Eilen mietin pitkään farmaseutin koulutusta, koska sen pitäisi olla hyvin työllistävä. Alempi korkeakoulututkinto, 180 opintopistettä, noin kolmen vuoden urakka. Edellisvuosien valintakokeet eivät näyttäneet kovin mahdottomilta, kysymykset olivat monivalintakysymyksiä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta sekä kemiasta. Kaksi vuotta voisin luultavasti opiskella työttömyysetuudella (omaehtoinen opiskelu) ja viimeisen vuoden osittain toimeentulotuella ja osittain palkattuna, koska koulutukseen kuuluu palkallinen puolen vuoden harjoittelu. Ei siis mitenkään mahdotonta. Farmaseutin palkka ei ole kovin kummoinen, luonnollista naisvaltaisella alalla, muttei täysin huonokaan. Kyllä sillä toimeen tulisi ja näin säästäväiseksi pakosta oppineella siitä jäisi mukavasti säästöönkin.
Mutta sittenpä päästäänkin siihen kysymykseen, että kiinnostaako minua oikeasti farmasia? Eipä erityisemmin. Enemmän kuitenkin kuin esimerkiksi liiketalous tai kosmetologin koulutus, jotka eivät kiinnosta semminkään. Voisinko kuitenkin innostua farmasiasta niin paljon, että vikkelästi opiskelisin itselleni uuden tutkinnon? En tiedä. Haluanko tehdä farmaseutin työtä? En oikeastaan. Mutta töitä ja palkkaa haluaisin kuumeisesti saada. Ja vakautta elämään, jotta voisin suunnitella tulevaisuutta.
Melko varma työllistyminen ei taida riittää minulle motivaatioksi monen vuoden opiskelulle. Nyt on keksittävä jotain, josta tiedän innostuvani oikeasti. Eräs ajatus onkin pikku hiljaa hautunut täällä pääkopassa. Kerron myöhemmin lisää, jos juttu saa tuulta alle. Sanotaan vaan näin mystisesti, että ehkä toisen epäonni on toisen onni.
Ja sitten kevennykseksi video kaikkille koiraihmisille ja miksei muillekin (kannattaa isontaa ruutua alhaalta oikealta):
Hauska video, hih :) Kultsukka vaan on niiiiin paras :D Tuota farmaseutin koulutusta itsekin mietin lukion jälkeen, mutta en kertaakaan sitä kuitenkaan pyrkinyt opiskelemaan, vaan hakeuduin kaupalliseen koulutukseen ja nyt sitten olen työttömänä, että silleen kävi. Vähän tulin uteliaaksi noista sun muista tulevaisuuden suunnitelmista, joten kerrohan sitten niistä myöhemmin :)
VastaaPoistaKerron toki :) Joku suunta nyt pitäisi valita ja lähteä taapertamaan kohti päämäärää. Ja pitää kai vaan hyväksyä, että siitä voi seurata taas uusi pettymys. Mutta mitään ei saa, jos ei yritä.
PoistaHyvä blogi sinulla, jatka samaan malliin, itsekin työttömänä juuri mietin että mikä olisi sellainen ala jolle kannattaisi taas opiskella uusi ammatti..
VastaaPoistaKiitos, kiitos. Itse punnitsen vaihtoehtoja näillä kysymyksillä: työllistääkö se? Työllistääkö myös tulevisuudessa? Ovatko opinnot suoritettavissa (puolitiehen jääneillä opinnoilla ei tee mitään)? Haluanko todella tehdä sitä työtä? Jaksanko sitä sekä henkisesti että fyysisesti? Saako siitä tarpeeksi palkkaa?
PoistaTäältä voi saada apua pohdintaan: https://www.ammattibarometri.fi/ Itse voin tuolta todeta, että Biologit, kasvi- ja eläintiet. ym. erityisasiantuntijat saa merkinnän liikaa hakijoita. Ei mikään yllätys. Lääkäreille riittäisi kysyntää joka puolella Suomea. Harmi vaan, etteivät kaikki työttömät voi nyt sitten opiskella lääkäriksi, ei se yhteiskunta niin toimi.
voi kun blogisi lukeminen helpottaa tuskaa, on niin samat ajatukset! Olen miettinyt ihan samaa, että työllistääkö..toki voisi opiskella vaikka mitä, vaikka itsensä vuoksi mutta..monessa on esim. ns. näytöt ja hirveä paperityö..minulla on jo yksi näyttötutkinto ja suoraan sanottuna harmittaa etten saa töitä ko. alalta.. :( todella ärsyttävää ja vakityöpaikkalaiset ihmettelee tätä (mm. muutama sukulainen) ihan älyttömiä kommentteja saa kuulla ja myös puolisoni suku ihmettelee eikö niitä töitä löydy. Millä vuosikymmenellä elävät?
Poistajuu sanos muuta. Kaikista ei ole lääkäreiksi. Sama homma lähihoito puolella..oletkos kuullut siitä kun toitotetaan että "kaikki työttömät lähihoitajiksi" yms.? minulle ainakin kymmenen ihmistä sanonut, minkäs teet kun ei sinne oteta (olen hakenut)..
Lähihoitajiksi koulutetaan nyt todella paljon. En ole ollenkaan varma, että löytyykö kaikille sitten töitä. Ainakin täällä pohjoisessa on tällä hetkellä jo ylitarjontaa ja työttömiä lähihoitajia. Sosionomeille pitäisi riittää töitä ja sitäkin vaihtoehtoa tässä mietin. Koulutukseen eivät vaan kaikki halukkaat pääse, moni on kertonut hakeneensa, mutteivat päässeet edes valintakokeeseen.
PoistaNoille typerille kommenteille on vaan pakko sulkea korvat, muuten tulee hulluksi. Tärkeintä on, että itse tietää yrittävänsä parhaansa ja että tämä surkea työllisyystilanne ei todellakaan ole itse työttömien vika.
Eikö nuo sosionomin hommat ole tosi k-pä ottassa duunia? Surkea liksa ja duunia aivan liikaa...pahimmillaan työt ei jää työpaikalle kun oven painaa kiinni. En tiedä millainen ihminen olet, mutta itse ainakin valitsisin sen farmasian 10 kertaa kymmenestä kuin jonkun sosionomin duunin...repimässä väkisin jotain huostaanotettavaa kläppiä autoon ja viemässä Muhokselle. Kattoppa vaikka se viteo Oulusta Juutupasta.
PoistaNo, ehkä siellä sosionomin duunissakin on ns. sivistysjobeja. En tosiaan tiedä. Itte kyllä tykkään että kemian osaaminen ja vaikkapa lääkkeistä "kaiken tietäminen" olis vähän coolimpaa kuin tapella juoppojen kanssa.
No, asiat ovat hieman edenneet ja nyt harkitsen aloittavani sosiaalityön opinnot. Se on yliopistotason koulutusta ja työ parempipalkkaista. Mutta tärkeintä minulle on se, että on edes mahdollisuus hakea vaativampia tehtäviä.
PoistaMinä en niin välitä, mitä muut ihmiset ajattelevat työstäni. Farmasian miettiminen tyssäsi siihen, kun kysyin itseltäni yksinkertaisia kysymyksiä: haluanko tietää lääkkeistä kaiken, haluanko tehdä tätä työtä, jaksanko opiskella, onko aihe tarpeeksi kiinnostava? Ei, oli vastaus jokaiseen. Jälkeenpäin rupesi oikein huvittamaan, minähän olen melko lääkevastainen ihminen. Tarpeeseen pitää ottaa, mutta luulotautiin tai lääketeollisuuden kehittelemään tarpeeseen ei. Olisin huono farmaseutti.
En vielä tiedä, mitä mahdollinen tulevaisuuden työ sosiaalialalla pitää sisällään. Olet ihan oikeassa, ala ei varmasti sovi kaikille. Haluan kuitenkin tehdä merkityksellistä työtä ja minulle ihmisten konkreettinen auttaminen on merkityksellisempää kuin turhien lääkeiden tyrkyttäminen.
Ok. Jos ala tuntuu omalta ja tiedät suurinpiirtein mikä siellä odottaa niin go for it!
PoistaJos et tiedä mielestäsi sosionomin työstä tarpeeksi, niin minä ottaisin luurin käteen ja rupeaisin soittelemaan. Soittelisin "sossutätejä" läpi - ehkä johtajista aloitellen, että "olen ajatellut kouluttautua sosiaalialalla, voisinko tulla viikoksi kärpäseksi kattoon tutustamaan, en ole haitaksi enkä vaivaksi". Luultavasti pääset vilkaisemana mitä se työ todellisuudessa on ja saa 1-2 kokenutta jäärää mentoriksi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että "tää on mun juttu" niin silloin sinne vaan!
Itse en voisi kuvitellakkaan tekeväni tuollaista työtä, ennemin niitä lääkkeitä sitten! Eikä niisät "turhia" ole kait yksikään - joissakin on heikko hyötysuhde mutta toisaalta "low hanging fruits" on jo sillä alalla poimittu!
No nyt on sosiaalityöntekijän opinnot suunniteilla, ei sosionomin. Sosionomin tutkinnolla ei muuten pääse ''sossutädiksi'', siihen tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto, jota AMK-tutkinto ei ole. Aloitan perusopinnot avoimen yliopiston puolella. Yhteen opintojaksoon kuuluu 10 päivän tutustuminen sosiaalityön käytäntöön. En ajatellut soitella sosiaalityöntekijöille, käsittääkseni heillä on monella niin kiireinen työ, ettei aikaa jutusteluun taida olla. Toki sähköpostitse voi kysellä ja sopia juttutuokiosta.
PoistaTiedän suurin piirtein, mihin eri tehtäviin voi sosiaalityöntekijän koulutuksella sijoittua. Tarkoitin, etten vielä omalta kohdaltani tiedä, mihin suuntautuisin, muuten kuin että mitä todennäköisimmin aikuissosiaalityöhön.
Ai että turhia lääkkeitä ei ole? Lääkeyhtiöt tehtailevat tauteja ja lääkkeille etsitään sairaita mainosten avulla. Pillereitä popsivan kannattaisi muistaa, että lääkkeillä on myös haittavaikutuksia. Ja yhteisvaikutuksia. Eri lääkärit (tai samakin) saattavat määrätä potilaalle kymmeniä eri lääkkeitä miettimättä mitä nämä lääkkeet yhdessä tekevät potilaalle. Joskus on helpompi hoitaa taudin oireita kuin pureutua taudin aiheuttajaan. Jos potilaalla on esimerkiksi kuppa, niin silloin on otettava antibioottia, tauti ei lähde pois odottelemalla ja mukavia ajattelemalla. Jos potilas taas kertoo olevansa masentunut, tulisi lääkärin tiedustella potilaan alkoholinkulutusta, sillä iso osa masennuspotilaista on oikeasti alkoholisteja, monet itse sitä tiedostamatta. Tällöin masennus paranisi tai ainakin lieventyisi laittamalla korkki kiinni, ei pillereitä popsimalla. Mutta lääkärille on helpompi kirjoittaa masennuslääkeresepti. ja tietenkin sellaisen lääkkeen resepti, jota on lääke-edustaja myynyt kostean illallisen merkeissä. Ja entäs sitten vitamiinilisät? Tutkimusten mukaan suurin osa vitamiinilisistä otetaan täysin turhaan eli kustaan pönttöön. Mutta silti niitä iloisesti mainostetaan ihmisen hyvinvoinnille välttämättöminä ja ihmislampaat niitä sitten iloisesti märehtivät.
Muutama koulu jo käytynä ja jostain pitäisi ammentaa itselleni uutta innostusta ja motivaatiota löytää jälleen uusi ammatti. Vähän vaikuttaa, että hoitoala olisi se luvattu maa, jota kaipaan. Verta ja piikkejä kammoavana ja ihmisiä vähän sietävänä olen miettinyt, että mielenterveyteen tai päihdepuolelle voisi olla hyvät mahkut. Ainakin omat kokemukset mielenterveyshoitajista ovat sitä luokkaa, että kotipihan oravat ovat auttaneet minua enemmän aivosolmujeni aukaisussa...joten varmasn itsekin sellaiseen työhön pystyisin...
VastaaPoistaNykymaailmanmeno alkaa olemaan sitä luokkkaa, että päihde- ja mielenterveyspuolen asiakkaat tuskin ainakaan tulevat vähenemään...
Sosiaalityöntekijöistä olisi ilmeisesti pulaa. Sosionomiksiko sitten?
PoistaEhkä kannattaisi hommata lähihoitajan tutkinto ja käydä yrittäjäkurssi samaan aikaan. Sitten yksityistä palvelukotia pystyyn. Saattaisi olla oikeinkin rahakasta ja voisi itse vain istua toimistossa papereita pläräämässä. Ja laskemassa, että kuinka monta perunaa mummoille raaskii antaa tai kuinka monta hoitajaa tarvitaan kääntämään pappoja kerran päivässä.
huomasin nyt vasta tämän ko. kommenttisi..aiemmin tuolla kysyinkin tästä lähihoito puolesta. Ongelma on sekin, että tänne puolelle on hirveästi hakijoita (ainakin täällä päin suomea..) ja pääsykokeet on, olen hakenut eikä otettu.. sosionomin ammatti myös kiinnostaisi, sinnekään ei huolittu..
PoistaKuulostaa hyvältä :) Mieshoitajillahan on paljon kysyntää ja etenkin juuri päihde- ja mielenterveystyössä. Lähihotajaksi voi opiskella normaalilla koulupohjaisella opiskelulla ja nykyisinhän opiskelu on sallittua työttömyyspäivärahalla sen parin ekan vuoden ajan, lähihoitajakoulutus kestää kai 2-2,5 v eli ei kovin pitkä edes. Niin, ja oppisopimuksella lähäriksi voi myös opiskella, jolloin saa TES:n mukaista palkkaa -10 %. Mulla on parikin tuttavaa jotka tänä vuonna valmistuivat lähäriksi, toinen oppso-koulutuksella.
VastaaPoistaÄlä farmaseutiksi hae. Hae suoraan proviisorin koulutukseen, jos kerran arvelet pääseväsi sisään. Koulutus on vain vuoden pidempi ja olet ihan toisella tavalla arvostetumpi kuin farmaseuttina.
VastaaPoistaFarmaseutin duunia tekemään pääsee proviisori yhtälailla 2 vuoden jälkeen kuin farmaseuttiopiskelijatkin.
Farmaseutista proviisoriksi reitti on sitten todella tukossa. Kertonee jotain siitä kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat farmaseutin rooliinsa.
Vaikutat kyllä aika ronkelilta noiden töiden suhteen kun mikään ei näytä kiinnostavan?
Asia on kuule ihan päinvastoin, ronkeli en todellakaan ole. Olen opiskellut itselleni ylemmän korkeakoulututkinnon alalta, joka todella kiinnostaa minua. Tällä hetkellä alan työllisyystilanne on katastrofaalinen, tulevaisuudesta ei tiedä kukaan ja minun on pakko miettiä uuttaa alaa. Mennä takaisin opiskelemaan, sietää lisää köyhiä opiskelijan vuosia. Hymyillä nöyrästi tuttavien ikuinen opiskelija -kommenteille. Maksaa opintolainaa pois pienistä sosiaalituista. Lainaa, jota otin opintoja varten, joista ei sitten ollutkaan mitään hyötyä. Teen kaikkeni, etten katkeroidu liikaa. Mietipä omalle kohdallesi, miltä sinusta tuntuisi?
PoistaJoten anteeksi vaan, jossa tässä pohdinnassa menee hieman aikaa. En halua tehdä väärää valintaa. Farmaseutin ja proviisorin opinnot heitin jo mielestäni. Opiskelisin vain sen takia, että minulla on jokin työ, josta saa palkkaa. Intohimoa alalle ei ole.
Viime viikolla hain töitä myyjänä, varstotyöntekijänä ja toimistoassistenttina. Tosi ronkelia korkeakoulutetulta? En kuitenkaan kelpaa noihin hommiin, koska olen korkeakoulutettu ja työtön. Luonnontieteellisen alan maisterin tutkinto on kokenut sellaisen inflaation, että mietin kyllä tarkaan, miltä alalta lähden sellaista tavoittelemaan uudestaan.
En usko, että kyse on ronkeliudesta vaan pikemminkin siitä, haluaako heittää edelliset opinnot romukoppaan ja opiskella jotain sellaista alaa, joka ei todellakaan kiinnosta, johon ei välttämättä, ole kutsumusta ja jo ennalta tietää lähtevänsä hetimiten pois jos vain mahdollisuus eteen tulee.
VastaaPoistaHoiva-alalla riittäisi töitä, mutta mutta, sielläkin suunnalla siirrytään yksityistämiseen ja vähennetään virkoja. Eli työtä on enemmän ja tekijöitä vähemmin. Vastahan hoitajamäärä tiputettiin 0,5 hoitajasta 0,4:ään hoitajaan asiakasta kohden.
Nykymenolla näyttäisi siltä, että päihde-&mielenterveyspuolella tulee asiakasmäärät kasvamaan. Tälläkin hetkellä töissä käy 800 000 ihmistä mielialalääkkeiden voimin. Itsekin olen miettinyt tosiaan sinne suuntaamista, mutta työ itsessään ei anna muuta kuin palkan. Silloin on mietittävä, että haluaisinko itselleni sellaisen hoitajan/lääkärin, joka tekee työtä vain rahan vuoksi kun muualle ei enää työllisty? En todennäköisesti. Joskus erääseen työpaikkaan olen käynyt psykologisissa testeissä ja niistä kävi ilmi erittäin vahva tekniikkaan orientoituminen, joten olen psykologin mukaan kouluttautunut juuri oikeaan ammattiin, insinööriksi. Samaan hengenvetoon tokaisi, ettei voisi minua missään tapauksessa suosittaa toimimaan hoiva-alalla ihmisten parissa...
Mikä voi vaikuttaa ronkeliudelta, voi siis sisältää paljon moraalista pohdintaa. Toisaalta v*tunko väliä, ylhäältä annetaan esimerkkiä, että raha se ainut mikä tässä yhteiskunnassa merkitsee jotain niin kai sitä on pelattava vain niillä säännöillä ja kylmetettävä se pieni nurkka sydämessä, jossa vielä empatiaa löytyi kanssaihmisiä kohtaan.
No juuri tuosta on kyse. Välillä en tiedä, että itkeäkö vai nauraako, kun joku tuttava sanoo, että minun pitäisi hakea vähemmän vaativia tehtäviä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kysy, että millaisia tehtäviä olen oikeasti hakenut. Olettavat jostain syystä, että haen vain oman alani vähäisiä avoimia paikkoja. Pitäisikö ruveta facebookiin päivittämään, että ''tänään hain avointa myyjän paikkaa''? ''Tänään osa-aikaista varastotyöntekijän paikkaa''. Uskoisivatko sittenkään.
PoistaJa eihän siinä ole juuri järkeä, että kymmenillä tuhansilla euroilla asiantuntijatehtäviin koulutettu ihminen menee hakkaamaan kassakonetta. Voin mennä, ronkeli en ole, muttei minua sinne oteta, koska vähemmän koulutettuja ja nuorempia hakijoita on tuutin täydeltä.
Muuntokoulutusta minä olen vailla. Tarvitaan lyhyempiä koulutuksia, joiden avulla koulutetaan koulutetut työttömät niille aloille, joissa vielä työtä on. Harkitsen aloittavani sosiaalityön opinnot. Maisterin tutkinnon saavuttamiseksi aikaa hurahtaa vähintään 3,5 vuotta. Aivan liian paljon. Räätälöitynä ja tiivistettynä 1.5 vuotta, sanon minä. Opintosuunnittelijalta sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että olisin pätevä hakemaan töitä jo perus- ja aineopintojen jälkeen. Alalla on työvoimapula ja epäpäteviäkin palkataan paljon. Loput opinnot voisin sitten suorittaa työn ohessa.