi/paivanlehti/29112015/a1448605059696

    Panin merkille, että haastateltu videollakin esiintyvä nainen oli saanut opintoihinsa työmarkkinatukea. Lisäksi hänellä oli hyvin tienaava aviomies. Video oli muuten aika kamalaa uuskieltä, ja sitä kritisoinkin juttuun kirjoittamassani kommentissa.

    Muutenkin juttu esittää uudet opinnot helppona itsestäänselvyytenä, vaikka onneksi sentään alanvaihtajia tutkinut professori saa esittää joitakin realistisia kommentteja.

    Olen entistä herkempi sille, miten työttömyydestä ja esimerkiksi ammatinvahdosta puhutaan. Yksilön ominaisuudet eivät useinkaan riitä murtamaan yhteiskunnallisia ja rakenteellisia esteitä. Ei riitä, että minä tahdon jotakin. Jonkin muunkin tahon pitäisi olla samassa juonessa mukana.

    Olet kirjoittanut, miten työtön joutuu kuuntelemaan kaikenlaisia kommentteja: tyyliin marssi kuntaan ja ilmoittaudu töihin.

    Minulle sanotaan tuskaillessani tätä maailmanlopun media-alaani: menisit opettajaksi, menisit myyjäksi sisustusliikkeeseen. Kun ei esimerkiksi ole opettajan pätevyyttä ja ikääkin aika paljon.

    Katriina


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä, tuo juttu antaa hieman liian ruusuisen kuvan uudelleenkouluttautumisesta. Niin helppoa se on, kaikki vaan kouluttautumaan, opiskeleminen kannattaa aina. Just joo. Ensinnäkään kaikki eivät pääse opiskelemaan haluamaansa alaa, tie voi nousta pystyyn jo opiskelijavalinnan aikana. Opiskeleminen on joillekin taloudellisesti täysin mahdotonta. Pisti itselläkin silmään, että jutun naisella oli hyvin tienaava puoliso. Mikäs siinä on opiskellessa, kun ei tarvitse opintojen takia muuttaa vuokrayksiöön ja laskea kaupassa kolikoita maitopurkkia varten. Ja jos TE-palvelut kiusaa, niin voi todeta vaan, että haistakee huilu, kyllä pappa betalar. Persaukinen yksinelävä työtön elää jatkuvassa TE-palveluiden oikkujen pelossa. Opiskella saa, jos arvon TE-palvelut niin katsoo. Keski-ikäisenä opiskelu ja köyhäily on hieman noloa. Nuorena se ei ole niin kamalaa, koska suurin osa tuttavistakin on usein samassa tilanteessa. Tai no, omista ystävistäni suurin osa sai opiskeluaikana rahallista tukea vanhemmilta, kun taas minä olen saanut selvitä omillani täysi-ikäisyyden saavutettuani. Osa ystävistä saa vieläkin ihan reiluja summia rahaa, vaikka käyvät puolisoineen töissä. Myönnän reilusti, että olen heille hieman kateellinen.

      Toivon todellakin, että omalla kohdallani uudelleenkouluttautuminen kannattaa, muttei siitä mitään takeita ole. Voin opiskella vaikka maailman tappiin asti, mutta siltikin työnantajat saattavat hylätä työhakemukseni liian korkean iän, kokemattomuuden tai pitkittyneen työttömyyden takia. Kokeilen opiskelua vielä kerran, mutta jos siitä ei ole mitään hyötyä eli en saa sen myötä palkkatyötä, niin opiskelut saavat minun puolestani jäädä siihen. Minulla ei ole mitään tarvetta ''kehittää osaamistani'' tai ''kasvattaa oman elämäni piiriä''.

      Minullekin on neuvottu, että mene opettajaksi. Niinhän sitä mennään ilman opettajan pätevyyttä. Käsittääkseni opettajien työllisyystilanne on monilla paikkakunnilla vaikea. Kääntäjäksikin pitäisi kuulemma ryhtyä, koska olen joskus vuosia sitten pari kirjaa suomentanut. Saan aina selittää, etten siltä alalta ilman koulutusta ja nopeampaa työtahtia saa leipää irti. Olen myös hakenut useampaa myyjän paikkaa, huonolla menstyksellä tietenkin. Mutta silti saan kuulla, että ota nyt vaikka jotain myyjän työtä vastaan, vaikka vain väliaikaisesti. Ottaisinhan minä, mutta työtön maisteri ei kiinnosta kaupan alan työnantajia. Helppoa se on muiden neuvoa, tee sitä, tee tätä. Viime viikolla äiti ehdotti, että soittaisin ympäristöministerille, koska minulla on kuulemma yhteyksiä ja osaamista. Soitan heti sen jälkeen kun olen soittanut Paaville ja lähettänyt sähköpostia Elvikselle.

      Poista
    2. Apua, tuo loppukaneettisi. Päiväni on ollut musta, mutta korniudessaan tämä oli niin hauskaa. Helpottaa saada katsoa asioita mustan huumorin läpi.

      Uskon, että sinun kannattaa kouluttautua ja uskon myös, että sinulla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Tahdon uskoa niin ja tsempata sinua. Olet vielä varsin nuori.

      Tuo Hesarin Ura-sivusto on aikamoista höttöä. Kun sivuston nimi on tuo, se vaatii sankaritarinoita. Pientä maadutusta, kiitos. Bussikuskiksi ryhtyneen tutkijan osuus ei ollut onneksi yliampuva.Se opettajan video oli tosiaan totaalista uuskieltä.

      Joitakin viikkoja sitten sivusto kertoi verkostoitumisen merkityksestä. Kertojina Kirsi Piha ja Liisa Sounio-.Ahtisaari. Sun kannattais kuule soittaa sille ympäristöministerille ja kysyä, kuinka voisit auttaa. Kuinka voin auttaa, oli verkostoitumisen ydinasioita muistaakseni.

      Jokin aika sitten oli osastossa oli myös työnhaun trendeistä ja videohakemuksista. Minusta näytetty video oli täynnä latteuksia. Rekrytoijana en olisi kovin innostunut ainakaan videon perusteella, mutta ehkä hakija kykenisi kompensoimaan videon aiheuttaman puistatuksen.

      Katriina

      Poista
    3. Kirsi Piha ja Lisa Sounio-Ahtisaari, siinäpä kaksi tyhjänpäiväistä konsulttia ja brändiasiantuntijaa. Lisallahan meni eurovaaliehdokkaana oma brändäys ihan persiilleen. Kampanjasivut olivat täynnä haisevaa omakehua ja sen lisäksi hän julkaisi lehdissä hekilökohtaista-palstoilla hämmentäviä, runomuotoisia ilmoituksia, joille tuli kyllä nolo loppu. Kirsi Pihaa on verkostoitumisessa pitkälti auttanut nätti naama, turha sitä on kieltää. Piha ja Sounio ovat molemmat sellaisella alalla, jota ei voi yks yhteen verrata muiden alojen kanssa. Sillä alalla toisten takalistojen nuoleminen on elinehto, mutta monella muulla alalla on sopivampaa verkostoitua hieman hillitymmin.

      Kiitos kannustuksesta, sitä kyllä kaivataan. Ajattelin ensin, etten kerro opiskeluaikeista lähipiirille ollenkaan, mutta sitten kuitenkin kerroinkin. Kukaan ei sanonut suoraan, ettei kannata, mutisivat vain jotain tyyliin ''Jaa, sepäs kivaa, joulukin on tulossa, onko suunnitelmia?'' Sanomattomat sanat kertoivat kaiken: kukaan ei kysynyt tarkemmin, että mitä aion opiskella, kuinka kauan opinnoissa menee ja millaisia töitä voisin opintojen jälkeen tehdä. Yksi ystävä sentään tiedusteli, että eikö harmita yhtään, etten voi tehdä niitä töitä, joita oikeasti haluaisin. Heureka! No totta hemmetissä harmittaa ja on tässä harmittanut jo parin vuoden ajan ja luultavasti ainakin lievästi harmittaa koko loppuelämän ajan. Mutta siitä harmituksesta on vaan päästävä yli.

      Poista
    4. Jestas, olin kirjoittanut Lisan nimeen yhden ylimääräisen i-kirjaimen ja tunnollisena tyttönä vielä koen tarpeelliseksi selitellä virhettäni, hah, hah.

      Tiedän kyllä kirjoituasun, kun seurasin piruuttani taannoin hänen blogiaan ja luin jopa kirjan Brändikäs. Hänen tapansa kirjoittaa on mielenkiintoinen mutta vain siksi, että se on tavattoman outo.

      Ajattelin juuri samaa, että useimmille aloille eivät heidän antamansa verkostoitumisohjeet sovi lainkaan. Naurettavaa, että valtakunnan (entinen) laatulehti kirjaa heidän ajatuksiaan "koko kansalle" jakoon. Medialukutaitoa todella tarvitaan.

      Olen huomannut, että suuri osa lukemistani Hesarin kommenteista on todella fiksuja, ja ne tuovat lisäarvoa ja uusia näkökulmia juttuihin. Lisasta muuten heitettiin, että hänen ehdoton kykynsä on ollut verkostoitua Ahtisaari-nimisen miehen kanssa.

      Luulen ymmärtäväni hyvin, miltä nuo kuulemasi kommentit tuntuvat.

      Katriina

      Poista
  4. Lisa Souniosta on kuitenkin sanottava, että hän möi onnistuneesti hyvään hintaan startuppinsa (Dopplr). Ei se kaikilta onnistu.

    Puheen sisältöön en osaa ottaa kantaa. Eiköhän se ole 90% höttöä kuten kaikilla tuon tyyppisillä "management bullshitin" parissa työskentelevillä henkilöillä. En silti jaksa siitä soimata, ei Lisa sen kummempaa tee kuin joku Kinsey Internatinal, joka sitten laskuttaa 5000 e/h sitä paskanjauhamisesta. Jos ittensä tuolla elättää, niin mitäpä sitä moittimaan? Ei se ole minulta pois.

    VastaaPoista
  5. Onnesta osaton,

    mitä sinulle kuuluu tänä vuonna?

    Mielelläni lukisin edelleen tekstejäsi, mutta jos olet päättänyt toisin, se on sitten niin kuin parhaaksi näet.

    Hyvää loppuvuotta kuitenkin ehdottomasti!

    Katriina

    VastaaPoista
  6. Täällä yksi toinen ahkera lukija, joka kyselee kuulumisia. Kaikkea hyvää Osaton, toivottavasti palaat vielä blogin ääreen!

    VastaaPoista
  7. Täällä myös kaivataan terävää tekstiäsi!

    VastaaPoista
  8. Täällä myös! Olen pitänyt todella paljon kirjoituksistasi.

    Hyvää kevättä sinulle!

    Anu

    VastaaPoista
  9. No jopas. Pakkohan se sitten on taas avautua :)

    VastaaPoista
  10. Miten TE-toimiston kanssa kävi? Katsottiinko opinnot sivutoimisiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sitten ilmoittanutkaan opinnosta TE-palveluille. Totesin, että tuskin saavat niistä mistään tietää. Suosittelen kuitenkin muita ehdottomasti ilmoittamaan päätoimisista opinnoista TE-palveluille, jottei tule mitään ikäviä jälkiseuraamuksia. Omat opiskeluni ovat täysin sivutoimisia ja uskoisin voivani sen todistaa, jos joskus jotain rutinaa tulee.

      Poista