Työpaikalla käy myllerys. Uudet työntekijät, minä mukaan lukien, siirretään toisiin tehtäviin. Työpiste vaihtuu, työkaverit vaihtuvat. Viikon pikainen koulutus ja sitten vaan tosi toimiin. Täytyy sanoa, että työinto lässähti siihen. Uudet tehtävät kiinnostavat minua huomattavasti vähemmän kuin entiset, ja jotenkin ärsyttää tuollainen äkkinäinen työntekijöiden siirtely. Juuri kun oli alkanut tuntumaan, että minähän alan osata tämän homman! No en osaa enää, taas joutuu joka välissä kysymään vierustoverilta, että miten tässä tilanteessa toimitaan, voitko tarkistaa tämän ja tämän jutun. Toivottavasti vierustoverit ovat yhtä auliita neuvomaan kuin aiemmat naapurit. Hieman happamilta näyttivät, kun saivat tietää, että saavatkin työkaveriksi komean kesäpojan sijasta tällaisen keski-ikäisen kesätädin. Kouluttaja toitotti moneen otteeseen, että meidät jaettiin uusiin työpisteisiin pärstäkertoimen mukaan. Vitsinä varmaan, mutta ei oikein naurattanut.
Meistä puristetaan todellakin kaikki mehut irti, kunnes sitten paiskataan syrjään tarpeettomana. Mutta minkäs teet, digitaalisaatio tulee ja vie muiltakin kuin meiltä pätkätyöntekijöiltä työt alta. Fiksuimmat pidempiaikaiset työntekijät ovat jo vaihtaneet työpaikkaa tai hakevat kuumeisesti uutta työtä. Jännä firma, kovasti antavat sellaista kuvaa, että työntekijöistä todella välitetään. Palavereissa tarjoillaan hyviä voileipiä tai mansikkakakkua, puhutaan kauniita sanoja siitä kuinka nyt ovat työntekijät venyneet huippusuorituksiin. Todellisuudessa työntekijät ovat vain numeroita esimiesten Excel-taulukoissa, kulueriä, joista pitäisi päästä eroon. Tavoitteena ilmeisesti on, että lopulta jäjelle jäänyt kovapalkkainen johtoryhmä kahvittelee keskenänsä ja kiittelee itseänsä, samalla kun tietokoneet hoitavat työt.
''Tulevaisuudessa työ on yhä enemmän ja enemmän asiantuntijatyötä'', sanoi joku asiantuntija uutisissa. No niin varmaan on, mutta miten käy niiden, jotka eivät asiantuntijatason työhön kykene? Ja työttömissäkin on jo nyt todella iso reservi asiantuntijatyöhön koulutettuja ihmisiä, niin eikös tämä selkokielellä meinaa sitä, että tulevaisuudessa työtä on vähemmän ja vähemmän? On tietenkin edelleenkin joukko ihmisiä, joille töitä riittää, jotka porskuttavat onnellisena elämässään eteenpäin, tekevät lapsia, maksavat asuntolainaa, käyvät lomamatkoilla, harrastavat kaikkea kivaa ja pitävät huolta terveydestään. Sitten on yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle - anteeksi - jotka jätetään työelämän ulkopuolelle, pääsevät ehkä pieneksi pätkäksi jotain puuhaamaan, saavat pientä palkkaa tai työmarkkinatukea, mutta jotka kuitenkin lopulta sysätään ulos. He eivät osta asuntoa, he miettivät kahdesti perheen perustamista, heillä ei ole varaa lomamatkoihin, kuntosalikortteihin tai kunnolliseen terveydenhuoltoon.
On ikävää kuulua tuohon jälkimmäiseen joukkoon. On ikävää jokus miettiä tulevaa köyhää vanhuutta. Soppaa joutuu ryystämään hampaattomalla suulla, koska ei päässyt aikoinaan ajoissa hammaslääkäriin. Pieni eläke hupenee kissanruokaan. Kaikki ystävät ovat jo kauan aikaa sitten kaikonneet, jäljellä ovat enää kymmenen kissaa, jotka lopulta nakertavat pirtin lattialle lyyhistyneen mummelin. Jotain positiivista kuitenkin: unelmoin vielä omasta pirtistä ja eläväni vanhaksi asti.
Niin minäkin kavahdan kun puhutaan syrjäytyneistä. Sopivampi termi on mielestäni syrjäytetty. En talousmatematiikkaa hallitse, saati muutakaan matematiikkaa niin hyvin kuin toivoisin ja kenties insinöörille olisi suotavaakin, mutta pisti kyllä ajattelemaan kaiken tämän rahan palvonnan aikana tätä olen uumoillutkin:
VastaaPoistahttp://jremes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123439-tyottomyys-on-tahallisesti-aiheutettu-ilmio
Ei ihmisellä ole muuta arvoa kuin se, jonka saa tuottoa tehtyä osakkeenomistajille. Itsekin haaveilen mummonmökistä kaukana ihmisistä, jonne voi sitten linnoittautua piiloon tätä pahaa maailmaa.
Työelämä muuttuu koko ajan, sanotaan. Sitä muutosta en osaa sanoa mennäänkö hyvään suuntaan, sillä yhä useampi sinnittelee lääkkeiden voimin työelämässä.
http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204811-doupattuna-toissa
Niin. Miten sitä voi olla syrjäytynyt, jos itse kaikin keinoin yrittää päästä työelämään mukaan? Kyllä oikea termi silloin on syrjäytetty. Ja sitten kun ei pääse töitä paiskimaan, niin ei tietenkään pääse myöskään säännöllisestä tilipussista nauttimaan. Se syrjäyttää monesta muustakin asiasta, sillä lähes kaikki maksaa. Itse jouduin juuri perumaan osallistumisen kesähäihin, koska en saa millään kasaan tarvittavaa matka- ja lahjarahaa. Pari hassua kuukautta töissä ei auta asiaa, kun yllättäviä menoja vaan kasaantuu. Harmittaa vietävästi, sillä olisi ollut niin mukava nähdä tuttuja ja nauttia juhlasta. Ei minua joka kesä häihin kutsuta. Myös pahan päivän varalle, sen joka häämöttää jo kesän lopulla, pitäisi pystyä laittamaan jotakin syrjään. En pysty. Kun työt loppuvat, olen taloudellisesti yhtä surkeassa tilanteessa kuin aiemminkin.
PoistaItse en lääkkeisiin koske ellei ole ihan pakko. Buranaa pari kertaa vuodessa riittää minulle. Jos masentaa, niin sittenhän masentaa. Mikään maailman pilleri tai psykoterapia ei taio minulle työtä ja toimeentuloa. Siis mihinkään psykoterapiaan ei tietenkään olisikaan varaa...
Oli hyvä kirjoitus taas sinulta Osaton! täsmälleen näin se menee. Minun tuttavapiirissä on juuri tällainen perhe, joka käy joka vuosi ulkomaanmatkoilla, ostavat uusia vaatteita, maksavat asuntolainaa, paiskivat töitä. sitten on niitä jotka ovat pätkätöissä vain muutaman kuukauden, onneton palkka ja ei pääse edes ansiopäivärahalle. Tiedän silti, että nämä vakitöissä käyvät kadehtivat työttömiä. Kummallista..
VastaaPoistaJa kyllä tuota perheen perustamistakin joutuu miettimään. Mihin rahat riittää..
Vakityössä käyvät harvoin ymmärtävät työttömän tilannetta. Jos itsellä on kaikki mennyt putkeen eli on opiskeltu ja sitten vaan menty töihin (jotkut revitään jo koulunpenkiltä töihin), niin on hankala ymmärtää, ettei se vaan kaikkien kohdalla mene niin. Ei, vaikka kuinka opiskelee ja yrittää tunkea töihin joka väylää pitkin. Helposti tulee onnelliselle työlliselle sellainen olo, että hän nyt on vaan tehnyt jotain paremmin kuin nuo työttömän retaleet. On mielestään muka ahkerampi tai fiksumpi. Vakityöläisen on vaikea myös ymmärtää, että joillekin töitä on tarjolla vain pätkä siellä täällä. Työt eivät jatku vaikka kuinka ahkeroisit. Minuakin äiti (jo eläkkeellä) kannusti:''Nyt vaan olet ahkera ja näytät töissä kuinka osaava olet, niin kyllä jatkavat sopimusta''. Salli mun nauraa. Työnantaja katsoo koneelta mikä on työtilanne ja potkii yhtälailla hyvät ja huonot työntekijät ulos. Mitä ilmeisemmin työtilanne on sellainen, että lähtö tulee, mutta sitähän ei työnantaja paljasta kuin vasta viimeisillä viikoilla. Muutenhan työntekijän motivaatio saattaisi laskea. Parempi on tiimipalaverissa muka vihjailla, että ''jos teistä joku haluaakin jäädä pidemmäksi aikaa...'' Ihan niin kuin se olisi pätkätyöläisen halusta kiinni.
PoistaJuuri noin se menee, että vakityöläisen on mahdotonta ajatella miten vaikea työttömän pätkätyöläisen on työllistyä.
PoistaKatsotaanko myös pärstää kun otetaan työntekijöitä? alkaa ihmetyttää onko siinä se seikka myös.. mitä mieltä olet?
No kyllä todellakin joutuu miettimään. Näin työttömänä keski-ikää lähestyvänä poikamiehenä koen jo pelkän naisia lähestymisen vaikeaksi työttömyyteni vuoksi. Toki asiaa helpottaa huomattavasti jos nainen itsekin on työtön, mutta istupa treffeillä jossakin trendikahvilassa jonkun uraohjus Jakku-Jaanan kanssa ja ala sen legendaarisen ”Mitä teet työksesi?” -kysymyksen jälkeen selittelemään työttömyyttäsi. Tai eipä näiden ”Jaanojen” kanssa pääse edes niille treffeille ellei valehtele olevansa työelämässä ja mieluiten vieläpä korkeassa asemassa, mutta en ole sentään vielä sille tielle lähtenyt.
PoistaVarmasti myös työttömillä sinkkunaisilla on ihan vastaavanlaisia ongelmia parisuhdemarkkinoilla, mutta koen silti naisia haittaavan enemmän miesten työttömyys kuin miehiä naisten työttömyys. En tiedä, ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni vieläkin on jossain määrin valloillaan ajatus siitä, että mies on perheen pää ja elättäjä.
Ja vaikka nyt kaksi yksinäistä työtöntä sattuisikin löytämään toisensa niin eipä niillä Kelan ja sosiaalitoimiston tukiaisilla mitään perheitä perustella ja lapsista huolehdita. Kyllä lapselle täytyy turvata vakaa turvallinen koti (ei mielellään mikään kerrostalolähiössä sijaitseva kaupungin vuokramurju) ja elämä harrastusmahdollisuuksineen jne.
Pärstäkertoimella on varmasti väliä, kun työntekijää valitaan. Joillakin aloilla enemmän kuin toisilla. On ihan tutkittu juttu, että paikka menee helpommin kauniille ja hoikalle kuin lihavalle ja rumalle. Varsinkin naisella ylipaino on pahasta, sillä sen oletetaan tarkoittavan huonoa itsekontrollia ja alentuneita henkisiä kykyjä. Miehellä ylipaino on hyväksytympää. Niin se vaan menee, ei auta itku markkinoilla.
PoistaMarkkinoista puheen ollen, itse en sinkkumarkkinoille itseäni edes tyrkytä. Tiedän, että nykyisenä pätkätyöläisenä ja tulevana työttömänä olisin niiden markkinoiden alinta kastia, halvinta tarjousmakkaraa. Olen joskus ammoisina aikoina käynyt useimmilla nettideiteillä ja muistan, että eihän ne juuri työhaastatteluista eronnut. Eräällekin herralle en kelvannut, koska silloin opiskelin ja kävin töissä. Hän halusi jonkun joka olisi jo valmistunut ja vakituisessa työssä. Sanoi tämän suoraan. No ei jäänyt harmittamaan tämän herrasmiehen menetys.
Sepä se! Ikäpolvemme on kilpailtu henkihieveriin ja kaikenlisäksi vanhemmat polvet saavat muutella sääntöjä kesken pelin...
PoistaEsimiehet toteuttavat johdon määräyksiä, that's all.. Jos halutaan tehdä enempi voittoa -> automatisaatio ja jengiä ulos. Toinen suosittu vaihtoehto viedä duunit johonkin matalamman elintason maahan ja irtisanoa entiset tekijät. Antropologi ja yhteiskuntatieteilijä minussa pitää asiaa myös positiivisena, koska sillä tavalla tulee duunia ja varallisuutta köyhempiin maihiin ihan todistetusti (naiset työllistyvät esim. Intiassa puhelinkeskuksiin).
VastaaPoistaHelppo minun tietysti puhua kun mulla on duunia ja asun Suomen ulkopuolella paikassa jossa viihdyn. Raha ei kasva puussa, mutta ei se kasvanut Suomessakaan vaikka mulla oli sielläkin työtä kyllä. Jos lähtee duunit alta niin vaihdan firmaa tai maata, olen järjestänyt elämäni siihen malliin että se on mahdollista. Olisin voinut ottaa ne perinteisemmätkin kuviot, mutta nyt meni näin :)
Totta tietenkin turiset. En vaan jaksa olla kauhistelematta sitä seikkaa, että työtä on täällä Suomessa yhä vähemmän ja vähemmän. Se ei nyt vaan mene niin, että kaikista tulee joko yrittäjiä tai asiantuntijoita. Kun tälläkin hetkellä kortisto pullistelee asiantuntijoista ja yrityksiä kaatuu. Tämä ei luonnollisesti voittoa tavoittelevia yrityksiä kiinnosta peen vertaa, mutta toivoisi edes valtakunnan päättäjiä kiinnostavan. Mutta ei kun ei. Työttömyysturvaa kiristetään ja kaikenlaisia palkattomia töitä lisätään. Jotta sadat tuhannet työttömät ottaisivat ja menisivät olemattomiin töihin. Tuollainen on aivan järjetöntä toimintaa, koska noilla keinoilla ei luoda muuta kuin eriarvoisuutta ja pahoinvointia.
PoistaOn mukavaa, että sinulla on sellainen tilanne, että voit liikkua työn perässä. Monelle se on melko mahdottomuus ja on useimmilla taitaa olla ihan luontainen halu asettua jonnekin ja lyödä juuret maahan. Itse voisin muuttaakin työn perässä, mutta ainakaan Suomessa ei minun asiantuntijuutta tarvita, joten ulkomaille asti pitäisi muuttaa. Se on köyhälle aika temppu se. Ehkä pitäisi tekaista muutaman tonnin vakuutuspetos, sillä nykyisen työni takia olen kai senkin alan asiantuntija.
Jep, varsinkin monelle perheelliselle velkaiselle muutto on vaikea ellei mahdoton. Meillä on puolet työntekijöistä tullut muista maista ja heillä aika monenlaista taustaa, ikää on välillä 20-60v ja koulutusta, työkokemusta laidasta laitaan. Kielitaito on monelle kynnyskysymys, en olisi itsekään lähtenyt ellen puhuisi&kirjoittaisi sujuvasti englantia. Mulla on verenperintönä vähän tällainen "irtolaisuus", puolet suvusta on ollut töissä ulkomailla ja sitä kautta on löytynyt mm. kumppani ja auennut bisnekset jopa Suomeen. Mulle on ollut itsestäänselvyys ns. aina, että töiden takia joutuu muuttamaan, tosi esim. +20v iässä ajattelin muuttaa lähinnä Suomen sisällä, mutta ei ollut silloin uskallusta kyllä lähteäkään mihinkään vaikka haaveilin mm. USA:han muuttamisesta. Nyt ikää 34v ja green card lottery pitää testata x)
PoistaMutta hei, puhutaan vaikka hississä. Niin se työttömyys ratkeaa.
VastaaPoistahttp://www.ess.fi/Mielipide/blogit/helena-salakka/art2277636
Katriina
Mistähän tuokin Salakka tiettää, ettei Mikko sadan työhakemuksen lisäksi ole tehnyt kaikkia noita muitakin juttuja? On kysellyt töitä tutuilta ja entisiltä työkavereilta, lähetellyt avoimia hakemuksia ja osallistunut TE-palveluiden pilipalikursseille. Saisi Salakka nostaa Mikolle hattua, että hän vielä sisukkaasti jaksaa hakea töitä. Ettei hän masennu täysin ja luovuta, vaikka sähköpostiin kolisee ei kiitos -viestejä. Ettei hän täysin ahdistu, kun joku persupäättäjä televisiossa sanoo, että nyt leikataan työttömyysturvaa, jotta laiskapaska Mikkokin vaan menisi töihin.
PoistaOhhoh! Noillahan minä ratkaisen työttömyyteni oitis. Tuhansia työhakemuksia takana. Kaikki ystäväni, kaverini, naapurini, fb- ja linkedin-kontaktini, "tuttavat"- matkapuhelinfoorumilla ja murobbs:n keskustelupalstalla, blogini lukijat ja vielä lukematon määrä Suomen kansalaisia on nähnyt minut TV:ssä, joten pari ihmistä Suomessa ja ulkomailla tietää minun etsivän töitä ja siitä huolimatta en työllisty.
VastaaPoistaPaperit ja työnhakutaidot on päivitetty kahdeksessa eri TE-toimiston järjestämässä koulutuksessa ja sitä ennen kouluissa. Joskus vielä suhtauduin näihin neuvojiin innolla, sen jälkeen olankohautuksella ja nykyään sulakkeet palavat välittömästi.
Huolimatta monentasoisista yrityksistäni työllistyä, mikään keino ei ole toiminut. Pakostikin sitä on todettava persoonassani olevan jotain vialla, miksen kelpaa minnekään. Olen tullut siihen tulokseen, että onnen määrä universumissa on vakio ja sen jakautuminen on todella epätasaista. Kuten Aku Ankasta olemme lukeneet Akun ja Hannun kohtaloiden nivoutuvan hyvin yhteen, mutta olevan kuitenkin saman kolikon kääntöpuolet, mitä tulee onneen ja onnistumiseen.
Kommentti postaukseesi: työelämä on juuri tuollaista kuin kirjoitit. Muutosta usein muutoksen vuoksi vaikka muutokselle ei olisi mitään tarvetta. Teillä sentään oli edes lyhyt koulutus uusiin tehtäviin. Usein ei ole mitään koulutusta vaan työntekijöiden on itse tajuttava miten uudet hommat hoidetaan. Nimim. pitkään töissä ollut
VastaaPoistaJoo, tänään kyselin ohjeita erääseen asiaan ja vierustoveri vastasi ensin, että tee niin kuin sinua on opetettu. Vaikea tehdä kun kyseistä hommaa ei kukaan ole opettanut eikä sitä itse oikein voi pähkäillä ilman että metsään menee ainakin osittain. Neuvoi se vierustoveri lopulta. Vaikka kiire toki hänelläkin oli.
PoistaNyt kun on muutaman päivän ollut uusissa tehtävissä, niin oli aika uuden esimiehen lähettää sähköpostia, söpöillä nallekarhuilla kuvitettuna tietenkin, ja ilmoittaa päiväkohtainen tulostavoite. On sitten semmoinen tavoite, etten siihen pääse vaikka päällääni seisoisin. Ihmetyttää, että miten työpaikalla on aina niitä ÄÄLIÖITÄ, jotka painavat töitä niska limassa, hosumalla ilman taukoja. Esimies tyytyväisenä tarkastelee näiden tyyppien suoritusten määrää ja toteaa, että kaikkien on tietenkin kyettävä samaan. Ja mitäs tällä tavalla saadaan aikaan? Kireä ja stressintäyteinen työilmapiiri, väsyneitä ja pahantuulisia työntekijöitä, jotka yrittävät väkisin yltää täysin naurettaviin suorituksiin.
Ja sitten kun tuohon lisätään työajan pidennykset tms. niin lisää valuu voittoa työnantajan taskuihin ja työntekijöiden asema kurjistuu entisestään. Pian ollaan takavuosien tilanteessa, jossa lauantai oli myös työpäivä.
PoistaNiin, se 6 min päivittäinen työajan pidennys ei auta työnantajaa, työntekijää eikä nosta Suomen taloutta suosta. Toimistotyössä tuollainen 6 min per päivä menee turhaan juoruamiseen, kahvitaukoon tai wc'ssä käyntiin. Työnjakaminen olisi järkevää, koska joka paikassa on liian vähän tekijöitä ja järjetön kiire. Nimim. pitkään töissä ollut
Poista