Jännittäviä aikoja

Iltapäivällä puhelin pirisi tiuhaan tahtiin. Ensin soitti sähkönmyyjä, joka väkisin yritti sähkösopimuksen vaihtoa. En suostunut. Sitten soitti kulutusluottoa tarjoava tyrkyttäjä. En halunnut luottoa kiskurikoroilla. Puhelimen pirratessa kolmannen kerran alkoi jo tympäisemään toden teolla. Täällä sitä odotellaan kutsua työhaastatteluun ja puhelinmyyjät vaan soittelevat ja tuputtavat kaikkea turhaa. Kolmas puhelu oli kuitenkin kutsu työhaastatteluun. Halleluja! 

Turha kuitenkaan liikaa innostua. Aikovat haastatella tehtävään kuusi henkilöä, joten pitäisi päihittää viisi muuta hakijaa. On myös hyvin mahdollista, koska julkisen sektorin paikasta on kyse, että paikka on jo etukäteen jollekin hakijalle korvamerkitty. Siinä tapauksessa viittää hakijaa haastellaan vain lämpimikseen. Tätä mahdollisuutta ei kannata kuitenkaan liikaa miettiä, sillä muuten menee puhti haastatteluun valmistautumisesta. 

Ja valmistautua pitää toden teolla. Kyseessä on tehtävä eräässä ympäristöalan hankkeessa ja kaikki hankesuunnitelmat sun muut pitää lukea läpi. Olen ollut hanketyössä ennenkin, mutta tämän hankkeen aiheesta en oikeastaan tiedä paljon mitään. Täytyy siis opiskella asiaa ennen viikon päästä pidettävää haastattelua. Osaan vielä, ihme ja kumma, lukea ja etsiä tietoa, vaikka televisiossa asiantuntijat hokevatkin, että työttömänä suurin piirtein taantuu ameeban tasolle...

Ei voi mitään, mutta en oikein usko mahdollisuuksiini. Mutta väliäkö tuolla. Haastattelu ja työ on toisella paikkakunnalla, joten jos ei muuta, niin saan ainakin ilmaisen reissun piristykseksi. TE-palveluilta voi hakea matkakulut korvattavaksi ja laskeskelin jääväni lähes 50 euroa voiton puolelle matkustaessani haastatteluun junalla säästölipulla. 

Mutta olisihan se jännittävää ja käänteentekevää saada tässä vaiheessa koulutusta vastaavaa työtä. Määräaikaista, tottahan toki, mutta palkallista ja osaamista vastaavaa.