 |
| Silkkikana - tämmöisiä täytyy olla tusina |
Minä haluan maalle asumaan! Tulen jatkossa tekemään kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset mummonmökki silmissä kiiluen. En vielä tiedä miten, mutta lopussa aion seistä kumisaappaat tiukasti lampaan sonnassa jossain navetan nurkalla. Aamulla avaan oven ja koirat kirmaavat vapaasti ulos. Istahdan pihakeinuun ryystämään teetä ja kuuntelen pihapuiden kottaraisten tirinää. Ruokin kanat ja lampaat. Jatkan talon maalaamista, nikkaroin silkkikanoille uuden orren. Iltapäivällä hoidan kasvimaata ja otan nokoset riippumatossa. Illalla leivon leivinuunissa leipää. Nukkumaan käyn karvakorvien kanssa. Saatan jossain välissä käydä töissäkin ja ehkä nikkaroinnit jäävät näin ollen viikonlopulle, mutta jos saan aamulla herätä linnunlauluun, niin ah sitä elämää!
Tätä kohti etenet - tavalla tai toisella. Onnea matkaan!
VastaaPoistaKirjoitat niin hyvin, ja blogisi on täyttä asiaa.
Edellisen kirjoituksen ajatus ei-niin-kauhean-raskaista opinnoista ja kirjan kirjoittamisesta ovat kannatettavia. Ja ylipäätään tuo sen tekeminen, mikä huvittaa.
Sävy oli niin reteä, että inspiroituneena tulin pitäneeksi puoliani työtehtävässä tavalla, jota en ole ennen juurikaan harrastanut. Comprende. amigo? Olen tavannut olla hyvin kohtelias ja korrekti ja niellyt kiukkuani. Sanomisestani ei seurannutkaan mitään huonoa.
Purkaukseni liittyi juurikin rahaan: meille maksetaan vähän, mutta saatetaan vatvoa päivänselviä asioita loppumattomiin niin, että päivän työksi tarkoitettu työ venyy - kuten tässä tapauksessa - kahteen päivään päivän palkkiolla. Ja okei, mitäpä ei tekisi vielä paremman lopputuloksen saamiseksi, mutta kun lähtökohtaisesti on ostajan markkinat ja uhrautumisesta ei hyödy itse mitään.
Katriina
On hyvä olla joku unelma. En tietenkään voi tyhjätaskuna toteuttaa sitä nyt, mutta tulevaisuudessa uskon sen olevan täysin mahdollista. Nyt olisi kyllä hyvä aika ostaa talo, koska hinnat ovat ainakin tällä seudulla naurettavan alhaisia. Minä en tarvitse uutta ja kiiltävää ja voin ottaa vasaran ja maalitelan omaan kätöseeni ja tehdä pieniä korjauksia itsekin. Mitään purkukuntoista taloa en tietenkään voi vaivoikseni ottaa, mutta nyt on myynnissä paljon peruskuntoisia, edullisia taloja.
PoistaMukavaa, että olen jotenkin inspiroinut muitakin! Minäkin olen yleensä kohtelias ja melko korrekti, mutta sanon kyllä vastaan, jos aihetta on. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä ilman palkkaa ja mutinoitta ylitöitä paiskivat (yleensä naiset) kuvittelevat saavuttavansa? Esimiehen kunnioituksen? Yt-neuvotteluissa työpaikan pitämisen? Se ei vaan, ikävä kyllä, mene niin. Kunnioitusta herättää enemmän se, etä pitää omista oikeuksista kiinni. En minäkään minuutin tarkasti työtuntejani laske ja aika monesti on töitä kulkeutunut kotiin asti, mutta joku raja täytyy vetää ja se täytyy vetää itse. Esimiestä ei varmasti haittaa, jos huhkii ilmaiseksi ylimääräistä, mutta turha siitä on kiitosta odottaa.
Upea tipu tuo silkkikana, wau! Ekan kerran tuollaisesta kuulen :) Työttömänä olen entistä enemmän alkanut kiinnostua linnuista ja niitä on tosi kiva tarkkailla ja olen kesän aikana oppinut tuntemaan useita aiemmin minulle tuntemattomia lintulajeja, kiva juttu. On nuo siivekkäät vaan mielenkiintoisia veijareita :)
VastaaPoistaOlen nähnyt silkkikanoja muutaman kerran ihan elävänä. Molemmilla kerroilla nauraa hörötin ääneen, olivat sen verran hassun näköisiä. Kyllä ne munivatkin ihan syötäviä munia, joten kaupasta ei tarvitsisi enää munia kantaa.
PoistaLintuihin voi helposti hurahtaa. Itsekin aloin aikuisiällä opettella tunnistamaan eri lajeja ja huomasin, että on erittäin palkitsevaa, kun yhtäkkiä tunnistaa jonkun uuden lajin. Paras aika on mennä aikaisin kevätaamuna lehtometsään, jolloin saa kuulla sellaisen konsertin, ettei parempaa olekaan.