tiistai 27. joulukuuta 2016

Mielensäpahoittaja saa nyt mennä

Vuosi ei ole vielä vaihtunut, mutta voisin jo nyt tehdä uuden vuoden lupauksen: ensi vuonna en ota työttömyyteen liittyvien juttujen kommentointia henkilökohtaisesti. Tunnen ainoastaan sääliä ''tuet pois laiskoilta työttömiltä'' -kommentoijia kohtaan, sillä niinhän oikeasti kuuluu tuntea kirjoitustaidottomia, sivistymättömiä ja tapakoulutusta kipeästi tarvitsevia kohtaan. Herra paratkoon sentään, eiväthän he mitään tyhmyydelleen mahda! 

Tämä päätös pitää nyt todellakin tehdä, sillä olen pahoittanut mieleni niin monesti kuluvan vuoden aikana. Ihmisten totaalinen empatian puute, kylmyys ja jopa vahingonilo tyrmistyttävät. Maassa on erittäin paha työttömyysongelma, ja sadat tuhannet työkykyiset ihmiset ovat ilman työtä ja säällistä elantoa. Myötätunnon sijaan joillekin työllisille ja aikanansa lähes täystyöllisyyden aikaan työuransa tehneille eläkeläisille tämä on oiva tilaisuus päästä lyömään lyötyä. ''Minä olen kyllästynyt siihen, että minun verorahoillani elätetään sohvalla makaajia!''. ''Minun nuoruudessani ei ollut mitään tukia, jos aikoi syödä, niin töitä oli tehtävä!''. Tuppaa näiltä tupisijoilta unohtumaan, että vaikkei olisi koskaan joutunut työttömyyskorvausta nostamaan, niin kyllä niistä verorahoista on päässyt ihan takuulla myös nauttimaan. Kuka on maksanut päivähoitonsa tai koulutuksensa kokonaan?  Käsi ylös. Maksa itse syöpähoitosi. Siis ihan koko hoito omasta pussistasi. Tulee äkkiä pussin pohja vastaan. Minä en hiihdä, ja minua ei kiinnosta pitää hiihtolatuja verovaroin yllä. Vedä itse omat hiihtolatusi. Teitkö liikaa töitä, kun luulit olevasi työpaikallasi korvaamaton? Tuliko burnout? Ei sinulla ole varaa marmattaa ja maata kotona toisten elätettävänä, hus takaisin töihin siitä. Ja niin edelleen. Kuulostaako fiksulta? No ei tietenkään kuulosta, mutta yhtä fiksulta kuulostaa työttömien patisteleminen olemattomiin töihin.

Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, että myös opiskelijoita kohtaan ovat asenteet koventuneet. Opiskelijoiden opintorahaa leikattiin kovalla kädellä, mutta senkin jälkeen on opintoraha joidenkin mielestä aivan liikaa. Pitäisi kuulemma tehdä töitä tai ottaa lainaa, miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa opiskelut? No miksiköhän... ei opiskella enää ollenkaan, mennään vaan suoraan töihin. Ja nimenomaan tuottaviin töihin, ei mihinkään virastoihin papereita pyörittelemään. Niinhän se yhteiskunta toimii

Tästä jutusta tänään pahoitin mieleni: Akateemisen pätkätyöläisen...  Juttu perustuu Hesarin mielipidekirjoitukseen, jossa perheenäiti avautuu tukalasta taloustilanteestaan. Sanottava on, että mielipiteen kirjoittaja korostaa liikaa akateemisuuttaan, mutta Iltalehden jutun kommentointi on silti masentavaa luettavaa. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa:

Pekka on sitä mieltä notta: ''Usein akaateminen saattaa olla enemmänkin uusavuton jolle lapsuudesta asti kasvatettu sitä, että kun on koulutus niin kakki tulee sen jälkeen vain olemalla. Valtion ja kuntien virat on monesti enemmänkin "päivähoitopaikka" viranhaltijoille jossa palkka tulee paikallaolosta netissä surfailemalla ja kahvilla juoruilemalla. Näitä "päivähoitopaikkoja" ei nykyisin valitettavasti riitä kaikille "akateemisille" 

''Kakki tulee vain olemalla...'' tuolle oli pakko nauraa. Nauramisen jälkeen voisi kommentoijalta kysyä, että luuleeko hän oikeasti, että kaikki akateemisen koulutuksen saaneet ovat töissä valtion ja kuntien virastoissa? Sano ensi kerralla lääkärille, että s*atanan paperinpyörittäjä. Tai lapsesi opettajalle. Avioeroasianajajallesi. Ota yhteyttä geenitutkijoihin ja pyydä heitä menemään oikeisiin töihin.

Toinen Pekka (Puupää) on samoilla linjoilla: ''Valitettavasti akateemista koulutusta on huomattavan paljon liikaa ja virkamiehiä siten jo enempi kuin liikaa. Liike-elämä on markkinataloutta ja ottaa vain tarpeisiin uutta väkeä. Poliittisilla ratkaisulla joko vasemmaöta tai oikealta ei ole paljonkaan työllisyyteen vaikutusta. Lehtien palstoilla melskaa nykyisin suunnatpn määrää ihmisiä, joilla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä kansantaloudesta.''

Olen Pekan viimeisestä möläytyksestä tismalleen samaa mieltä. Netti Pekalta ja kumppaneilta kokonaan kiinni ja vaikka videopelit sen sijaan pyörimään.

Juho sanoo niin kuin asiat ovat: ''Kannattaisi varmaan unohtaa se akateemisuus ja mennä töihin. Vinkki: töitä on, jos viitsii tehdä!''

Kiitos Juho viisaista sanoistasi. Laskeudun nyt alas tältä korskealta ja korkealta hevoselta nimeltään akateeminen koulutus ja menen töihin. Olen kyllä jo kauan ollut valms unohtamaan akateemisuuteni, mutta työnantajat eivät niinkään. Maisteria harvoin kelpuutetaan kaupan kassalle tai varastolle töihin. Tämäkin ''uusavuton kermaperse'' on ollut opintojensa aikana mm. tehtaalla tuotantotöissä, varastotöissä, trukkikuskina, siivoojana, tarjoilijana, kaupan kassana, mutta nyt keski-ikäisenä, korkeakoulutettuna ja TYÖTTÖMÄNÄ ei kelpaa enää niihin ''oikeisiin'' töihin, vaikka kuinka niitä hakisi ja viitsisi tehdä.  

Tästä lähtien annan typerysten kommenteille sen arvon, joka niille kuuluukin. Ja faktahan on, että aamun kakkakikkareellanikin on enemmän painoarvoa kuin tuollaisilla aivopieruilla.
 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Keittoa ja kauhuelokuvia

Note to self: kun teet mustapapukeittoa, niin kalasta kokonaiset maustepippurit pois ennen kuin dumppaat mustapavut keittoon. Nimimerkillä eihän niitä erota toisistaan ja melko tymäkkää keittoa oli.

Mutta maustepippuri, nam. Keittelin siis sitä keittoa ja mietin samalla, että jos olisin töissä, niin en tässä keittelisi keittoa, vaan seisoisin työpaikan ruokalan jonossa jonottamassa jotain pakkasesta lämmitettyä wieninleikettä, kumiperunoita ja jauheesta tehtyä bearnaisekastiketta. Mutta nyt kun ei ole niitä töitä, niin saan omassa rauhassa lusikoida lounaaksi vastatehtyä, maukasta keittoa. Papukeitosta kun on kyse, niin perästä tietenkin kuuluu, mutta täällä kotonapa sitten ainoastaan koiran iloksi töräyttelen. 

Sillä vaikka niin olen mieleni tällä viikolla taas pahoittanut, kun olen lukenut ja kuunnellut työttömiin kohdistuvaa peen jauhantaa, täytyy välillä myöntää, että työttömyydessä on hyviäkin puolia. Ei tarvitse mennä sinne töihin, saa tehdä ajallansa ihan mitä huvittaa. Itse tarvitsen työtä lähinnä rahan takia, en niinkään seuran tai tekemisen puutteen takia. Viihdyn oikein hyvin itsekseni, olen aina viihtynyt. Minulla on sitä trendikästä omaa aikaa yllin kyllin. Huvittaa nuo kaikki blogit ja artikkelit, joissa kehotetaan työssäkäyvää, kiireistä ihmistä hidastamaan edes kymmeneksi minuutiksi päivässä. Kokonaiset kymmenen minuuttia! Kokeileppa sitä hidastamista koko päivän! Tai viikkoja! Kuukausia! Vuosia! Tarpeeksi kun hidastaa, niin saattaa alkaa miettiä, että onko siinä kiireessä ja ympäriinsä tohottamisessa mitään järkeä. Kuka sinua, ihminen hyvä, pakottaa siihen? Minulle hidastaminen ja mietiskely ovat elinehto. Olen jo vuosia tiennyt olevani erityisherkkä (hermostollinen ominaisuus, ei sairaus). Tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa, sillä kuormitun helpommin esimerkiksi melusta ja ihmisvilinästä kuin muut ihmiset. Olen kyllä seurassa sosiaalinen ja puhelias, mutten tarvitse ympärilleni ihmisiä jatkuvasti. Minulla on noin kymmenkunta ystävää, ei satapäistä tuttavalaumaa. Pyrin olemaan yhteyksissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti viihdyn. En ymmärrä miksi tuhlaisin aikaani puolituntemattomien, aivan toisesta (arvo)maailmasta olevien ihmisten kanssa. En tiennyt kuin vasta vuosi sitten, että tälle ominaisuudelle on oma nimitys, erityisherkkyys, mutta olen kyllä muuten omat erityispiirteeni tiedostanut jo kauan. 

Oletko sinäkin kenties erityisherkkä? Tutkimusten mukaan noin 15-20 % ihmisistä on. Esimerkiksi täällä voit tehdä helpon testin: Herkkyystesti

Kaikki erityisherkät eivät ole samalla tavalla herkkiä. Monet heistä eivät kestä katsoa kauhuelokuvia, mutta minä taas katson niitä oikein mielelläni. Ehkä saan niistä tällä herkkyydelläni enemmän irti?

Perjantai-ilta, elokuviahan sitä tekee mieli katsoa. Tässä suosittelemiani kauhuelokuvia:

  • Kuolleiden aamunkoitto (Zack Snyderin versio)
  • Hohto
  • Night of the living dead (George A. Romeron vanha, mutta hyytävä versio, they're coming to get you Barbara!)
  •  World War Z
  • 28 päivää myöhemmin
  • 28 viikkoa myöhemmin (edellisen jatko-osa, yllättäen lähes yhtä hyvä) 
  • The Conjuring
  • Manaaja (se ensimmäinen missä oksennetaan hernekeittoa)
  • The Omen
  • The Evil dead
  • The Descent 
 Ei muuta kuin paukkumaissia kulhoon ja kirveellä päähän!