Osallistuin TE-toimiston määräaikaishaastatteluun helmikuun lopussa. Puhuin silloin puheripulin kourissa haastattelijan ihan pyörryksiin, ja haastattelija totesi, että tiedän ilmeisesti asiat paremmin kuin hän itse. Hän kertoi merkitsevänsä tietoihini, että olen kiinnostunut työstä myös TE-toimistossa. En tuolloin kyllä uskonut, että moisilla merkinnöillä mitään merkitystä olisi.
Väärin uskottu. Eilen TE-toimistosta soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun. Heidän pitäisi kiireellisellä aikataululla löytää vuorotteluvapaasijainen nuorten työnvälityspuolelle. Haastattelu meni hyvin, ja niin minä sitten aloitan työt ensi viikolla työkkärin tätinä. Kyseessä on vain puolen vuoden pätkä, mutta pääsen kuitenkin ansiosidonnaiselle, jos työt eivät jatku.
Jihuu! Ajatelkaas, seuraavan kerran kun työkkärin täti soittaa, niin se saatan olla MINÄ. Jos se täti on hieman omituinen höpöttäjä, niin se luultavasti olen minä.
Koittaako se kevät? Se selviää huomenna. Sain juuri kutsun työhaastatteluun, tarjolla olisi puolen vuoden vuorotteluvapaasijaisuus. Huomenna haastattelu ja maanantaina töihin. En tiedä, haastatellaanko tehtävään muita. Sain sellaisen käsityksen, että paikkaa tarjotaan juuri minulle. Jos onnistun haastattelun ryssimään, niin sitten tietty ehdottelevat paikkaa jollekin muulle. En ryssi haastattelua, mutten kuitenkaan usko mitään ennen kuin nimi on työsopimuksessa.
Voi antakaa nyt sitä työtä! Ja sitä palkkaa. Mistään palkattomasta työstä en jaksaisikaan innostua, kun ostoslistalla jonottaa kaikenlaisia hullutuksia, kuten polkupyörä, ehjät housut ja kengät, pimentävät verhot, kevättakki, tietokonehuolto, passin uusiminen...
Eipä ole kummoisesti aikaa valmistautua työhaastatteluun, mutta ehkä niin on parempi. Ei tarvitse jännittää kuin 20 tuntia. Huomenna sitten joko riemu ratkeaa tai itken verta. Joka tapauksessa kerron sitten lisää, mitä kautta työtä tarjottiin ja millaisesta tehtävästä on kyse. Minähän en siis ole edes hakenut kyseiseen tehtävään, koska ei sitä minnekään ole avoimeksi ilmoitettu. Kyllä nyt on jännää!
Kyllä. Tekaisin juuri 16 työhakemusta alle tunnissa. On se kone!
Yleensä työhakemuksia ei synny ihan tuohon tahtiin, mutta nyt hakemusten väsääminen oli näppärää, sillä laadin ne samalle työnantajalle ja tismalleen samanlaisiin tehtäviin. Sopiva hakukirjekin oli tallessa edelliseltä kerralta, ainoastaan tehtävänimike asiakaspalvelijan vaihto palveluneuvojaan ja copy paste vaan. Kela siis hakee parasta aikaa palveluneuvojia ympäri Suomen vähintään 5 kuukautta kestäviin työsuhteisiin. Lähetin ensin hakemuksen oman alueeni palveluneuvojan tehtävään, mutta sitten mietin, että samalla pommitan myös noita muitakin paikkoja toisilla paikkakunnilla. Muuttaminen lyhyen työsuhteen takia ei hirveästi innosta, viisi kuukautta on pieni pätkä, mutta kenties siinä ehtisi saada jalan oven väliin. Ihan jokaista paikkaa en hakenut, sillä minulla tuskin on minkään valtakunnan mahdollisuuksia isojen kaupunkien palveluneuvojan tehtäviin, joita hakevat sadat muut hakijat. Pienemmillä paikkakunnilla hakijoita on vähemmän, ja mahdollisuudet näin ollen hitusen paremmat. Minulle on aivan sama asuisinko Sotkamossa, Posiolla vai Sodankylässä.
Jään odottamaan vastausta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni, sillä minulle on kertynyt ikäviä vaivoja, jotka vaikeuttavat työllistämistäni. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, joka ei kaikesta päätellen ole eduksi hakijalle, jos tehtävään kelpaisi vähempikin koulutus. Niin lapset, älkää hommatko mitään maisterin tutkintoja, jos ette ole varmoja, että saatte sillä töitä! Nimittäin jos työpaikat katoavat omalta alaltasi, niin voit käyttää sitä tutkintotodistusliparettasi takapuolen pyyhintään. Jos työhakemuksen käsittelijä pääseekin yli siitä ikävästä seikasta, että hakija on kouluttautunut ja sivistynyt, niin tuskinpa pääsee yli siitä, että tämä on sen lisäksi vielä työtön. Sillä oikeastaan millään koulutuksilla tai työkokemuksilla ei ole enää siinä vaiheessa merkitystä, sillä korkeakoulutettu työtönkin on työtön. Alinta kastia, pinkan pohjimmaiseksi vaan, ihan julkisesti laiskaksi, saamattomaksi ja epäonnistuneeksi todettu.
Työttömien hyljeksimiselle työnhakutilanteessa pitäisi kyllä tulla stoppi, sanon minä. Se on tehtävä lakimuutoksilla, sillä en usko työnantajien asenteen miksikään muuttuvan ihan itsekseen. Lakeja säädetään eduskunnassa, mutta vaikuttamisen asioihin voi aloittaa jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017 (ennakkoäänestys 29.3.-4.4.), käyhän äänestämässä ajatuksen kanssa. Hallituksessa
istuville puolueille voisi lähettää pikku myrskyvaroituksen. Muuten
leikkuri lähtee taas surraamaan heti vaalien jälkeen.
