Unelma elää

Nyt kaikki onnen tähtöset, riviin järjestäytykää!

Käytin puoli päivää työhakemuksen kyhäämiseen. Haluan sen paikan. Se on minun, minun, minun.... Varasin jo majoituksen haastattelupäivää edeltävälle yölle. Pakkohan on haastattelukutsunkin tulla, kun on jo majoitus varattu valmiiksi! Junalippuja en sentään ostanut. 

Elämäni muuttuisi aivan täysin, jos saisin tuon työpaikan. Muuttaisin maamme pääkaupunkiin. Tekisin juuri sitä työtä, jota varten olen opiskellut vuosikausia. Työkaverit olisivat samanhenkisiä, työtehtävät haastavia, mutta mielenkiintoisia. Viheltelisin joka aamu matkalla työpaikalle. Aivoni hurahtaisivat uudelleen käyntiin. Enää ei tarvitsisi alituiseen murehtia rahojen riittämisestä elämän välttämättömyyksiin. Jaksaisin taas välittää ympäristökysymyksistä (nykyään en juuri jaksa). Välillä kirjoittaisin työjuttuja yön pikkutunneille saakka. Koira siristelisi lattialla silmiä viestitellen, että valot pois ja nukkumaan siitä. Mutta minä vain kirjoittaisin, sillä olisin niin innostunut. Elämä virtaisi jälleen vahvana suonissani. 

Niin pienestä se on kaikki kiinni. Muutama hassu ihminen saa päättää, saanko taas elää vai jatkanko tätä zombiena vaeltamista. 


Kun laiva uppoaa 
on lähdettävä uimaan
ja unelman upotessa
on pakko etsiä pohjaa jalkojensa alle.

Mutta päästyäsi rannalle
ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma -
sillä haaksirikosta voit vielä
hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia
ei ole mitään elämää.

- Raili Malmberg