Noin kolme kuukautta sitten kerroin äidilleni, sisarelleni ja muutamalle ystävälleni aloittavani sosiaalityön opinnot. Kannustusta oli turha odottaa. Äiti suorastaan kiukustui: ''ei sitä voi vain jatkuvasti opiskella, töitä pitää hakea''. Sisko ei sanonut juuri mitään, mutta arvaan, ettei hänkään pitänyt ajatusta hyvänä. Hän on jostain syystä saanut päähänsä, että haen vain oman alani vähäisiä työpaikkoja ja monesti hän ohjeistaakin minua hakemaan myös lyhyitä pätkiä, osa-aikatyötä ja ''jotain myyntitöitä''. Melko turhauttavaa, kun olen saattanut hetki sitten kertoa hakeneeni täysin tuloksetta huonekalumyyjän tai varastotyöntekijän osa-aikaisia tehtäviä. Tällä seudulla noihin tehtäviin on kuitenkin sadoittain hakijoita, enkä minä maisterintutkintoineni erotu edukseni joukosta. Ystävät olivat hieman myönteisempiä, mutta yksi ihmetteli suoraan, että miksi opiskelisin jotain niin kamalaa kuin sosiaalityö? Olisi varmaan pitänyt kysyä takaisin, että miksi itse opiskelit jotain niin tylsää kuin liiketalous?
Yksikään ei ole ilmoitukseni jälkeen kysynyt mitään opintojen sujumisesta. Ajattelinkin ihan mielenkiinnosta olla puhumatta niistä mitään ja testata kuinka kauan saan opiskella, ennen kuin joku kysyy niistä jotain. Veikkaan, että ehdin valmistua sitä ennen. Olen jotenkin kauhean pettynyt lähimmäisiini. Ymmärrän toki, että heillä kaikilla on oma elämänsä, omat ilonsa ja murheensa, mutta olisin silti odottanut enemmän myötäelämistä.
Ihmisten on pakko jakaa "hyvää tarkoittavia" neuvoja ikäänkuin työtön ei jo itse olisi osannut näitä lausuttuja itsestäänselvyyksiä ajatella tai kääntää joka kiveä ja kantoa töitä löytääkseen. Moni näistä sanojista varmaan sisimmässään pelkää, että ei vaan itselle käy samalla tavalla. Kun jakelee hyviä neuvoja, voi tuudittautua siihen uskoon, että se työtön ei vaan nyt ole hoksannut jotain asiaa ja siksi se on työtön. Syyllistäminen on Suomessa kyllä ihan omaa luokkaansa. No, jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Usko punnitaan siinä vaiheessa kun tyhjä arpa kolahtaa omalle kohdalle.
VastaaPoistaTuo ymmärtämättömyys johtuu osittain niistä tehottomista keinoista, joita päättäjät käyttävät työllisyysasteen parantamiseksi. Työlliselle tulee varmasti väärä kuva, jos hallituksen mielestä työttömän ''tulee ottaa vastaan työtä kuin työtä'', vaikka oikea ongelmahan ei ole töistä kieltäytyminen. Ota siinä sitten olemattomia töitä vastaan. Viime viikolla uutisoitiin, että TE-palveluiden lähettämien työtarjousten määrä on lisääntynyt roimasti ja vuonna 2015 lähetettiin yli 500 000 työtarjousta. Muut kuin itse työttömät eivät luultavasti tiedä, etteivät nämä ''tarjoukset'' ole mitään kutsuja töihin, vaan kehotuksia hakea joitain työpaikkoja, joita hakevat muutkin työttömät. Tietämättömälle tulee väistämättä sellainen kuva, että TE-palvelut ihan oikeasti yrittää tarjota työttömille töitä ja laiskat työttömät mieluummin makaavat kotona nauttien suuren suurista tuista. Tämä on kai tarkoituskin, sumuttaa työtätekevää kansanosaa ja saada hyväksyntää tukien leikkaamiselle. Sillä kai jotain leikkauksia on työmarkkinatukeenkin odotettavissa, kun opiskelijatkin, monet heistä köyhyysrajan alapuolella eläviä, joutuvat esityksen mukaan luopumaan isosta osasta opintorahaa. Mahtavia muutoksia! Hyvinvointivaltio ajetaan nyt vauhdilla alas.
PoistaKiva kun aloit taas kirjoittaa blogia ja kiva, kun täällä on vilkasta ja ajatuksia herättävää kommentointiakin. Vaikka aihepiiri on kaikkea muuta kuin kiva, mutta eri näkökulmat avaavat työttömyysproblematiikkaa loistavasti.
VastaaPoistaJoo, ihmettelin itsekin tätä "työtarjouksista" puhumista.
Ja tämän postauksesi aihe: onhan tuo todella surullista koettavaa. Ihmiset jlekottelevat omissa kuplissaan ja jakavat sieltä neuvoja. Kuulluksi tulemista lienee turha odottaa edes lähimmiltään.
Katriina