Pitäisi löytää jostain motivaatiota opiskella uutta tutkintoa varten. Sosiaalityö, jota siis opiskelen avoimen yliopiston puolella, on kyllä mielenkiintoista, mutta epävarmuus opintojen kannattavuudesta syö opiskeluintoa. Ei ole mitään takeita, että avoimen yliopiston opintojen jälkeen pääsen maisteriohjelmaan. Hakijamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja hakukriteerit tiukentuneet. Aineopintojen keskiarvosana pitää olla vähintään 4. Ei mitään paineita siis. Jos kuitenkin pääsen maisteriohjelmaan ja suoritan toisen maisteritutkinnon, ei ole mitään takeita, että työllistyn alalle. Olisi erittäin järkyttävää, jos en kaiken sen työn ja tuskan jälkeen vieläkään kelpaisi minnekään töihin. Nyt pitää joko sysätä epävarmuus syrjään ja paneutua täysillä opintoihin tai lopettaa opiskelu kokonaan ja miettiä jotain täysin muuta ratkaisua. En vaan keksi muuta ratkaisua kuin joko a) muuttaa ulkomaille (jos saan jostain rahat kokoon) tai b) valehdella työhakemuksissa olevani töissä ja toivoa, etten jää valheesta kiinni.
Tänä viikonloppuna en kestä nähdä ketään työssäkäyvää, sillä en jaksa kuunnella yhtään ''voi kun on pakko mennä maanantaina töihin'' -valitusta. Saamarin hannu hanhet. Ihan varmasti menette sinne töihin mieluummin, kuin mietitte aamusta iltaan, että kelpaatteko enää koskaan minnekään töihin. Ette takuulla vaihtaisi palkkaanne alle tuhannen euron kuukausituloihin.
Mitähän minulle TE-palveluiden haastattelussa ehdotellaan? Työkokeilua varmaankin. Menepä ilmaiseksi töihin johonkin. Työkokeilun kautta ei tietenkään ole mahdollista työllistyä palkkatöihin, mutta mene nyt kuitenkin, jottet syrjäydy. Ja ole hetki pois työttömyystilastoista. Älkää unta nähkö.
Koirattomuus on kamalaa. Annoin koiran äidille viikoksi lainaan, ja jo parin päivän jälkeen huomasin selvästi, että mieliala on ilman koiraa matalampi. Koiralle on pakko nauraa monta kertaa päivässä, sen kanssa käydään ulkona, sille jutellaan, sitä rapsutellaan, heitetään palloa, syötetään loput jugurtista. Täällä on liian hiljaista ilman koiraa. Haen sen huomenna pois.
 |
| Kukkuu |
Kaikkien Mene töihin -nillittäjien kannattaa nyt painaa mieleensä nuo suuret hakijamäärät.
VastaaPoistaOtus on itse suloisuus. Aivan ihana tapaus.
Katriina
Tuo on ihan hauska kuva, mutta yleensä sillä on lähes aina suu auki, joten se näyttää siltä, että se nauraisi. Itseäkin hymyilyttää, kun toinen koko ajan vaan nauraa. Koiran ulkoiluttaminen rytmittää mukavasti päivää, saa heti aamusta raikasta ilmaa sisäänsä. Koirien ulkoiluttajat myös juttelevat keskenään, ja nämä pienet juttutuokiot ovat tärkeitä varsinkin yksineläville koiranomistajille.
PoistaEräs Sveitsissä asuva ystäväni linkitti juuri Facebookiin jutun jostain suomalaisesta toimittajasta, joka oli elänyt kuukauden peruspäivärahalla. Raha oli ystäväni mielestä ilmeisesti hulppea, sillä hän ihmetteli, kuinka Suomessa ei työttömän ole pakko hakea töitä, rahaa tulee vaikka maailman tappiin asti. Sveitsissä kuulemma työttömän on pakko hakea kymmeniä työpaikkoja kuukaudessa, viranomaiset tarkistavat asian, ja rahaa ei saa enää ollenkaan tietyn ajan jälkeen. Meinasi ensin kiehahtaa yli, mutta ystäväni tuntien ajattelin, ettei hän vaan oikeasti tiedä Suomen ja Sveitsin työllisyystilanteiden eroja. Sveitsissähän on käytännössä täystyöllisyys, ja jos töitä oikeasti haluaa, niin niitä saa. Siellä eivät maisterit hae osa-aikaisia kahvilatyöntekijöiden paikkoja. Ystäväni itse tekee noin kymmenen tuntia viikossa töitä, käy omien sanojensa mukaan ''tienaamassa hieman taskurahaa''. Mies elättää palkallaan koko perheen. Kröhöm.
Minä en vaan ymmärrä, miten niin moni päättelee, että jos Suomessa on yli puoli miljoonaa ihmistä työttömänä, niin se johtuu siitä, etteivät ihmiset hae töitä, eivät ota töitä vastaan, eivät vaan mene töihin. Suomessa! Täällähän opetetaan jo lapsesta saakka, että töitä pitää tehdä ja kantaa oma korsi kekoon. Ja tuet arvoidaan aina yläkanttiin, sossusta saa kuulemma työttömyyskorvauksen päälle satoja euroja, vaatteet, kodinkoneet, ajokortit, harastukset sun muut kuulemma kustannetaan, kun vaan sossutädille soittaa. Ei pidä paikkaansa, mutta kovakalloisimmat eivät sitä usko ennen kuin itse tilanteeseen joutuvat.
Olen aikaisemminkin purnannut aiheesta, miten ystäväni ovat todella nopeasti unohtaneet reaalimaailman jossa elän. He itse elivät aivan samalla tavalla köyhyydessä opiskeluaikoina, mutta olivat onnekkaita ja pääsivät alansa kesätöihin opintojen aikana. Olin minäkin kesätöissä, mutta en opiskelemani alan, sillä alallani oli tarjota vain palkatonta työtä ja kesän vuokrat yms. piti maksaa ja luonto ei antanut periksi ottaa velkaa sitä vastaan, että saisi pakolliset menot maksettua. Ehkä olisi pitänyt.
PoistaNiin sitten muutaman vuoden työssäkäymisen jälkeen heiltä unohtui täysin, millaista se köyhyys on. Olen usein miettinyt, että katoaako ihmisiltä empatiakyky ikävuosien karttuessa, vai onko ilmansaasteet ja juomaveden puhdistusaineet vaikuttaneet niin, ettei enää kyetä edes yksinkertaisiin laskutoimituksiin?
Valitettavan monella työssäkäyvällä tuntuu olevan käsitys työttömän elämän olevan kuin hänen kesälomansa ja lomarahojen päälle tulee vielä taikaseinästä se 526€/kk humpparahaa, eikä se edes velvoita mihinkään. Olen ystävillenikin koittanut teroittaa, että se 526 on kaikki mitä työtön saa. Ja eihän tuollaisen "rahaa tulee ikkunoista ja ovista"-uraohjus sitä ymmärrä kun saattaa viikonloppuna polttaa 1500€ kun käy laskettelemassa ja että joka vuosi ostaa 35 k€ auton niin silloin tuo raha on sellainen taskuraha joka vain katoaa jonnekin.
Noh toisilla se ei katoa. Siitä on aika tarkkaan laskettava mihin kaikkeen sen voi käyttää. Tuolla rahalla jos maassa näkee pantillisen tölkin niin se poimitaan matkaan (poimin vaikka ei olisi panttia ja vien asianmukaiseen kierrätyspisteeseen) ja ilahdutaan sen suomasta "lottovoitosta". Ja en aio verottajalle ilmoittaa yksittäisiä löytyjä, vaikka lain mukaan niin pitäisi tehdä. Olen siinä mielessä härski talousrikollinen...
Työttömyys ja köyhyys ovat jättäneet pysyvän tahran ja en usko, että koskaan irtaudun ajatuksesta, että olen köyhä vaikka joskus vielä töihin pääsisinkin.
Turkulaisen artikkeli Pinjasta oli mielenkiintoista luettavaa. Pinja on harvinaisen fiksu noin nuoreksi. Hän neuvookin unohtamaan papereilla tapahtuvan työnhaun ja keskittymään verkostoitumiseen, sillä sitä kautta ne työt jaetaan. Opinnot kannattaa läpäistä ilman suurta stressiä, sillä hyvillä arvosanoilla ei työllisty. Näinhän olen itse saanut huomata. Ikävä kyllä tuli keskityttyä juurikin ajallaan valmistumiseen kun vanhempi polvi siihen kannusti...Omatapa tämä viisaus 19 vuotiaana...
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/479765-opiskelija-pinjalla-19-kolme-tyopaikkaa-keskitason-todistus-ja-tyokokemus-on
Niin no, ei nuo Pinjan "viisaudet" ihan kaikkien kohdalla toimi. Hän on siis valmistumassa lukiosta. Ei lukion papereilla töihin mennä. Lukion jälkeen mennään vielä opiskelemaan ja opiskelupaikkaa haetaan niillä papereilla, ei työkokemuksella tai suhteilla. Mitään huippupapereita ei toki vaadita ja kivat hänelle, että töitä on löytynyt opiskelujen oheen. Kaikille niitä ei vain löydy vaikka kuinka ilmoittelisi ympäriinsä, että on töitä vailla. Mutta pätee tuo osittain myös lukion jälkeisiin opintoihin: jos ei ole jäämässä esim.yliopistolle tohtorikoulutettavaksi, niin arvosanoille ei ole juuri väliä. Opintojen aikana solmituilla suhteilla on. Ei niillä suhteilla, joita solmit hanttihommissa opintojen ohella, vaan niillä joita solmit oman alasi harjoittelupaikoissa ja opettajien ja toisten opiskelijoiden kanssa.
PoistaNiin ja siis joihinkin opiskelupaikkoihin vaaditaan todella hyvät arvosanat. Tuolla Pinjalla oli 9 keskiarvo, joka ei käsittääkseni ole kyllä mitään keskitasoa. Vai onko lukiolaiset nykyään niin paljon lahjakkaampia kuin minun lukioaikoina? Kaikilla 9 tai 10 keskiarvot? Joka tapauksessa moniin suosittuihin koulutusohjelmiin tarvitsee hyvät arvosanat päästäkseen edes pääsykokeisiin. Esim. sosionomikoulutukseen. Sosionomit opinnot tai työ eivät ole mitään rakettitiedettä, mutta koska koulutus on hyvän työllistävyytensä ansiosta todella suosittu, pääsee pääsykokeisiin vain parhaimmilla papereilla.
PoistaAivan IHANA koira ♡
VastaaPoistaKiitos, onhan se lutunen.
PoistaSosiaalityön maisteriohjelmasta sanoisin, että mahdollisuutesi päästä siihen ovat todennäköisesti varsin hyvät. Näin erityisesti silloin jos et ole rajannut koulutusta tarjoavaa yksikköä ennalta? Alallehan ei ole soveltuvuusarviointia (se tulee sitten käytännössä itse työn tekemisen kautta...). Toinen vaihtoehto on kesän valintakokeen kautta, mitä aika moni on myös käyttänyt.
VastaaPoistaTyöllisyys alalla on erittäin hyvä ja (melko) todennäköisesti edelleen paraneva. Alan koulutusta antavien yksiköiden samansuuntaisten käsitysten (ja niiden antamien julkisten lausuntojenkin mukaan) ohella vallitseva tilanne on nähtävissä myös mollin avointen paikkojen määrässä. Nämä paikat ovat muuten usein vakinaisia toimia toisin kuin useimmilla muilla aloilla.
Toki on myös kuultu, että hieman iäkkäämmät hakijat ovat vieroksuttuja jopa näillä 'pula-aloilla' (esim.lähihoitajat). Ehkä tässä tapauksessa on kuitenkin vaikeampi uskoa tähän, sillä pula tekijöistä on suuri ja selkeä koulutuskynnyskin olemassa. Muodollisen pätevyyden alalle sijoittumiseen antama etu on myös selkeästi olemassa sosiaalityössä.
Ei minulla ole muuta vaihtoehtoa maisteriopinnoille kuin Kokkolan maisteriohjelma. Opinnot suoritetaan suurimmaksi osaksi itsenäisesti verkko-opintoina. Muualla on läsnäolopakko, ja en ole opintojen takia muuttamassa minnekään. Tekisin mielelläni myös töitä opintojen ohessa. Pätevöityisin sosiaalityöntekijäksi jo ennen valmistumistani, sillä minulla on jo yksi ylempi korkeakoulututkinto suoritettuna. Hakijamäärät vaan kasvavat vuosi vuodelta, koska tutkinto on hyvin työllistävä. Opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi sosionomeja, jotka haluavat sosiaalityöntekijän pätevyyden.
PoistaAineopintojen 3 keskiarvolla ei opiskelupaikka taida irrota, joten vähintään 4 on tähdättävä. Perusopinnoista olen tähän mennessä kaikista saanut 5, mutta niitä ei oteta huomioon valinnassa. Minulla on toki se etu, että olen jo yhden akateemisen tutkinnon suorittanut ja osaan ehkä etsiä tietoa tehokkaammin ja käyttää lähteitä paremmin. Osalla opiskelijoista vaikuttaa olevan copy paste -ongelma, omaa tekstiä ei synny millään, mutten onneksi itse siitä kärsi. Ja sitten kun on tämmöinen keski-ikäinen pieru, niin yksinkertaisesti tietää asioista enemmän. 5 arvosana irtoaa vain sillä, että osaa yhdistellä asioita, linkittää vaikka tätä luonnontieteellistä tietoa opintoihin.
Mahdollista siis on, mutta vaatii kovasti työtä. Työtä, josta kukaan ei maksa palkkaa. Huoh.
Itselläni oli tänään painajaismainen parituntinen työttömänä sukujuhlissa.
VastaaPoistaKekkerit alkoivat jo heti kättelyssä tympeällä fiiliksellä, kun eräs sukulaiseni ei meinannut edes tervehtiä minua, koska välimme ovat viime aikoina olleet kireähköt. No eipä tuossa vielä mitään...
Odottelimme viimeistä kutsuvierasta saapuvaksi ja shokikseni hän paljastuikin exäkseni, joka on ystävyyssuhteessa toiseen sukulaiseeni. Minua ei oltu tästä millään tavalla informoitu etukäteen, joten en ollut mitenkään valmistautunut kohtaamiseemme. Vanhat tunteet tietenkin roihahtivat pintaan ja olo alkoi olla todella kiusallinen, varsinkin kun exäni istuutui vastapäiseen pöytään suoraan eteeni.
Tilanne muuttui suorastaan sietämättömäksi yhden vanhemman sukulaiseni ryhtyessä tenttaamaan minulta työllisyystilannettani ja oli tosi nöyryyttävää alkaa siinä selittelemään omaa työttömyyttäni puolen suvun ja exän kuullen, ja etenkin kun muut samalla rehvastelivat isoon ääneen työkiireillään. Näillekin vanhemman ikäpolven edustajille on aivan turhaa alkaa puhumaan nykyisestä työttömien asemasta työmarkkinoilla ja mitä se työn hakeminen tänä päivänä oikeasti on. Ehkä olisi pitänyt jotain valehdella, mutta olin niin suuren tunnekuohun vallassa, etten kyennyt siinä hetkessä nopeasti keksimään mitään järkevää.
Häivyin juhlista heti ensimmäisten joukossa itkun ja oksennuksen välimuotoa nieleskellen, ja nyt kotona tätä kirjoittaessa on vieläkin jotenkin aivan epätodellinen ja ahdistava olo.
Koira olisi kiva kaveri. Se ei tuomitse vaikka olisit kuinka työtön.
Minä lähden tuommoisiin tilaisuuksiin ainoastaan silloin, jos olen sillä tuulella, etten vähästä hermostu. Tiettynä aikana kuukaudesta on parempi pysytellä pois... Minulle aika harvoin kukaan mitään piikittelee, joskus joku saattaa möläyttää jotakin ajattelematta. Sanon kyllä aina melko tiukasti takaisin. Kohteliaasti, mutta tiukasti. Tuollekin Sveitsissä asuvalle yatävälle olisin muuten laittanut melko kitkerää kommenttia, mutta hän on oikeasti niin hölmö, ettei tiedä kuinka asiat oikeasti ovat. En siis hauku häntä hölmöksi, hän myöntää itsekin usein olevansa melko tietämätön. En minä tuolle koirallekaan hermostu, vaikka se välillä touhuissaan heittää minua kumikanalla päähän.
PoistaHei ,
VastaaPoistaKeski-Suomessa (jonka osa siis Chydenius Instituutti myös on) järjestetään myös tuo sama maisteriohjelma. Tämän pitäisi sopia myös etäopiskelijoille Kokkolan yksikön tavoin:
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelijavalinta/sto-maisteri-jkl-2016
Tätä uudempaa tietoa hakijatilastoista ei nyt näyttäisi olevan :
https://www.jyu.fi/ytk/opiskelijavalinta/haku-maisterikoulutukseen/TILASTO%20MAISTERIOPINTOIHIN%20JA%20MAISTERIOHJELMIIN%20HAKENEISTA
Kukaan ei tosiaan maksa opinnoista palkkaa kuten hyvin tiedämme. Toisaalta tuo koulutus työllistää jo opintojen aikana toisin kuin nykyinen kyberturvallisuuden maisteriohjelma, jossa alan olla loppusuoralla. Sosiaalityön maisteriohjelmaa tässä itsekin kaavailen seuraavaksi koulutukseksi heti nykyisen alkaessa valmistua...onpahan ainakin tekemistä tiedossa!
Eikös tuossa Jyväskylän maisteriohjelmassa lue, että opetus tapahtuu arkena päiväsaikaan. Eli läsnä täytyy olla. Nuo Kokkolan opinnot on nimenomaan suunniteltu suoritettavaksi työn ohessa. Lähiopetus Kokkolassa on viikonloppuisin. Sama kai se on kuitenkin laittaa hakupaperit kaikkiin sosiaalityön maisteriohjelmiin, jos ei tuo Kokkola tärppää. Sinne on aika kova tunku. Valintaan vaikuttaa aineopintojen keskiarvosana, motivaatiokirje ja lisäopinnot. Saan ilmeisesti tuon aiemman tutkinnon ansiosta aiemmista opinnoista täydet pisteet, jee, motivaatiokirjeenkin osaan luultavasti kirjoittaa hyvin (koska se motivaatio on huipussaan ja tärkeintähän on vakuuttaa, että tulet valmistumaan nopsaan ja oppilaitos saa valmistumisen ansiosta rahaa), mutta aineopinnoista pitää myös puristaa erinomaiset arvosanat.
PoistaMutta niin kuin sanoit, onpahan jotakin tekemistä. Ja sosiaalityössähän tällainen tukielätti olisi todellinen kokemusasiantuntija! Harmi kun ei ole aiemmin keksinyt sosiaalityön opintoja, nyt kun olisi opinnot plakkarissa niin olisi usealla paikkakunnalla töitä tiedossa. Pääkaupunkiseudulla ainakin ollaan hätää kärsimässä.
Kyllä se opetus tapahtuu täällä päiväsaikaan, mutta maisteriohjelmien kurssit pyritään järjestämään käytännössä pääosin etäsuoritettaviksi. Käytännössä se tarkoittaa vapaaehtoisia luentoja tai luentotallenteiden katsomista verkkovälitteisesti moniviestimen kautta. Ainoastaan (mahdollisiin) tentteihin on osallistuttava joko paikan päällä tai valvotusti opiskelijan itsensä järjestämässä (ja kustantamassa) ja laitoksen hyväksymässä tilassa. Onneksi kurssien suoritus tenttimällä on aika dramaattisestikin vähenemässä, mikä on tietysti kaikkien kannalta vain järkevää.
VastaaPoistaAika vahvoilla ovat ne hakijat, joilla on aiempi tiedekorkeakoulun tutkinto pohjalla. Sosiaalityön aineopinnot tosin vaaditaan ainakin opintojen alkamiseen (syyskuun alussa) mennessä, mutta aiemman tutkinnon vuoksi aineopintojen seminaarityötä ei enää (vuoden 2015 alusta alkaen) ole tarvinnut suorittaa.
No tuossa tapauksessa tosiaan kannattaa molempiin paikkoihin hakea. Aineopinnot pitää olla suoritettuna toukokuun loppuun mennessä. Itsellä siis haku mahdollista vasta keväällä 2018. Ja sittenkin saa aika haipakkaa pitää opintojen kanssa. Mutta toisaalta ei ole niitä töitä haittaamassa opiskelua. Maisterivaiheessa täytyisi töitä olla tai voi hakea oikeutta suorittaa opinnot omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna. Jälkimmäisestä ei ole mitään varmuutta, te-palvelut saattaa kieltäytyä tukemasta. Sitten opiskelen vaikka toimeentulotuella.
PoistaMuistaakseni äitisikin on sanonut sinulle, ettet voi jo korkeasti koulutettuna opiskella loputtomasti.
PoistaHänen kanssaan olen sillä tavalla samaa mieltä, mutta kun ottaa huomioon nykyisen työttömyystilanteen, niin sepä mieli muuttuukin.
Kyllähän se on hyvä juttu opiskella ja kehittää itseään työttömyysaikana. Mitä helvettiä sitä järjissään oleva ihminen muutenkaan tekisi silloin?
Jotenkin kuitenkin luontoon ja eläimiin liittyvä työ mielestäni olisi sinulle ehkä ”se juttu”, missä olisit paras. No niistä olet varmasti haaveillutkin ja niistä unelmista kannattaa pitää kiinni!
On typerää alentua siihen työssäkäyvien kohtuuttomaan huuteluun, että pitäisi mennä takaisin sinne ”siwankassalle” tai trukkia varastolle veivaamaan. Näistä huutelijoista ei yksikään itse alkaisi oman palkallisen- ja ammatillisen asemansa heikentämisen uhalla niihin töihin.
Niin. Jatkapa tuota ajatusta. Ei siis kannata opiskella, mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Mennä töihin? Itkeä kotona peukaloita pyöritellen, heittäytyä marttyyriksi? Asiat ovat perseellään, mutta jotakin niille on ihan itse tehtävä.
PoistaLuontoon liittyvä mielekäs työ. Minulla on jo siihen koulutus, töitä vain ei ole. Eläintenhoitajilla on myös surkea työtilanne ja muuten myös tosi surkea palkka. Ympäristöalan työpaikkaunelmasta kiinni pitäminen on hulluutta. Terveisiä vaan kaikille alaa opiskeleville, töitä ei ole.
Trukkia voisin veivata ja siwan kassalla istua, en kelpaa sinne. Jos hakisinkin pelkästään koulutusta vastaavaa työtä, niin olisi hakeminen helppoa muutaman kerran kuukaudessa.
Meinaatko siis, ettei sosiaalityö ole mielekästä? Mitä sinulla on sosiaalityöntekijöitä vastaan? Tiedätkö yleensäkin mitä töitä sosiaalityöntekijät tekevät? Minusta he ovat sankareita. Esimerkiksi sairaanhoitajia kyllä arvostetaan, minäkin arvostan, mutta sosiaalityöntekijät saavat kuraa niskaan. Mites jos köyhät, juopot, vammaiset, heitteille jätetyt lapset, työttömät ja muut heikompiosaiset jätettäisiin ilman apua? Kaikilla olisi kivaa? Paskat sossutantat eivät tekisi enää yhtään huostaanottoa, maatkoon päihdekäyttäjien lapset märissä vaipoissa ilman ruokaa, piikittäkööt nistit itsensä kuoliaaksi taivasalla, ylivelkaantuneet kärsikööt loppuelämänsä velkahelvetissään. Kyllä minä tiedän, että isoa osaa ihmisistä ei kiinnosta muu kuin se mitä itse saa tai ei saa. Minä olen aina katsellut asioita vähän laajemmasta näkövinkkelistä. Se on sekä siunaus että kirous.
P.s. äiti kuvittelee, että töitä saa vain marssimalla työpaikoille ja vaatimalla niitä. En ota työllistymiseen liittyviä neuvoja äidiltäni vastaan.
PoistaPaljon on työttömiä siinä loukussa, ettei pääse töihin tai kouluun. Itsellänikin meni kuusi vuotta ja neljä hakua ennenkuin isännöintiä pääsin opiskelemaan. Hain tänä aikana myös ammattikorkeaan opiskelemaan ylempää amk-tutkintoa kolme kertaa, vaan en päässyt kouluun.
PoistaKyllä sitä ajan kanssa ajatteleva ihminen turhautuu kun mielen vähäisiä voimavaroja ei voi käyttää mihinkään hyödylliseen, sillä sitähän useimmat meistä tahtovat; että tekemisillä on merkitystä ja että kuuluu johonkin yhteisöön. Toki en väheksy ollenkaan kuin työttömyyden kautta monilla kehittyy rahankäyttötaidot aivan uudelle tasolle. Itselläni ei ikinä ole ollut paljoa rahaa niin olen aina ollut taitava venyttämään penniä.
Henkinen köyhtyminen on sitä pahinta lajia ja sitä olen itsestäni löytänyt jo jonkin verran. Se on sitä kun alkaa antamaan periksi, eikä jaksa enää olla kiinnostunut mistään, edes niistä asioista, jotka aiemmin olivat rakkaita. Tämä on väistämätön seuraus siitä, että saa kuulla pari tuhatta kertaa, ettei ole kelvollinen liittymään yhteiskuntaan ja sen "oravanpyörään"
Onkin melko haastavaa löytää jokin koulutus, joka kiinnostaa tarpeeksi ja jota pääsee vielä opiskelemaankin. Monet jo ennestään korkeasti koulutetut opiskelevat, koska töitä ei omalla alalla ole. Koulutuspaikoista siis kilpaillaan myös kuten työpaikoistakin. Ensimmäistä tutkintoaan suorittavat vaan ovat usein vielä auvoisen tietämättömiä työllisyystilanteesta, kuvittelevat, että kaikille tie on yhtä suora, opiskelet, valmistut ja menet töihin. Monelle se näin meneekin. On kuin märkä rätti kasvoja vasten, jos et työllisty opintojen jälkeen. Opintojen aikana sinusta ollaan kiinnostuneita, opettajat touhottavat, että työelämässä sinä sitten teet sitä ja tätä... mutta kun valmistut, oppilaitos saa valmistumisesi kunniaksi rahaa ja pesee sen jälkeen kätensä sinun asioistasi. Haet innokkaasti töitä, olethan nyt koulutettu asiantuntija, tärkeä ihminen. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei halua sinua, kukaan ei auta sinua. Ja samaan aikaan ystäväsi, jotka ovat vaan sattuneet valitsemaan työllistävän alan, ovat päässeet töihin hakematta tai ihan alkeellisilla työnhakupapereilla, paiskivat töitä, tienaavat rahaa ja harrastavat kaikenlaista kivaa. Taloa nousee pystyyn, perhe kasvaa. Itse ähötät yksin vuokratussa yksiössä. Työlliset kuuluvat työyhteisöön, kenties etenevät tehtävissään. Hekin saattavat täydentää koulutustaan, mutta ihan omaksi ilokseen, ei veren ja ahdistuksen maku suussa kuten työtä vaille jäänyt.
PoistaOnni on, jos työttömäksi syrjäytetty kiinnostuu vielä jostakin kaiken pettymyksen jälkeen. Tai siis kiinnostuahan voi useastakin alasta, mutta tässä vaiheessa pitää vaihtoehtoja punnita raa'asti. Jos ala ei työllistä, niin ei sitä kannata opiskella. Biologia on erittäin mielenkiintoista, en kuitenkaan millään muotoa suosittele opintoja. Kaikenmaailman opistojen ''ympäristöalan peruskoulutuksilla'' ei tee mitään. Jos alan maisterit ja tohtoritkaan eivät työllisty, niin kuka palkkaa jonkun opistotasoisen ympäristöosaajan? Joulupukki varmaan. Media- ja viestintäala? Ei kannata, vetävän kuuloisia työtehtäviä, mutta karsea työllisyystilanne. Jokin ala saattaa olla hyvin työllistävä, mutta pitää ottaa selvää, työllistyykö myös vanhana kurppana valmisunut, haittaako aukot cv:ssä?
Eikö tuo isännöintiala ole ainakin tällä hetkellä hyvin työllistävä? Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta sinun on Teemu vielä hyvinkin mahdollista päästä vakituiseen työhön kymmeniksi vuosiksi. Itsa päätin nyt tosissani kokeilla tuota sosiaalialaa. Mieluummin minä opiskelen ja yritän kuin annan periksi kokonaan. Opiskelu on sitä paitsi hyväksi aivoille, ehkäisee muistisairauksia. Saattaa siinä hieman viisastuakin sivussa. Ja opiskelijana, vaikka vanhanakin, olet promillen verran parempi työnhakijana kuin kokonaan toimeton.
Nyt tuli rautaisannos asiaa! Niin sitä meille opiskelijoille on kerrottu, että isännöitsijöiden keski-ikä on tällä hetkellä n. 55 vuotta ja seuraavan kymmenen vuoden aikana pitäisi 50% isännöitsijöistä eläköityä. Tuo on käsittääkseni sellainen ammatti, ettei ole mikään välttämättömyys jäädä eläkkeelle...No saa nähdä, koska olen syntynyt epäonnisten tähtien alla niin minun tuurillani todennäköisesti kehitetään jokin isännöitsijärobotti ja niin onnistun taas kouluttautumaan auringonlaskun alalle.
PoistaMinulla on sosiaalityöntekijäin työstä vastaava käsitys, että työtä riittää, koska niitä vaatimuksia on kiristetty ettei amk- jannut enää kelpaa edes tuuraajiksi?
Itsellä vähän sama fiilis, että kokeilen vielä tämän ja sitten annan periksi. Ei tuo työ ole sellaista, mitä insinöörinä halajan, mutta historiani tuntien, minulla ei ole varaa nirsoilla ja työ kuin työ on tärkeätä psyykelle.
Saa nähdä miten meidän käy?
Ei tuota isännöintihommaa voi millään ihan täysin robotin avulla hoitaa. Eikä myöskään Intiasta käsin. Villisti veikkaan, että töitä on jatkossakin. Ja kyllä se kuolema korjaa viimein ne vanhat jäärätkin. Ei ne kovin pitkään elä, jos ne työllä itsensä tappaa. Myös sosiaalityöntekijöille pitäisi olla tarvetta jatkossakin, toivottavasti pula vaivaa vielä siihen asti kun pätevöidyn. Lakia kelpoisuudesta kiristettiin ja nyt ei enää sosionomit tai muut kelpaa edes määräaikaisuuksiin. Ymmärrän tuon kiristyksen, koska sosiaalityöntekijän koulutus on hieman erilainen. Ongelma vaan on se, ettei sosiaalityöntekijöitä ole tarpeeksi ja osa vaihtaa alaa, koska työ voi olla liian rankkaa. En tiedä itsekään voinko lastensuojelupuolelle mennä. Siellä se suurin pula kuitenkin on. Ehkä menen sinne harjoitteluun, niin näen vähän tarkemmin mistä on kyse. Monet sosiaalityöntekijän tehtävät ovat ihan lakisääteisiä, pakko niitä jonkun on hoitaa, ja pätevien tekijöiden puutteessa työnantaja ei voi olla niin nirso, ettei kelpuuttaisi pitkäaikaistyötöntäkin tehtävään. Joutuu raukka palkkaamaan tällaisen moneen kertaan koulutetun hylkiön. Sinä päivänä kun minut palkataan uudelle alalle, niin tarjoan itseäni lehtijutun aiheeksi ja totean että on se prkl kumma, että joutuu kouluttamaan itseä vuosikausia lisää kelvatakseen töihin. Ja ettei työtön automaattisesti menetä elämänhallintaansa ja työkykyänsä vain pitkittyneen työttömyyden takia.
PoistaMinua kiinnostaa tietää, mitä ovat ne työllistävät alat, joilla ystäväsi työskentelevät?
VastaaPoista"Vanha kurppa" :-) ei todellakaan työllisty - vastavalmistunut tai ei? Aukot CV:ssä myös haittaavat,
mutta tuskin kuitenkaan alaa vaihtaessa?
Sosiaalityö on työllistävä, mutta miten tuleva sote-uudistus vaikuttaa siihen? Tarvetta on tekijöille, mutta onko palkanmaksajia? Onkohan sosiaaliala monellekaan oikeasti kutsumus ja jos on, kyllä ihanteet karisevat käytännön
työtä tehdessä nimenomaan resurssien puutteen vuoksi. Viimeisimmässä työpaikassani kollegat olivat sosiaalityöntekijöitä
vanhustyössä, ja kyllä siellä ihmiset monesti melko rasittuneilta vaikuttivat.
Olisi kyllä oikeus ja kohtuus, että työllistyisit omalla alallesi, mutta kun ei sellaista oikeutta ja kohtuutta tässä maailmassa ole.
Säilytetään kuitenkin edelleen elämänhallintamme ja työkykymme oli miten oli...
Ihan perinteisiä aloja, sairaanhoitajia tunnen useamman, samoin opettajia, kaupallisen alan osaajia, koulun kehittäjä jne. Ei juuri pelkoa työpaikan menetyksestä, vakituiset työpaikat, ei mitään määräaikaisuuksia. Sairaanhoitajaksi opiskelemalla työllistyisi varmasti, mutta ei ole kyllä minun juttuni. Sairaanhoitajakoulutukseen on myös kova tunku.
PoistaSote-uudistus voi tosiaan tehdä ihmeitä sosiaalityöntekijöiden työllisyydelle, mutta ei auta sitä nyt murehtia. Alalla on varmasti henkilöitä, jotka eivät alalle kuulu. Luulen kuitenkin, että saattaisin itse hyvinkin sopia sosiaalityöntekijäksi.
Siis koulun keittäjä, ei kehittäjä...
PoistaKun olin kotisairaanhoidossa töissä niin siellä ehdin tutustua useisiin sairaanhoitajiin. Toisille soitettiin, että kiinnostaisiko tulla eri paikkaan töihin ja toisten haastattelu hoidettiin puhelimitse ja työpaikan saanti oli näin aika varmaa. Yksikin valmistumaisillaan oleva sanoi miettivänsä kolmen työpaikan väliltä...
PoistaOnneksi en kestä neuloja ja verta niin ei minusta hoitajaa voi tulla..