perjantai 5. joulukuuta 2014

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Olen taas viime päivinä miettinyt ulkomaille muuttoa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin jo ensi keväänä lähteä, mutta se ei tule olemaan taloudellisesti mahdollista. Lentoliput, takuuvuokrat sun muut maksavat ja minulla ei ole rahaa. Persaukinen työtön ei saa lainaa ja säästää ei voi, kun kaikki mikä tulee, menee viheltäen asumiseen, laskuihin ja ruokaan. Pieni valonpilkahdus näkyy kuitenkin tunnelin päässä ja olen melko varmasti saamassa lähiaikoina hieman rahaa ennakkoperinnön muodossa. En tiedä tarkkaa ajankohtaa vielä, joten perintöä odotellessa... jospa syksyllä sitten pyrähtäisi muuttolintujen mukana vierahille maille. 

Sillä mitä minulle on tarjolla Suomessa? Saatan toki saada jonkun pätkän töitä, mutta mitä sen jälkeen? Uusi työpätkä tai työttömyys? Pitääkö taas muuttaa aivan toisaalle? En jaksa enää kauaa elää epätietoisuudessa, tavarat muovipusseissa ja laatikoissa odottamassa, että koska taas lähdetään. 

Muutto ulkomaille ei ole minulle kuitenkaan mikään helppo päätös. Vanhempani ovat iäkkäitä ja molemmilla on erinäisiä sairauksia. He ovat eronneet, asuvat yksin ja tulevat lähitulevaisuudessa tarvitsemaan apua. Miten minä ulkomailta käsin autan? Sukulaiset, ystävät ja tuttavat jäävät tänne. Olen yksinäinen nytkin, mutta ulkomailla saatan olla vielä yksinäisempi. Entä jos jään työttömäksi ulkomailla? En olisi välttämättä oikeutettu työttömyysturvaan, sillä ainakin Britanniassa ollaan maahanmuuttajien sosiaalitukia kiristämässä. Ehkä rupean selvittämään ensiksi mahdollisuuksiani Norjassa, sillä se tuntuu paljon maahanmuuttomyönteisemmältä vaihtoehdolta. 

Ja koira mukaan, tietenkin!

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo kirjoituksesi lopussa oleva kuva : "koira mukaan, tietenkin". Jep, paras kamu aina messiin! Mä jostain syystä en ole innostunut ulkomaille muutosta, pelkään jääväni yksinäiseksi etc., koska en ole kovin ulospäinsuuntautunut. Nyt työttömänä reilun vuoden ja vielä on mennyt ihan ok enkä koe mitään ahdistavaa oloa työttömyydestä, ainakaan toistaiseksi, harrastuksissa aikani menee ripeästi. Tuosta ulkomaille muutosta vielä: jostain muistan lukeneeni, että Kanada ottaa mielellään maahanmuuttajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on sellainen pieni terapeutti ja stressinpoistaja samassa paketissa. Luulen, että päivät sujuisivat melko eri lailla ilman koiraa. Nukkuisin myöhempään, en kävisi kaikkina päivinä ollenkaan ulkona. Nyt on pakko ja hyvä niin. Sisällä kököttäessä alkavat ajatukset kiertää samaa pientä rataa: mistä töitä, mistä rahaa...

      Yksinäisyys ulkomailla pelottaa minuakin. Mutta jos jään Suomeen ja en saa töitä, tulen muuttumaan katkeraksi erakoksi. Elämä on täysin pysähtynyttä, kun ei ole mitään tähdellistä tekemistä, eikä mihinkään varaa.

      Kanada! Joo, pitääpä laittaa sekin selvityslistalle. Eräs entinen opiskelukaverini asuu siellä ja kateellisena seuraan hänen facebook-päivityksiä. Milloin melotaan pitkin kristallinkirkasta jokea taustalla kalliovuoret , milloin lennetään helikopterilla ja lasketaan karibuja (hän on biologi). Kanadassa on käytössä jonkinlainen pistesysteemi pysyvän oleskeluluvan saamiseksi ja parhaiten pärjäävät korkeasti koulutetut. Hetkinen, siis minäkin?! Olen Suomessa niin tottunut siihen, ettei maisterintutkinto merkitse hevon h*lvettiä.. pardon my french.

      Poista
  2. Ihanaa, että jaat ajatuksiasi ja kokemuksiasi tässä blogissa! Olen itse hyvin samantyyppisessä tilanteessa, tosin eri alalla, ja miettinyt myös ulkomaille muuttamista, mutta edelleenkin se tuntuu enemmänkin kivalta haaveelta kuin uskottavalta ratkaisulta, joka oikeasti kantaisi pitkälle tulevaisuuteen. Halpaa maahanmuuttajatyövoimaa riittää kyllä kaikkialla ja työttömiä nuoria on EU jo muutenkin täynnä. Aniharvoille huippuosaajille on oikeasti kysyntää sen verran, että lähtöä voisi oikeasti edes harkita. Odotan silti mielenkiinnolla kuulumisiasi tällä saralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloudellinen tilanne on kyllä kurja monin paikoin maailmaa ja kannattaa miettiä tarkkaan, että mihin suuntaa onnea kokeilemaan. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että on vielä maita, joissa on tarvetta työperäiselle maahanmuutolle. Esimerkiksi Norja on kai tällainen maa ja sitä harkitsen vakavasti. Myös Englantia harkitsen, sillä olen asunut siellä ennenkin ja minulla on sieltä korkeakoulututkinto. Jos koiraa ei olisi, niin harkitsisin jotain lämmintä ja halpaa Aasian maata. Voisin ruveta sukellusopettajaksi tai matkaoppaaksi. Luultavasti olisin jo siellä Pina Coladaa siemailemassa...

      Poista