Valepukki

Kävinpä sitten pitkästä aikaa grillaamassa. Eli työhaastattelussa, minua grillattiin, ei makkaroita. Oikein kahteen kertaan haastateltiin. Pääsin ilmeisesti ensimmäisen kierroksen jälkeen jatkoon, ja nyt sitten odottelen toisen haastattelun tulosta. En pidättele hengitystäni, olen valmistautunut pettymään jälleen kerran. Ensimmäinen haastattelija oli jotenkin inhimillisempi, ja tulimme hyvin juttuun, mutta toinen haastattelija oli töykeä nuori menestyjä, jolle tällainen keski-ikäinen silppu-cv:n omaava nainen ei varmaan ollut se paras vaihtoehto. Odotellaan kuitenkin vastausta vielä. Kyse olisi vain neljän kuukauden työpätkästä, mutta pitkäaikaistyöttömälle se vastaisi lottovoittoa.

Suurin este työttömän työllistymiselle on se, että hän on työtön. Pitkäaikaistyötön on jo täysin kelvoton tapaus. Pitkittynyt työttömyys tekee työnantajien mielestä työttömästä kuin työttömästä automaattisesti työkyvyttömän ja syrjäytyneen, vaikka näin ei oikeasti olisikaan. Eilen eduskunnan kyselytunnilla vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Alanko-Kahiluoto oli myös huolissaan pitkäaikaistyöttömyydestä. Jos putoaa ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle, on kuulemma erittäin vaikeaa enää ponnistaa takaisin työelämään. Kerroppa jotain uutta! Mutta mistä se ponnistamisen vaikeus johtuu? Minä väitän, että monen työttömän kohdalla syy ei ole työhaluttomuus tai työkyvyttömyys, vaan työnantajien haluttomuus palkata työttömiä. Sillä muutenhan tuota samaa logiikkaa käyttäen äitiyslomalta palaavat olisivat automaattisesti työkyvyttömiä, vuorotteluvapaa syrjäyttäisi työelämästä, pitkän sairausloman aikana työtaidot katoaisivat taivaan tuuliin. On todella turhauttavaa kuunnella näitä syrjäytymispuheita, kun itse tasan tarkkaan tietää, ettei työkyky ole miksikään muuttunut. 

Mutta hetkinen, pääsinhän minäkin työhaastatteluun? Että kyllä se lopulta onnistaa, kun reippaasti jaksaa vaan hakea ja hakea töitä? Väärin. Pääsin haastatteluun, koska tekaisin CV:seen uuden rivin, ja kerroin hakemuksessa olevani opiskelija, en työtön. Väitin olleeni viime vuonna seitsemän kuukautta palkkatöissä, vaikken ollutkaan. Sepitin sellaisen työnantajan, jolle ei soitettaisi ja udeltaisi suosituksia. Haastattelija ei korvaansa lotkauttanut, kun kerroin ettei tästä yhdestä työpaikasta ole työtodistusta, koska muita työtodistuksia oli kuitenkin iso pino esittää. Keksityt työtehtävät eivät liittyneet mitenkään tähän nyt hakemaani tehtävään, ja olen aiemminkin tehnyt noita töitä, joten en valehdellut itselleni uusia taitoja. Opiskelen tällä hetkellä sivutoimisesti, joten väittäessäni olevani opiskelija, en oikeastaan valehdellut. Olen melko vakuuttunut, että jos olisin valinnut sähköisen hakulomakkeen vaihtoehdoista opiskelijan sijaan työttömän, ei kutsua haastatteluun olisi tullut. En pode yhtään huonoa omaatuntoa valehtelusta ja totuuden kaunistelusta. Minullekin on valehdeltu ja uskoteltu, että kouluttautuminen kyllä kannattaa. Kukaan vaan ei kertonut, että jos työttömyytesi pitkittyy, niin voit pyyhkiä tuolla koulutuksellasi takapuolta. Olet ottanut opintolainaa eli muka investoinut tulevaisuuteen täysin turhaan. Siinäpähän makselet sijoitustasi työttömyyskorvauksesta takaisin, ketään ei kiinnosta, senkin luuseri. Lällätilää. Mitäs läksit väärälle alalle. Minä en suostu enää makaamaan maassa kuin joku saatanan kynnysmatto ja ottamaan mukisematta vastaan tuota paskaryöpytystä, jota työtön saa niskaansa joka tuutista. Kyllä minäkin osaa pelejä pelata, ja minulla ei ole mitään menettävää, joten voin iskeä melkoiset panokset pöytään. 

Osataan sitä paremmissakin piireissä.