maanantai 2. maaliskuuta 2015

Päivä vain ja hetki kerrallansa

Kiitämme kiinnostuksestasi X tehtävää kohtaan. Tehtävään oli yhteensä 130 hakijaa, joista 4 parasta kutsuttiin haastatteluihin.

Tavallinen hylkäyskirje, kiitos vaan, mutta ei kiitos. Näitähän on saanut lukea jo tarpeeksi asti. Mutta mikä tässä nimenomaisessa erityisesti riepoo? Tuo ''4 parasta kutsuttiin haastatteluihin''. Mistä hemmetistä muka tietävät, että nuo neljä kutsuttua olivat hakijoista parhaita? Neljä hyvää, osaavaa ehdokasta, 126 puutteellista, kelpaamatonta. Niinkö tämä pitää käsittää? 

Ei tietenkään sitä pidä käsittää noin, joku on vaan muotoillut hylkäyskirjeen hieman huolimattomasti. ''4 hakemusten perusteella parasta'' olisi ollut jo parempi. Työttömän nahka herkistyy sitä mukaan kun työttömyys pitkittyy. Pikku hiljaa alkaa epätoivo musertaa. Onko sitä koskaan enää se paras hakija? Lueskelin tuohon kyseiseen tehtävään valitun LinkedIn profiilia ja olihan se todella vakuuttava. Onko nyt niin, että luonnontieteen alalla työpaikkoja riittää vain noille huippusuorittajille ja yli-ihmisille? Että turhaan sitä tällainen oikein hyvä ja osaava, mutta ei nyt kuitenkaan mikään Einstein, hakee yhtään mitään?

Anna hyvä Jumala ihmiselle kristallipallo, josta voi kurkistaa tulevaisuuteen, sillä pahinta tässä kaikessa on jatkuva epätietoisuus. Missä asun puolen vuoden päästä? Olenko saanut töitä? Kannattaisiko opiskella jotain täysin muuta, onko luonnontieteilijöiden tuolileikki minulta kokonaan suljettu? Pysyykö pää kasassa? Riittävätkö rahat?

Joskus on vaan hyväksyttävä epätietoisuus ja elettävä päivä kerrallaan. Ystävän neuvo, kultaakin kalliimpi.

Kissa sen osaa 

2 kommenttia:

  1. Jep, samoihin sananmuotoihin itsekin tulee tartuttua. Ei olisi kovin iso ponnistus muokata ilmaisuaan työttömiä työnhakijoita loukkaamattomiksi. On jotenkin käsittämätöntä, miten väitetään elävämme suvaitsevassa yhteiskunnassa, jossa ei saa enää ostettua neekerinsuukkoja tai lakupekkaa ja kuitenkin voidaan suorasanaisesti ilmaista suurikokoiselle vähemmistölle, että ette ole tarpeeksi hyviä meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli ruveta itsekin hävyttömäksi. Nytkin on työn alla työhakemus, jota kirjoittelen luultavasti aivan turhaan. Paikan onnellinen saaja on melko varmasti joku saman organisaation sisällä oleva paikasta a paikkaan b siirtyvä työntekijä, ei mikään työtön nahjus. Vaadittavat taidot oli listattu epäilyttävän tarkkaan työpaikkailmoituksessa: tiettyä tietokoneohjelmaa pitää osata käyttää ja tietty alue täytyy tuntea hyvin. Noh, minä tunnen alueen hyvin ja olen käyttänyt vastaavaa tietokoneohjelmaa (hakemuksessa aion toki sujuvasti valehdella käyttäneeni juuri tätä vaadittua ohjelmaa, vaikka todellisuudessa olen vain avannut sen pariin otteeseen ja todennut, että jaa tämmöinen). Tekisi mieli laittaa hakemuksen loppuun näin: ''Tulen mielelläni haastatteluun kertomaan lisää itsestäni ja osaamisestani - jos työpaikka on todella avoin. Muussa tapauksessa, hyvää kevättä ja muuta mukavaa. Olen jo osallistunut riittävän monta kertaa turhiin työhaastatteluihin, en tarvitse enempää harjoitusta ja lämpimikseen lätisemistä.'' No, jos ei kuitenkaan. Pakko vaan hakea normaalisti, jos vaikka valmiiksi valitulta katkeaisi pää tai hän olisi yhtäkkiä yhdeksännellä kuulla raskaana, eikä voisi ottaa paikkaa vastaan.

      Poista