Ilmoitin itseni kolme viikkoa kestävään, TE-palveluiden järjestämään uravalmennukseen. Valmennuksessa kuulemma saan apua ja tukea ammatilliseen suunnitteluun ja urasuunnitteluun. Asiantunteva valmentaja auttaa minua kouluttautumissuunnitelmissa ja työnhaussa. Saan konkreettisia vinkkejä työnhakuun. Siitä se ura urkenee.
Ja kilin kellit. Rahan takia minä palveluun ilmoittauduin. Jos joko kävelen tai pyöräilen koulutuspaikalle ja syön omia eväitä, säästän 9e/pv kulukorvauksen. 15pv x 9e= 135e. Aivan naurettavan pieni summa siitä, että uhraa kolme viikkoa elämästään johonkin pilipali-naminami-koulutukseen. Mutta laskut odottavat maksajaansa.
Tottahan minä oikeasti toivon, että valmennuksesta olisi jotain hyötyä. Tarvitsen kipeästi asiantuntija-apua miettiessäni mahdollisuuksiani. Mutta en todellakaan usko, että joku ''valmennuksen ammattilainen'' saa mitään tolkkua ryhmästä, joka ilmeisesti koostuu kaikenikäisistä ja -tasoisista työttömistä. Samat neuvot pätevät ilmeisesti viisikymppiseen kemian tohtoriin ja vastavalmistuneeseen automekaanikkoon? CV kuntoon ja työhaastattelua harjoittelemaan, asenne kohdilleen ja joka työnhakukanava käyttöön. Pukeudu siististi ja ole ajoissa. Pitäisiköhän itsekin hakea töitä uravalmentajana? Ei ole temppu eikä mikään neuvoa, kuinka työhakemuksia rustataan. Uusia työpaikkoja en kyllä osaa luoda, mutta turhien hakemusten lähettelyä voin opettaa. - Mietitäänpä nyt pareittain, mitä hyviä puolia kustakin löytyy. Matti aloittaa, ottaa pallon käteen ja luettelee myönteisiä asioita itsestään, kuten hyvä tiimipelaaja. Matti heittää pallon sitten vuorostaan Tertulle, joka luettelee omia vahvuuksiaan, kuten rehellisyys ja luotettavuus. Pariharjoituksen jälkeen pelataan tulevaisuusbingoa! Kotitehtävänä jokainen valmistaa kollaasin omista urasuunnitelmistaan sekä työnhakuvideon YouTubeen.
Hieman hirvittää sen uravalmentajan puolesta, joka minua joutuu valmentamaan. En tule päästämään häntä ihan helpolla. Minun CV:ni ja hakemukseni ovat ihan kunnossa, kiitoksia vaan, kerrohan jotain uutta ja mullistavaa. Ei, en ole kiinnostunut lähihoitajan urasta ja vielä vähemmän puhelinmyyntityöstä. Annahan jotain konkreettisia neuvoja, äläkä vaan lässytä ympäripyöreitä positiivisesta asenteesta ja vaikeuksien voittamisesta.
Uutisissa kerrotaan pakolaisvirroista, jotka soljuvat Eurooppaan usealta suunnalta. Näytetään kuvaa ihmisiä pursuilevasta pienestä veneestä, sotilasmuurin läpi puskevasta väkijoukosta. Itkevistä naisista, lapsista, miehistä. Todellinen hätä on mitä ilmeisin. Maailmassa on tällä hetkellä pakolaisia enemmän kuin koskaan aiemmin.
Ja kohta ruutuun lävähtää perussuomalaisten Timo Soini, joka silmät sikkarallaan toteaa, ettei pieni Suomi pysty koko maailman pakolaisongelmaa ratkaisemaan. Miesten pitäisi jäädä isänmaataan puolustamaan.
Katson dokumenttia hajalle pommitetusta Syyriasta. Maan presidentti Basar al-Assadin joukot lahtaavat kapinallisjoukkoja ja kapinallisjoukot lahtaavat presidentin joukkoja ja kilpailevia kapinallisjoukkoja. Sunnit, shiiat ja kurdit lahtaavat toisiaan. Missähän joukoissa sitä isänmaata pitäisi puolustaa? ISIS:n? Pitäisikö katkoa naapurilta kaula, silpoa sukulaiset hengiltä? Kyseessä ei ole mikään suoraviivainen Venäjä-Suomi maaottelu.
Seuraavan päivän uutisissa Soini nuoleskelee jäätelötötteröä ja toteaa äkäisesti, että hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei taakanjakoa pakolaisista pidä tehdä. Dublin-menettelystä pitää pitää kiinni, turvapaikkahakemus pitää käsitellä siinä maassa, johon tulija saapuu.
Italiassa pomitaan merestä talteen tuhansia ihmisiä viikottain. Osa tulijoista vajoaa merenpohjaan. Kreikan lomasaarille saapuu tuhansia epätoivoisia päivittäin. Näihin maihin on rantautunut yhteensä satoja tuhansia sodan kauhuja paenneita. Konfliktimaiden naapurimaissa majailee miljoonia pakolaisia kammottavissa olosuhteissa. Suomeen on odotettavissa lähiaikoina n.15 000 turvapaikanhakijaa. Heistä iso osa passitetaan takaisin. Joten ei, pieni Suomi ei todellakaan ole maailman pakolaisongelmaa ratkaisemassa.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo keksii nimittää hädänalaisia turvapaikanhakijoita ''laittomiksi turvapaikanhakijoiksi'', ''elintasosurffareiksi'' ja ''spontaaneiksi maahanpyrkijöiksi''. Kaikki ihan hatusta heitettyjä, halventavia termejä. Tätä Soini kommentoi näin: ''Kansanedustajalla on sananvapaus, ja sananvapaus koskee myös puoluesihteeriä''.
Sananvapaus koskee ihan varmasti myös puoluesihteeriä. Mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, että saa suoltaa suustaan ihan mitä tahansa valheellista paskaa. Laittomia turvapaikanhakijoita ei ole olemassakaan, sillä jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa. Vaikka olisi terve, nuori mies. Perussuomalaisilla näyttää olevan nyt tarve jauhaa suut ja silmät sontaa täyteen, jotta unohdettaisiin takin viuhahdus Kreikan tukipaketista äänestettäessä.
Maahanmuuttaja, turvapaikanhakija ja pakolainen eivät muuten ole synonyymeja. Täältä lisää faktaa, jos sellaista kaipaa > Pakolaisneuvonta
-------
Päivitys 26.8.2015
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki näyttää olevan samoilla linjoilla. Mitäpä tuohon lisäämään: Suomi ei voi sulkea silmiään maailman hädältä
''Niin, sun on varmasti vaikeeta etsiä työtä, kun sulla on niin kapea osaamisala'', sanoi tuttavani.
Tämä lausahdus jäi kavelemaan mieltäni. Kapea osaamisala, niinkö tosiaan? Olen toki opiskellut pitkään tiettyä aihealuetta, mutta en nyt sanoisi, että osaamiseni olisi kapea-alaista. Ensinnäkin, olen opiskellut tuota tiettyä aihealuetta eli luonnontieteitä mielestäni todella monipuolisesti. Nimenomaan en ole keskittynyt johonkin tiettyyn, pieneen aihealueeseen, kuten esimerkiksi tutkimaan pommikuoriaisen takapäästä erittyvän nesteen koostumusta. Ehkä olisi pitänyt? Alalla ei tällä hetkellä ole avoimia työpaikkoja juuri ollenkaan. Kaikki valtion organisaatiot ja kunnat, jotka ovat aiemmin olleet suuria työllistäjiä, eivät tällä hetkellä ota uusia työntekijöitä. Töissä olevat leikkivät tuolileikkiä kiihtyvällä tahdilla, siirtyvät tehtävästä toiseen ja aina joku jää ilman tuolia ja hänet pukataan leikistä ulos. Vastavalmistuneista osa pääsee varmaan melko helpostikin töihin, heillä on nuori ikä puolellaan (Suomessa palvotaan nuoruutta), mutta liian suuri osa heistäkin jää ilman työtä ja mahdollisuutta harjoittaa niitä tehtäviä, joita varten ovat opiskelleet vuosikausia. Tästä aiheesta muuten puhutaan aivan liian vähän. YT:t ja irtisanomiset tuntuvat varmasti pahalta, mutta kuinka pahalta tuntuukaan, jos vuosien opiskeluiden jälkeen jääkin ilman työtä? Ei saa edes mahdollisuutta yrittää. Jää täysin tyhjän päälle. Ja ajan kuluessa työnsaanti vaikeutuu entisestään. On yleistä ajatella, että työttömyyden pitkittyessä työtön muuttuu syrjäytyneeksi, sohvalla makaavaksi luuseriksi, jonka osaaminen on vanhentunutta. Tätä asennetta vastaan on hankala taistella.
Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että terveydenhuolto olisi kokonaan yksityistetty suurille, ylikansallisille terveysyrityksille. Suomeen tuotaisiin terveydenhuollon ammattilaisia ulkomailta niin paljon, ettei suomalaisille lääkäreille enää olisi töitä. Filippiiniläiset ja intialaiset tyytyisivät pienempiin palkkoihin ja kallis suomalainen sydänkirurgikin jäisi lehdelle soittelemaan. ''Sulla on varmasti vaikeeta saada töitä, kun et osaa muuta kuin leikellä ihmisten sydämiä?''. Minulla on sellainen käsitys, että se sydänkirurgi voisi osata jotain muutakin. Minusta olisi typeryyttä ja tuhlausta pukata tämä kymmenillä tuhansilla euroilla koulutettu osaaja työttömien reserviin peukaloita pyörittelemään. Näin on kuitenkin tehty todella monelle osaajalle, korkeasti koulutettuja työttömiä on ennätysmäärä. Peräänkuulutan muuntokoulutusta, täydennyskoulutusta, starttirahaa, palkkatukirahaa, rahaa tutkimukseen ja innovointiin jne., jotta saadaan nämä osaajat töihin. Sillä jos kaikesta vain leikataan ja puolet työssäkäyvistä pukataan kortistoon, ei Suomi nouse suostaan.
Työttömyyteen kuuluva rahattomuus ja osattomuus tuntuvat epäreilulta rangaistukselta, mutta kaiken tuon hyvän lisäksi saa työtön vielä kuunnella kanssaihmisten kommentteja tyyliin ''työttömät ovat laiskoja, maisterinkin pitäisi ottaa vastaan työtä kuin työtä, kaikenlaisten tukien maksu täytyisi lopettaa, jotta laiskat loiset tajuaisivat mennä töihin.'' Haistakaa huilu.
Haussa oleva työvoimakoulutus Pohjois-Pohjanmaalla:
Seitsemän koulutusta korkeakoulutetuille ja jokainen tarkoitettu ICT-alalta työttömäksi jääneille. Hienoa. Meitä muita korkeakoulutettuja työttömiä ei sitten vissiin ole olemassa? Tai meille on ihan turha järjestää mitään koulutusta. Tattista vaan.
Eipä siinä, en minä minnekään työvoimakoulutukseen erityisesti hingukaan. Vastahan tuota olin puolen vuoden koulutuksessa, josta ei juuri hyötyä ollut. Kurssin jälkeen kuudestatoista kurssilaisesta työllistyi vain yksi. Parikymppinen nuorukainen. Et sil viisiin. Mutta tarvitsisin silti sen parisen sataa euroa, jonka kuukaudessa saisin työvoimakoulutuksessa ylläpitokorvauksena työmarkkinatuen päälle.
Olin pari kuukautta sitten eräässä tilaisuudessa ja minulle lähetettiin viime viikolla sähköpostitse kuvia siitä. Uskaltauduin katsomaan kuvat vasta tänään. Pelkäsin, että minustakin on otettu kuvia, vaikka yritin piipittää, ettei saa kuvata. Pelkäsin kuvista paljastuvan sen tosiasian, että olen lihava. Halusin elää valheessa ja kuvitella olevani vain hieman ylipainoinen.
Ja kyllä. Olihan siellä kuvia lihavasta naisesta, joka oli survonut paksut koipensa legginseihin ja vetänyt telttamaisen tunikan siihen päälle. Värimaailma mustaa ja tummansinistä, yritys hoikentaa kokonaiskuvaa. No eipä oikein onnistunut. Yritetty muka näyttää ihan kivalta, mutta lopputulema oli kuitenkin kuin paskaläjän päälle olisi pruutattu parfyymiä. Paskalta se silti näyttää ja haisee. Joo, ei saisi puhua noin rumasti itsestä, mutta nyt vaan hävettää, nolottaa, tympäsee, ketuttaa ja vituttaa yhtä aikaa. Miten ihminen voi olla noin sokea omille läskeille? Selluliittipylly se kävellessä hyllyy, kanamainen, hölmö nainen.
Mutta hetkinen, tämä on kuitenkin ongelma, jolle voin tehdä jotain! Töitä en välttämättä saa, vaikka tekisin mitä, rikasta minusta tuskin koskaan tulee, mutta nämä läskit voin sulattaa. Antaa palaa, kirjaimellisesti.
Kävin muutama päivä sitten pitkästä aikaa vaa'alla. Hui kauhistus. Sellaisia lukemia en ole ennen nähnytkään. Kiristävistä vaatteista päättelin toki kiloja kertyneen, mutta kahdeksan kiloa viiden kuukauden aikana on todella paljon. Noin painava ihminen ei ole enää vain hieman pyöreä, vaan reilusti lihava. Nyt tarttee tehdä jotain.
Nyt pitää siis laihduttaa, pienentyä, urheilla ja kituuttaa nälkäkuurilla. Syödä riisikakkuja ja maitorahkaa, sotkea kaurapuuroon mehukeittoa ja raejuustoa. Viidesti viikossa kuntosalille ja kolmena aamuna ennen aamupalaa lenkille. Tarvitaan palautusjuomia, proteiinipatukoita, rasvahappovalmisteita ja vitamiinilisiä. Ja joku bodari huutamaan ohjeita sinne kuntosalille. No höpö höpö. Laadullisesti parempaa, normaalia ruokaa ja liikuntaa lisää. Eiköhän se sillä hoidu.
Olen ollut suurimman osan elämästäni aivan normaalipainoinen. Ylimääräiset kilot ovat tulleet noin neljän vuoden aikana. Noihin vuosiin mahtuu viisi muuttoa, työttömyyttä, stressiä, epävarmuutta, rahahuolia ja yksinäisyyttä. Sen siitä saa, kun elämä menee vituralleen. Joku köökipsykologi voisi tässä kohtaa kysyä, että voisivatko ne kilot olla syypää ongelmiin, eikä päinvastoin. Voin vakuuttaa, ettei näin ole. Olen lihava, koska olen stressaantuntut ja masentunut ja lääkitsen itseäni ruualla. Väärä lääkehän se tietysti on, koska ongelmat vain pahenevat. Ei tee mieli lähteä vaikka kutsuille, koska tiedän toki, mitä kaikki ajattelevat. Onpa se lihonut. Kannattaiskohan sen ottaa tuota kakkua lisää. Vaikka käyn niin vähän kutsuilla, että olisi ihan sama vaikka söisin yksin koko kakun. Nämä kilot ovat tulleet kotona suljetun oven takana television ääressä mussuttaen. Televisiotahan voi töllöttää vaikka koko päivän, koska ei tarvitse (saa) mennä töihin.
En tule postaamaan tänne mitään ennen ja jälkeen -kuvia. Turha odottaa. Mutta ylimääräiset kilot aion pudottaa, se on varmaa. Teen sen terveyssyistä, enkä niinkään sen takia, että näyttäisin paremmalta muiden silmissä. Eihän tämmöisestä persjalasta mitään mannekiinia laihduttamallakaan saa.
