Nyt pitää siis laihduttaa, pienentyä, urheilla ja kituuttaa nälkäkuurilla. Syödä riisikakkuja ja maitorahkaa, sotkea kaurapuuroon mehukeittoa ja raejuustoa. Viidesti viikossa kuntosalille ja kolmena aamuna ennen aamupalaa lenkille. Tarvitaan palautusjuomia, proteiinipatukoita, rasvahappovalmisteita ja vitamiinilisiä. Ja joku bodari huutamaan ohjeita sinne kuntosalille. No höpö höpö. Laadullisesti parempaa, normaalia ruokaa ja liikuntaa lisää. Eiköhän se sillä hoidu.
Olen ollut suurimman osan elämästäni aivan normaalipainoinen. Ylimääräiset kilot ovat tulleet noin neljän vuoden aikana. Noihin vuosiin mahtuu viisi muuttoa, työttömyyttä, stressiä, epävarmuutta, rahahuolia ja yksinäisyyttä. Sen siitä saa, kun elämä menee vituralleen. Joku köökipsykologi voisi tässä kohtaa kysyä, että voisivatko ne kilot olla syypää ongelmiin, eikä päinvastoin. Voin vakuuttaa, ettei näin ole. Olen lihava, koska olen stressaantuntut ja masentunut ja lääkitsen itseäni ruualla. Väärä lääkehän se tietysti on, koska ongelmat vain pahenevat. Ei tee mieli lähteä vaikka kutsuille, koska tiedän toki, mitä kaikki ajattelevat. Onpa se lihonut. Kannattaiskohan sen ottaa tuota kakkua lisää. Vaikka käyn niin vähän kutsuilla, että olisi ihan sama vaikka söisin yksin koko kakun. Nämä kilot ovat tulleet kotona suljetun oven takana television ääressä mussuttaen. Televisiotahan voi töllöttää vaikka koko päivän, koska ei tarvitse (saa) mennä töihin.
En tule postaamaan tänne mitään ennen ja jälkeen -kuvia. Turha odottaa. Mutta ylimääräiset kilot aion pudottaa, se on varmaa. Teen sen terveyssyistä, enkä niinkään sen takia, että näyttäisin paremmalta muiden silmissä. Eihän tämmöisestä persjalasta mitään mannekiinia laihduttamallakaan saa.
Onnea painonpudotusurakkaan! Itselläni olisi painetta vähän samansuuntaiseen projektiin, mutta jotenkin olen jämähtänyt näille kiloille. On hyvä, että laihduttaa terveydellisistä syistä. Tosin ylipaino ei aina ole tae sairaudesta eikä laihuus terveydestä. Kannatan kyllä sellaista painoa, jossa oma olo tuntuu hyvältä, mutta kammoan kaikkea terveysvouhotusta. Tuntuu, että telkkarikin on täynnä painonpudotusohjelmia, joissa surkeista lihavista taiotaan pelkällä laihdutuksella onnellisia ja hyvinmenestyviä. Huoh! Olisipa maailma noin yksinkertainen =). Muuten, jos kiinnostaa, tule heippaamaan uuteen blogiini http://simppelistit.blogspot.fi
VastaaPoistaT: entinen Jakojäännös
Joo, tästä se lähtee. Nuorempana ja normaalipainoisena olin aina laihdutuskuurilla. Kunpa olisin silloin älynnyt olla tyytyväinen ja vaan nauttinut elämästä. Nyt kun on ihan oikeasti mitä pudottaa, olisin erittäin tyytyväinen nuoruuden mittoihin. En tule ikinä tottumaan näihin kiloihin, koko ajan on jotenkin nuhruinen ja tuhnuinen olo. Joten pakkohan asialle on tehdä jotain. En odota muiden ongelmien katoavan kilojen myötä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
PoistaTelkkari laihdutusohjelmat ovat kyllä melkomoisia. Niistä voi tietämättömämpi saada sellaisen käsityksen, että paino putoaa vain himorääkillä ja proteiinin yliannostuksella. Varsinkin kotimainen Rakas, sinusta on tullut pullukka ja amerikkalainen Suurin pudottaja ovat täysin edesvastuuttomia ohjelmia.
Itse ajattelin kokeilla ihan eri konsteja. Vähennän lihansyöntiä ja lisään kasviksia. Liikuntaa lisään maltillisesti, kuuntelen omaa kehoani. Juoksulenkkejä eivät polvet tällä painolla kestä, mutta pyöräily ja uinti olisivat ok. Uimapuku on vaan liian pieni ja pyörän vaihteet jumissa. Ja rahaa ei tietenkään ole uusien vaatteiden ostoon tai pyörän korjaukseen. Mutta voihan sitä aina kävellä ja jumpata kotona vaikka oman kehon painolla.
Onnea uuteen blogiin!
Tuota lihan kulutuksen vähentämistä olen itsekin miettinyt ja kasvisten/juuresten lisäämistä. Raportoihan jossain vaiheessa, miten homma edistyy. Tsemppiä!
PoistaSepä se. Nykyään kun tarvitsee olla superihminen, selviytyä uran ja perheen kasvatuksen ristipaineessa ja vielä pitäisi ulkonäkökin olla kansikuvamateriaalia...No itseni näin telkussa ja vaikka sanotaan sen lihottavan 20kg niin oli sitä lihaa/laardia ihan liikaa jo ennen telkun lisäämää määrää.
VastaaPoistaItse painoin +-5kg heilunnalla saman verran 10+ vuotta kunnes menin 4-vuorotöihin. Siellä tuli 15 kg lisää ja kun en enää nukkunut ilman lääkkeitä, otin loparit ja jäin työttömäksi. Kun nuo kilot eivät vuodessa lähteneet niin turvauduin terveyskeskuksen ravitsemusteraupeuttiin, jonka tekemää ruokavaliota noudattamalla sain 15 kg lisää painoa kahdessa kuukaudessa. Parin vuoden päästä menin TYKS:n ravitsemusterapeutille ja tämän ohjeiden mukaan sain vielä 10 kg lisää parissa kuukaudessa... Terapeutti kehotti palaamaan alkuperäiseen ruokavalioon, johon palasin ja paino pysyy samoissa edelleen...
Taitaa ressi ja suoranainen v...tus olla päällimmäinen syy miksei paino putoa ja itsekuria ei enää jaksa löytyä kieltäytymään mistään herkkuruuista, sillä eipä tuota merkitystä ja hyvänolon tunnetta oikein mistään muualta tahdo saada. Tämä on vain tätä, yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneen elämää...
Niinpä se on. Täytyy löytää joku motivaatio laihduttamiseen ja muiden miellyttäminen ei riitä ainakaan minulle. Itseinho on kuitenkin ihan hyvä syy. En tule ikinä hyväksymään itseäni näine muhkuroineni. En ole mikään kurvikas, suurenmoinen leidi, vaan normaalivartaloinen nainen, joka on vetänyt läskipuvun päälle. Joten ei kai se auta kuin laihduttaa. Mitään en aio kuitenkaan kokonaan kieltää itseltäni, mutta jospa sitä nauttisi pitsaa ja suklaata hieman vähemmän... ja korkkia tiukemmalle, jos ei kokonaan kiinni.
Poistatth78: millainen tuo ravitsemusterapeuttien suosittelema ruokavalio oikein oli? Painonlisäys heidän metodeillaan kuulostaa kyllä aika hurjalta. Oliko suosituksissa paljon perunaa, leipää vai mitä ihmettä?
PoistaOli normi ravintoympyrän mukainen ruokavalio. Ongelma kohdallani oli kuulemma se, että söin liian vähän. Olin jo vuosia ollut 1000-1200 kcal päiväannoksella ja ylipaino oli pysynyt. Rav terap. suositteli 2000kcal/pv ja sillä tuli tuo 15 kg. Seuraava suositteli 1800kcal/pv ja sillä tuli 10kg.
PoistaAineenvaihduntani lienee hidas tai sitten vuorotyön rikottua uneni jokin jormonaalisessa toiminnassa on pielessä. Vasta hiljattain selvisi, että testosteroni arvo oli 5nanomol/l kun normaali on 15-35 ja ikäiselläni pitäisi olla tuolla yälpäässä tuo arvo.
No se on nyt kunnossa ja silti paino ei putoa. Pari kertaa olen paastonnut viikon verran ja painoa on silloin lähtenyt 1,5 kg. Tuo määrä menee kokoisellani helposti nestetasapainok vaihteluihin tai viisaripuntarin mittavirheeseen.
Nyt kun olen aloittanut verensokeria tasaavan lääkityksen niin viidessä kuukaudessa lähti 12 kg pois mutta tiputus pysähtyi siihen.
Nyt täytyisi keventää ruokavaliota ja lisätä liikuntaa. Liikuntaa ajattelin lisätä vain maltillisesti, sillä ei siitä elämäntapaa tule jos kerralla haukkaa liian suuren palan...
Mä liikun aika paljon, mut en mitenkään "verenmaku" suussa tyyliin, vaan liikunnan tuoma hyvänolon fiilis ja terveysvaikutukset tärkeimpiä, enkä ole laiheliini vaan normipainoinen, eikä tuo mun " vararangas" vyötäröltä ole minnekään kadonnut :) Mutta eipä haittaa. Kävin äsken juuri uimahallissa ja tykkään vesiliikunnasta todella paljon, eräs ex-työkamu kehui vesijuoksua ja -jumppaa kovasti, ja taidan niitäkin kokeilla, toistaiseksi tavallinen uinti on ollut mun lajini. Kotonakin jumppaan aika paljon ja jos ylimääräistä rahaa joskus on (harvoin!) voin ostaa edulliselle salille salikortin. Lenkkeilen myös ja nyt kova koirakuume, sporttinen hurtta olisi oikein mukava lenkkikamu :D
VastaaPoistaKuulostaapa reippaalta! Vesijumppa on tosiaan mukavaa, mutta eipä ole vuosiin tullut käytyä. Ehkä pitäisi aloittaa nyt. Kahvakuulan haluan myös hommata kotiin, se on aika tehokas väline.
Poista