Mietteitä yön pimeinä tunteina

Pitäisiköhän tänne ihan oikeasti kirjoittaa jotain? Pitäisi, mutta kun väsyttää. Onnesta Osaton on niin väsynyt ainaiseen köyhyyteen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Mikään ei huvita, millään ei ole enää väliä.

Töitä ei ole. Hakemuksia pitää toki lähettää, toivo elää vielä, mutta usko on jo kuollut ja kuopattu. Joka päivä uutisissa kerrotaan yt-neuvotteluista jossain päin Suomea. Joka puolella vähennetään väkeä ja säästetään. Organisaatioita lakkautetaan tai yhdistetään. Kuntia yhdistetään. Ihmisiä tipahtelee tasaisesti kortistoon kilpailemaan työpaikoista minun kanssani. Ja minä tyhmä kävin lukemassa jotain Suomi24-keskustelua työttömyydestä. Siellä moni kehotti vihaisesti työttömiä töihin, he eivät halua elättää mokomia loisia. Töitä kyllä on, jos vaan osaa hakea. Tai sitten pitää perustaa yritys ja työllistää itse itsensä. Joopati joo. TE-palveluiden sivuilla on tällä siunaamalla hetkellä 11141 ilmoitusta. Työttömiä on virallisesti yli 300 000, mutta todellisuudessa paljon enemmän, kun lasketaan mukaan kaikki piilotyöttömät ja tempputyöllistämiskurssilaiset. Toki työpaikkoja on muuallakin kuin tuolla TE-palvelun sivuilla. Oman alan työpaikat löytyvät kyllä pitkälti sieltä. Mutta ainakin oman kokemuksen mukaan iso osa ilmoitetuista paikoista ei ole oikeasti auki. Minun hakemista paikoista ainakin puolet, ellei enemmän, ovat olleet paikkoja, joihin ei oikeasti haeta ketään, tekijä on jo tiedossa, paikka vaan näennäisesti pistetty julkiseen hakuun. Rekrytointipäätös tulee nopeasti. Ylläri pylläri, valituksi tuli henkilö, joka jo ennestään hoiti tehtävää.

Työnhakijalta vaaditaan paljon erikoisosaamista. Pitää olla oman alansa asiantuntija, tietysti joo, mutta myös viestinnän moniosaaja, kielitaitoinen, it-osaaja, esiintymiskykyinen, joustava, sopivan ikäinen, omata kokemusta juuri haetusta työtehtävästä ja vaatimuslista vaan jatkuu. Ja sitten tarvitaan tuuria. Tuurilla päästään monen sadan hakijan joukosta työhaastatteluun ja siitäkin vielä töihin asti. Työhaastattelija sattuu tykkäämään sinun mukavasta murteestasi, tervetuloa töihin. Kävipä tuuri.

Mutta mitäpä miettii toisaalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen? Häntä tympäisee työntekijöiden downshiftaaminen, laiskotteleminen, hän haluaa, että suomalaiset tekevät enemmän työtä. Hän suosittelee työajan pidentämistä, eläkeiän nostoa ja nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Voi herramujee. Olen varmaan aivan täysin dorka, kun minun järjen mukaan työtä riittäisi useammalle, jos työaikaa lyhennettäisiin ja eläkeikäiset painuisivat eläkkeelle. Ja saataisiin siis työttömiä yhteiskunnan elättejä kortistosta pois, tienaamaan palkkaa. Vai onko Arto-sedän ideana se, että oikein herrojen herrat painuvat eläkkeelle milloin haluavat ja downshiftaavat, jos siltä tuntuu. Muut työntekijät sitten painavat töitä niska limassa kellon ympäri? Ja työttömät tekevät palkatta työtä työttömyysturvansa eteen? Ihan nurinkurista.