Hän lämmitti hernekeiton

Miksi hän hernekeiton lämmitti? Koska hän on väsynyt, eikä jaksa laittaa ruokaa. Ja sitä paitsi hernari on halpaa ja hyvää. Sinappikiekura päälle, niin johan on vieläkin parempaa. 

Työvoimakoulutus ottaa siis voimille. Olen möllöttänyt kotona niin pitkään, että on uuvuttavaa ja omituista nousta aamulla puhelimen herätykseen ja raahustaa koulutuspaikalle sovittuun kellonaikaan. Kävelen sen kolmen kilometrin matkan, sillä en halua laittaa rahaa bussilippuun. Tai eihän se halusta ole kiinni, oikeasti ei ole rahaa bussilippuun. Kolme kilometriä on kuitenkin ihan käveltävä matka ja kunhan saan tuotua pyörän varastosta, sujuu se yhdessä hujauksessa. Kävely väsyttää näin aluksi, mutta jospa se kunto tästä paranisi. 

Jalkojen lisäksi aivotkin ovat rasittuneet. Koulutus vaikuttaa hyvältä ja seuraan opetusta tiiviisti. Välillä teemme erilaisia harjoituksia ja ryhmätöitä. Kaikki osallistujat ovat koulutettuja ja fiksuja ihmisiä, keskustelu on vireää ja huumorikin kukkii. On kivaa olla kaltaistensa joukossa. 

Koulutukseen kuuluu keväinen opintomatka. Ja se tehdään ilmeisesti Norjaan! Taidankin jäädä sinne...

Typ, typ, typooo!

Pääsin sitten työvoimapoliittiseen koulutukseen. Kävin tänään haastattelussa ja oikein mukavastihan se meni, lupasivat paikan n. 5 minuutin jutustelun jälkeen. Jee. On kiva olla haluttu, oikein kuuminta hottia, vaikkakin kyseessä on vain palkaton työvoimakoulutus. Olisipa menestys yhtäläinen työhaastatteluissa. 

Olen aika toiveikas koulutuksen suhteen, jospa siitä vaikka ura urkenisi. Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta kyllä minulla on sellainen kutina, että tämä koulutus parantaa työllistymismahdollisuuksiani. Jos ei Suomessa, niin ainakin ulkomailla ja nimenomaan Norjassa. Ja jos sitten olen yhtä työtön koulutuksen jälkeen kuin olen nyt, niin sitten olen. Pakko kuitenkin yrittää tätäkin kautta päästä leivän syrjään kiinni. 

Tämä siis ei ole se koulutus, johon olisi kuulunut opintomatka Intiaan. Opintomatkoja pohjoiseen on kuitenkin luvassa. Jee. Vielä kun joku viisas kertoisi, että saankohan koulutuksen aikana työmarkkinatuen korotettuna. TE-palveluiden sivuilta ei ilmene, että millä perusteella korotus maksetaan. Joillekin maksetaan ja joillekin ei. Jospa työkkärin täti huomenna arpoisi senkin päätöksen minulle. Que será, será.

Dil to pagal hai - sydän on hullu

Kannatti ilmeisesti purnata suppeasta työvoimapoliittisesta koulutustarjonnasta. Huomasin eilen kaksi koulutusta, joihin voin hakea. Jee. Toinen alkaa kotikaupungissani ja toinen onkin sitten toisella puolella Suomea. Molemmat ovat tosi mielenkiintoisen kuuloisia, oppisin niissä uusia taitoja ja olen aistivinani, että ne voisivat jopa edistää työllistymistäni. Molempiin kuuluu työssäoppimisjakso ja toiseen koulutukseen hyväksyminen edellyttääkin sopivan yhteistyöyrityksen löytymistä. Pistän molempiin hakupaperit vetämään ja katson kuinka akan käy. Työvoimakoulutuksiin on kuitenkin melkoinen tunku, joten on turha suunnitella mitään niiden varaan. Jos pääsen tuohon toisella puolella Suomea järjestettävään koulutukseen, niin sitten alkaa melkoinen venkslaaminen muuton kanssa. Mistähän nekin rahat sitten repäisen? Jos ei olisi koiraa, niin voisin majoittua vaikka siivouskomeroon tai telttaan metsän keskelle, mutta koiran kanssa se on hankalaa. Ja olisihan se väärin koiraa kohtaan, itselle ei ole niin väliä. 

Eli nyt pitää siis kirjoittaa kaksi hakemusta työvoimakoulutukseen, hakea varuilta syksyllä alkavaan maisteriohjelmaan ja tietenkin hakea oikeita palkkatöitä. Ei saa unohtaa työnhakua! Listalla on kymmenisen paikkaa, joihin pitää rustata hakemus viikon sisällä. Ja kaiken tuon hakemisen lomassa pitää ehtiä maata sohvalla kaljaa kitaten, niin kuin kaikki muutkin yhteiskunnan loiset ja vapaamatkustajat. 

Toiseen työvoimakoulutukseen kuuluu opintomatka Intiaan. Olisihan se vänkää, mutta pitääköhän matka maksaa itse? Siihenpä se sitten tyssää, persaukisella ei ole mokomaan varaa. 

Laskee reitin uudelleen

Napsautan navigaattorin päälle. Kokeilen hurauttaa ensin lyhintä reittiä perille, mutta edessä onkin odottamaton este ja reitti täytyy laskea uudelleen. Ja taas matka jatkuu kohti määränpäätä. Pidempään reittiin tuhraantuu hieman enemmän aikaa, mutta onhan se vaivan väärti, lopussa kiitos seisoo ja muuta soopaa. Mutta taas nousee seinä vastaan, tuostakaan ei pääse läpi. Laskee reitin uudelleen... Milloin sinne työmaailmaan oikein pääsee perille? Minä olen pyörinyt jo aivan liian kauan täällä liikenneympyrässä. Muksautan kohta jonkun kylkeen, ärsyttää niin vietävästi.

Kartoitin ennen joulua erilaisia vaihtoehtoja työllistymismahdollisuuksieni parantamiseksi. Olin siinä uskossa, että minäkin olisin oikeutettu johonkin TE-hallinon palveluun. Ensiksi soitin työkkärin tädille ja utelin mahdollisuuksistani työkokeiluun. Ei onnistu, kertoi täti, työkokeilu on pääsääntöisesti vain parin kuukauden mittainen pätkä ja tarkoituksena on kokeilla kokonaan uutta alaa. Omaa alaani en pääse kokeilemaan. No ei sitten, pitäkää työkokeilunne. 

Seuraavaksi otin työkkärin tädin kehotuksesta yhteyttä kaupungin palveluohjaajaan ja kyselin palkkatuesta. Kirjoitin ohjaajalle sähköpostin, jossa sepostin tilanteeni perusteellisesti ja haaveilin palkkatukipaikasta kaupungin ympäristöpalveluissa tai jossain vastaavassa yksikössä. Työvalmentaja soitti minulle ja oli ilmeisen neuvoton minun kanssani. Kaupungin palkkatukipaikat ovat kuulemma avustavia tehtäviä esimerkiksi päiväkodeissa tai vanhustenhoidossa, ympäristöpuolella ei ole paikkoja. Jonkun yhdistyksen pyörittämälle asukastuvalle tai pajalle voisin yrittää palkkatukitöihin, mutta silloin pitää olla oikeutettu korkeimpaan korotettuun palkkatukeen. Jaa, vai sillä tavalla. Yritin kuitenkin vielä tiedustella, että mihin sitten voisin tarjota itseäni palkkatuella töihin? Käsittääkseni normaalia avoinna olevaa työpaikkaa hakiessa palkkatukimahdollisuutta ei kannata mainita, sillä rekrytoija voi luulla hakijan olevan jotenkin vajavainen, koska hän on oikeutettu palkkatukeen. Etpä juuri mihinkään, totesi hieman murheellisen kuuloinen palveluohjaaja, mutta palkkatukimahdollisuutta voisin hänen mukaansa väläyttää valttikorttina työhaastattelussa, jos tuntuu, että työnantajalla on rahasta uupelo. Mutta kannattaa tosiaan miettiä kahdesti, että mainitseeko mitään. Rekrytointiprosessiin lähdettäessä palkkarahat on jo yleensä varattu ja palkkaaminen ei ole rahasta kiinni. Puhelun lopuksi palveluohjaaja antoi minulle puhelinmyyntifirman yhteystiedot, jos vaikka haluaisin ruveta kiusaamaan ihmisiä työkseni. Jestas sentään, sitä työtä löytäisin halutessa ihan omin avuin. 

Työvoimakoulutukseen sitten! Selasin läpi kaikki tämän seudun alkavat koulutukset ja totesin valikoiman todella suppeaksi. Kaikki korkeakoulutettujen koulutukset oli tarkoitettu ensisijaisesti ICT-alalta työttömiksi jääneille, sisältö markkinointia, ohjelmointia ja muuta hölynpölyä. Muu tarjonta oli hitsarikoulutusta, trukkikorttikurssia, hygieniapassia jne. Lähetin TE-palveluille palautetta ja ehdottelin bioalan koulutusta työttömille luonnontieteilijöille. Itse palvelujohtaja vastasi minulle sähköpostitse ja kertoi koulutustarjonnan, ikävä kyllä, tulevan supistumaan vielä entisestään. ICT- alan työttömille on useampi koulutus, sillä valtio on myöntänyt erillisiä määrärahoja heidän paapomiseksi. Ideani bioalan koulutuksesta oli kuulemma hyvä, se on kirjattu ylös ja löytyy mapista öö. Sähköpostin lopussa palvelujohtaja kehotti minua soittamaan työkkärin tädille ja keskustelemaan omaehtoisen opiskelun mahdollisuuksista. Ammattikorkea ja yliopisto tarjoavat täydennyskoulutuksia ja ne saattaisivat soveltua myös minulle. Menen koulujen nettisivuille ja sieltä selviää, että täydennyskoulutus on tarkoitettu vain työssä oleville tai yrittäjille. Työttömät älkööt vaivautuko. Että silleen. 

Mitä jos keräisin koko ensi kesän pulloja apinan raivolla? Olisin sellainen hullu pullomummo, joka kärkkyy tyhjeneviä tölkkejä nuorisojoukkojen lähettyvillä. Saisiko sillä tavoin kasaan menolipun ulkomaille? En minä haluakaan minnekään työkokeiluun, koulutukseen tai pajalle palkkatukitöihin. Minä haluan palkallista työtä, mutta on kai turha täällä Suomessa paukuttaa päätä seinään ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. On pakko suunnata ulkomaille. Tack och adjö. Pitäkää los tunkkinne por favor. 

Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan!

Työttömältä vaaditaan usein positiivisuutta, negatiivisella asenteella ei kuulemma töitä saa. Siispä lupaan ajatella tästä eteenpäin vain mukavia, kukkasia, perhosia, olen erinomainen ja tärkeä ihminen, saan kyllä töitä, paistaa se aurinko risukasaankin, nami nami ja lässyti lässyti. Luen Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa joka päivä kuin raamattua. Byrnen kirjan mukaan myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä seuraamuksia ja päinvastoin, se on vetovoiman laki. Eli nyt kun tästä lähtien ajattelen mielenkiintoista ja mukavasti palkattua työpaikkaa, saan sellaisen, saan sellaisen... niin hupsista keikkaa, ensi viikolla puhelin soi ja kutsu työhaastatteluun kilahtaa! Kohta teen sitä mielenkiintoista työtä mukavalla palkalla. Voitan ehkä lotossakin ja unelmien prinssi laulaa serenadia ikkunan alla. Ehkä kaksikin prinssiä, sen rumemman kivitän matkoihinsa. Ja paskat. Tuohan on täyttä potaskaa, mukavia ajattelemalla ei synny yhtään avointa työpaikkaa. Jos saan Rhonda Byrnen humpuukiteoksen joululahjaksi, sytytän sillä saunan pesän.

Tämän viikon kohokohtia:

Kerron äidilleni, että yritän päästä palkkatukityöhön, mutta jos en pääse (ja luultavasti en pääse), niin yritän päästä edes johonkin työvoimakoulutukseen. Äiti hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Et sinä enää voi opiskella, ei sitä aina voi vain kouluttautua ja kouluttautua!'' Kiitos vaan, äiti. No mitäs sitten pitäisi tehdä, kun töitä en saa? Onneksi en mennyt sentään sanomaan, että harkitsen hakemista kahden vuoden maisteriohjelmaan, kun muutaman kuukauden työvoimakoulutuskin tuntui olevan liikaa.

Siskoni on löytänyt molin sivuilta minulle sopivan työpaikan. Kerron hänelle, ettei minun koulutuksellani voi tulla kyseiseen paikkaan valituksi. Sisko hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Kyllä sinun täytyy hakea kaikenlaisia paikkoja, ei riitä, että haet vain niitä paikkoja, joissa täytät työpaikkailmoituksen vaatimukset sataprosenttisesti.'' Niin, niin. Haen kyllä kaikenlaisia ja kaikentasoisia paikkoja. Jos kuitenkin haetaan laboranttia ja työpaikkailmoituksessa vaaditaan laborantin koulutusta, ei riitä, että on joskus pitänyt yllä valkoista takkia ja tehnyt jotain pientä laboratoriossa. Yhtä hyvin voisin hakea sydänkirurgin paikkaa. Olen kerran eläinbiologian tunnilla pistänyt skalpellilla pulun osiin, saanko paikan?

Olen hakenut mielenkiintoista työpaikkaa. Pieni toivo kuplii rinnassa, sillä olen aiemminkin tehnyt juuri samaa työtä ja saman työnantajan leivissä. Hakuaika päättyy perjantaina ja jo keskiviikkona sähköpostiin kolahtaa ei kiitos -viesti ilmoittaen, että ovat jo valinneet tehtävään sopivan henkilön. Hän varmasti olikin paras hakija, sillä hän jo hoitaa kyseistä työtehtävää.

Sanomalehti Kalevan yleisönosastolla Hannu Ruotsalainen Kempeleestä kirjoittaa näin: ''Suomessa palkitaan työttömyyttä. Tarkoitan tällä sitä, että niille, jotka jostakin syystä ovat vailla töitä, tällä hetkellä maksetaan siitä; hölmöläisten hommaa. Työttömyyskorvaus pitäisi muuttaa työllistymiskorvaukseksi. Työllistymiskorvaus olisi starttiraha uuteen työpaikkaan. Se maksettaisiin korvauksena työllistyvän tilille kolmen kuukauden ajan normaalin palkan lisäksi. Ne jotka eivät jostain syystä kykene tai halua työllistyä, sekä kaikki toimeentulon saajat, siirrettäisiin Kelan hoitamaan toimeentulotukijärjestelmään, jossa tuki olisi noin 480e/kk. Yhteiskunta maksaisi vain siitä, että haluaa työllistyä, eikä siitä, että voi olla työttömänä.'' Näitä todellisuudesta vieraantuneita Hannuja on ikävä kyllä Suomi pullollaan. Hyvää joulua vaan Hannullekin, koeta rentoutua edes pari päivää ja olla kadehtimatta työttömien suuren suuria korvauksia. Ehdotuksillasi olet ajamassa tuhansia ihmisiä veneen alle asumaan.

Hannu aka Ebenezer Scrooge

Puhu pukille

Huomasin lehdestä ilmoituksen mielenkiintoisesta koulutuksesta. Siis todella mielenkiintoisesta, tuota aihetta voisin kuvitella opiskelevani ihan antaumuksella. Edellistä tutkintoa ei tarvitsisi heittää romukoppaan, vaan tämä uusi tutkinto täydentäisi vanhaa. Koulutus kestäisi opiskelutahdista riippuen noin kaksi vuotta. Luulen, että työllistymismahdollisuuteni koulutuksen jälkeen olisivat paremmat, mutta mitään varmuutta asiasta ei tietenkään ole. Valmistuttuani olisin sen kaksi vuotta vanhempi ja kun en nytkään mikään parikymppinen ole... mutta kyllä tätä täytyy ihan vakavasi pohtia. Olin valmistumisen aikaan niin helpottunut, kun sain jättää opiskelijastatuksen taakseni, mutta parempi sekin kuin tämä nykyinen työttömän paskan status. 

Haluaisin keskustella asiasta jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenelle puhua. Lähisukulaisten mielipiteet ja neuvot tiedän jo etukäteen; täystyrmäys, ei missään nimessä, olet jo opiskellut tarpeeksi, nyt on aika mennä töihin. Joo, mutta kun niitä töitä ei ole. Ystävilläni ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa, kun yritän punnita vaihtoehtojani ääneen. ''Hae vaan niitä töitä, kyllä se vielä tärppää.'' Joo, mutta kun ei välttämättä ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä tärppää. Olen hakenut töitä nyt yli vuoden verran. Ensin vain oman alani töitä, mutta sitten myös kaikkia muitakin paikkoja, joihin minulla periaatteessa on mahdollisuus päästä. Tarjolla on ei oota, huolimatta siitä kuinka hienoja hakemuksia rustaan tai kuinka vimmatusti CV:tä viilaan. 

Taidan hakea tähän koulutukseen ihan hissun kissun. Saattaa hyvinkin olla, etten pääse edes sisään, joten turha kai siitä on kenellekään puhua. Nielen sitten myös pettymyksen itsekseni. 

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Olen taas viime päivinä miettinyt ulkomaille muuttoa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin jo ensi keväänä lähteä, mutta se ei tule olemaan taloudellisesti mahdollista. Lentoliput, takuuvuokrat sun muut maksavat ja minulla ei ole rahaa. Persaukinen työtön ei saa lainaa ja säästää ei voi, kun kaikki mikä tulee, menee viheltäen asumiseen, laskuihin ja ruokaan. Pieni valonpilkahdus näkyy kuitenkin tunnelin päässä ja olen melko varmasti saamassa lähiaikoina hieman rahaa ennakkoperinnön muodossa. En tiedä tarkkaa ajankohtaa vielä, joten perintöä odotellessa... jospa syksyllä sitten pyrähtäisi muuttolintujen mukana vierahille maille. 

Sillä mitä minulle on tarjolla Suomessa? Saatan toki saada jonkun pätkän töitä, mutta mitä sen jälkeen? Uusi työpätkä tai työttömyys? Pitääkö taas muuttaa aivan toisaalle? En jaksa enää kauaa elää epätietoisuudessa, tavarat muovipusseissa ja laatikoissa odottamassa, että koska taas lähdetään. 

Muutto ulkomaille ei ole minulle kuitenkaan mikään helppo päätös. Vanhempani ovat iäkkäitä ja molemmilla on erinäisiä sairauksia. He ovat eronneet, asuvat yksin ja tulevat lähitulevaisuudessa tarvitsemaan apua. Miten minä ulkomailta käsin autan? Sukulaiset, ystävät ja tuttavat jäävät tänne. Olen yksinäinen nytkin, mutta ulkomailla saatan olla vielä yksinäisempi. Entä jos jään työttömäksi ulkomailla? En olisi välttämättä oikeutettu työttömyysturvaan, sillä ainakin Britanniassa ollaan maahanmuuttajien sosiaalitukia kiristämässä. Ehkä rupean selvittämään ensiksi mahdollisuuksiani Norjassa, sillä se tuntuu paljon maahanmuuttomyönteisemmältä vaihtoehdolta. 

Ja koira mukaan, tietenkin!