maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kerjään, lainaan tai varastan

Viime yö oli melko katkonainen. Yleensä saan unen päästä kiinni pian ja nukun hyvin aamuun saakka. Mutta nyt oli uni hataraa, mielessä pyörivät kaikki ahdistuksen aiheet, kuten työttömyys, köyhyys, yksinäisyys, kelpaamattomuus, kateus... onko tämä osattomuus osani koko lopun elämääni? Kahden aikaan piti mennä avaamaan ikkuna, jotta saan happea, taisin hyperventiloida.

Nyt seuraavana päivänä tuntuu vaihteeksi siltä, että aion tehdä ihan kaikkeni, jotta selviän ylös tästä suosta. Otsikon mukaisesti vaikka kerjään, lainaan tai varastan. Toimenpidelistaan voisi lisätä vielä valehtelun.

Lainannut olenkin jo ahkerasti. Olen velkaa joka suuntaan ja velkataakka painaa mieltä joka päivä. On opintolainaa, kulutusluottoa ja velkaa sukulaisille. Parin viime vuoden aikana vaatteet on ostettu luotolle postimyynnistä. Kaikki lainat on otettu oikeaan tarpeeseen, niillä ei ole kustannettu bileiltoja tai ulkomaanmatkoja. Vaatteita on tilattu silloin kun vaatekaapissa ei yksinkertaisesti ole mitään päällepantavaa (kirppiksiä toki kierrän, mutta ei sieltä aina löydy sopivia vaatteita, varsinkaan kenkiä). Muutamaan otteeseen olen turvautunut paholaisen keksintöihin eli pikavippeihin, mutta onneksi selvinnyt niiden takaisinmaksusta. Velkaa on kuitenkin sen verran, että työttömyyskorvaus ei millään riitä vuokraan, laskuihin, ruokaan ja velkojen lyhentämiseen. Saati sitten mihinkään ylimääräiseen, kuten uusiin vaatteisiin tai elokuvalippuun. Nyt ainoa lainaamisen vaihtoehto on sukulaiset, joille olen jo ennestään velkaa. Säästän sen vaihtoehdon kuitenkin äärimmäisen katastrofin varalle, kuten yllättävää eläinlääkärilaskua varten. Jos tätä joku eläinystävä sattuu lukemaan, niin tiedoksi vaan, että koiran hoitamisesta en tingi missään tilanteessa, koira vaikka syö ennen minua ja se rokotetaan säännöllisesti. Otin koiran ollessani töissä ja optimistinen tulevaisuuden työllistymiseni suhteen. Tänä päivänä en koiraa ottaisi, enkä suosittele sitä muillekaan köyhille. Koiran omistaminen maksaa.

Kerjännyt en ole vielä. Vaikka sukulaisilta lainaaminen kyllä tuntuu kerjäämiseltä ja ehkä se sitä sitten onkin. Täytyy nöyrtyä toisen ihmisen edessä, todeta ettei aikuinen ihminen pärjää omillaan. Oleminen velkaa sukulaisille on kamalampaa kuin kulutusluottovelka, vaikka siitä ei tarvitsekaan maksaa korkoa tai tilinhoitomaksua. Lainatut rahat ovat poissa sen toisen ihmisen käytöstä ja jos tämä rahanlainaaja sitten valittelee laskunmaksujaan, tuntee olonsa tosi tukalaksi. En vaan millään pysty maksamaan velkaa tässä vaiheessa takaisin. Heti jos ja kun saan töitä ja rahaa, ovat nämä velkojat etusijalla.

Varastanut en ole. Mutta jos olisin tarpeeksi viekas ja tietäisin keinon varastaa yhteiskunnalta jotakin rahanarvoista jäämättä siitä kiinni, niin tekisin niin. Köyhän mieli käy epätoivoiseksi ja vanhat periaatteet joutavat romukoppaan. Jos yhteiskunnalla ei ole minulle töitä ja elantoa, vaikka kiltisti opiskelin ja haalin työkokemusta, niin miksi en ottaisi elantoani itse. Yksityisiltä ihmisiltä tai yrityksiltä en kuitenkaan mitään varastaisi. Ja turha urputtaa, että varastamalla yhteiskunnalta varastat myös muilta ja itseltäsi, asunnottomuuden häämöttäessä en jaksa sellaisesta välittää.

Valehtelua olen suunnitellut jo pitkään. Aion rukata työhakemukseni ja CV:ni uuteen uskoon. Olen aina tehnyt hakemuksista positiivisia ja reipashenkisiä, yrittänyt vakuuttaa, että tällä työttömällä on osaamista ja paukkuja vaikka mihin. Ei auta. Työtön on työnantajille persona non grata. Työtä vaihtava työllinen, olkoonkin kuinka saamataon jauhosäkki, on aina työtöntä parempi vaihtoehto. Siispä aion jotenkin valehdella ja vetkutella CV:ni tällä hetkellä kymmenen kuukauden aukon täyteen. Olen vaikka matkustellut ja tehnyt vapaaehtoistyötä ulkomailla. Tehnyt jotain omaa alaani liippaavaa osa-aikatyötä, opiskellut kieliä ja kehittänyt osaamistani apinan raivolla. Pitää vaan pitää huoli siitä ettei jää valehtelusta kiinni. Jos joku tätä paheksuu, niin siitä vaan. Minä en enää välitä, rehelliset eivät tätä maata peri. Ja mitä haittaa siitä on, jos antaa tilanteestaan todellisuutta ruusuisemman kuvan? Että olen rohkea, huoleton menestyjä, en köyhä kuilun partaalla kiikutteleva surkimus. Osaamisestani en aio valehdella, sillä sittenhän työt eivät luonnistu ja potkut tulevat. Osaamistani en muutenkaan epäile, minä kyllä osaisin, jos joku antaisi siihen mahdollisuuden.

Mutta ehkä pian työtön pääsee ''töihin', vaikka käpyjä keräämään työttömyysturvansa eteen? Näinhän käy, jos Kokoomuksen viisaat saavat tahtonsa läpi. Risusavottaan vaan saamattomat työttömät, jos ette tajua yritystä perustaa! Jokainen on oman onnensa seppä! Imekää parsaa Kokoomuslaiset.

Tänään tuntuu vaan siltä, että haistakaa paska koko valtiovalta ...

On herrain helppoo lakejansa lyödä
Sillä ei ne niitä koske kuitenkaan
On hauska edustaa ja lounaat syödä
Kansa lystin kustantaa kun hommaillaan

(Irwin Goodman: Haistakaa paska koko valtiovalta, sanat: Vexi Salmi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti