Tällä viikolla kilahti sähköpostiin useampi valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun -viesti. Enpä muuta odottanutkaan, mutta aina vain hurjemmat hakijamäärät kauhistuttavat. Määräaikaista ja osa-aikaista kahvilatyöntekijän paikkaa haki yli 100 hakijaa. Maistraatin osastosihteerin paikkaa haki 411 hakijaa. Jestas sentään. Miten työttömän hakemuksella pääsee edes haastatteluun? Ei mitenkään.
Pitäisi löytää jostain motivaatiota opiskella uutta tutkintoa varten. Sosiaalityö, jota siis opiskelen avoimen yliopiston puolella, on kyllä mielenkiintoista, mutta epävarmuus opintojen kannattavuudesta syö opiskeluintoa. Ei ole mitään takeita, että avoimen yliopiston opintojen jälkeen pääsen maisteriohjelmaan. Hakijamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja hakukriteerit tiukentuneet. Aineopintojen keskiarvosana pitää olla vähintään 4. Ei mitään paineita siis. Jos kuitenkin pääsen maisteriohjelmaan ja suoritan toisen maisteritutkinnon, ei ole mitään takeita, että työllistyn alalle. Olisi erittäin järkyttävää, jos en kaiken sen työn ja tuskan jälkeen vieläkään kelpaisi minnekään töihin. Nyt pitää joko sysätä epävarmuus syrjään ja paneutua täysillä opintoihin tai lopettaa opiskelu kokonaan ja miettiä jotain täysin muuta ratkaisua. En vaan keksi muuta ratkaisua kuin joko a) muuttaa ulkomaille (jos saan jostain rahat kokoon) tai b) valehdella työhakemuksissa olevani töissä ja toivoa, etten jää valheesta kiinni.
Tänä viikonloppuna en kestä nähdä ketään työssäkäyvää, sillä en jaksa kuunnella yhtään ''voi kun on pakko mennä maanantaina töihin'' -valitusta. Saamarin hannu hanhet. Ihan varmasti menette sinne töihin mieluummin, kuin mietitte aamusta iltaan, että kelpaatteko enää koskaan minnekään töihin. Ette takuulla vaihtaisi palkkaanne alle tuhannen euron kuukausituloihin.
Mitähän minulle TE-palveluiden haastattelussa ehdotellaan? Työkokeilua varmaankin. Menepä ilmaiseksi töihin johonkin. Työkokeilun kautta ei tietenkään ole mahdollista työllistyä palkkatöihin, mutta mene nyt kuitenkin, jottet syrjäydy. Ja ole hetki pois työttömyystilastoista. Älkää unta nähkö.
Koirattomuus on kamalaa. Annoin koiran äidille viikoksi lainaan, ja jo parin päivän jälkeen huomasin selvästi, että mieliala on ilman koiraa matalampi. Koiralle on pakko nauraa monta kertaa päivässä, sen kanssa käydään ulkona, sille jutellaan, sitä rapsutellaan, heitetään palloa, syötetään loput jugurtista. Täällä on liian hiljaista ilman koiraa. Haen sen huomenna pois.
 |
| Kukkuu |
Nyt on työttömyyden asiantuntijoille töitä! Työttömien 3 kuukauden välein tapahtuvat haastattelut alkavat ilmeisesti piakkoin, sillä TE-palveluilla on tällä hetkellä avoimena useita asiantuntijan paikkoja juuri tätä tarkoitusta varten.
Pitäiskös ihan piruuttaan hakea, olenhan sentään työttömyyden kokemusasiantuntija! Voisin siinä työhakemuksessa jo antaa hyvän vinkin: eikö olisi järkevää jakaa haastateltavia ja laittaa osa haastattelijoista haastattelemaan vaikka työttömiä korkeakoulutettuja ja osa hieman matalammin koulutettuja? Ei sen takia, että korkeakoulutetut olisivat jotenkin parempaa porukkaa, vaan sen takia, että nämä haastattelijat voisivat perehtyä paremmin erilaisten koulutusten sisältöihin ja kerätä jo valmiiksi tietoa täydennyskoulutuksista sun muista. Yli 50-vuotiaille työnhakijoillekin voisi olla erikseen haastattelijat. Näin ei tule kuitenkaan tapahtumaan. Sama tyyppi soittelee kaikenlaisille työttömille ja yrittää antaa neuvoja niin 25-vuotiaalle kuorma-autonkuljettajalle, 56-vuotiaalle ICT-alalta pois potkitulle projektipäällikölle, allergian takia työnsä jättäneelle parturi-kampaajalle, bioalan tohtorille jne. Tai ehkä samat yhtä tyhjän kanssa -neuvot sopivat kaikille: katso kaikki työvoimakoulutukset läpi, mieti työkokeilua omalla allasi tai muulla alalla, osallistu päivän kestävään CV-pajaan.
Haastattelut tehdään ilmeisesti puhelimen kautta, sillä työpaikkailmoituksissa lukee, että henkilöasiakaspalvelut tuotetaan pääsääntöisesti puhelimitse tai sähköisiä palvelukanavia hyödyntäen. Enpä ihmettele, sillä haastattelut naamatusten olisivatkin tulleet hurjan kalliiksi. Ilmaista puuhaa se ei tietysti ole tuollakaan tavalla. Miettikääpä mitä kaikkea tuolla palkkarahalla, jolla nuo asiantuntijat nyt työllistetään, olisi voinut tehdä?
Ja kyllä. Syön sanani ja vaikka hattunikin siinä samalla, jos nämä palkatut haastattelijat ihan oikeasti ''ottavat työttömästä kopin'' ja antavat työttömälle järkeviä neuvoja työllistymiseen. Olen kuitenkin sen verran pitkään seurannut TE-palveluiden tohelointia, ettei tälle etukäteispessimismille voi mitään.
Köyhältä pitäisi kieltää Facebookin käyttö kokonaan. Facebook on ihan kätevä yhteydenpitoalusta, mutta usein niitä päivityksiä ja kuvia selaillessa tulee sellainen olo, että kaikki muut oikeasti elävät ja itse vaan istuu täällä kotona ja odottaa, että oma elämä vihdoin alkaisi.
Kyllä minäkin hengitän sisään ja ulos, syön ja ulostan, käyn koiran kanssa ulkona ja noin kaksi kertaa viikossa kaupassa. Tänä viikonloppuna katsoin televisiota ja luin kirjaa. Viikonlopun kohokohta oli... ei sellaista tainnut olla. Tein vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Siinä oli köyhälle kohokohtaa kerrakseen. Viikonloppu ei oikeastaan erotu arjesta mitenkään. Ainoa ero minkä tähän hätään keksin on se, ettei viikonloppuna aamulla tarvitse koirankusetusreissulla väistellä työhön ja kouluun menijöitä, saa ihan rauhassa tallustella keskellä kevyen liikenteen väylää.
Naamakirjan mukaan muualla on ollut mukavaa. On juhlittu synttäreitä, käyty konserteissa, ravintoloissa syömässä, ulkomaanmatkoilla, on mökkeilty, lasketeltu, ostettu vaatteita niin että kuulemma ''visa vaan vinkui''... Kaihomielellä muistelen, että enköhän se minäkin vuosia sitten jotain tuon tyylistä elämää viettänyt. Visaa en tosin erityisemmin vinguttanut, sillä en ole koskaan ollut mikään ostelija ostamisen ilosta, mutta juhlissa, konserteissa ja matkoilla olen aikoinaan käynyt.
Jopa hieman järkytyin, kun näin yhden puolitutun postaaman kuvakavalkadin. Kuvissa oltiin iloista viikonloppua viettämässä ilmeisesti juuri valmistuneella mökillä. Mökistä siis puhuttiin kuvateksteissä, mutta minä en parin sadan neliön taloa oikein mökiksi miellä. Rahaa oli palanut kyllä oikein antaumuksella ammattilaisten suunnitelmiin, huonekaluihin, kylpyläosastoihin sun muihin. Kesällä laitetaan sitten arvatenkin piha kuntoon ja merenrantaan laiturit ja veneet.
Mikä tuossa nyt sitten niin järkytti? Varmaan se, että kuvista näkyvä elämä oli niin erilaista kuin omani. Sillä välin kun uudella möksällä kylvettiin paljussa, niin minä väänsin työhakemusta kolmen kuukauden määräaikaista työtä varten. Ennen hakemuksen väsäämistä laskin toki - ahne sossupummi kun olen - että kannattaako työtä edes hakea vai jääkö käteen vielä vähemmän kuin nyt. Laskelmien mukaan hieman plussan puolelle jäisin, joten ei muuta kuin täysin turhaa hakemusta menemään. Tämä on ihan naurettavaa touhua! Miksi minä olen tuomittu loputtomaan työhakemusten väsäämiseen ja ainaiseen pettymykseen? Miksi minun täytyy suunnitella kauppaostokset etukäteen lähes sentilleen, kun toiset ostavat möksälle hienoja viinejä ja sisäfileetä tuosta noin vain? En minä mitään hulppeaa mökkiä tarvitse, mutta edes murunen tuosta kaikesta hyvästä muuttaisi elämäni paremmaksi. Valkoisen nahkasohvan hinnalla ostaisin varmaan vuoden ruoat. Jäätävän kokoisen terassin kustannuksilla maksaisin opintolainani kahteen otteeseen pois.
Taidan laittaa koko Facebookin telakalle, jottei tarvitse miettiä muiden menemisiä ja rikkauksia. Yhteyttä tuttaviin voi pitää muullakin tavoin, ja jos jollakin on minulle asiaa, niin soittakoot. Ja jos ei muista tai viitsi köyhälle enää soittaa, niin menkööt menojaan, mikä lie.
Voi veljet ja sisaret, nyt se sitten tapahtui. Useamman vuoden työttömyyden jälkeen (pikku pätkä töitä välissä) TE-palvelut vihdoin lähetti minullekin TYÖTARJOUKSEN. Nyt pamautetaan kuohujuomaa ja kilistellään. Tästä se lähtee!
Eikun. Jaa. Työtarjouksessa vain kehotetaan hakemaan määräaikaista ympäristötarkastajan virkaa. Antamieni työnhakutietojen mukaan TE-toimisto on nimittäin arvioinut, että ammattitaitoni ja osaamiseni vastaa tehtävän vaatimuksia. Heh, heh, millähän ammattitaidolla ja osaamisella se työkkärin täti tai setä on näin arvioinut. Onko mittään hajua, että mitä se ympäristötarkastaja oikein tekkee?
No on se täti/setä ihan oikein tietokoneavusteisesti arvioinut. Koulutus natsaa, osaaminen natsaa ja työkokemuskin osittain natsaa. Juttu on vaan niin, että tuo paikka on sadan prosentin varmuudella menossa jollekin ennalta valitulle tyypille. Oulu, tuo tietokonenörttien ja selluköpien ihmemaa, on luonnontieteilijälle karua seutua. Selkeästi ympäristöalan osaajien paikkoja tulee hakuun n. 10-20 vuodessa ja niistä käydään veristä taistelua. Viimeksi kun hain tällaista ympäristötarkastajan määräaikaista pestiä, niin hakijoita taisi olla yli 100 ja tehtävään valittiin joku Seija-Annikki (nimi muutettu), joka oli jo ennestään määräaikaisessa tehtävässä kaupungin ympäristötoimessa. Jos olisi kyseessä vakinainen virka, niin sitä olisi täysi mahdottomuus talon ulkopuolelta saada. Vakinaisia virkoja en yleensä hae, sillä sudokujen ratkominenkin on työllistymiseni kannalta järkevämpää puuhaa.
Tämä kyseinen määräaikainen pesti, jota nyt täytyy siis oikein TE-toimiston uhkauksien kera hakea, oli jo ennestään hakulistallani. Tarkoitus oli siis hakea sitä huomenna tai ylihuomenna, avata Kuntarekry.fi -palvelu sen sadannen kerran, muokata jotain entistä hakulomaketta, lähettää hakemus ja unohtaa koko asia sen siliän tein. Työtarjouksessaan TE-palvelut kehottaa minua ilmoittamaan tarjotun työn saamisesta viimeistään viimeisenä hakupäivänä. Steady on! Mistä hitosta minä sitä voin tietää ennen ei kiitos -sähköpostin saapumista? Tai tiedänhän toki. Ainoa mahdollisuuteni päästä edes haastatteluun tapahtuu niin että kaikki muut luonnontieteilijät kerätään torille ja teloitetaan. Rätätätätää. Ja sittenkin paikka menee mitä suuremmalla todennäköisyydellä jollekin vähemmän työttömälle insinöörille tai vaikkapa kauppatieteiden maisterille kaupungin talousosastolta.
Kuten arvata saattaa, puhkun täällä innostuksesta. Osaamiseni on huomioitu. Rasti seinälle ja yksi lähetetty työtarjous TE-palveluiden plakkariin. Niitähän lähetettiin viime vuonnakin yli 500 000 kpl. Mikä on, kun ei tarjottu työ kelpaa?
