Just, just. Niinhän se ihan varmasti tulee menemään. Eiköhän todellisuudessa lähes kaikki työttömät hae kuumeisesti töitä, riippumatta siitä mitä tukea saavat. Sellainen työtön, joka jää vapaaehtoisesti kotiin ansiosidonnaisen turvin, vaikka tarjolla olisi palkkatyötä, on mielestäni täysi pösilö. Fakta 1: työttömän on vaikeampi saada työtä kuin työnvaihtajan ja irtisanomispelkoisia työnvaihtajia on paljon hakijoiden joukossa. Fakta 2: mitä kauemmin työttömyys kestää, sen vaikeampi on työllistyä. Ihan sama kuinka hieno koulutus tai työkokemus on plakkarissa, ne pyyhkiytyvät työttömyyden pitkittyessä olemattomiin. Voit olla täysin työkykyinen ja -haluinen, mutta työnantajien plärätessä hakemuksia sujahtaa sinun CV:si helposti ei-pinoon. Vain siitä syystä, että olet pitkäaikaistyötön. Sitäpaitsi olet sen ansiosidonnaisjakson jälkeen lähes pari vuotta vanhempi. Ei hyvä. Suomessa ei arvosteta ikää ja kokemusta. Eikä myöskään sitä, että olet kenties hoitanut kotona lapsiasi tai sairasta äitiäsi. Jos olet ollut pitkään työtön, on se paha, paha asia. Eihän sinkkumarkkinoillakaan kukaan haluaisi deittailla pitkäaikaistyötöntä. Miksi kukaan haluaisi palkata sellaisen luuserin?
Näinkö raadollisesti ajattelen? No pakkohan se on katsoa totuutta silmiin. Työttömyyteni alussa ihmettelin sitä, miten jotkut työttömät sanoivat, etteivät enää hae töitä. Olin sitä mieltä, että aina kannattaa hakea, ei se ota jos ei annakaan. Nyt olen itse siinä pisteessä, että työnhaku tuntuu täysin turhalta touhulta. Mahdollisuuteni palkkatyöhön näin pitkän työttömyysjakson jälkeen on minimaalinen. Minun on pakko joko a) siirtyä jonnekin, missä palkkatyötä on tarjolla runsaasti i.e. ulkomaille tai b) mennä takaisin koulunpenkille opiskelemaan, toivoa jaksavani opiskella ja saavani opintojen jälkeen vielä töitäkin. Ulkomaille muutto vaatii rahaa (jota minulla ei ole) ja opiskelu tietää lisää epävarmoja ja taloudellisesti tiukkoja vuosia. Mukavat vaihtoehdot.
Tai sitten. Voisinhan olla hieman hullu ja tehdä jotain repäisevää. Jotain jota ihan oikeasti haluan tehdä. Meni syteen taikka saveen. Kirjoittaa vaikka kirjaa. Entä jos olisin siinä hyvä? Kouluaikoina ainakin olin. Voisin aloittaa opinnot (ei mitään kovin vaativaa), opiskella vasemmalla kädellä siinä sivussa ja oikeasti kirjoittaa kirjaa. Opintojen pitää kelvata TE-palveluille, jotta saan luvan opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla. Ja jos sitten olenkin täysin paska kirjoittajana, on minulla varasuunnitelmana opiskelemani uusi tutkinto, jolla kenties saan töitä. Comprende, amigo?
Mitä minulla on enää menetettävää? Olen yrittänyt päästä normaalia kautta työelämään, tekemään ns. normaalia työtä, tehnyt kaiken niin kuin pitikin. Silti kaikki ovet on läsäytetty nokan edestä kiinni. Olen älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu, terve ja työkykyinen. Mutta en kelpaa minnekään, en vaikka osallistuisin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin tai kirjoittaisin hakemuspinon parhaiten kirjoitetun hakemuksen. Sama kai sitten tehdä mitä huvittaa.
Aika sanattomaksi tässä menee, joten ei oikein osaa antaa kuin hiljaista vertaistukea. Viimeinen kuukausi on ollut niin mielenkiintoinen, etten muista koska viimeksi yhteiskunnallisesti olisi tapahtunut näin paljon. Vähän pelkään esim. pakolaistulvan luovan meille kahdet työmarkkinat. Mikä on suomalaisen työttömän ja työnhakijan osa tässä kuviossa?
VastaaPoistaLuulen, että turvapaikanhakijoita pukataan innolla työkokeiluun tai muuhun palkattomaan työhön. Joillekin heistä se on varmasti ihan hyvä juttu, mutta osa voi jäädä ilmaistyön myllyyn iäksi pyörimään. Sitten syntynee lukematon määrä uusia etnisiä ravintoloita. Älyäisivät vaan tarjota jotain muuta kuin iänikuista pitsaa ja kebabia. Irakilainen ruoka on käsittääkseni hyvää, joten maistaisin sitä oikein mielelläni. En ihmettele yhtään, että Oululaisessa vastaanottokeskuksessa nousi älämölö ruoan laadusta. Irakilaiset käyttävät paljon mausteita, yrttejä ja kasviksia ja heistä vastaanottokeskuksen mauton mössö maistui varmaan samalle kuin suomalaiselle annettaisiin täysin suolatonta ruokaa. En siis ihmettele älämölöä, mutten sitä hyväksykään. Ilmaista ruokaa se kuitenkin on, joten nokka tukkoon ja suuta auki.
PoistaMutta suomalaisen työttömän osa? Se on joka tapauksessa surkea. Minä en voi käsittää sitä, että korkeasti koulutettua ja työkykyistä työttömien massaa pyöritetään kaiken maailman pilipali koulutuksissa ja ilmaistöissä. Leikataan tukia ja todetaan, että nyt ne menevät töihin. Minä ainakin aloitin työnhaun jo ennen kuin entinen työ loppui ja jatkoin sitä koko ansiosidonnaisen ajan. Ja varsinkin alussa hain töitä oikein tarmokkaasti. Mutta tuleehan se väsymys ja turhautuminen lopulta, kun huomaa ettei minnekään kelpaa. Nyt lähtee 0-2 hakemusta viikossa. Ja noistakin suurin osa on sellaisia tapauksia, että ennemmin voitan lotossa pääpotin kuin saan sen paikan. Ne ovat toki koulutusta ja osaamista vastaavia paikkoja, mutta koska muita hakijoita on parisen sataa, niin tällaisen pitkäaikaistyöttömän mahikset ovat kärpäsen paskan kokoiset.
Joskus hain paikkoja ajatellen, että 75% vaatimuksista täytyi täyttää. Nykyisin haen kaikkea työtä ajatuksella, pystynkö siihen, opinko sen, joten hakuhaavi on suuuuri.
VastaaPoistaEn myöskään tiedä miten tuo ansiosidannaisen leikkaaminen saa minut hakemaan kovemmin töitä? Pari tuhatta hakemusta on varmaan mennyt jo rikki ja edelleen spämmään, kyllä, kiusallani pommitan firmoja hakemuksillani. Näin kuvittelen olevani näkyvillä edes nanosekunnin jollekin ihmiselle.
Mihin suuntaan Suomi oikein menee? Piakkoin työttömiä on 400 000 ja toinen mokoma tempputöissä ja palkattomissa harjoitteluissa. Samaan aikaan maahan otetaan pakolaisia paikkaamaan työvoimapulaa, jota on huudeltu 70-luvulta lähtien...
En itsekään uskonut turhautuvani työnhakuun, mutta niin pääsi käymään, useasti. Nyt on sellainen kyyninen fiilis ollut jo vuodesta 2010. On aivan samantekevää työllistynkö vai enkö. Spämmään kuitenkin hakemuksia. Voisi v..ttuillessaan kokeilla hakuaikana lähettää joka päivä uudestaan ja uudestaan hakemuksen, tämä jos mikä luulisi kertovan minun haluavan kyseisen työn...
Juu, haen minäkin sellaisia paikkoja, joiden vaatimuksia en ihan täysin täytä. Saahan sitä aina yrittää. Lähes kaikki työhaastattelukutsut ovat tulleet paikkoihin, joihin en odottanut kutsua saavani. Enää minua ei kuitenkaan kutsuta haastatteluihin. Selvä todiste siitä, ettei pitkäaikaistyötön kelpaa, sillä yhtä hyviä ellei parempia hakemuksia rustaan.
PoistaSuomi menee viemäristä alas. En haluaisi kuulosta näin synkältä, mutta mikään naminami -asenne ei muuta sitä asiaa, että hallituksen kiristykset, säästöt sun muut älyvapaat toimenpiteet eivät luo yhtään uuttaa työpaikkaa. Minusta kaikkien ei pidä osallistua säästötalkoisiin. Jotkut saavat/ansaitsevat niin vähän, ettei ole mistä ottaa niin ettei siitä syntyisi ongelmia tulevaisuudessa. Tärkeintä olisi saada ihmiset töihin ja maksaa heille siitä palkkaa. Ilmaistöitä en kannata. Jos minut laitetaan kokeilemaan tai harjoittelemaan töitä, niin minä sitten todellakin kokeilen ja harjoittelen puolella teholla. Palkkatöihin minut saa toki ''pakottaa''.