On se mukavaa, että joillakin on vara laittaa rahaa täysin turhuuksiin. Huuto.netissä kaupataan muumimukia ja joku on ostamassa sitä hintaan 4750e. Ti ti tyy. Se on vaan kahvimotti. Olkoonkin joku limited edition Fazer-muki, jota on valmistettu vain (!) 400 kpl. Kahvimotti on kahvimotti.
Köyhälle tuommoinen materian palvonta on onneksi taakse jäänyttä elämää. Olen tässä laihojen vuosien saatossa useampaan otteeseen miettinyt, että rahattomuudessa on myös paljon positiivisia puolia. Kun ei yksinkertaisesti voi ostaa mitään ylimääräistä, niin huomaa, mikä on sitä turhaa. Kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka ihmisiltä lypsetään rahaa markkinoinnin ja brändäämisen keinoin. Varsinkin naistenlehdet naurattavat. Aamulle ja illalle pitäisi olla erikseen kaiken maailman voiteita ja seerumeita, muuten naama rupsahtaa. Itse olen viiden euron päivävoiteella pärjännyt vuosikaudet ja edelleenkin kysellään Alkossa henkilöllisyystodistusta. Kullanvärisellä korkilla ja 60 euron hintalapulla varustettu purnukka ryppyvoidetta on kyllä yhtä tyhjän kanssa, jos joka ilta vetäisee pullon 20 euron Chardonnayta ja joka talvi käristää nahkaansa Phuketin rannoilla. Rusinaksi rypistyy, vaikka kuinka sivelisi milloin mitäkin 3D vuohenpalliuutetta kasvoille. Olen päättänyt, että jos jossain vaiheessa tuloni normalisoituvat, niin en sittenkään ala jaella rahojani ympäriinsä miten sattuu. Aasiassa hikipajassa hätäisesti kasattu laukku ei silloinkaan olen useiden satojen eurojen arvoinen. Ei vaikka siinä komeilisi houkuttelevasti kimalteleva G-kirjain. Valmiiksi siivutettu juusto on silloinkin kilohinnaltaan kalliimpaa kuin könttijuusto. On se laiskaa touhua, jos ei juustohöylää jaksa käyttää.
Ja hyvää viikonloppua vaan kaikille tasapuolisesti! Tai no. Kaikille eläinrääkkääjille vähän paskempaa viikonloppua.
Loistava kirjoitus! Mä ajattelen j u s t samalla tavalla...
VastaaPoistanohtui tuohon muuten kirjoittaa, että minua ei häiritse, jos joku muu välttämättä haluaa törsätä rahojaan kalliisiin naamarasvoihin, eihän se ole minulta pois. Kai sitä itsekin joskus jotain turhaa ostaa. Mutta köyhyys on niin suhteellista. Toissa päivänä eräs tuttava valitteli, kun heillä ei miehensä kanssa ollut varaa kuin vain yhteen ulkomaanmatkaan tänä vuonna. Juuri sitä ennen kertoi vaihtaneensa autoa kalliimpaan, ostaneensa uuden sohvan ja lähtevänsä tyttöjen kanssa viikonloppuna laivalle humputtelemaan. Ja sitten tosiaan sanoo pokkana työttömälle yksineläjälle, että kyllä meillä on rahat tiukilla.Pikkusen rupesi ärsyttämään, mutta annoin horinoiden valua kuin veden hanhen selästä.
PoistaOlen nyt lukenut blogiasi tähän asti takautuvasti. Ensinnäkin kirjoitat todella hyvin, selkeästi, tarttuvasti, hauskasti, vaikka välillä vähän kyynisesti tai katkerastikin, mutta edelleen hyvällä maulla. Toivoisin että harkitsisit uraa kirjoittamisen parissa tavalla tai toisella.
VastaaPoistaToiseksi olen itsekin työtön maisteri humanistiselta alalta. Olin valmistumiseni jälkeen puolitoista vuotta työttömänä ja kuin ihmeen kaupalla sain projektityötä 1,5v ajaksi. Tämän jälkeen olen taas etsinyt töitä, tällä kertaa jo lähes vuoden ajan. Olen saanut kolme kutsua haastatteluun, joista kaikista olen ylpeä, mutta: ensimmäinen työpaikka sijaitsi korvessa pienenpienessä kunnassa. Haastattelu meni loistavasti, paitsi että minulle ilmoitettiin ehtona se, että minun tulee muuttaa paikkakunnalle heti. Ja koska vuokra-asuntoja ei ole tarjolla, olisi hyvä ostaa asuntoon. Jaaha. Toinen paikka oli pedattu organisaatiossa aiemmin työskenneelle ja mm. toisen haastattelijan kaverille (tsekkasin FB:n ja LinkedIn:n. Valinnasta ilmoitettiin heti haastattelun jälkeisenä päivänä, koska on "kiire". Niin, kiire saada kaverille työtä taas. Viimeisimpään paikkaan (joka oli vuorotteluvapaan sijaisuus) valittiin toinen. Henkilö, joka ei ole ollut melkein vuotta työttömänä.
Edellisen työttömyyteni aikana tuli kokeiltua työkokeilua erittäin paskoin kokemuksin. Tämän työttömyyden aikana olen jo ehtinyt hakeutua toiseen maisterikoulutukseen, saanut siihen omaehtoisen opiskeluoikeuden tietyin ehdoin, kokenut toisen generalistialan maisterin opiskelun turhaksi ja opiskelun uudestaan turhauttavaksi: tutkinto ei edistä työllistymistäni senttiäkään, joten luovuin juuri tästä oikeudestani. Tyhmää, ehkä, mutta psyyke ei kestänyt sitäkään. Tällä hetkellä olen työkkärin lausuntokierteessä. Niitä on tullut jo kolme myöntävää (ei ongelmia) ja neljä kieltävää (ei perustetta kassan korvauksille) peräkanaa. Kivaa, varsinkin kun kukaan ei näytä tietävän kuka koneistossa niitä tehtailee. Kiesus.
Summa summarum: kiitos että kirjoitat. On ihana kuulla että meitä on muitakin. Jaan kaikki ajatuksesi työttömien syyllistämisestä ja sosiaalisesta paineesta. Itse en valita rahasta, vaan eniten työttömyydessä haittaa sosiaalinen stigma, se että joutuu selittelemään ja perustelemaan omaa kelpaamattomuuttaan. Se satuttaa ja viiltää syvältä.
Kiitoksia kannustavista kommenteista. Kirjoittamista olen miettinyt pitkään ja hahmottelutkin jo jännitysromaania. Ajattelin aloittaa kirjoittamisen ensi viikolla. Nähtäväksi jää, kuinka käy. Voi mennä ihan pyllylleen, mutta menkööt.
PoistaOlisi kyllä aika järkyttävää, jos vihdoin pääsisi työhaastatteluun ja vasta haastattelussa selviäisi, että työpaikan ehtona olisi asunnon ostaminen. Työnantaja ei välttämättä ole perillä vuokra-asuntotilanteesta, sillä pieneltäkin paikkakunnalta voi löytyä asunto, jos laittaa ilmoituksen lehteen tai Toriin. Itse sain aikoinani töitä erittäin pieneltä paikkakunnalta ja vuokra-asuntoja ei ollut kunnalla eikä muuallakaan tarjolla. Laitoin ilmoituksen lehteen ja neljä soittoa tuli. Jotkut vuokraisännät, varsinkin hieman vanhemmat, eivät laita omaa ilmotusta minnekään, vaan seuraavat halutaan vuokrata -ilmoituksia lehdestä. Savuton, työssäkäyvä nainen on haluttu vuokralainen. Jos nyt hakisin vuokra-asuntoa, olisi tilanne kuitenkin hieman hankalampi, sillä minulla on koira.
Nuo valmiiksi pedatut paikat ottavat niin pattiin, että.... Minullekin on sattunut kohdalle useampi haastattelu, joissa ei ollut mitään mahdollisuutta saada paikkaa. Jälkeenpäin on tuntenut itsensä hölmöksi, kun on käynyt itseänsä turhaan tyrkyttämässä. Yhdestä paikasta olisin kai voinut valittaa, sillä paikan saanut henkilö ei ollut vielä valmistunut ja vaatimuksena oli ylempi korkeakoulututkinto. Mutta kuinka tämä valitus olisi minua auttanut? Jos paikan saanut olisikin todettu epäpäteväksi, joskin erittäin epätodennäköistä, niin tuskin minä olisin sitä paikkaa saanut. Joku muu sitten, muttei nyt missään tapauksessa tällainen valittaja.
Meinasin itse viime vuonna hakea tiedeviestinnän maisteriohjelmaan. Onneksi tulin järkiini ja luovuin ajatuksesta, koska tajusin, ettei se olisi edistänyt työllistymistä lainkaan. Meninkin sitten työvoimakoulutukseen josta ei ollut juuri mitään hyötyä. Hakiessani epätoivoisesti koulutukseen liittyvää työharjoittelupaikkaa sain todeta, ettei työtön luonnontieteilijä kelpaa edes ilmaiseksi töihin. Suurimpaan osaan hakemuksistani ei vastattu yhtikäs mitään. Todella masentavaa. Tilannetta ei parantanut yhtään se, että samaan aikaan eräs läheiseni kuoli yllättäen ja jouduin järjestelemään hautajaisia ja muuta ikävää.
Nyt on sosiaalityön opinnot suunnitteilla ja niitä olenkin tässä blogissa vatvonut. En ole vieläkään päättänyt, ilmoitanko opinnoista TE-palveluille. Minusta ei ole reilua, että työttömyyskorvauksen maksaminen lakkautetaan ties kuinka pitkäksi aikaa, vain sen takia, että aloitan sivutoimiset avoimen yliopiston opinnot. Minä elän kädestä suuhun sillä rahalla! Ja sekään ei tunnu reilulta, että sivutoimiset opinnot saatetaan mielivaltaisesti määritellä päätoimisiksi ja työttömyyskorvaus evätä kokonaan. Sitten olen kusessa. Haluan kuitenkin ehdottomasti opiskella, koska luulen vihdoin löytäneeni mielekästä ja hyvinkin työllistävää opiskeltavaa.
Tsemppiä meille!
Edellinen henkilö jatkaa pyytäen anteeksi kirjoitusvirheitä, joita oli useita. Vaikea skrollailla tekstiään tässä pienessä kirjoitustilassa, pahoittelut. Haluan tällä korjata sen mielikuvan, että työttömyyteni johtuisi kirjoitustaidon puutteesta ;)
VastaaPoistaIhanaa joulua sinulle!