Turhaa touhua

Osuipa silmiini mielenkiintoinen työpaikka. Mutta haku päättyy perjantaina 3.10. ja työ alkaa maanantaina 6.10.! Siitä voikin päätellä, että työhön on jo tekijä valittuna, mutta paikka on näennäisesti laitettu julkiseen hakuun. Meinaan vaan, että siinä viikonlopun aikana ei varmaan kovin kummoisia rekrytointiprosesseja järjestellä. Hakemuksen tehtävään olen toki laittanut, mutta en odottele muuta kuin ei kiitos tällä kertaa -sähköpostia.

Näyttää siltä, että ainakin julkisen sektorin paikat ovat kaikki ennalta sovittuja. Tuolileikki käy kuumana ja uusilla naamoilla ei ole juuri saumaa. Monet jaksavat jurnuttaa julkisen sektorin paisumisesta, mutta todellisuudessa valtion ja kuntien työpaikat ovat kyllä vähentyneet. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat toki nousseet, mutta eiköhän se ole luonnollista laskusuhdanteen aikana, kun BKT kutistuu.

Että semmoiset mietteet näin maanantain kunniaksi. Jospa raapustaisi taas yhden täysin turhan työhakemuksen johonkin jo ennalta jaettuun työpaikkaan. Tai vaihtoehtoisesti lähettäisi niin ikään täysin turhan avoimen hakemuksen johonkin yritykseen. Jihaa. 

Isojen asioiden äärellä

Nyt on aika muutosten tuulten puhaltaa. Täytyy hyväksyä tosiasiat, tehdä suunnitelma, asettaa päämäärä, keskittyä olennaiseen ja uida kuiville. On aika elää ja hengittää. 

Minulla on lähes joka päivä käytössäni ns. suttulehtiö, johon raapustelen kaikenlaisia muistiinpanoja ja suunnitelmia. Lehtiö täyttyy mm. kauppalistoista, yritysideoista, tapahtumien päivämääristä, laihdutussuunnitelmista... siis ihan kaikesta. En ole muuten juuri koskaan myöhässä mistään näiden suttulehtiöiden ansiosta, sillä suunnittelen niihin melko yksityiskohtaisia aikatauluja. Jotkut tuhertavat kalenterinsa täyteen tai laativat Excel-taulukoita, mutta tämä on minun juttuni ja se toimii minulle. 

Kuvassa esimerkki tältä aamulta. Huomaa tarkkaan laskettu kauppalista. Pakko laskea suurin piirtein eurolleen, kun rahaa on rajallisesti. Välttää nolot tilanteet kassalla, jos rahat eivät riitäkään. Köyhän arkea, siinä päivän sosiaalipornopläjäys sitä halajaville.

Mutta asiaan. Tunnustin eilen tosiasian; tuskin saan Suomesta oman alani töitä. Tuurilla voin saada, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Tuhersin sitten suttuvihkooni tulevaisuuden suunnitelmani. Listasin kaikki vaihtoehdot ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Vaihtoehdot olivat: a) hakea hanttihommia, b) kouluttautua uudelleen, c) muuttaa ulkomaille työn perässä, d) perustaa yritys tai f) muuttaa kamalaan mutta halpaan vuokramörskään perähikiälle, syödä lihapiirakoita ja katsoa tosi-tv:tä. 

Aika selkeästi järkevimmäksi ratkaisuksi seuloutui vaihtoehto c) muuttaa ulkomaille. Seuraavaksi sitten listasin sopivia maita ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Karsittu lista mahdollisista maista muodostui seuraavanlaiseksi: Norja, Englanti ja Skotlanti. Nyt alan sitten selvittää mahdollisuuksiani noissa maissa ja kenties armottoman norjan kielen opiskelun. Tavoitteeksi asetin siis muuttaa ulkomaille keväällä 2015. Lykke til?!

Kuva: Wikimedia Commons

Tältä tuntuu tänään ja miul on oikeus miu omii tunteisii

En tainnut saada hakemaani apinakin-osaa-sen-tehdä-työtä. Haastattelukutsua ei ainakaan kuulu. Ilmeisesti minulla on liikaa koulutusta, työkokemusta ja ikää. Että semmosta. Toivottavasti palkkaavat sitten osaamattomia, aina myöhässä olevia, laiskoja turhakkeita. Niih.

Vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat syyskuun alusta alkaen

Vuorotteluvapaan ehdot ovat tiukentuneet 1.9.2014 lähtien, kenties työttömälle työnhakijalle eduksi. Vuorotteluvapaan työhistoriaedellytys korotetaan 10 vuodesta 16 vuoteen... ja jaadi jaadi jaa. Ei koske minua, työtöntä paskiaista. Mutta: Vuorotteluvapaan sijaiseksi palkattavan täytyy olla ollut työttömänä yhdenjaksoisesti tai osissa vähintään 90 kalenteripäivää ennen työsuhdetta. Aikaisemmin edellytys on ollut yksi työtön päivä. Mielenkiintoista. Kenties nyt vuorotteluvapaan sijaiseksi palkataan tarkoituksenmukaisia henkilöitä. Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla nimittäin kerrotaan, että vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työntekijän työssä jaksamista ja tarjota samalla työttömälle työnhakijalle mahdollisuus saada määräaikaisen työn avulla työkokemusta. Mutta käytännössä aiemmin on pistetty jo työsuhteessa oleva työntekijä päiväksi kortistoon ja sitten hänet on palkattu uudelleen vuorotteluvapaasijaiseksi. Minutkin on kerran palkattu tähän tapaan. Marssin vain silloisen työnantajani kehotuksesta TE-toimistoon kertomaan, että olen nyt työtön työnhakija ja seuraavana päivänä ilmoitin, että sain töitä. 

Jatkossa sijaiseksi kelpaa siis vain oikeasti työtön henkilö, joka on ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 päivää vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. TAI alle 30-vuotias äskettäin ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (valmistumisesta enintään vuosi). TAI henkilö, joka vuorotteluvapaan alkaessa on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. Näille vastavalmistuneille ja yli- tai ali-ikäisille riittää edelleenkin se yksi päivä kortistossa. 

Niin mitä hyötyä tästä sitten on? No, nyt kaikki työttömät innolla hakemaan noita vuorotteluvapaasijaisuuksia, nyt kun niinhin oikeasti on jotain saumaa! 

Esim. nyt tästä nopealle työpaikka TE-palveluiden sivuilta: Tuotekehityslaborantti Teknos Oy:lle Helsinkiin. Haku 19.9., joten hopi, hopi. 

Hakeako vai eikö hakea?

Työn metsästäminen sen kun jatkuu... puhti on melko lailla kadoksissa, men man måste bara kämpa vidare (yritän työnhaun ohessa petrata ruotsia apinan raivolla eli katsomalla Beck-elokuvia).

Aika monesti törmään ongelmaan, hakeako jotain paikkaa, joka ei ole lähellekään omaa alaa, eikä kiinnosta tippaakaan, mutta josta maksettaisiin ihan oikeaa rahapalkkaa. Tarkoitan tässä kokopäiväistä tai lähes kokopäiväistä työtä, kaikki nollasopimusta tarjoavat paikat kierrän kaukaa (minusta on täysin kohtuullista vaatia saada tietää kuinka monta tuntia työtä on viikossa ja missä ja mihin kellonaikaan). Kaikenlaisia toimistotöitä haen kyllä, mutta niin hakee monta sataa muutakin ja niihin minulla ei taida olla mitään saumaa. Mutta entäs sitten ns. hanttihommat, varastotyöt ja kokoonpanotyöt? Kyllä niihinkin varmasti hakijoita riittää, mutta niistä minulla on paljon kokemusta, joten jotain tsäänssejä kai olisi.

Mutta suoraan sanottuna v*tuttaa mennä trukkia ajamaan tai kännykkää kasaamaan, koska vuosien opiskelusta ei niissä hommissa ole mitään hyötyä. Tuntuuhan se ankealta, kun miettii niitä kaikkia valvottuja öitä ennen tenttejä, gradun vääntämisen tuskaa, yövuoroja varastolla (hanttihommissa, jotta pystyisi opiskelemaan, jotta saisi työtä... mikä vitsi). Kaikki työ ja hien vuodatus valuu kankkelin kaivoon.

Mutta jospa ajattelisi hanttihommia väliaikaisratkaisuna? Hammasta purren vaan liukuhihnahommiin ja tilipäivää odottelemaan. Vaikka ei ole ikävä tasan 10 minuutin kahvitaukoja, kellokortin leimaamista ja tuntitavoitteita. Ja ainaista kellon kyttäämistä, koska työvuoro olisi ohi.  Mutta voisihan siinä olla ideaa, jos tästä apinakin-kykenee-siihen-työstä saisi sen verran palkkaa, että pystyisi jotain säästämään. Säästöillä voi sitten paeta ulkomaille parempiin töihin.

Taidanpa hakea erästä vuorotyöpaikkaa. Vaikka vannoin, etten enää koskaan tee yövuoroja, sillä ne pilaavat terveyden. Mutta kyllä tämä toimettomuuskin terveyden pilaa.

Niks naks, köyhät kyykkyyn!

Tänään taas köyhää sapettaa. Nimittäin Kookomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn töräyttämä aivopieru. Sosiaalidemokraattien ajamasta ansioveron lapsivähennyksestä on siis kyse ja sitä kritisoidessaan Räty ihmettelee, että kuinka moni oikeasti tienaa alle 2600e/kk tai peräti alle 2100e/kk? Hänen mielestään siis ilmeisesti ei kovin moni. Oikeasti alle 2100e/kk tienaavia palkansaajia on noin puoli miljoonaa. Ja entäpä me muut, jotka emme nauti palkkatuloja? Voi hyvää päivää! Kyllä on taas mukavaa olla köyhä ja työtön. Muistakaahan taas kaikki käydä vaalien aikaan äänestämässä näitä ruiskukkapuolueen ihmelapsia, niin saadaan köyhät vielä entistäkin kyykympään. Kokoomuslaisten sloganhan käsittääkseni on ''jokainen on oman onnensa seppä''. Kyllä, kyllä. Mutta se onni revitäänkin sitten muiden ihmisten selkänahasta. Heikot sortuu elontiellä... ja toiset senkun porskuttaa.

Itse en tuloillani hätyyttele tuota 2100e/kk. Olen siis virallisesti rutiköyhä. Onko minulla oikeutta kohta edes hengittää? 

Olen työtön, olen työtön, olen työtön
Asfalttia riittää niin kuin tehtaan liukuhihnaa
ja päivä on pitkä jos vain katuja mittaa
kasassa jos kestät näin pakko tehdä on
kun on rahaton
herrat vain ne käsiä hieroo
niillä aivojen paikalla on mätä liero
ne vaan sanoo sori aika on ankeaa ja kauppa kankeaa
mutta ankeempaa on vielä työttömän päivä
kun elämänilosta on pelkkä häivä

Perkele
Olen työtön

- Pelle Miljoon: Olen työtön

Apua, aivoni vuotavat!

Tänään maanantaina työttömyys ahdistaa taas sen verran, että kohta aivoni todellakin vuotavat. Nimittäin ulkomaille. Pitäkää tunkkine, arvon Suomi-neito. Pitäkää työttömyyskorvauksenne, hyödyttömät TE-palvelunne ja orjatyönne (työvoimakoulutus). Minä en hyväksy työttömyyttäni, enkä suostu työharjoitteluun tällä koulutuksella ja työkokemuksella. Jo se on p*rkele, jos tällä maalla ei ole osaavalle ihmiselle muuta tarjota kuin luuta kouraan.

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan aivovuoto tarkoittaa työikäisten koulutettujen ihmisten muuttamista maasta toiseen, jolloin alkuperämaa häviää osaavan työvoiman suhteen. Montakohan tuhatta per vuosi minunkin opintoni tulivat maksamaan Suomen valtiolle? Mikä järki on kouluttaa ihmisiä kalliisti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, kun on tiedossa, että iso osa valmistuneista päätyy joko kortistoon, lattioita moppaan tai kahvia keittämään? Laatikon terävimmät työkalut laitetaan joko hyllylle ruostumaan tai sellaisiin hommiin, joihin tylsempikin työkalu pystyisi.

Mun pakko matkustaa on jonnekin
Entisestä pois juna vie
On aivan sama minne kiirehdin 
Kun vain pitkä on tie 

Nyt vaan pitää miettiä, että minne sitä suuntaisi? Missä on töitä ja minne voi muuttaa ilman liian monimutkaista luparumbaa? Englannissa olen asunut ennenkin, joten se suunta ainakin selvitellään. Norjassa on monella alalla töitä, mutta en ole varma, mikä on luonnontieteilijöiden tilanne. Ja Norjassa pitäisi opetella uusi kielikin, mutta se olisi oikeastaan vaan hauskaa. Unelmamaa olisi Uusi-Seelanti, mutta sinne on melko mahdotonta muuttaa koiran kanssa ja ilman koiraa en lähde. Koira pitäisi lennättää ruumassa (ei käy) ja se joutuisi paikan päällä kuukausiksi karanteeniin (ei todellakaan käy). Eli Uusi-Seelanti - raks - pois listalta. Harmi, sillä ilmeisesti siellä on pulaa juuri oman alani osaajista ja voisin jopa saadakin työluvan. Mutta olisi se silti liian monimutkaista, epävarmaa ja kallista. Ehkä pysyn kuitenkin Euroopan rajojen sisäpuolella. Ehkä en.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Saa nähdä, mistä sitä itsensä vuoden päästä löytää. Utsjoelta, Kanadasta, Skotlannista, Turusta vai Keniasta?

I need a holiday. A very long holiday. And I don't expect I shall return. In fact I mean not to.
- Bilbo Baggins