Itku pitkästä ilosta. Ehdin jo toukokuussa iloita asumistuesta, jota ei lakkautettukaan työsuhteen ajaksi. Laskeskelin, että kenties kesän lopulla voisin säästyneillä rahoilla lähteä pienelle ja edulliselle ulkomaanmatkalle. Rakastan matkustamista! Tai siis rakastaisin, mutta koska pitkään aikaan ei ole ollut kunnolla rahaa edes vuokraan, laskuihin ja ruokaan, niin turhapa reissuista on ollut haaveilla. Mutta jospa nyt pääsisi vaikka Puolaa kiertämään. Varsova, Krakova, Auswitch, museoita, linnoja, olutta, makkaraa ja hapankaalia. Mitä sitä muuta matkalta voisi toivoa?
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Heti kun pääsin rahantuloa rallattelemasta, niin alkoi tapahtua. Koira sairastui vakavasti ja nyt kesän alussa sitä on pitänyt käyttää eläinlääkärissä kolme kertaa. - 520e. Jatkossa selvinnee pienemmillä kuluilla, mutta lääkkeisiin ja labrakokeisiin tulee kuitenkin menemään vuosittain useampi saturainen. Tietenkin pitää kiittää luojaa, että olen nyt töissä ja selvisin noista eläinlääkärikuluista. Työttömänä olisin ollut täysin liemessä. Mutta eihän tuo pieni takaisku riittänyt. Olen osakkaana kuolinpesässä, johon kuuluu omakotitalo. Mitään tuloja ei tästä osakkuudesta ole eikä tule, mutta jonkin verran kuluja on ollut lähes kuukausittain. No, eikös vaan talosta paljastunut vesivahinko, joka täytyi korjauttaa, koska taloa ollaan myymässä. Vakuutusyhtiö onneksi korvaa suurimman osan, mutta maksettavaa jää minullekin kuitenkin 450e. Sinnepä ne hurahtelivat ylimääräiset asumistuet. Sellasta se on. Elämä.
Voi ei. Osaan vain latteasti todeta, että tsemppiä sinulle ja koirulaiselle.
VastaaPoistaKatriina
Kiitosta vain näin jälkikäteen. Koira on onneksi voinut oikein hyvin, koska lääkitys näemmä tehoaa.
PoistaStory of my life... Monasti juuri kun iloitsee jostain positiivisesta niin nurkan takana väijyy jo jotain negatiivista. Kai se tarkoittaa, että on elossa kun elämän sinikäyrä pomppii ylös ja alas. Joskus vaan kaipaisi sitä tasaisen harmaata ennustettavaa arkea. Toiset haaveilee isoista asioista, itse olen oppinut tähtäämään alemmas.
VastaaPoistaHyvä kuitenkin ettei koiruudella ole enää hätää ja tila on hoidossa.
Itsekin olen osakkaana kuolinpesässä. Ihan jännityksellä saa odottaa, mitä kaikkea sieltä tulee paljastumaan kun talon myynti tulee eteen. Isä siellä yksin asuu ja dokaa, ei tee talonhoidolle yhtään mitään, edes siivoa. Salaa olen toivonut, josko se onnistuisi polttamaan koko torpan, itsensä mukaanlukien niin säästyisi paljolta työltä...Mun onnella isä dokaa siellä kymmenen vuotta vielä ja onnistuu homehduttamaan koko talon käyttökelvottomaksi ja jäljelle jää vain tontin arvo. No kai sen saa sitten perintöverotuksen oikaistua...
Jos minulla olisi auto, niin muuttaisin itse tuohon taloon asumaan. Talo sijaitsee ihan hevonkuusessa, joten ilman autoa ei selviäisi kauppareissuista. Ai niin ja rahaa pitäisi myös olla, vanha virsi, ei oo sitä rahaa. Asumistukea ei paljon tipu omistusasuntoon, joten saan unohtaa hevonperseessä asumisen.
PoistaMoi Osaton. Tuo on aina sitä tyypillistä tilannetta: ylimääräiset kulut tupsahtaa aina yhdellä kertaa. Mutta toivottavasti koiruus on nyt kondiksessa, itsekin koiraihmisenä (työttömänä sellaisena) on koko ajan pelko, jos tuo nelitassuinen kamu sairastuu..toistaiseksi tassuttelija ollut onneksi terve ja terhakka :) Jospa se Puolan reissu kuitenkin toteutuisi, en ole itse Puolassa käynyt, mutta eräs kaverini on kovasti tykästynyt maahan, nähtävyyksiin ja sikäläiseen ruokaan.
VastaaPoistaKoira voi onneksi jo paremmin, mutta kyllä sen tilaa täytyy koko loppuelämän seurata tiiviisti. Lääkettä täytyy antaa aamulla ja illalla, mutta eivät onneksi ole kovin kalliita lääkkeitä. Oli tosiaan onni onnettomuudessa, että olin saanut tämän työpätkän juuri tähän väliin. Osaan vain kuvitella sen ahdistuksen, jos olisin tyhjätaskuna joutunut seuraamaan koiran kärsimystä vierestä. En tietenkään niin olisi tehnyt, vaan jostain lainannut eläinlääkärirahat, mutta sitten nuo lainrahat olisivat valvottaneet minua öisin, koska en olisi niitä pystynyt maksamaan takaisin.
PoistaKyllä minä sinne Puolaan vielä joskus pääsen. Tuskin tänä syksynä, mutta joskus toiste sitten.