sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Miksi uhraisin elämäni työn alttarille?

Työntäyteisiä päiviä eletään. Puoli toimistoa on kesälomalla, ja hommahan tietysti menee niin, että lomalaisten työt jaetaan työssä olevien kesken. Esimies lähettelee tsemppiviestejä hymiöillä ja kiitoksilla. Jee. Koira on pitänyt viedä äidille hoitoon, että saa tehdä 9-10 tunnin työpäiviä. Olen toki tehnyt muilla työpaikoilla pidempiäkin työpäiviä, mutta kaikki asiakaspalvelutyötä joskus tehneet tietävät, kuinka henkisesti kuluttavaa asiakaspalvelu on.

Nyt ollaan puolivälissä työsuhdetta. Jatkosta en tiedä mitään, mutten jaksa sitä oikein murehtia. Ääneen en tohdi kenellekään myöntää, mutta tänne blogiin voin kirjoittaa, että ehkä parempi olisi, jos työt eivät jatkuisi. Työ TE-toimistossa on mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi vakuutusyhtiössä, mutta leipiinnyn siihenkin kuitenkin jossain vaiheessa. Palkkaa on toki hyvä saada, työkaverit ovat mukavia, työ sopivan haastavaa, mutta en minä tätä työtä varten kyllä opiskellut. Ei tämä työ herätä minussa mitään intohimoja. Työ olisi palkitsevampaa, jos ehtisin kunnolla pureutua asiakkaiden ongelmiin. Nyt en juurikaan ehdi, jos meinaan tavoitteisiin päästä. Parhaani kuitenkin työssäni teen, ja jos haluavat jatkaa työsopimusta, niin sopii se minullekin. Mitään kovin pysyväähän ei voi ollakaan luvassa, koska vuoden 2019 alusta alkaen TE-toimistot lakkautetaan osana maakuntauudistusta. Olisi mielenkiintoista saada tietää, että kuka työttömiä paimentaa sen jälkeen. Naminami höpöhöpö konsulttifirmat varmaankin. Tehostetaan, säästetään ja keskitetään, mutta samalla kuitenkin työttömät saavat henkilökohtaisempaa ja parempaa palvelua. Joo, niinhän se varmaan tulee olemaan. Valinnanvapautta on luultavasti tiedossa. Työtön saa ehkä itse päättää, minkä konsulttifirman pyöritettäväksi antautuu, ja ehkä senkin saa itse päättää, että mihin firmaan lähtee ilman palkkaa työtä tekemään, anteeksi, siis työnäytettä antamaan tai työelämäkokeilemaan. 

Työttömyys on ilmeisesti muuttanut työhaluni pysyvästi. Mieluummin tekisin osa-aikatyötä ja rentoutuisin lopun aikaa harrastusten parissa. Pienet tulot eivät ole köyhyysrajan alapuolella pitkään eläneelle ongelma, vapaa-aika on rahaa arvokkaampaa. Jos jostain saisi sen verran rahaa, että voisi ostaa jonkin hökkelin maalta ja jonkun peltikasan, jolla kulkea siinä osa-aikatyössä, niin avot. En tarvitse mitään puolen miljoonan kivilinnaa, en uutta Bemaria, en lomia Karibialla. Mieluummin nikkaroisin uusia rappusia siihen hökkeliin, keittelisin punaherukkamehua, ruokkisin kanoja ja hyysäämiäni löytökissoja. Hakkaisin halkoja, saunoisin pihasaunassa ja kävisin avannossa pulahtamassa. Katselisin tähtiä ja kuuntelisin pöllöjä pellon reunassa. Jos kelattaisiin aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, niin en minä tämmöisestä silloin tainnut haaveilla. Niin vain ne ajatukset matkan varrella muuttuvat.

35 kommenttia:

  1. Ikääntyminen on mielestäni aivan huippujuttu! Nuoruuden hormonien kyllästämät typerät ajatukset ovat vähenemään päin ja jos eivät ole niin aina voi vedota ikään ja seniiliyteen...

    Itsellä samankaltaisia haaveita. Kummasti se työttömyys muuttaa ihmistä. Kun kerran tippuu syrjään siitä ns. "oikeasta" elämäntyylistä niin sitä jossain määrin kokee olevansa irrallaan yhteisöstään koko lopun elämää ja haluaisi vain olla rauhassa ja katsella luontoa.

    Kaveri on KELA:ssa töissä ja siellä sama homma, sunnuntaita myöten painavat hommia kun osa porukkaa on lomilla. Jotenkin kuvittelisin tuollaisen työtahdin aika nopeasti mitätöivän loman eheyttävän vaikutuksen. Toisaalta, valtaosa noiden laitoksien työsuhteista on määräaikaisia, joten eipä siinä paljoa lomailla...

    Jaksamisia sinulle ja kirjoittelehan oman fiiliksen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ystäviä, jotka ovat valmistuneet 22-26 vuotiaina ja ovat olleet siitä lähtien töissä. Välillä ovat pari viikkoa lomailleet ja osa on toki myös äitiyslomaa viettänyt. Pelkkä ajatuskin rupeaa haukottamaan tai hirvittämään. Pelkkää työtä, työtä, työtä. Ja melkoiselta työnteolta se lastenhoitokin kuulostaa. Ja on se jännä homma, että nämä vuosikausia säännöllisestä ja ihan kohtuullisesta palkkapussista nauttineet tuntuvat olevan niitä pahimpia rahahuolista valittavia. Ovat niitä köyhiä rikkaita, joilla on rahaa, mutta ei vain omasta mielestä koskaan tarpeeksi. Ei ole varaa vaihtaa autoa viiden vuoden välein uuteen, ei pääse kuin kahdelle ulkomaanreissulle vuodessa, ei ole varaa uusia sisustusta joka toinen vuosi, ei ole varaa kustantaa kersoille sekä jääkiekkö-, jalkapallo ja ratsastusharrastusta. Voi nyyhkistä sentään. Naurettavaltahan se pakosta kuulostaa ihmisestä, joka laskee pennosia maitopurkkia ja sika-nautapakettia varten, joka skannaa katseellaan vähäistä omaisuuttaan ja myy kaiken minkä suinkin voi kirpparilla ja Torissa, joka reissaa ainoastaan bussilla äidin luona 15km:n päässä. No nyt on onneksi hieman paremmin asiat. Mutta todellakin, luulen että tulen aina pysymään ulkopuolisena siitä "oikeasta" elämästä. Tai ehkä olen hiffannut oikein, ettei tuollainen elämä todellakaan ole minua varten.

      Poista
    2. Olet aivan oikeassa! Itseänikin ihmetyttää kun kaverit ostavat vuosittain 35k€ auton ja vuoden päästä saavat siitä vaihdossa vain 20k€. Nyyhkyttävät kun autoilu on niin pirun kallista. Samoin on tuon matkustelun kanssa kun ei ole varaa käydä kuin kaksi kertaa vuodessa. Bensakin on todella kallista, mutta viikonlopun humppa Levillä 1500€ on pikkujuttu.

      Todellakin sitä tuntee vieraantuneensa työssäkäyvistä kun ostaa kaiken mahdollisen käytettynä ja myy jatkuvasti kaikkea "turhaa" eurolla tai parilla eteenpäin.

      Ehkei sitä ns. "normaalia" elämää ole tarkoitettukaan kaikille...

      Poista
  2. Toivottavasti tuo työsuhde edesauttaisi sinua pääsemään omalle alalle töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt itse asiassa näen myös ELY-keskuksen sisäisessä haussa olevat paikat. Siellähän niitä oman alan töitä jonkin verran on. ELY-keskuksetkin kyllä lakkautetaan vuoden 2019 alusta... pitää yrittää hakea niitä, vaikkakin uskon, että noihin sisäisiinkin avoimiin paikkoihin on tekijät jo tiedossa. TE-toimiston paikat saattavat oikeasti ollakin auki. Minulla on näissä asioissa paska tuuri, yt-neuvottelut yleensä alkavat silloin kun minun määräaikainen työsuhteeni on päättymässä. Se on siinä tilanteessa aivan se ja sama kuinka hyvin on hommansa hoitanut, ulos vain ensimmäisten joukossa.

      Poista
  3. Itsekkin olisin enemmän kuin tyytyväinen esim. nelipäiväiseen työviikkoon.

    Noista rahahuolista puhuvat todellakin eniten töissäkäyvät. Ensin valitetaan kun kaikki maksaa ja seuraavassa lauseessa kerrotaankin jo kuinka mennään taas pienelle irtiotolle Lappiin. Omat matkailut ovat olleet lähinnä päiväreissuja max. 200km päähän tästä missä asun ja aina muiden kyydillä. Bensasta olen saattanut jotain maksaa. Esim junalippujen hinnat on aivan järkyttävän kalliit. Onnekseni en ole ikinä haaveillutkaan ulkomaan matkoista. Lähinnä Viro tai Ruotsi kiinnostaisi.

    Kyllä se taitaa olla omalta osaltanikin niin että vaikka vakipaikan jokupäivä saisin niin menisi monta vuotta ennen kuin (jos ikinä) pitäisin itseäni töissäolevana. Työtön-leima kulkee kyllä niin vahvasti mukana. Enkä osaisi enää pitää mitään työpaikkaa varmana ja kulutustottumuksetkin pysyisivät taatusti samoina. Herranen aika jos olisi rahaa esim käydä viikottain kahviloissa ja ulkona syömässä. En varmaan edes enää pystyisi siihen, en kuuluisi joukkoon tai jotain sinnepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelipäiväinen työviikko olisi oikein passeli. Sanoo työkkärin täti, joka muistuttaa muita, että kokoaikatyötä pitäisi hakea, heh, heh. Mutta eihän se työkkärin tädillekään kuuluisi, jos saisi siitä neljästä päivästä viikossa niin paljon palkkaa, ettei tarvitsisi hakea mitään tukia siihen päälle.

      Poista
    2. Nelivuotisen työttömyysjakson jälkeen kävin lukemassa amk-tutkinnon. Olen nyt ollut puoli vuotta uuden ammatin töissä, mutta silti pidän itseäni työttömänä tohtorina. En tiedä sopeudunko koskaan.

      Poista
  4. Oman kolmevuotisen työttömyyteni aikana olen nyt toisessa pätkätyössä ja tunnen itseni normityöläiseksi, työttömän status alkaa sitten tämän jakson jälkeen jälleen. Töissä käyminen vahvistaa itsetuntoa, saa palkkaa, eläke kertyy, saa uuden rivin ansioluetteloon ja niin päin pois. Tuntee olevansa osa yhteiskuntaa eikä yhteiskunnan ulkopuolella. Lannistaa se kuukausirahan pyytäminen kelasta tai muusta kassasta. Mieluummin lähden aamusella töihin ja nautin tästä kiireestä niin kauan (tai siis vähän aikaa ajallisesti) kun saa olla palkkatyöläinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin pari viikkoa sitten sukujuhlilla, ja kyllä oli ihan erilainen fiilis kuin työttömänä, kun sai vastata uteluihin, että on töissä. En tosin voinut yhtyä mihinkään kesälomakeskusteluun, kun lomaa ei tietenkään ole, mutta hälläkö väliä. Menkööt muut Muumimaailmaan ja rokkifestareille.

      Poista
  5. Olen omalla kohdallani todennut, että köyhyys saattaa lähteä mutta köyhäily ei. Olen ollut kohta 4v kokopäivätöissä ja tiedän, että duunia kyllä löytyy muualtakin, mutta silti sitä elää kuin pitkäaikaistyötön :) Budjetti samalla tasolla ja siitä ylimenevät rahat menevät säästöön kun takaraivossa joku kertoo koko ajan että kyllä sä kohta olet työtön kuitenkin :P Saa muuten venymään duunissakin vaikka mihin kun ei koskaan ole sellainen fiilis, että työ pysyy vaikka ei tekis ilmaiseksi ylitöitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Vaikka nyt joku päivä olisinkin päässyt eroon tästä pitkäaikaistyöttömyydestä niin kulutustottumukset ovat jo muuttuneet pysyvästi. En näe enää mitään syytä uskoa etten taas joku päivä ole alinta kastia eli työttömänä ja silloin hyvä olla sukanvarressa jemmassa säästöjä.

      Ei tainneet hallituksessa ajatella asiaa tältä kannalta kun kiristivät kaikkea mahdollista ja syyllistivät työttömiä. Miten saada kulutus nousuun jos ei ole luottamusta tulevaisuuteen. Työllisenäkin kuluttaisi palveluihin ja muihin hankintoihin ihan mielellään jos tietäisi että työttömäksi jäätyään tulot eivät putoaisi köyhyysrajan alle ja pitäisi vielä sen lisäksi osallistua kaikenmaailman piirileikkeihin.

      Poista
  6. Osaatko kertoa, että mitähän on tekeillä, kun siellä TE-palveluiden Oma asiointi -sivustolla ei enää lue sitä mahdollista tulevaa yhteydenottopäivämäärää? Siellä lukee nyt vain, että työnhakuni olisi voimassa. Muutkin työttömät ovat tätä samaa hämmästelleet. Aikaisemmin edes suunnilleen tiesi milloin voisi odottaa sitä puhelua TE-toimistosta, mutta meneekö touhu nyt jatkuvaksi puhelimen kyttäämiseksi karenssin pelossa vai onko ne puhelinhaastattelut peruttu kokonaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan siitä syystä, että 1.7. Oma asiointiin tuli useita muutoksia. Nyt työnhaun aloittamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Osa työnhakijoiksi ilmoittautuneista tekee jatkossa itse oman työllistymissuunnitelmansa. Jos ei laadi suunnitelmaa määräajassa, niin poks, työnhaku katkeaa. Normaali lukutaitoinen ihminen varmasti ymmärtää suunnitelman pyydettäessä laatia, mutta ikävä kyllä osalle työnhakijoista tuo tehtävä tulee olemaan liian vaativa.

      En tiedä miksi asiointipäivä ei näy palvelussa. Asiointipäivä ei ole mikään kiveen hakattu päivämäärä, TE-toimisto voi soittaa ennen tai jälkeen sen, puhelimen vieressä ei tarvitse päivystää. Mitään karenssia ei saa siitä, jos ei puhelimeen jostain syystä pääse vastaamaan. Käytännöt saattavat vaihdella alueittain, mutta meillä jos asiakas ei vastaa soittoon, niin asiakkaalle lähetetään viesti, jossa kehotetaan soittamaan takaisin tai tekstarilla ehdottamaan sopivaa soittoaikaa. Jos ei reagoi viestiin, niin sitten lähtee kirje, jossa kehotetaan ottamaan yhteyttä kahden viikon kuluessa tai työnhaku katkeaa. Jos ei siis reagoi puheluun, viestiin eikä kirjeeseen, niin työnhaku katkeaa, ei napsahda karenssia. Ja täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni se on täysin asiakkaan omaa perseilyä, jos työnhaku tuossa tilanteessa katkeaa. Työnhakijalla on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Yksi velvollisuus on olla TE-toimiston tavoitettavissa. Asioita ei voi hoitaa telepatian avulla.

      Poista
    2. Osaatko sanoa kuka päättää pitääkö suunnitelma tehdä itse vai tehdäänkö se yhteistyössä eli niinkuin tähänkin asti? Voinko sanoa etten ala itse sitä kirjoittamaan kun ei ole mitään hajua mitä siihen hyväksytään.

      Poista
    3. Jos et ole työnhakua aloittamassa, ja siinä määräaikaishaastattelun yhteydessä suunnitelma päivitetään, niin voit pyytää, että virkailija tekee ja sinä hyväksyt. Mutta etköhän tuota itsekin osaisi suunnitelman tehdä. Jos onnistuisit niin huonon suunnitelman tekemään, ettei sitä hyväksyttäisi, niin sittenhän sinua pyydetään vain täydentämään suunnitelmaasi. Ei tule mitään karensseja taaskaan. Ne karenssit napsahtelevat siinä vaiheessa kun toimit työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla: irtisanoudut työstä ilman pätevää syytä, et hae tarjottua työpaikkaa, keskeytät jonkun palvelun ilman pätevää syytä, et toteuta sovittua suunnitelmaa, et saavu sovittuun tapaamiseen jne.

      Poista
    4. Ai niin, ja se taitaa olla niin, että jos olet 2 tai 3 linjan asiakas, et työnvälityslinjan, niin suunnitelma tehdään joka tapauksessa yhdessä virkailijan kanssa.

      Poista
  7. Aika lailla samanlaisia ajatuksia täälläkin. Työttömän ajatusmaailmasta on yllättävän hankala päästää irti töihin päästyään. Tietynlainen epäluottamus tulevaisuuteen jää takaraivoon, kun ei kuitenkaan voi koskaan sataprosenttisesti tietää, jatkuuko työ ja mitäs sitten jos..

    VastaaPoista
  8. Mitä sulle kuuluu näin loppukesästä?

    VastaaPoista
  9. Lyhyempi työaika on myös tutkimusten mukaan hyväksi mutta tätähän ei Sipilän hallitus ole ymmärtänyt alkuunsakkaan.
    https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/tutkijat-vahvistavat-toita-kannattaisi-tehda-vain-4-paivaa-viikossa-tai-6-tuntia-paivassa/6309366#gs.cl_kWEw

    Hollannissa työviikko on lyhyempi kuin meillä ja vaikuttavat onnellisilta kun aikaa jää enemmän muuhunkin. Tähän kun lisää suomalisille tyypilliset pitkät työmatkat niin ei ihme että väsyttää ja masentaa.

    ps. odotellaan jo seuraavaa postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, postataan pian.

      Mutta ethän sentään ole tuo sama anonyymi kommentoija, joka tuolla Työpaikattoman blogissa kaatoi pari päivää sitten koko sanaisen paskasaavinsa minun niskaani?

      Poista
    2. No en ole mutta seuraan kyllä sitäkin blogia ja kommentoin ja luin myös nuo mainitsemasi kommentit. Myönnän kyllä että olen joskus eri mieltä kanssasi (ja ilmaisen sen) ja osallistuin tuohonkin keskusteluun ainakin yhdellä kommentilla mutta mutta tuo kyseinen kommentoija ja jonkinverran henkilökohtaisuuksiin menijä en ole :)

      Pitäisi varmaan keksiä itselleen jonkinlainen nimimerkki eikä kommentoida näin totaalisen nimettömänä.

      Poista
    3. No ei minun kanssa tarvitse samaa mieltä asioista olla :) mutta sitä en hyväksy, että kirjoittamisiani vääristellään tahallaan. Enkä sitä, että viestintuojaa ammutaan. Minä en kohtuullisista työmatkoista tai karensseista päätä. Eikä minulla ole mielipiteet juuri ollenkaan muuttuneet TE-toimistoon työllistyttyäni, muutamien juttujen kohdalla ymmärrän paremmin, että miksi käytäntö on mikä on. On myös sellaisia asioita, joita en pidä järkevinä, mutta minähän en virkamiehenä voi toimia lakia ja ohjeistusta vastaan. Erinäisissä sisäisissä palavereissa voin esittää mielipiteeni ja näin monesti teenkin. Mutta sille en minä, eivätkä työtoverit mitään voi, jos ministeriöstä päätetään, että nyt tehdäänkin näin, kaikkien työttömien on vaikka haettava 50 työpaikkaa kuukaudessa ja raportoitava kerran viikossa. Sitten se on niin.

      Poista
    4. Niin ja ilman muuta olen lyhyemmän työviikon puolella. Kyllä minusta on turhauttavaa, että työtä on joko liikaa tai ei ollenkaan. Minulle enempi vapaa-aika olisi huomattavasti arvokkaampaa kuin raha. Ei nykyinenkään palkka häävi ole, mutta voisin silti vaihtaa osan palkasta vapaa-aikaan. Ja en kovin pitkää työmatkaa kulkisi, koska se verottaa sitä vapaa-aikaa. Luultavasti muuttaisin lähemmäs työtä, koska minulla on siihen mahdollisuus. Nytkin asun kaupungin vieressä, jotta työllistyminen olisi helpompaa. Mieluummin asuisin maalla mummonmökissä, mutta se, etten halua tehdä pitkää työmatkaa olisi sitten vaikea yhtälö rakaista. Varsinkaan kun ei ole autoa.

      Poista
  10. Hei! Minua kiinnostaa näkemyksesi omista opinnoistasi nyt työkkärin tiskin sillä puolen olevana. Miten siellä suhtauduttaisiin, jos joku kaltaisesti vähän salaa opiskeleva jäisi kiinni? Oletko itse kertonut töissä, että sinulla on tällaisia opintoja kesken vai joudutko olemaan niiden suhteen "kaapissa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opinnoista tehtäisiin selvityspyyntö. Ne katsottaisiin sivutoimisiksi ja se siitä. Jos opinnot olisivat päätoimisia, niin maksaja luultavasti perisi työttömyyskorvauksia takaisin. En ole kertonut töissä, mitäpä se kellekään kuuluu/ei se ketään kiinnosta. Salaa ei kannata opiskella, jos ei osaa pitää nokkaansa tukossa. Päätoimisia opintoja ei kannata missään nimessä opiskella salaa. Sivutoimisten opintojen kohdalla työkkärin täti sanoo, että niistäkin pitää ilmoittaa, mutta kannattaa ilmoittaa työttömyyskorvauksen maksun aikaan, niin seuraavien korvausten maksatus ei välttämättä viivästy lainkaan (selvityksen käsittely max. 30 vrk). Pyytäisin vielä sen selvitykseen tarvittavan liitelomakkeen oppilaitoksen täytettäväksi etukäteen, jotta voisin samantein kun olisin ilmoittanut opinnoista vastata siihen selvityspyyntöön liitteineen.

      Poista
    2. Ja tällä hetkellähän noista opinnoista ei sinun edes tarvitsisi ilmoitella mihinkään kun olet palkkatöissä. Töissäkäyvä saanee opiskella ihan niin paljon kuin lystää ilman ongelmia tai viivästyksiä palkanmaksussa.

      Poista
    3. Näinhän se menee. Minusta tuo opintojen sivutoimisuus pitäisi pystyä päättämään ihan selvissä tapauksissa siltä istumalta. Epäselvät tapaukset vain erikseen käsiteltäväksi. Mutta omien mielipiteiden mukaan en voi tietenkään toimia, ei sellainen käy päinsä missään työpaikalla. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

      Poista
    4. Onko siellä jotkut selkeät säännöt, mitkä opinnot katsotaan sivutoimisiksi ja mitkä ei? Minua on ainakin peloteltu, että lähes mitkä tahansa opinnot voidaan katsoa päätoimisiksi... Klaara

      Poista
    5. Minä en tee päätöksiä opintojen sivutoimisuudesta, mutta toki perusteisiin olen tutustunut, jotta jotenkin osaa ohjeistaa. Vastaus on, ikävä kyllä, että ei ole tarpeeksi selkeitä sääntöjä, luulisin kuitenkin, että päätösten tekijöillä on paremmat ohjeistukset. Jotkut tapaukset ovat ihan selkeitä, mutta jotkut tapaukset monimutkaisempia. Esim. nuo omat sosiaalityön opinnot olisivat menneet sivutoimisiksi. Itse koen, että esim. näyttötutkintoina suoritettavat opinnot ovat hankalia ja vaihtelevia tapauksia. Tällä sivulla on aika hyvät ohjeet:
      www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/opinnot_tyottomyysetuus

      Poista
  11. Aikoinaan olin hakumusrumbassa työkkäriin. En sitten paikkaa saanut, mutta alku olisi ollut 4 kk työkokeiluna...siis silkkaa säästöä työtöntä palkatessa.
    Olen kerran aiemminkin kommentoinut, miten oma "urapolkuni" vihdoin käynnistyi. Lähdin amk-tasoiseina, monia asiantuntija töitä tehneenä kauppojen vuokra-kassaksi. Tie ei ollut henkisesti helppo, mutta se oli tie. Sain palkkaa, oikeaa palkkaa. Ja olin töissä! Pitkän työttömyysjakson jälkeen se oli kuin ihme. Jos olisin tästä väylästä tiennyt, olisin sille lähtenyt jo aiemmin!!! Mutta eivät työkkärissä tai jonninjoutavissa koulutuksissa tästä olleet ikinä maininneet. En tiennyt tämmöisen olemassaolosta.

    Nyt olen ollut pari vuotta vakinainen eräässä vuokratyötä käyttäneessä kaupassa. Työ ei ole sitä, mihin olen kouluttautunut, mutta näillä työmarkkinoilla ole iloinen, että on työ. Kivinen oli tie edes tähän päästä, näin piirua vaille viiskymppisenä.

    Tämä sillä, että jos vaan on joku lukija, jolle tämä tie voisi olla vaihtoehto. Käytä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, no hyvä niin. Enpä voi tuohon muuta sanoa kuin sen, että itse olen työkkärin tädin ominaisuudessa tänäänkin kehottanut ainakin kolmea työnhakijaa ottamaan yhteyttä myös henkilöstövuokrausfirmoihin. On monia aloja, jotka palkkaavat ison määrän työnhakijoita vuokrafirmojen kautta, mm. kaupan ala, ravintola-ala, rakennusala. Joilakin työnhakijoilla on vankka ja väärä uskomus, että vuokrafirmojen kautta saa ainoastaan keikkatyötä. Itse olen ollut neljässä eri työpaikkassa 3 eri vuokrafirman kautta, kolme paikkaa oli ihan kokoaikatyötä ja neljäs alkoi tarvittaessa työhön kutsuttavana ja muuttui säännölliseksi osa-aikatyöksi (opiskelijana osa-aikatyö sopi paremmin).

      Että jos sinun kohdallasi ei työkkärin ihminen (ei me kaikki tätejä olla) ole hoksannut vuokrafirmoja ehdottaa, niin ikävää. Toki ei ne mitään suuria salaisuuksia ole, hyvinkin työnhakija löytää tietoa niistä itsekin. Vaikka molin sivuilta. Eiköhän siellä tälläkin hetkellä ole StaffPointin, Baronan, Opteamin, Sihdin, Carrotin, Opsetin, Värväämön, Adeccon, Go Onin, Academic workin, Eilakaislan ja lukuisien muiden firmojen ilmoituksia. Tarkistetaanpa, oooo, vaivaiset 4254 ilmoitusta.

      Mutta arvostan kyllä sitä, että rohkeasti olet lähtenyt uudelle alalle.

      Poista
  12. Juurikin näin. Noiden kautta työllistyminen ja/tai työtä tekeminen myös juurikin vanhemmillekin immeisille on mahdollista. Itse en tiennyt tämän alan vuokra-työstä, sen verran vanhempaa painosta kun olen.
    Se, että te-tston kanssa keskusteluissa ko. alan mahdollisuus vuokra-työnä ei koskaan tullut esiin on minulle edelleen hämmästyksen aihe. Kerroin hakeneeni kaupan alan töitä, mutta kukaan ei maininnut niitä tehtävän myös vuokratyönä.

    On hyvä, jos nuorille olet tästä mahdollisuudesta puhunut. Sama mahdollisuus on myös iäkkäämmillä.

    Ala ei ole minulle uusi, aikojen aamuna jo aiemmin tienasin kaupan kassa-tätinä. Uutta oli, että alalle on ilmestynyt vuokratyö. Vuokratyöntekijät kun kassoilla ovat samassa uniformussa kuin vakkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että joku puhuu myös noiden rekryfirmojen puolesta, sillä monesti niistä kuulee vain negatiivisia asioita. Monilla työnhakijoilla ei kuitenkaan olisi vara niitä työnhaussa ohittaa, sillä maailma on muuttunut, ja osa työpaikoista menee juurikin noiden rekryfirmojen kautta. Itse olen siis ollut Varamiespalvelun, Opsetin ja Staffpointin kautta töissä. Kahteen ensin mainittuun olin todella tyytyväinen (enemmän kuin itse asiakasyrityksiin, joissa työtä tein). Staffpointin kanssa oli ongelmia, mutta en mene lyttäämään koko firmaa, ehkä ongelma oli vain se yksi tollo jonka kanssa olin tekemisissä.

      Kaikilla työkkärin virkailijoilla ei ole henkilökohtaista kokemusta rekryfirmoista, ja voi olla, että sen takia eivät osaa niistä kertoa. Varmaankin on totta, että niistä puhutaan myös enemmän nuorille työnhakijoille, mikä on toki väärin, koska kyllä niiden kautta kaikenikäisiä työllistyy.

      Poista
  13. Lisään listaan Henkilöstöpartneri Vertico :n. Jos näistä jollekin omanlaiselleni tietämättömälle uunolle on apua!

    VastaaPoista