Uravalmennus on ohitse ja nyt on pääkoppa täynnä uusia ideoita. Siis entistä enemmän sekaisin olen. Itseäkin ihan jännittää, että millehän sitä oikein alkaa! Kunhan nyt jollekin alkaa. Kotona kökkiminen alkaa tuntua sellaiselta vankilalta, että suoraan sanottuna tekee mieli ryöstää pankki tai räjäyttää torilla möllöttövä paksu poliisipatsas. Ihan sama ja voi perkele, että tämä työttömyys on epäreilua!
Kannattiko osallistua TE-palveluiden järjestämään koulutukseen? Tällä hetkellä ainakin kaduttaa. Osallistumisen takia työttömyysetuuteni maksuajankohta siirtyy noin viidellä päivällä. Olen tottunut, että etuus kilahtaa tilille parin päivän päästä työttömyysajan ilmoituksesta ja olen suunnitellut rahankäytön sen mukaan. Nyt kuitenkin pitää odottaa TE-palveluiden lausuntoa uravalmennuksen päättymisestä sekä työttömyyden jatkumisesta ja sitten vasta voin ilmoittaa olleeni työtön, työtön ja työtön.
Muutama päivä sinne tai tänne? Kunhan nyt joskus rahat tulevat? Pienikin viivästys voi kurjistaa elämää kummasti, jos elää kädestä suuhun eli kuluttaa kaiken rahan minkä saa. Ruoka loppuu huomenna tai ylihuomenna ja sen jälkeen täytyy joko syödä riisiä soijakastikkeella tai riisiä riisillä. Viimeisillä euroilla haen koiralle laatikon jauhelihaa. Osaisin kyllä säästää pahan päivän varalle, jos työttömyysetuudesta jäisi jotain säästettävää. Mutta kun ei jää, se paha päivä on nyt ja sitä pahaa päivää on kestänyt jo pari vuotta.
Voin tietysti pyytää pari kymppiä lainaan. Mutta VIHAAN lainaamista. Hävettää nöyrästi myöntää jollekin, että aikuisella ihmisellä on niin huonosti asiat, ettei ole vara ruokaan. Mutta sitähän se monen työttömän elämä on. Köyhyyttä. Häpeää. Nöyrtymistä.
Jos kelattaisiin aikaa pari vuotta taaksepäin, niin tuskin osaisin kuvitella itseäni näin koulutettuna ja työkykyisenä ihmisenä raapimassa kasaan kolikkoja halvinta jauhelihapakettia varten. Jaksoin opiskella ja tehdä matalapalkkaista työtä juuri sen ajatuksen voimalla, että valmistuttuani saisin töitä ja parempaa palkkaa. Mutta niin ei käynytkään, elintaso laski vain entisestään. Turha tulla minulle enää sanomaan, että kouluttautuminen kannattaa, sillä minun kohdallani on käynyt juuri päinvastoin.
Voi, tiedän niin hyvin, millaista on, kun se paha päivä on koko ajan. Ostokset on ruokakaupassa laskettava liian useana päivänä kuussa sentin tarkkuudella, että ei kassalla jää kiinni rahojen loppumisesta.
VastaaPoistaOlen se työtä mikroyrittäjänä raatava köyhä, joka olisi kyllä sen totuuden edessä, että uusi ammatti täytyisi hankkia. Mutta ei liene kovin realistista 57-vuotiaalle: jos pääsisin vaikka lähihoitajaopintoihin ensi vuonna, olisin vastavalmistunut 61-vuotiaana ja kilpailemassa työpaikoista. (Opinnot muistaakseni kestävät kolme vuotta.)
Opintojen pitäisi olla sellaiset, että ne voisi tehdä työn ohessa. MInulla on ideapankki tyhjänä, ja toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki alaltani eivät voi ryhtyä lähihoitajiksi. Kutsumusta en kyseistä alaa kohtaa tunne yhtään - tai no ehkä vanhustenhoitoa kohtaan.
Toivottavasti saat rahasi pian. Toivottavsti kuitenkin tämä uravalmennus nyt antoi tosiaan uutta ajateltavaa. Sen vaikutelman olen saanut. Kunpa itsekin löytäisin uusia vaihtoehtoja, miten käyttäisin 30 vuoden kokemustani vielä loput työvuodet lähempänä omaa ydinosaamistani. Ja totuushan on, että en voi millekään eläkkeelle jäädä, koska eläke on niin totaalisen pieni.
Katriina
Pyysin sitten äidiltä parisen kymppiä lainaan, ettei tarvitse pelkkää riisiä syödä. Ei sekään ihan oikealta tuntunut, sillä äiti on köyhä eläkeläinen ja yritän välttää häneltä pyytämistä. Minunkin täytyy useimmiten laskea sentilleen ostokseni, ettei kassalla joudu noloon tilanteeseen, kun rahat eivät riitäkään. Tarjoukset katson aina etukäteen ja suunnittelen syömisiä niiden mukaan. Olisipa se vapauttavaa voida vain kävellä kauppaan ja ostaa sitä mitä haluaa syödä. Ettei tarvitsisi miettiä, että ostaako shamppoota vai vessapaperia, kun kummatkin on loppu, mutta molempiin ei ole varaa.
PoistaKiinnostaisiko kotipalvelutyöntekijän työt? Sehän on usein työtä vanhusten parissa ja monet työnantajat eivät käsittääkseni vaadi erityistä koulutusta. Palkka ei varmasti päätä huimaa, mutta ei taida lähihoitajakaan hurjia tienata.
En voi oikeastaan itse uravalmennusta moittia, hyvä se oli. Mutta ärsyttää se lausuntorumba johon joutuu, kun noihin TE-palveluiden koulutuksiin osallistuu. Ja kun olin yhden päivän poissa, niin siitäkin piti kouluttajan lähettää TE-palveluille kirjallinen selvitys. Armotonta kyttäämistä, vaikka kyseessä oli täysin vapaaehtoinen koulutus.
"Olisipa se vapauttavaa voida vain kävellä kauppaan ja ostaa sitä mitä haluaa syödä. Ettei tarvitsisi miettiä, että ostaako shamppoota vai vessapaperia, kun kummatkin on loppu, mutta molempiin ei ole varaa."
PoistaYmmärrän täysin. Itselleni monesti toistunut tilanne on se, että on kaksikymppiä rahaa vaikkapa neljälle päivälle, ja on pakko ostaa kuuden euron kissanhiekka.
Köyhyys on todella lamauttavaa. Olen nyt yrittänyt monta päivää aloittaa työtä, josta maksetaan sama kuin vuonna 2000. Ja aivan h*lvetin alakanttiin silloinkin. Harmittaa niin vietävästi tuo palkkioiden polkeminen alallani. Ei lisää motivaatiota, ja täällä vellon asiassa yksin kotona.
Tutustuin kotipalvelun työhön keväällä oman työni kautta. Siinä yksikössä vakuttivat olevan juurikin lähihoitajia, mutta alallahan on työvoimapula ja varmastikin tuloväyliä on monia. Mutta joo ei, en ikinä kykenisi juoksemaan minuuttiaikataululla käyntikohteita läpi.
Tsemppiä sinulle!
Katriina
Hei Katriina! Oppisopimuksella voi myös lähihoitajaksi opiskella. Tosin sen opso-paikan kai joutuu itse hankkimaan, mutta jos sen saa niin opiskeluaika on palkallinen! TE-toimiston hyväksyntä ilmeisesti pitää vielä saada opinnoille, ja nykyisin on nuo työllistämismäärärahat loppu monessa kunnassa valitettavasti. Toisaalta alalle pitää olla kiinnostustakin ihan aidosti. Minä läksin lähäriksi opiskelemaan aikoinaan pelkästään hyvän työtilanteen takia, mutta loptin opinnot kesken, ala ei ollut lainkaan omani ja työn koin ahdistavana!! Olin juuri tuossa oppisopimuskoulutuksessa.
VastaaPoistaKiitos kommentista.
VastaaPoistaAika monet ehkä ryhtyvät lähihoitajaopintoihin tai -oppisopimukseen siksi, että työtilanne on hyvä. Mutta eihän kaikista tosiaan siihen hommaan ole. Olen ihmeissäni kuunnellut tarinoita oman alani ihmisistä, jotka lähtevät siihen putkeen. Kun alani on varsin etäällä lähihoitajuudesta. Eikä kaikki meidän alan ylimääräinen työvoima voi siirtyä lähihoitamaan:)
Kotipalvelutyöntekijäksi pääset vaikka ylioppilastodistuksella, se ei vaadi minkäänsortin koulutusta. Kotisairaanhoidon työntekijän sen sijaan täytyy olla joko lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Työskentelen kotisairaanhoidon autokuskina(palkkatuki 7kk) ja aihe on tuttu. Työ on henkisesti rankkaa, sillä seniorit osaavat olla hankalia ja ilkeitä. Palkka on n. 1800€/kk brutto, johtuen vuorotyöstä, ei kuitenkaan ole yötyötä. Soppareita kirjoitetaan 3kk kerrallaan ja väestä on pulaa. Vakansseista on myös pulaa ja siksi sopparit ovat määräaikaisia ja niitä ketjutetaan.
VastaaPoistaItsekin tässä mietin mielenterveys/päihdetyön lähihoitajan opintoja, kun tekniikan puolen duuneja ei vain ole.
Olen päässyt (joutunut?) viidesti erilaisiin työkkärin järjestämiin työnhakukoulutuksiin ja lohduttavinta noissa on ollut havaita sellaista, että siellä on ihan kaikenlaista ihmistä minun lisäkseni. Tavallaan helpottaa tietää työttömyyden koskettavan ihan kaikkia aloja ja koulutustasoja. Näinollen ei tarvitse syyttää itseään huonosta alavalinnasta.
Pari kuukautta vielä ja itsekin tipun taas työttömäksi. Elän totaalisessa kieltämyksessä enkä ajattele asiaa ollenkaan. Tiedän sen tapahtuvan ja maailmani jälleen pirstaloituvan, mutta toisaalta tiedän, että kohdallani se tarkoittaa pudotusta maton reunalta lattialle...
Tsemppiä osaton!
Itse mietin sosionomin opintoja ja mielenterveys- ja päihdetyön suuntautumislinjaa. Uravalmennuksen valmentaja oli sitä mieltä, että tuo nimenomainen suuntutumisvaihtoehto on kaikista työllistävin. Kyllä se ihan aidosti kiinnostaakin. Tutkinnon voisi suorittaa monimuotokoulutuksena eli siinä samalla voisi käydä töissä (jos joku huolii töihin). Ei millään huvittaisi opiskella normaalina päiväopiskeluna nuorten parikymppisten kanssa, joilla suoraan sanottuna ei ole elämästä vielä juuri mitään käsitystä. Sosiaaliala taitaakin olla siitä harvinainen ala, että korkeampi ikä on etu, ei haitta. Tai niin ainakin kuvittelen. En ole kuitenkaan varma, pääsisinkö edes pääsykokeeseen, sillä hakijoita on todella paljon ja pääsykokeeseen kutsutaan ylioppilastodistuksen perusteella. Itse pääsykoe vaikuttaa lähinnä soveltuvuustestiltä. Sosionomin keskipalkka on kyllä melko surkea, mutta toki se työmarkkinatuen peittoaa.
PoistaKävin n. 10 vuotta sitten sosionomikoulutuksen pääsykokeissa ja silloin kirjallisen osuuden lisäksi pääsykoe sisälsi ryhmähaastattelun. Introverttina hakuni tyssää aina tuohon ryhmähaastatteluun, sillä en ole siinä parhaimmillani. Yksilöhaastattelu onkin sitten ihan toinen juttu. Jäin vähän miettimään, miksi uravalmentaja suositteli sinulle nimenomaan sosionomiopintoja? Muistelin, että sinulla on maisterin paperit. Eikö yliopistotutkinnon täydentäminen esim. sosiaalityön opinnoilla olisi mielekkäämpää ja avaisi enemmän mahdollisuuksia? Aika moni tuntemani sosionomi tekee ihan perushoitotyötä, kun muuta ei ole onnistunut saamaan.
PoistaMaisterin paperit löytyy, joo, mutta luonnontieteeliseltä puolelta. Voiko niitä jotenkin täydentää sosiaalityön opinnoilla, kun ala on ihan eri? Taisin itse uravalmentajalle mainita, että sosiaaliala voisi olla yksi mahdollisuus ja siitä se sosionomin opiskeluiden pohtiminen lähti. Valmentaja sanoi, että tuo mielenterveys- ja päihdepuoli työllistää sen takia hyvin, koska noita ongelmia on kaikissa ikäluokissa. Jos keskittyy vaikka perhetyöhön, niin ei ehkä kelpaa vanhustyöhön, mutta vanhustyössäkin tarvitaan mielenterveys- ja päihdepuolen osaamista. Mutta juuri sen takia epäilyttää, kun arvelen sillä tutkinolla suurimman osan päätyvän lähinnä pienipalkkaiseen perushoitotyöhön. Joku harva sitten ylenee ''parempiin'' ja vastuullisempiin hommiin. Tai ehkä paremmat paikat menevät kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille? Ja sehän sitten vasta nurinkurista olisi: minulla olisi ylempi korkeakoulututkinto, mutta ''väärältä'' alalta ja paremmat paikat menisivät siksi sivu suun. Alan naisvaltaisuus myös häiritsee. Naisilla on tapana jauhaa paskaa selän takana ja korostaa omaa asemaansa nokkimalla alempiansa. Minulla on hieman hankala sietää sellaista meininkiä ja siitä saattaa seurata ongelmia. Otan kyllä ihan hyvin ohjeita ja rakentavaa kritiikkiä vastaan, mutta sellainen paskantärkeä turha valittaminen ja pomottaminen ei sovi pirtaan.
PoistaMutta voi olla, että haen opiskelemaan jotain ihan muuta. Katson ainakin kaikki maisteriohjelmat läpi, koska ne kestäisivät vaan sen kaksi vuotta. Yritän saada oikeuden opiskella omaehtoisesti työmarkkinatuella ja te-palvelut ei hyväksy mitä tahansa opintoja, alan täytyy olla työllistävä. Muuten pitänee opiskella toimeentulotuella? Se mahtaa olla kivaa, kun joka kuukausi täytyy selvitellä tuloja ja menoja.
No äkkiseltään löytyi tällainen https://www.jyu.fi/ytk/opiskelijavalinta/sto-maisteri-kokkola2016. En tiedä sitten, sopisiko tilanteeseesi.
PoistaTyöilmapiiri hoitoalalla ainakin siellä työskentelevien ystävieni ja tuttavieni mukaan on aika kamala. Juurikin sellaista selän takana paskan puhumista ja toisen nokkimista oman aseman pönkittämiseksi. Jokainen näistä kavereistani olisi valmis jättämään alan, jos taloudellinen tilanne sen sallisi.
Olen ollut työttömänä yli vuoden ja saanut koko aikana vain yhden kutsun haastatteluun. Yhden! Enää en jaksa olla kovin aktiivinen työnhakija, tyhjän saa pyytämättäkin ja miksi väsätä hakemuksia, joita kukaan ei luultavasti lue (tai siltä ainakin tuntuu). Opiskellakin tietysti voisi, jos vain keksisi mikä tällaisen keski-ikäisen naisen vielä työllistää.
No tuossa voisi olla jotain järkeä, kiitos linkistä. Pitäisi siis opiskella nuo perusopinnot ja aineopinnot ensin ja pyrkiä avoimen väylän kautta. Noin kolmen vuoden urakka siis. Mutta jos pääsisi töihin opintojen ohella, niin tilanne olisi oikeastaan aika miellyttävä. Opiskelu on kivaa, jos pitää aineesta ja on rahaa edes välttämättömiin menoihin ja pari kymppiä päälle, että pääsee kahvikupposelle yliopiston kahvilaan. Tämän ikäisenä ei tarvitse enää opiskelijapippaloihin mennä. Pitääpä ottaa selvää jostain kuinka työllistävä tuo tutkinto YTM sosiaalityö on. Siinä pätevöityy ilmeisesti sosiaalityöntekijäksi. Työttömiä yhteiskuntatieteiden maistereita onkyllä runsaasti, mutta ehkä heillä on joku muu pääaine sitten, sosiologia tai sosiaalipolitiikka. Myös psykologia kiinnostaisi, mutta se taitaa tietää 5-6 vuoden opintoja. Ei onnistu millään.
PoistaSaanko kysyä, että millä alalla olet? Kyllä minäkin kaikista mieluiten menisin töihin enkä mihinkään kouluun, mutta minkäs teet, kun töitä ei ole. Olen ollut niin kauan työtön, että pääsen töihin korkeintaan palkattomaan työkokeiluun. Ja koska en usko työkokeilun auttavan työllistymistäni p-askan vertaa, niin en sellaiseen touhuun lähde mukaan. En näe muuta vaihtoehtoa kuin uudet opinnot.
Saa kysyä. Olen puutarhuri, työtön sellainen. Avoimessa luin ympäristötieteen perusopinnot ja olisi ollut kiva opiskella lisääkin, mutta jotenkin sellaisen kuvan olen saanut, että ala ei ole työllistävä. Puutarhurin töiden lisäksi olen tehnyt mm. siivousta, torimyyntiä, floristin hommia ja kaupan alan töitä eli vähän kaikkea, mitä olen sattunut saamaan. Puhelinmyyntiäkin kokeilin, mutta se kokeilu jäi tosi lyhyeksi. Haaveilen myös omasta mummonmökistä, kunnon kasvimaasta ja kanoista, lampaista ja vuohista. Välillä haaveilen myös palkasta ja työpaikasta, mutta tällä hetkellä tuo mummonmökki haavekin tuntuu todennäköisemmältä kuin 10 oikein työpaikkalotossa.
PoistaOikein olet käsittänyt, ympäristöala ei ole työllistävä. Iso osa työpaikoista on julkisella puolella ja julkinen puoli ei tällä hetkellä palkkaa juuri ketään. Kunnat, Ely-keskus, Luke, Metsähallitus, Aluehallintovirasto sun muut ovat kaikki säästötalkoissa. Avoimet paikat ovat vain näennäisesti auki, palkattava henkilö on etukäteen tiedossa, mutta silti paikka täytyy laittaa julkiseen hakuun. Yksityiselle puolelle tällainen pitkäaikaistyötön ei kelpaa, koska tarjolla on paljon kokeneempia, nuorempia ja vähemmän aikaa työttöminä olleita tai työpaikanvaihtajia. Niin se vaan menee, ei auta mitkään metkut.
PoistaOnkohan kukaan työllistynyt noista palkkatukitöistä vakituisempaan työhön vai onko sellainen ylipäätään mahdollista? Itse olen ollut usean kerran noissa palkkatukitöissä se on 10 kk ja sitten heitetään ulos, uudet tilalle..Onko tässäkään järkeä loppujen lopuksi? Ottakaa kantaa!
VastaaPoistaVarmaan joitakin poikkeuksia on, jotka työllistyvät palkkatukipestin jälkeen, mutta suurin osa palaa takaisin kortistoon. Itse yrittäisin palkkatukityön aikana entistä tarmokkaammin hakea muita töitä, sillä faktahan on, että työssäkäyvä työllistyy työtöntä paremmin. Ja työhakemuksiin ei tietenkään kannata laittaa, että on palkkatuettuna töissä, sillä jotkut työnantajat vetävät siitä omat johtopäätöksensä.
Poistanäinhän se on, että palkkatukityö katsotaan kuin olisi vajaa ihminen..vaikka samaa työtähän se on silti! Itselläni työnhaku motivaatio on kärsinyt näistä jatkuvista pätkistä..
VastaaPoista