Tämän viikon kohokohtia:
Kerron äidilleni, että yritän päästä palkkatukityöhön, mutta jos en pääse (ja luultavasti en pääse), niin yritän päästä edes johonkin työvoimakoulutukseen. Äiti hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Et sinä enää voi opiskella, ei sitä aina voi vain kouluttautua ja kouluttautua!'' Kiitos vaan, äiti. No mitäs sitten pitäisi tehdä, kun töitä en saa? Onneksi en mennyt sentään sanomaan, että harkitsen hakemista kahden vuoden maisteriohjelmaan, kun muutaman kuukauden työvoimakoulutuskin tuntui olevan liikaa.
Siskoni on löytänyt molin sivuilta minulle sopivan työpaikan. Kerron hänelle, ettei minun koulutuksellani voi tulla kyseiseen paikkaan valituksi. Sisko hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Kyllä sinun täytyy hakea kaikenlaisia paikkoja, ei riitä, että haet vain niitä paikkoja, joissa täytät työpaikkailmoituksen vaatimukset sataprosenttisesti.'' Niin, niin. Haen kyllä kaikenlaisia ja kaikentasoisia paikkoja. Jos kuitenkin haetaan laboranttia ja työpaikkailmoituksessa vaaditaan laborantin koulutusta, ei riitä, että on joskus pitänyt yllä valkoista takkia ja tehnyt jotain pientä laboratoriossa. Yhtä hyvin voisin hakea sydänkirurgin paikkaa. Olen kerran eläinbiologian tunnilla pistänyt skalpellilla pulun osiin, saanko paikan?
Olen hakenut mielenkiintoista työpaikkaa. Pieni toivo kuplii rinnassa, sillä olen aiemminkin tehnyt juuri samaa työtä ja saman työnantajan leivissä. Hakuaika päättyy perjantaina ja jo keskiviikkona sähköpostiin kolahtaa ei kiitos -viesti ilmoittaen, että ovat jo valinneet tehtävään sopivan henkilön. Hän varmasti olikin paras hakija, sillä hän jo hoitaa kyseistä työtehtävää.
Sanomalehti Kalevan yleisönosastolla Hannu Ruotsalainen Kempeleestä kirjoittaa näin: ''Suomessa palkitaan työttömyyttä. Tarkoitan tällä sitä, että niille, jotka jostakin syystä ovat vailla töitä, tällä hetkellä maksetaan siitä; hölmöläisten hommaa. Työttömyyskorvaus pitäisi muuttaa työllistymiskorvaukseksi. Työllistymiskorvaus olisi starttiraha uuteen työpaikkaan. Se maksettaisiin korvauksena työllistyvän tilille kolmen kuukauden ajan normaalin palkan lisäksi. Ne jotka eivät jostain syystä kykene tai halua työllistyä, sekä kaikki toimeentulon saajat, siirrettäisiin Kelan hoitamaan toimeentulotukijärjestelmään, jossa tuki olisi noin 480e/kk. Yhteiskunta maksaisi vain siitä, että haluaa työllistyä, eikä siitä, että voi olla työttömänä.'' Näitä todellisuudesta vieraantuneita Hannuja on ikävä kyllä Suomi pullollaan. Hyvää joulua vaan Hannullekin, koeta rentoutua edes pari päivää ja olla kadehtimatta työttömien suuren suuria korvauksia. Ehdotuksillasi olet ajamassa tuhansia ihmisiä veneen alle asumaan.
Hannu aka Ebenezer Scrooge |
Voi hyvää päivää! Välillä tuntuu, että nykyajan ihmisiltä on maalaisjärki ja kaikenlainen järki valunut johonkin...en tiedä minne. En ymmärrä, mistä tulee käsitys, että työtön on aina vajaakuntoinen? Minulla ei ole muuta vajausta, kuin työpaikan vajaus. Jos Suomessa on jo noin 600 000 työtöntä (ja lisää tulee koko ajan) ja avoinna 10 000 + risat paikkaa, miten toteutetaan se Raamatullinen ihme, jolla nuo työpaikat saadaan riittämään tuolle ihmismäärälle? Kuka jamppa tämä Hannu oikein on? Joku, joka on saanut nauttia saman, turvallisen vakityöpaikan iloista viimeiset 40 vuotta? Mutta koskaan ei kannata aliarvioida kieltämisen voimaa. Ihminen ilmeisesti lähtökohtaisesti tarvitsee aina jonkun, jota sortaa omaa heikkoa egoaan pönkittääkseen. Näkeehän sen, miten julmasti ihminen kohtelee luontoa. Ei pitäisi siis hämmästyä. Tosin Jakojäännös on täysin varma siitä, että tuhon tiellä ollaan. Tästä suosta ei meitä nosta edes positiivinen ajattelu. Parempi olisi Rhonda Byrnen & kumppaneiden nousta hyvinsyöneiltä ahtereiltaan ja sen sijaan tehdä jotain konkreettista. Positiivisen ajattelun piireissä ollaan lähes poikkeuksetta jostain syystä mahdottoman laiskoja ja saamattomia esim. yhteiskunnallisten asioiden suhteen.
VastaaPoistaJos googletin henkilön oikein, niin Hannu on yksityisyrittäjä. Sekin käy järkeen, hän on kenties töitä kellon ympäri paiskiva yrittäjä, jota sapettaa sohvalla kaljaa kittaavat työttömät. Ja sellaisiahan me ollaan kaikki tyynni, sillä molin sivuilla on vajaa 10 000 paikkaa avoinna, eikö työ kelpaa?! Hannu on melkoinen pösilö ja elää ilmeisesti eristyksissä tynnyrissä, koska hän väittää työttömyyden johtuvan liian suurista korvauksista ja työttömien huonosta työmoraalista. Äijällä on kyllä melkoinen pokka, kun uskaltaa tuollaista väittää Oulun seudulla, jossa työllisyystilanne on erityisen surkea isojen irtisanomisten takia.
PoistaJos joku saa voimaa Rhonda Byrnen potaskasta, niin eihän se minulta ole pois, mutta minulle sitä on turha tuputtaa. Nappasin kyseisen teoksen kerran ystäväni kirjahyllystä ja selasin hieman läpi. Oli niin imelää höpinää, että yrjö meinasi lentää.
Kirjoitustyylisi on nostattanut hymyn huulilleni niin monesti, että nyt oli tultava kertomaan se sinullekin!
VastaaPoistaHerra Hannu voisi muuten työllistää itse alkajaisiksi muutaman työllistymistä haluavan...
Kiitos, kiitos. Ei niin ikävää asiaa, etteikö siitä hieman huumoria voisi vääntää. Itseironia taitaa olla leipälajini.
PoistaEn yleensä toivo kenellekään mitään pahaa, mutta Herra Hannulle toivon työttömyyttä. Asiointia toimeentulon luukulla ja 480e/kk ihan ilmaista rahaa! On hyvä ja miettii sitten, että voisikohan työttömyyden syy olla jokin muu kuin työttömien laiskuus.
Huokaus: "...ei jostain syystä kykene tai halua työllistyä..." Eipä kykene, kun kukaan ei hakemisesta huolimatta palkkaa töihin. Myöskin haluaisi kovasti työllistyä, mutta kun siellä työnantajapuolella on haluttomuus palkata! Todellakin Erittäin Todellisuudesta Vieraantunut tämä Hannu! Sitäpaitsi nuo TE-palveluiden sivuilla olevat työpaikat ovat sellaisia, jotka saattavat olla monella vuokrafirmalla samaan aikaan haettavana (eli yksi työpaikka lasketaan monta kertaa) sekä provisiopalkkaisia töitä tai työpaikkoja, joita ei oikeasti edes ole avoinna, kuten tuo sinunkin esimerkkisi osoittaa.
VastaaPoistaNuo näennäisesti avoimet paikat vievät puhtia työnhaulta. Nykyään mietin joka hakemuksen kohdalla, että tuhlaanko taas aikaani. En hae enää mihinkään virkoihin, sillä eihän minulla ole niihin mitään mahkuja. En vain työnhaun alussa tajunnut sitä, toiveikkaana vaan pistin hakemusta menemään. Tuon postauksessani mainitsemani paikan hakemiseen käytin todella paljon aikaa. Laitoin CV:n täysin uusiksi ja tein itse hakemuksen graafisesta ilmeestä mielenkiintoisemman. Harmitus oli siksi tavallista suurempi, kun selvisi, ettei paikka ollut oikeasti auki. Ei kiitos - viestiin oli kyllä kirjoitettu, että hakemukseni laitetaan talteen ja se otetaan harkintaan, jos soveltuva paikka aukenee. Niin varmaan. Eiköhän tuo sama soopa löydy myös kaikkien muidenkin hakijoiden ei kiitos -viesteistä.
PoistaKirjoitin Hannulle vastineen, mutta nähtäväksi jää, että julkaiseeko lehti sitä.
Minusta on alkanut tuntua hakemuksen ja CV:n personoinnin olevan aivan turhaa touhua. Olen omatoimisesti muokannut niitä kymmeniä kertoja vastaamaan työpaikkailmoitusta. Olen myös joka toinen vuosi, reilu kymmenen vuoden ajan jonkun rekrykonsultin suopealla avustuksella muovannut paperit trendien mukaisiksi ja ihan hukkaan heitettyä aikaa on ollut. Ei silti, eipä työttömällä muuta olekaan kuin aikaa ja mikäs sen mukavampaa kuin tietää et omat ongelmat työllistymisessä ruokkii muutamia konsultteja...
VastaaPoistaNyt olen tehnyt niin hyvän hakemuksen, että se toimii sekä avoimena että täsmähakemuksena. Siihen on kolme rekrykonsulttia olleet tyytyväisiä ja muutama ystävä, ketkä ovat korkeissa asemissa työelämässä. Olen itse myös todella tyytyväinen siihen, sillä sitä ei tarvi millään muotoa muokata, vaan sen voi lähettää sellaisenaan. En aio enää kuormittaa itseäni muovaamalla papereita uuteen uskoon jokaista toivonkipinän herättävää työpaikkaa varten. Liian monta kertaa olen innostunut ja saanut pettyä karvaasti ja se on kovettanut pintani ja saaneet minut välttelemään itsensä laittamista alttiiksi pettymyksille enempää kuin on välttämätön minimi.
CV:n pitää olla selkeä ja lyhyehkö, niin olen ymmärtänyt. Mitään romaaneja ja elämänkertoja ei kannata sepustella ja sama pätee itse työhakemukseen. Mutta mitenkään kovin persoonallisia eivät ainakaan minun paperini ole, eikä niiden tarvitse ollakaan. Asia olisi eri, jos hakisin töihin esim. mainostoimistoon, silloin kai pitäisi kaikki vippaskonstit ottaa käyttöön.
PoistaOlen erittäin kateellinen niille ihmisille, jotka sattuivat valmistumaan oikeaan aikaan. Paperit käteen, hakemuksia kymmenkunta liikkeelle, työhaastatteluun ja tervetuloa töihin. Moni tällainen helposti töitä saanut ei ymmärrä, kuinka mahdottomaksi työnhaku on mennyt nykyään.
Olen joskus miettynyt että kun haen samaa (olematonta?) paikkaa toisen tai kolmannen kerran (työosoitus tms. syy), niin lähetän sen edellisen hakemukseni mutta yliviivaan vanhan päiväyksen ja lisään uuden.
PoistaOlet saanut työkkäristä työhönosoituksia? Vau, joku niitäkin saa. Mutta jos kyseessä tosiaan on sama, kenties olematon työpaikka, niin voi kai siihen tosiaan lähettää saman hakemuksenkin.
PoistaMinusta kaikkein karmeimpia täytettäviä ovat ne netin valmiit hakemukset, joihin vain täytetään puuttuvat kohdat; nimi, ikä, koulutus jne. Niihin menee tuhottamasti aikaa! Varsinkin kun tietää, että melko varmasti ne 40+ ikäisten hakemukset menee mappiin Ö. Siis miksi vaivautua?
VastaaPoistaMinä VIHAAN sähköisiä hakulomakkeita. Varsinkin rekryfirmojen lomakkeet ovat usein aivan järkyttäviä. Kuntarekry.fi-lomakkeissa on aina jotain häikkää, esim. työpaikkailmoituksessa saatetaan pyytää liittämään hakemukseen CV, mutta sitten itse hakulomakkeella ei liittämismahdollisuutta ole. Kerran sinne ei saanut syötettyä työkokemuksia... siinäpähän valitsette sitten työntekijää...
PoistaHaa. Kaleva julkaisi tänään vastineeni Hannun kirjoitukseen. Hieno homma!
VastaaPoistaHieno juttu! Laita linkki tänne niin voimme käydä lukemassa juttusi
VastaaPoistaMuuten laittaisin linkin, mutta juttu julkaistiin mielipidepalstalla ja se löytyy vaan paperiversiona ja maksullisena digiversiona.
PoistaJess! Sitä odotellessa!
VastaaPoistaMua kanssa karmii Hannu ja Hannun kaltaiset... Hyvä että sait vastineen julkaistua! Peukut siitä.
VastaaPoistaMä taas näen tuon positiivisen ajattelun aivan eri kantilta. Olen tutustunut positiiviseen psykologiaan sen verran, että tiedän mistä puhun. Siis aivan käytännön vaikutuksista tutkimuksiin. Ensin masentuneena 3 vuoden psykoterapiassa ja myöhemmin psykologian tutkimuksista, kirjallisuudesta ja luennoista. Ikävä kyllä moni leimaa positiivisen ajattelun huuhaaksi. Itsekin ärsyynnyin ennen "ylipositiivisuudesta", mutta sitten masennuin! Ajattelua on "pakko" muuttaa, ellen halunnut tilanteen toistuvan. Näin miten pahaa negatiivisuus oli tehnyt keholleni ja lopulta monia tutkimuksiakin siitä miten jo pienellä positiivisuudella voi olla iso merkitys terveydelle. Yksi "todiste" vetovoiman laista on se, että parantumiseni aikana ja sen jälkeen ystäväpiirini on "räjähtänyt" niin laajaksi, etten ikinä olisi voinut kuvitella! Olinhan vuosia koulukiusattu ja kovin yksinäinen lintu...
En tunne kuitenkaan tuota mainitsemaasi kirjaa, mutta monia muita hyviä opuksia ajattelun suunnan merkityksestä.
Minusta positiivisuutta käytetään silloin väärin, jos sillä yritetään liikaa peittää selviä ongelmia niin, että kuvitellaan ettei ongelmille tarvitse tehdä mitään. Tai jos positiivisuudella syyllistetään tarkoituksella. Esimerkiksi väite, että jokainen on oman onnensa seppä on yksi väärinkäyttötapa. Me kaikki tarvitsemme toisiamme voidaksemme hyvin!
Armollisuus itseä kohtaan on myös tärkeää. Voimia!
Kirjoitin ehkä hieman turhan kärkevästi tuosta positiivisuudesta. Kyllä minäkin uskon siihen, että positiivinen ajattelu tuottaa enemmän tulosta kuin jatkuva negatiivisuudessa vellominen. Sadepilvien hopeareunuksia kannattaa etsiä, kyllä ne siellä ovat. Joinakin päivinä se on vain hankalampaa kuin toisina.
PoistaNämä tämän päivän hannut eivät ole ajanhermolla, vaan istuvat edelleen siinä junassa joka kulkee 80-luvulla. Luulevat, että työllistyminen on vain ja pelkästään yksilön halusta kiinni. Ennen se olikin, ei vaan enää...
VastaaPoistaOlisipa se tosiaan vaan halusta kiinni, aloittaisin silloin ensi maanantaina työt.
Poista