Oivallus liikkuvuusavustuksesta ja murinaa opintolainasta

Sattuipa silmiin eräs mielenkiintoinen seikka liikkuvuusavustuksesta. Liikkuvuusavustus meinaa siis, että TE-palveluilta saa korvausta matkasta työhaastatteluun, palvelusuhteen solmimiseen tai menomatkaan uuteen työpaikkaan. Muuttoavustusta voi hakea, jos muuttaa työn perässä työssäkäyntialueensa ulkopuolelle. Joo, nämä asiat tiesin ennestään. Mutta! Jos työmarkkinatuella elävä työtön lähtee oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle 2-4 kuukaudeksi kokopäivätyöhön, hän voi pitää työmarkkinatukensa matka-avustuksena. Luin asiasta täältä. En ole kuitenkaan varma, saako siinä tapauksessa pitää työmarkkinatukensa koko sen 2-4 kuukauden ajan vai maksetaanko ainoastaan yksi tukierä muuttoavustuksena. 

Olen jättänyt useampaan paikkaan hakematta siitä syystä, että työsuhde olisi ollut aivan liian lyhyt. Rahallisesti minulle ei olisi mitenkään mahdollista muuttaa esimerkiksi Utsjoelle 2 kuukaudeksi. Mutta jos saisi pitää työmarkkinatuen siihen palkan päälle? Silloin voisi olla jotain toivoa. Unelmieni työnantaja on viime aikoina ilmoitellut juuri muutaman kuukauden pesteistä (valtion pulju, rahat tiukalla). Katsonpa niitä ihan eri silmällä tästä lähtien, sillä muutan oman alani työn perässä vaikka Imatralle, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista. Joskaan en vielä saa työmarkkinatukea, vaan ansiosidonnaista. 

Ja sitten muutama sananen opintolainasta. Se nimittäin vatuttaa työtöntä ja pirusti. Jos olisin palkkatöissä, niin lyhentäisin sitä mukisematta, mutta on todella katkeraa maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Minun mielestäni minut on huijattu nostamaan lainaa. Minulle uskoteltiin, että näin systeemi toimii. Muistan elävästi, että silloinen ministeri Tanja Karpela näin vakuutti jossain televisio-ohjelmassa. Nostat lainaa ja se on osa opiskeluaikasi toimeentuloa. Valmistut, menet töihin ja maksat lainan pois. Mutta kuinkas sitten kävikään? Nostin lainaa, opiskelin ja valmistuin kortistoon. Töitä ei luonnontieteilijöille ole. Onko sitten reilua, että maksan sen saamarin lainan takaisin työttömyyskorvauksesta ja kituutan päivästä toiseen myyden irtainta omaisuuttani ja peläten lopullista konkurssia? Ei ole. 

Että siinä miettimistä niille kaikille innokkaille työttömyyskorvauksesta kätisijöille. Rahaa tulee niin ja niin paljon. Siitä sitten pois asumiskulut, ruoka ja muut välttämättömät menot. Jää niin ja niin paljon. Vai jääkö? Aika harvalla ei ole mitään lainoja, joita joutuu makselemaan pois. Voi olla opintolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, Hobby Hallin osamaksua, luottokorttivelkaa... kaikki nekin pitää maksaa siitä työttömyyskorvauksesta. Ei auta itku ja hampaiden kiristys, maksettava on. Omalla kohdalla kaikki menee välttämättömyyksiin ja lainojen lyhentämiseen. Rahaa ei jää esimerkiksi vaatteisiin, jumppakorttiin, elokuvalippuun, lääkäriin, uusiin silmälaseihin tms. Joudun kieltäytymään useista kutsuista ja illanvietoista, koska minulla ei ole rahaa lahjaan tai bussilippuun. Minua tulee tänä talvena palelemaan, sillä minulla ei ole vara ostaa lämpimiä housuja rikki menneiden tilalle. 

Minä en rohkene edes haaveilla parisuhteesta, sillä kuka nyt työttömän ja köyhän huolisi? Joka kulkee kalsareissa (legginseissä), kun ei ole varaa housuihin? 

Ja sitten väitetään, että työttömät haluavat vain maata kotona, koska korvauksia nostellen elämä on helppoa. Hypätkääpä minun pöksyihini edes päiväksi, niin voi mielipide muuttua. Ainakin pylly paleltuu niissä legginseissä.