Tänään Onnesta Osaton oli taas juuri sitä. Osaton onnesta.
Olen odotellut hieman jännittyneenä töissä, että esimies ilmoittaisi jatkuvatko työt ensi kuussa vai ei. Viikonloppuna vein koiran äidille hoitoon, jotta voisin tehdä hieman pidempää päivää ja näin päästä edes hieman lähemmäksi naurettavia suoritustavotteita. Olen pitänyt hieman lyhyempiä ruokataukoja ja kiristänyt tahtia. Mutta ''huonot'' tavat istuvat tiukassa. Vahinkoilmoitusta käsitellesäni (olen siis vakuutusyhtiössä töissä) päivittelen asiakkaan yhteys- ja tilitietoja, etsin asiakkaalle sopivan huoltoliikkeen valmiiksi, tarkistan esineen hinnan useammasta paikasta ja teen kaikenlaista sun muuta ilmeisesti täysin turhaa. Ymmärrän toki, että jos yhden ilmoituksen käsittelemiseen on allokoitu aikaa noin 10 minuuttia, ei noita juttuja pitäisi tehdä, mutta olen niin paska työntekijä, että väkisinkin niitä vaan teen. Tietty koulutuksessa kehotettiin kyllä nuokin jutut tekemään, mutta miksi minä niitä vaan itsepintaisesti teen, kun kaikki muut jättävät ne välistä?
Tänään sitten kahvitauolla muut yhtäaikaa aloittaneet työntekijät kihisivät innostuneena. Esimies oli pyytänyt heitä yksitellen juttusilleen ja tarjonnut useammalle jatkoa työsuhteeseen. Ei toki mitään vakituisia työsuhteita, höpsistä nyt töppöseen, mutta jatkoa kummiskin. En tiedä olinko ainoa, jolle ei sitten tarjottukaan mitään. Muutamalle opiskelijalle ei ehkä myöskään ehdoteltu mitään, koska he ovat lähdössä toiselle paikkakunnalle opintoja jatkamaan. Hymyilin ja onnitelin muita, vaikka oikeasti halusin huutaa ja paiskoa tavaroita.
Loppupäivän olikin sitten työnteko aika nihkeää, kun koko ajan kyyneleet kirposivat silmäkulmiin. Tarvitsisin työpaikan varmasti kipeimmin kuin kukaan muu. Edes pari kuukautta lisää, että pääsisin ansiosidonnaiselle. Minulle töiden loppuminen tarkoittaa paluuta työmarkkinatuelle. En yksinkertaisesti selviä työmarkkinatuella. Vähästä rahasta pitäisi maksaa ruoan ja muun välttämättömän lisäksi opintolainan lyhennys ja pari muuta pienempää velkaa. Ylimääräisiä kuluja on vielä kuolinpesästä, jossa olen osakkaana. Ja muitakin ylimääräisiä kuluja tulee, niitä tulee aina.
Mutta pitäkää haiseva työpaikanne. En minä sinne olisi loppuelämäkseni ollut jäämässäkään. Minä itse tiedän olevani hyvä työntekijä. En ole hidas, olen vaan tunnollinen. Onneksi olen ollut useammassa työpaikkassa töissä ennen tätä, ja onneksi jokaisessa niissä on työpanostani poikkeuksetta kehuttu. Tiedän siis varmasti, että häviö on teidän. Huomenna olen pyyhkinyt kyyneleeni ja kasvattanut vyötiäisen suojakilven, sydämelläni on kypärä ja koko naurettavalla vakuutustyöllä ei ole enää mitään merkitystä.
Todella ikävää, ettei työsuhdettasi enää jatkettu. Kyseinen työpaikka aikaisempienkin kertomustesi perusteella kuitenkin vaikutti aika painajaismaiselta.
VastaaPoistaNoihin taukojen lyhentelyihin ja työtahtien kiristelyihin pidennetyin päivin ei kyllä pitäisi ikinä lähteä jos työnsä kuitenkin hoitaa hyvin ja tunnollisesti niin kuin olet varmasti hoitanutkin. En minä ainakaan haluaisi, että vahinkoilmoitustani käsiteltäisiin kamalassa kiireessä paineen alaisena hutiloiden. Ymmärrän silti erittäin hyvin rahallisen ahdinkosi ja syyt tälle toiminnallesi.
Itsellänikin olisi varmasti palanut käämit sen kahvipaussin aikana ainakin kuoren alla ja olisinkin todennäköisesti käynyt kysymässä esimieheltäni syitä siihen miksei työsuhdettani enää jatkettu. Hyvä esimies osaa antaa myös negatiivista palautetta rakentavassa muodossa. Tuollainen vain jatkoon valittujen yksitellen jututtaminen on todella moukkamaista ja muiden työntekijöiden syrjimistä.
Olen samaa mieltä, yleensä en todellakaan jätä taukoja välistä, koska se sotii ihan maalaisjärkeäkin vastaan, mutta nyt yritin pinnistää vähän ekstraa, koska kyseessä on toimeentulo.
PoistaTänään sain kuulla, kahvitauolla tietenkin, että päätös jatkosopimuksista oltiin tehty jossain Helsingin päässä jonkun esimiehen esimiehen toimesta. Jonkun, jota en ole koskaan edes tavannutkaan. Hän on koneeltaan vaan katsonut, että jaa, tämä tyyppi tekee 38 vahinkoa päivässä, jatkoon. Ei ota huomioon niitä valituksia, joita juosten kusten tehtyjen päätösten perästä satelee. Ja sitten on katsonut minun suorituksiani... hmmm... vain 29 suoritusta, ei jatkoon. Minun jäljiltäni ei tarvitse päätöksiä muutella, mutta ketäpä se kiinnostaa.
Kyllä se on vaan niin, että minä olen tehnyt kaiken oikein ja hyvin ja työpaikka vaan on paska. Taisi olla oikeastaan hyvä juttu, etteivät jatkaneet sopimusta.
Elämme monetarismin maailmassa, jossa vain numeroilla on merkitystä. Suunnittelutoimistossa tekemiini kirjoihin jäi virheitä, mutta ajoissa valmistuivat. Viivan alla lukemat näyttivät hyvältä. Puolen vuoden päästä sama kirjaprojekti auki ja virheet korjattiin ja tunnit jyvitettiin uusiin projekteihin, joihin jäi sitten enemmän virheitä kun oli vähemmin aikaa niitä tehdä...
PoistaElämä on harmaan eri sävyjä, excell-esimiehet ja konsultit näkevät vain sen mitä viivan alla näkyy ja se todella harvoin on koko totuus.
En tiedä lohduttavia sanoja tilanteeseesi sopien, mutta olet varmaan siinä oikeassa että voi olla hyväkin juttu ettet jatkoa saanut. Toes millä tavalla olisivat onnistuneet kairaamaan ahteriin ja puristamaan sinusta viimeisenkin inhimillisyyden ripauksen pois rahan alttarilla.
Kurja homma! Tosin enpä enää paljoa inhimilisyyttä odota työelämältä. Vahingoniloinen olen saanut olla. Eräs tuttava ei ymmärtänyt kun kertoilin millaista työelämässä voi olla kun kerroin omia kokemuksia, jotka ovat samansuuntaisia kuin sinun. Noh, olen saanut hymähdellä kun kyseinen tuttava potkaistiin pihalle 20 työvuoden jälkeen tuotannollisten ja taloudellisten syiden nojalla ja on nyt saanut opiskella uuden ammatin. Joka käänteessä on ollut vaikeuksia kun ei edes harjoittelupaikkaa meinaa mistään saada...
VastaaPoistaEn kans ymmärrä tuota, 20/80-sääntöä. Kun pienellä panoksella pitäs tehdä maksimaalinen tuotto. Suunnittelutoimistossakaan ei koskaan ollut aikaa tehdä töitä kunnolla, mutta aina oli aikaa tehdä ne kahdesti...Siinä sitä säästöä syntyi..
Alkukantaisella raivolla vaan eteenpäin, poltetaan sillat edestä ja takaa, mitä hävittävää meillä enää on ;)
Kyllä vahingoniloinen saakin olla, koska muuten eivät nämä turvallisessa ”työelämän pumpulilinnoissaan” eläneet prinssit ja prinsessat ymmärrä tätä nykyistä työmarkkinoiden mahdotonta tilannetta.
PoistaTuo kertoo jo aika paljon, kun ei edes 20 vuoden työuran ja uuden ammatinkaan jälkeen saa edes palkatonta harjoittelupaikkaa.
Tavallaan julmaa, mutta toisaalta, mikä herättäisi ihmisen kuplastaan paremmin kuin kunnon kylmä suihku...Ehkei tuon jälkeen enää ajattele, kuten niin monet tekevät työttömiä neuvoessaan:"Sen kun marssit pomon juttusille ja sanot tulevasi sinne töihin..."
PoistaViime viikolla olisi ollut ylitöitä lauantaina tarjolla. Vain niille siis, jotka käsittelevät 9 vahinkoa tunnissa. 9 vahinkoa tarkoittaa noin 3,3 vahinkoa enemmän tunnissa kuin normaalipäivän tuntitavoite on. Normipäivänä pitäisi siis päästä noin 40 vahinkoon ja ylityöpäivänä pitäisi pinnistää 63 (lasken työajaksi 7 tuntia, koska niitä taukojakin pitäisi saada ihan lakisääteisesti pitää). Mitenkähän tämän pitäisi muka olla mahdollista? Vaikka vain nappaisi vahinkoilmoituksen auki ja maksaa naputtaisi sen ilman minkään maailman tarkastuksia menemään, ei tuohon 9 vahinkoon pääse. Työkoneen asiakastieto- ja maksujärjestelmät eivät ole siihen tarpeeksi nopeita, vaikka ihminen olisikin saanut jostain supermiehen näpyttelynopeuden.
PoistaViime lauauntaina kuitenkin tapahtui ihmeiden ihme. Useampi henkilö oli päässyt 9 vahingon suoritusvauhtiin! On se jännä ja kumma! Veikkaan, että nämä sankarit leimasivat itsensä töihin joko myöhemmin kuin tulivat tai aikaisemmin pois ennen kuin oikeasti lähtivät. Taukoja ei varmaan pidetty ollenkaan.
Ja kuinkas sitten kävikään? Myös huomenna lauantaina on ylitöitä tarjolla. Mutta nyt vahinkoja täytyy käsitellä 10 tunnissa. Että kiitos vaan näille työn sankareille, kaikkien muidenkin aamumuroihin kusijoille.
Olen niin pahoillani puolestasi, Osaton.
VastaaPoistaMutta kaikkineen vaikuttaa kusipäiseltä työpaikalta.
Katriina
Tänään alkoi jo tuntua, että ihan hyvä, että näin asiat menivät. Kuuntelin vieressä istuvia pidempään töitä tehneitä, jotka valittivat päänsärkyä, ahdistusta, vitutusta ja kyttäävää esimiestä. Ei tuo ole minun työpaikka. Enkä ymmärrä ollenkaan, että miksi se esimies kyttää ja painostaa. Havaintojeni mukaan kaikki tekevät työpisteillänsä töitä, kukaan ei surffaa naamakirjassa, kaikki ihan aidosti yrittää pinnistää niihin tavoitteisiin. Miksi kehittää ongelmia sinne missä niitä ei ole? Tummoisessa paineessa työntekijä ahdistuu ja sairastuu. Tulee sairaspoissaoloja. Asiakkaat palvellaan puolivillaisesti. Valituksia satelee ja virheitä parsitaan tuntitolkulla. Hölmöläisten peitonjatkamista, sanon minä.
PoistaVoisi italialainen lakko tehdä hyvää kaikissa työpaikoissa kotimaassamme. Niin kauan kun väki pinnistää ja kiristää tahtia, esimiehelle välittyy kuva, että vähemmälläkin porukalla pärjätään ja täten väkeä myös vähennetään.
VastaaPoistaNyt haet vaan uutta työtä. Et tällä hetkellä ole työtön, vaan työnvaihtaja. Sanot etsiväsi uusia haasteita. Puhut paskaa silmät ja korvat täyteen, niin pääset oman alan hommiin. Tuo orjaprojekti oli ponnahduslautasi. Tsemppiä.
VastaaPoistaKomppaan tätä työnhakuun kannustajaa. Koska nyt siis olet työnvaihtaja, ainakin hetken. En vieläkään voi ymmärtää tuota paskaa työpaikkaasi: että tehdään "tuloksen" nimessä ja esimiehen (ja johdon) siunauksella huonoa työtä.
PoistaKatriina
Tarkennan omaa tekstiäni: että siis pakotetaan tekemään puolivillaista työtä, jota sitten joudutaan korjailemaan. Itse en kunnolla tekevänä pärjäisi tuollaisessa työpaikassa ollenkaan. Onhan noilla työkavereillasikin jo pahoja oireita.
PoistaJa työnhausta: kun näköjään on niin suuresti väliä sillä, että ei ole pitkää työttömyysjaksoa takana, niin siksi kannustan.
Katriina
Aivan varmasti pommitan nyt kahta kauheammin työhakemuksia. Ja aivan varmasti kaunistelen hakemuksissa totuutta, annan itsestäni erilaisen, menestyneemmän kuvan. Ehkä olenkin paperilla pari kuukautta pidempään töissä. Eivät ne työnantajat niitä lappuja niin tarkkaan katso ja jos katsovatkin ja jään kiinni pienestä valheesta, niin sehän on vaan voi, voi. Ei mitään sen pahempaa.
PoistaNyt kun olen saanut pari päivää puhallella pahimpia pettymyksiä ulos, niin käsi sydämellä täytyy myöntää, etten jä kaipaamaan mitään tuossa työssä. Ainoa syy miksi vaivaituisin työpaikalle olisi raha. Ei ihmisen niin kannata elää. Miksi kärsiä siitä, että kaikenmaailman sluibailijoita ja juosten kusten töitä tekeviä taputetaan olalle ja itse tunnollisena työntekijänä saa vain haukut kiitokseksi? Taidan viimeisenä päivänä kopioida sähköposteistani kaikki asiakkaiden kiitokset ja lähettää ne esimiehelle saatesanoin, että onneksi sentään asiakkaat arvostivat työpanostani.
Olen pahoillani, ettei työsopimukstasi jatkettu vaikka työpaikka ei mukava ollutkaan. Kertomasi myös valaisee sitä seikkaa, että asiakas saa helposti vakuutusyhtiöltä haista-paska-vastauksen asianmukaisesti tehtyyn korvausvaatimukseen. Hakemuksia ei lueta kunnolla ja vastataan vain jotakin, kepillä koetetaan jäätä, jospa asiakas ei viitsi valittaa eikä tarvitsisi maksaa mitään. Valitettavasti koko työelämä on juuri niin kuin tth78 kommentoi: "Elämme monetarismin maailmassa, jossa vain numeroilla on merkitystä." Tunnollisuus ja hyvin tehty työ on jäänyt historiaan, kukaan ei arvosta sitä. Äkkiä, nopeasti, mielellään juosten kusten... korjataan myöhemmin, se on pelin henki vaikka siinä ei ole yhtään mitään järkeä. Ja potkuja tosiaan jakavat ne miehet ja naiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet työntekijöitä ja joilla ei ole minkäänlaista käsitystä kenenkään työtehtävistä. Nimim. pitkään töissä ollut
VastaaPoistaNo oikeastaan ainakin tässä vakuutusyhtiössä maksetaan enemmän kuin pitäisi. Nopein tapa nimittäin käsitellä hakemus on maksella vain mukisematta pois mitä asiakas pyytää. Jos hakemus hylätään, niin siitä täytyy asiakkaalle soittaa. Ja soittamiseen menee aikaa. Jos rikki mennyt esine pitäisi korjata, asiakasta täytyy ohjeistaa. Ja taas menee aikaa. Oikeasti ongelma on liian höllä makseleminen, sillä on paljon ihmisiä, jotka pumppaavat vakuutusyhtiöltä ilmaista rahaa. Ja sitten kun näille epärehellisille maksetaan ja maksetaan, niin kaikkien vakuutusmaksut nousevat. Kuitteja ja muita tositteita pyydetään mielestäni aivan liian vähän, monta vahinkoa maksetaan ensin sen enempiä kyselemättä. Eilen käsittelin yhden tyypin matkapuhelinvahinkoa. Tyyppi oli ollut matkalla ja puhelin oli tipahtanut asfaltille ja mennyt korjauskelvottomaan kuntoon. Tottahan niin voi tapahtua. Mutta entäpä kun samalla tyypillä oli neljän vuoden sisällä mennyt 8 puhelinta rikki. Kaikki matkalla tietenkin (matkatavaravakuutuksessa on omavastuu 0 euroa, kotivakuutuksessa 150e). Just joo, sanon minä. Kahdeksan käsittelijää ennen tätä oli maksanut vahingot ilman kuitteja, mutta nyt lähti asiakkaalle vaatimus kuiteista ja muista tositteista. Ja matkatavaravakuutus meni irtisanomisharkintaan. Jos olisin vaan iloisesti maksellut vahingon pois, olisi siihen aikaa mennyt alle 10 minuuttia. Nyt meni 25 minuuttia. Huono työntekijä, kun on niin hidas.
Poista