Kiitos mielenkiinnostanne. Mutta ei kiitos. Saapuu taas sähköposti alle viikon kuluttua viimeisestä hakupäivästä. Eli kunnon rekrytointiprosessia ei olla taaskaan järjestetty. On valittu vaan se ennalta valittu henkilö. Soitettu ehkä muutamalle tyypille puhelimella ja puhelimitse haastateltu. Täytetty jotain Excel-taulukkoa, onko sinulla kokemusta tästä tietokoneohjelmasta (jota oppii kyllä ihan helposti itsekseen räpeltämällä käyttämään), jaa eikö (no sittenhän sinut voidaan sen vuoksi hylätä). Ja sitten on kutsuttu jo ennalta valittu henkilö rupattelemaan ja kahvia juomaan ja sopimaan milloin työt aloitetaan. Näinhän se vaan on ja tulee ilmeisesti aina olemaan, kyllähän minä sen tiedän, mutta sallin silti itseni haaveilla jostain täysin mahdottomasta.
Latoin Googlen taas laulamaan ja selvittelin, että millainen Hannu Hanhi oli tällä kertaa päässyt töihin (sähköpostissa kerrottiin nimi). Vuorotteluvapaasijaiseksi ei voi valita ketä tahansa, sillä valitun tulee täyttää vuorotteluvapaalain mukaiset ehdot. Lain tarkoitus on edistää vakituisessa työssä olevan työntekijän jaksamista JA antaa työttömälle työntekijälle mahdollisuus kerryttää työkokemusta. Sijaisen tulee siis olla TE-toimistossa työttömänä oleva henkilö, joka on joko:
- ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää sijaisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana (Osaton kuuluu tähän ryhmään) tai
- alle 30-vuotias äskettäin ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittanut tai
- vuorotteluvapaasijaisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias
My ass.
Oikeasti tässä laitettiin nuorehko, googlettelun perusteella varsin kokenut, jo talossa valmiiksi oleva henkilö päiväksi kortistoon ja palkattiin sitten vuorotteluvapaasijaisena takaisin. Tässä ei oikeasti annettu yhdellekään työttömälle mahdollisuutta saada jalkaa oven väliin ja kartuttaa työkokemusta. Ei siis toimittu lain hengen mukaisesti. Mutta kuka siitä nyt välittää? Kuka ylipäätään vaikeasti työllistyvistä välittää? Ei tasan tarkkaan kukaan. Tämä nimenomainen valinta korpeaa minua tavallista enemmän, koska kyseinen organisaatio on saanut valtiolta miljoonien pompsin määrärahaa, joilla he työllistävät nuoria alle 30-vuotiaita. Olisiko ollut reilumpaa työllistää vuorotteluvapaan ajaksi keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai herra varjele työtön yli 55-vuotias?! Olisi, mutta reiluus ja oikeudenmukaisuus ovat tämän päivän työnantajilta hukassa. Ja onhan se toisaalta reilua työllistää tuttu tyyppi. Tämä työpaikka sulle, tuo sitten mulle, piiri pieni pyörii, mitäs me kauniit ja rohkeat, sääli vaan noita tuolileikin ulkopuolelle tömpsähtäneitä...
Sitähän minä vaan tulin kertomaan, että pikkasen ottaa pattiin. Tekee mieli itkeä, potkia ja raivota. Miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
Mutta ei hätää, tästä selvitään kyllä. Olen aloittanut opinnot, joista en ole ilmoittanut TE-toimistolle (hys, hys) ja kirjoitan siitä kohta lisää.
On tuo touhu kyllä törkeää, eipä ihme, että ottaa pattiin! Minkäs teet, eipä voi työtön noille käytännöille mitään...
VastaaPoistaTsemppiä kuitenkin.
Sepäs siinä onkin, kun tämän kaiken edessä on niin voimaton. Paikkaan oli lähes 140 hakijaa, joten minulla oli aika heikot mahdollisuudet muutenkin. Tympäsee kuitenkin se, ettei oikeasti anneta jollekin työttömälle töitä. Se on kuitenkin vuorotteluvapaalain tarkoitus.
PoistaNo voi hemmetin hemmetti. Olen sanaton.
VastaaPoistaKuitenkin kiva kuulla sinusta pitkän ajan jälkeen, vaikka olisin tietenkin mielelläni suonut sinulle työnhakuonnea.
Katriina
Hienoa kun olet taas aktivoitunut ja pidän blogiasi yhtenä parhaimmista työttömyydestä käsittelevistä blogeista, koska osaat kirjoittaa todella elävästi ja kiinnostavasti ja jopa humorisesti vakavasta aiheesta.
VastaaPoistaItsehän tässä vasta rytkyttelin läpi työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen, josta sain jopa aivan uuden ammatinkin, mutta huomasin pian, ettei sillä ole nykyisin mitään väliä työn saannin kannalta, koska minulla ei ole oikeaa palkallista työkokemusta kyseiseltä alalta ja koulutuksen aikaisilla palkattomilla työharjoitteluilla ja tutkintotodistuksella sai pyyhkiä takapuolta työn haussa.
Olisin myös saanut lähes täysin varman vuoden pituisen palkkatukipaikan äskettäin, mutta suorittamani työvoimakoulutus nollasi palkkatukityöhön vaadittavat työttömyyspäiväni vaikka olin ollut ennen koulutusta jo toista vuotta työttömänä.
Kyllähän sitä työttömän pitää aktivoitua, heh, heh...
PoistaTuota samperi vie pelkäsinkin! Eli siis minullakaan ei taida olla mitään tsäänssejä palkkatukipaikkaan, koska menin tyhmä työvoimakoulutukseen. Onko systeemissä kenties jotain mätää?!
Itsekin aloitin opinnot, mutta motivaatio ei ole ihan kohdillaan. En voi luottaa siihen, että opintojen myötä tulen työllistymään ja koko ajan mietin, että mitä jos tämäkin on täysin turhaa. Onneksi olen sen oppinut, että on täysin turhaa tähdätä huippusuorituksiin, keskiverto riittää aivan hyvin. Kukaan ei tule jälkeenpäin kiittelemään erinomaisin arvossanoin suoritetuista kursseista, tärkeintä on vain runnoa opintopisteet kasaan.
“Let me tell you something you already know. The world ain't all sunshine and rainbows. It's a very mean and nasty place and I don't care how tough you are it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But it ain't about how hard ya hit. It's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!”
Poista― Sylvester Stallone, Rocky Balboa
Rocky Balboa, aivan parasta :) Kun aikanaan puskin gradua kasaan ja tuntui, ettei tuu mitään, niin kuuntelin aina Rocky-tunnaria. Teki mieli vetää harmaat collegehousut jalkaan ja mennä ulos juoksemaan. Ja siihen perään kuuntelin tietenkin Survivorin Moment of Truthia Karate Kidistä.
PoistaJuoksikko Oulun Toripolliisille ku ilmeisesti aikasempien bloggaustesi perusteella oot Oulusta kotosin? "pelekääkkö nää polliisia ja juokko nää piimää?":)
PoistaSilloin ei olisi tosiaan ollut pitkä matka Toripolliisille. Hetkinen, lasketaanpa karttaohjelmalla, tarkalleen 839 metriä :)Nyt tulisi jo pari kilometriä pidempi lenkki.
PoistaNiin, olin niin hätäinen, tietysti todella paljon hyvää mieltä ja menestystä opintoihisi! Miltä vaikuttaa?
VastaaPoistaKomppaan edellistäkin anoa: blogisi on todella hyvä ja seuraan sitä ihan ammattimielessäkin, jotta ymmärtäisin työttömyyden kuvaa paremmin.
Katriina
Kiitos, kiitos. Sosiaalityön opinnot vaikuttavat mielenkiintoisilta ja minulle sopivilta. Ainakin näin aluksi tuntuvat helpommalta nakilta kuin luonnontieteelliset opinnot. Teoriakurssi on tietysti täyttä hepreaa, mutta sen kun vaan lusii läpi, niin hyvä on.
PoistaMinusta työllisten ja varsinkin päättäjien tulisi ymmärtää, että työttömät eivät ole samasta muotista valettuja. Joukossa on varmasti laiskoja ja vähän koulutettuja, mutta myös paljon korkeasti koulutettuja ja täysin työkykyisiä ja -haluisia. En ymmärrä, miten kehdataan tarjota palkatonta työkokeilua tai jopa kuntouttavaa työtoimintaa täysin työkykyisille ihmisille? Joillakin saattaa olla pitkä työura takana vaativissa tehtävissä, mutta koska ikä on yli 50, niin töitä ei vain saa. Miten siinä tilanteessa palkaton työ auttaa? Tutkimusten mukaan työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan vaikutus työllistymiseen on melko olematon. Kyllä työllistämisrahat pitäisi kohdentaa tehokkaampiin toimenpiteisiin. Työnantajille keppiä tai porkkanaa, että palkkaisivat myös työttömiä ja vanhempia ihmisiä. Nopeaa muuntokoulutusta lisää, miksi koulutetun ihmisen täytyy aloittaa opinnot nollasta? CV-pajoja ei tarvitse järjestää monta kertaa kuussa, netistä löytyy läjäpäin ohjeita CV:n rustaamiseen. Konsulttien taskuun valuvat rahat mieluummin palkkatukeen.
Oho, melkoista papatusta. Olen näemmä valmis siirtymään politiikkaan ;) Minähän kelpaan muutaman sosiaalityön kurssin jälkeen ministerin pallille, aivan kuten nykyinen sosiaaliministerimme Hanna Mäntylä.
Äläpä väheksy itseäsi, kun ihan täyttä totta puhut!
PoistaTuo on koettu monen monta kertaa, aivan kyynistymiseen asti. Muistan kun työskentelin eräässä liki 2000 henkilöä työllistävässä suunnittelufirmassa ja sinne haettiin uutta tekijää. Hakuehdot laitettiin sellaisiksi, että ainoastaan siellä sijaisena toiminut voi täyttää kriteerit. Silloin jo pyörittelin päätä, että näinkö se tosielämässä menee. Samoin työskennellessäni eräässä matkapuhelimia valmistavassa tehtaassa Salossa tuli avoimeksi varaston työnjohtajan paikka. Erehdyin miettimään minun olevan vahvoilla kun sattumoisin on varastoalan insinööritutkinto ja olin ollut liki vuoden jo töissä siellä. Vaan kappas kummaa kun en päässyt edes haastatteluun ja työhön valittiin toisen vuoden energiatekniikan opiskelija, jolla nyt sattui olemaan sama sukunimi kuin tuotantopäälliköllä...
VastaaPoistaNykyisin teen samaa kuin rekrykonsultit. Käytän 5 sekuntia vilkaisemalla työpaikkailmoitusta ja sen perusteella päätän, laitanko geneerisen hakemuksen ja CV:ni sinne. En enää uhraa ajatustakaan taustatyölle. En selvitä firman arvoja, tuloskuntoa, muutoksia vuosien varrella tai mitään muutakaan sellaista. Joka kerta kun minulle soitetaan, että tulisinko haastatteluun firmaan x, minut valtaa kyseenalainen tunne. että olenko todella hakenut sinne töihin... Kaikkien konsulttien ohjeiden mukaisesti olen aiemmin toiminut, tehnyt taustatyöt, selvittänyt firman taustat, kuka haastattelee minua, hänen urakehitys, kiinnostuksen kohteet yms. Olen pukeutunut siististi, ollut normaalipainoinen, parraton, lyhythiuksinen, juuri sitä kaikkea mitä konsultit ovat neuvoneet ja kerta toisensa jälkeen olen saanut pettyä. Niinpä olen lakannut välittämästä mistään neuvoista, mennyt haastatteluihin täysin tabula rasa-tyyliin. Ilman odotuksia, valmistautumisia yms. Tuskin tarvinnee sanoa, millainen menestys on ollut...Kuitenkin sellainen vaikutus on ollut, etten enää stressaa asiasta. Työttömyys on pyyhkinyt CV:ni täysin tyhjäksi. Olen jopa miettinyt kokeilla valehtelemista, että olen ollut vankilassa jonkin veronkiertoasian vuoksi pariin otteeseen, siksi minulla on aukkoja cv:ssä, mutta nyt olen maksanut velkani yhteiskunnalle. Jotenkin se saattaisi olla hyväksytympi asia kuin työttömyys, sillä silloin olen ainakin ollut tekemässä jotain kun työnhakua ei monikaan kultalusikka suussa syntynyt näe työlääksi prosessiksi kun aina on päässyt uusiin haasteisiin menemällä vanhempien tuttavien luokse kahvittelemaan ja myöhemmällä iällä verkostot ovat niin suuret, että suoraan soitetaan ja pyydetään uusiin hommiin.
Olen itsekin törmännyt siihen, että työvoimakoulutuksessa suoritettu työharjoittelu ei ole verrannollinen työkokemukseksi. Samoin on ihmetelty sitä, miksi olen insinöörinä valinnut mennä kokoamaan matkapuhelimia. Kun olen kertonut hakemieni työpaikkojen määrästä ja siitä, etten muualle ole päässyt niin olen selvästi nähnyt epäuskoista silmien muljauttelua, että minun täytyy olla jotenkin vajaa mieleltäni tai narkkari kun sepitän tuollaisia tarinoita. Sieltä Hannu Hanhi-maailmasta käsin on hyvin vaikea ymmärtää niitä vastoinkäymisiä, joita Akun elämässä on ja sitä epäonnea, joka on kiinni sinussa kuin varjo.
Mukava kuulla jälleen sinusta Osaton!
Sama homma siis yksityisellä sektorilla, työpaikat jaetaan jo etukäteen. Luulin, että se oli ongelmana lähinnä julkisella sektorilla, tyhmä minä. Siis tiedän toki sen, että iso osa työpaikoista menee tiskin alta tutulle tai ihan sille hyvälle/huonolle työntekijälle, joka on jo valmiiksi firmassa hommissa. Ja kyllä, kyllä, sosiaalisen mediankin kautta voi saada töitä. Tämä ei koske kylläkään kaikkia aloja. Mutta että varaston työnjohtajaksi energiatekniikan opiskelija... että he kehtaavat ja kyllähän he kehtaavat.
PoistaOlen itsekin miettinyt valehtelemista. Entä jos selittäisin CV:n aukon sillä, että olen ollut lapsen kanssa kotona? Ja nyt sitten tauon jälkeen haen töitä, kun lapsikin on saanut hoitopaikan. Mitään lasta ei tietenkään ole... Olisi mielenkiintoista nähdä, onko hoitovapaalta palaavan CV:n aukko hyväksytympi kuin työttömän. Ja olisinko muutenkin halutumpi työntekijä, jos olisin normaali, ruuhkavuosia elävä peheellinen, enkä epämääräinen yksinäinen susi. Teoriassa näiden asioiden ei pitäisi vaikuttaa valintaan, eikä oikeastaan tuon CV:n aukonkaan pitäisi vaikuttaa, jos kerran oikeasti pätevintä haetaan. Käytännössä kuitenkin CV:n pitkä aukko tekee jo työhaastatteluun pääsystä lottovoittoon rinnastettavan asian.
Olen myös miettinyt, että entä jos valehtelen olleeni ulkomailla töissä tai matkoilla. Tuskin kukaan työnantaja soittaa jonnekin Borneon sademetsätutkimuksen asemalle ja tiedustelee, että kuinkas hyvä työntekijä olinkaan. Nyt en olisikaan säälittävä ja saamaton työtön luuseri, vaan jännittävä seikkailija ja maailmanmatkaaja. Tämä olisi mielestäni vain osittain valhetta, sillä jos minulla olisi rahaa, niin olisin jo aika päivää sitten nostanut kytkintä ja lähtenyt vaikkapa vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Oikeastaan olisin saattanut tehdä sen näillä vähäisilläkin rahoilla, mutta asiaa on hidastanut tuo karvainen elämänkumppani. Ei koiraa voi raahata jonnekin sademetsän keskelle. Mutta vaikkapa Norjaan sen voisi ottaa mukaan. Ikävä kylä Norjaan pääsemiseksi, takuuvuoriin ja elämiseen ennen palkkapäivää vaaditaan melkoinen läjä rahaa. Jos olisin esim. sairaanhoitaja, niin minut kiskottaisiin innolla Norjaan, ilmeisesti järjestettäisiin asunto, matkat ja kaikki, mutta pahaiselle luonnontieteilijälle ei varmasti ole mitään tällaista tarjolla. Töitä saattaisi kuitenkin olla, esim. luonto-oppaana. Olen harkinnut jopa sitä, että lähden kesällä, jätän koiran äidille kuukaudeksi hoitoon, matkustan halvasti bussilla, otan pyörän mukaan kulkupeliksi ja teltan majoitukseksi. Etsin kuukauden ajan paikan päällä töitä, syön papuja tölkistä ja käyn uimahallisa suihkussa. Ja välillä kävisin kerjäämässä töitä. Hullu suomalainen, Jävla finne!
Kaikkea sitä ihminen miettii, kun työttömäksi jää.