hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.
Tai oikeastaan tämä menninkäinen miettii, että miksi jotkut saavat valossa vaeltaa ja toisten täytyy vain seurata heitä varjojen hämystä. Ymmärtävätkö työlliset, kuinka epäoikeudenmukaista työttömyys on työttömälle? Mistä kaikesta joutuu luopumaan, jäämään paitsi?
Työttömyys on hankala puheenaihe. Itse juttelisin siitä ihan mielelläni ystävien kanssa, mutta huomaan, että heitä asia vaivaannuttaa ja siksi annankin vain lyhyen yhteenvedon yrityksistäni pyristellä työlliseksi. Ei, en ole vieläkään saanut töitä (tajuatko kuinka kauan olen ollut työttömänä, tajuatko kuinka vähän saan työttömyyskorvausta, tajuatko kuinka pahalta se tuntuu?). Ei, siitä työvoimakoulutuksesta, josta olin niin innoissani ei ollut mitään hyötyä, en saanut edes palkatonta harjoitteluapaikkaa (tajuatko kuinka nöyryyttävää se on, tajuatko kuinka korkealta taas putosin?). Ei, en ikävä kyllä pääse perjantaina tyttöjen kanssa syömään (millä rahalla luulet maksavani ravintola-annoksesta, jos kaupparahatkin ovat lopussa). Kyllä, uudet kenkäsi, laukkusi ja kevättakkisi ovat hienoja (onko pakko retostella, kun näet hyvin, että vaatteeni ovat nuhjuisia, ikäloppuja ja hajoamispisteessä?).
Pistin tänään sellaisen työhakemuksen menemään, etten tiedä oliko siinä mitään järkeä. Hakemuksessa sinänsä ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta jos jostain kohtalon oikusta onnistuisin saamaan paikan, ei se minulle ainakaan rahallisesti kannattaisi. Työpaikalle kulkeminen olisi todella vaivalloista, oikeastaan mahdotonta, joten muuttaa pitäisi. Mutta kunnassa, jossa työpaikka sijaitsee ei taida olla yhtään vapaata vuokra-asuntoa. Kinkkinen tilanne. Telttamajoitus? Ajattelin kuitenkin, että työpaikan sijainti saattaa karsia hakijoita sen verran, että minulla voisi jopa olla jotain mahdollisuuksia. Toisaalta kyse on kuntatyöstä ja kunnan paikathan ovat tunnetusti valmiiksi korvamerkitty. Joka tapauksessa, olen valmis kulkemaan pitkiä matkoja ja yöpymään vaikka tikunnokassa, jos vaan pääsen töihin. Varjosta valoon.
Olen niin pahoillani puolestasi. En voi käsittää, että et ole saanut työvoimakoulutukseesi liittyvää harjoittelupaikkaa?!
VastaaPoistaKirjoitin joskus viime syksynä, että itse toimin mikroyrittäjänä matalapalkkioalaksi muodostuneella alalla,
Minulla on kokemuksia siitä, että melkein kukaan ei jaksa kuunnella, kun kerron tekeväni koko ajan hulliuna töitä, mutta rahat eivät riitä mihinkään.
Hassuin tilanne oli, kun menin erääseen professionaaliin toimistoon esittelemään tietyn materiaalin, niin kolme ihmistä jääritteli piinallisen yksityiskohtaisesti viikon kevätmatkoistaan.
Entäs minun matkani, kysyttiin. Vastasin, että minä olen tehnyt nämä työt teille eteenpäin työstettäviksi. (EIkä minulla ole varaa mihinkään matkoihin. Puhekuplana.)
Siinä keskustelussa näkyi Suomen jakautuminen.
Pöljin neuvo köyhille on, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Hohhoijaa, joo. Paljosta voi luopua, mutta jossain tulee raja vastaan.
Katriina
Heippa hei. Yritän sulkea tuon osattomuuden tunteen pois mielestäni ja useimmiten onnistun siinä aika hyvin. Yritän olla ajattelematta, mitä kaikkea kivaa muut saavat palkkarahoillaan tehdä, työnnän ajatuksen jonnekin mieleni perukoille piiloon. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Niin kuin tänä aamuna. Lueskelin naamakirjasta niin monta iloista päivitystä erilaisista reissuista, juhlista, tapahtumista, että itkuhan siinä pääsi. ''Nyt on ostettu niin paljon festari- ja keikkalippuja ja pari lentoakin varattu, että kyllä tästä on pakko tulla aivan mahtava kesä!''. Minäkin pääsen konserttiin vain menemällä aidan taakse kuuntelemaan.
PoistaHarjoittelupaikka saattaa sittenkin toteutua! Kouluttaja soitti pari päivää sitten ja ehdotti harjoittelua toisella puolella Suomea. Tekisin töitä hänen luotsaamalle yhdistykselle. Menisin maastohommiin pariksi viikoksi ja tekisin muut hommat etänä kotoa käsin. Majoitus ja matkat maksetaan, joten kuluja ei kertyisi kovin paljon. Sillä kyllähän se nyt jotain kuitenkin maksaa minullekin. Jos ei esim. ole mahdollista tehdä omaa ruokaa, niin ruokailu maksaa. Tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Kiva, että sain viimein sen harjoittelupaikan. Sitä kautta en kuitenkaan tule työllistymään, se on varmaa, mutta voisihan työn lisätä CV:n työpaikkalistauksiin. On tullut tehtyä työtä vuonna 2015. Toisaalta tosi ikävää, että itse tyrkytin itseäni useaan paikkaan, kouluttaja tyrkytti myös muutamaan paikkaan, olo oli kuin orjamarkkinoilla ja kukaan ei silti huolinut ilmaiseksi töihin. Kouluttajan piti ''muuttua harjoittelupaikaksi''. Mitä se kertoo alan työllisyystilanteesta? En oikein jaksa enää uskoa työllistyväni ja harjoittelu tuntuu siten turhalta touhulta.