Olin pitkästä aikaa illanistujaisissa, söimme ja joimme ja tarkoitus oli lähteä kaupungille muutamalle. Mieli oli kepeä ja olin hyvilläni, että minutkin oli kutsuttu, sillä minuahan ei nykyään enää kutsuta juuri minnekään. Puhe kääntyi illan emännän tuttavaan. ''Miksi hän ei ole paikalla?'', kysyi joku. Illan emäntä huudahti ivallisella äänensävyllä: ''Eihän hän voi minnekään lähteä, koska hän työtön! Ei hänellä ole rahaa tehdä mitään. Siellä se joutuu makaamaan kotona tekemättä mitään.'' Vai niin. Taisi unohtua, että paikalla oli toinenkin työtön. Toinen köyhä keski-ikäinen, jonka täytyi pyytää äidiltään muutama kymppi lainaan, että pääsi iltaa istumaan. Juhlamieli haihtui sen siliän tien ja suuntasinkin kotiin muiden suunnatessa kaupungille.
Olen aiemmin ajatellut, etten toivoisi tätä työttömän kohtaloa kellekään. Olen muuttanut mieleni. Haluan muidenkin kokeilevan, että miltä tuntuu, kun sinua sätitään joka puolella, vaikka kuinka tekisit parhaasi. Kun rahat loppuvat joka kuukausi ennen kuun puoltaväliä, koska maksat kiltisti opintolainaa takaisin työttömyyskorvauksestasi. Kun vuosien opinnot vedetään vessanpöntöstä alas ja et kelpaa edes sinne kuuluisalle kaupan kassalle töihin.
Kokeilkaapa kuule sitä! Ja katsotaan sitten kuinka teidän päänne kestää.
Kuten kansanedustajan tehtävä niin myös työttömyys tulisi olla armeijatyylinen "kaikki osallistuu"- velvollisuus. Voi olla, että asioitamme hoidettaisiin paremmin kun olisi näistä kahdestä ääripäästä käytännön kokemusta.
VastaaPoistaKannatetaan! Kaikille pakollinen vähintään vuoden työttömyys peruspäivärahalla. Vaikka eihän se sitten olisi yhtä halveksittavaa, koska kerran pakko on. Nythän työttömyys on työttömän oma syy...
PoistaEhkä tuollaisessa tilanteessa voisi muistuttaa, että on itsekin työtön. Normaali ihminen nolostuu möläytystään, ehkä seuraavalla kerralla osaa ajatella mitä sanoo. Ja jos ei nolostu, silloin olet väärässä seurassa.
VastaaPoistaNiinhän se on. Kyllähän sitä itsekin varmasti välillä möläyttelee sopimattomia. Mutta luulen, että tässä tilanteessa möläyttelijä pitää työttömyyttä työttömän omana vikana, sen verran kipakoita lausahduksia on tullut suusta. Hän on itse sairaanhoitaja, eikä hänen ole tarvinnut olla työttömänä päivääkään. Voi olla, ettei ole koskaan tarvinnut edes työhakemusta lähettää, mennä vaan sopimaan, että koska työt aloitetaan. Vaikea sellaisen henkilön on käsittää, että muilla aloilla työnhaku on muuttunut tuuripeliksi.
Poista"Vaikea sellaisen henkilön on käsittää, että muilla aloilla työnhaku on muuttunut tuuripeliksi."
PoistaHeh, sano älä muuta. Itse tein sen virheen, että lähdin yliopistoon opiskelemaan teknistä alaa, ja finanssikriisi iski päälle sopivasti opintojen alettua. Nyt sitten työttömänä ja opinnot keskeytettynä tallataan katuja, ja sairaanhoitajana neljänkympin vuosipalkkoja nauttiva äitini v**tuilee tilanteestani. Kuulemma 70-luvullakin vain mentiin töihin :)
Kirjoittelehan taas!
Voi noita äityliinejä ;) Oma äitini kehotti tuossa taannoin minua kävelemään kaupungin toimistoon ja esittelemään itseäni ja taitojani. Olen kuulemma opiskellut niin paljon ja tietoa ja taitoa on sen verran, että kyllä he palkkaavat. Huokaus. Yritin siinä sitten kärsivällisesti selittää kuin pikkulapselle, että kaupunki on vihoviimeinen paikka, josta työn saisi vain kävelemällä ovesta sisään. Kaupungilla on rekrykielto lähes joka osastolla päällä ja avoimet paikat laitetaan julkiseen hakuun. Ketään ei palkata tuosta noin vain, ei vaikka kuinka olisi reipas ja taitava. Äiti ei ymmärtänyt, vaan rupesi itkunsekaisella äänellä vaatimaan, että pakko nyt vaan on mennä jonnekin ja vaatia töitä. Jestas. On se ihanaa olla laiska työtön, joka ei ymmärrä vaan mennä töihin.
Poista