Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei minulla ole paljon muita vaihtoehtoja kuin palata takaisin koulun penkille. Ulkomaille muuttoon minulla ei yksinkertaisesti ole varaa ja nykyisellä tutkinnolla voin pyyhkiä takapuolta. Uusi tutkinto on varmaan ainoa keino ''nollata'' tämä pitkä työttömyysjakso. Tokihan CV:seen jää ammottava aukko, mutten usko sen olevan este työllistymiselle, jos valitsemallani alalla on runsaasti töitä.
Olen pitkän harkinnan jälkeen päätymässä sosiaalialaan. Se on käsittääkseni hyvin työllistävä ja olettaisin, ettei korkea ikä ole este työllistymiselle. Sosiaalityötä ei voida ulkoistaa Intiaan ja uskoisin sosiaalipalvelujen tarpeen vain kasvavan tulevaisuudessa. Jos jollakin on asiasta parempaa tietoa, niin virheelliset käsitykseni saa kernaasti korjata.
Sosiaalialaa voi opiskella monissa eri oppilaitoksissa ja tutkintojakin on melko hengästyttävä määrä. Toivottavasti osaan valita oikein ja toivottavasti minut kelpuutetaan opiskelijaksi. Tällä hetkellä olen päätymässä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoon pääaineena sosiaalityö. Täytyy vielä kiittää erästä blogin kommentoijaa, joka vinkkasi tähän tutkintoon johtavasta maisteriohjelmasta. Aion selvittää, onko minulla mahdollisuutta päästä opiskelijaksi. Joutuisin lukemaan perusopinnot sekä aikamoisen määrän aineopintoja avoimessa yliopistossa ennen kuin pystyn hakemaan kyseiseen ohjelmaan vuonna 2017 (toivottavasti se järjestetään myös silloin). Maisteriohjelma kestää rivakasti opiskellen kaksi vuotta ja minähän opiskelisin tietenkin kuuraketin nopeudella. Kolmen vuoden urakka siis. Pfiuh, hiki tulee jo ajatellessa. Lähihoitajaksi pääsisi nopeammin ja vähemmällä vaivalla, mutta minä en vaan yksinkertaisesti halua suorittaa ammatillista perustutkintoa, jolla ei vaativampia paikkoja pysty hakemaan.
Tämä kaikki saattaa jäädä haihatteluksi, koska matkassa on tietenkin monta mutkaa. Avoimessa pitäisi suorittaa niin monta opintopistettä, että minut saatetaan tulkita täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Mutta saako TE-palvelut opinnoista tietoa, jos en vaan ilmoita heille kaikkia opintoja? Piruako se niille kyttääjille kuuluu. Saanko suoritettua noita avoimen opintoja ajoissa? Ja jos saankin, niin hyväksytäänkö minut opiskelijaksi? Saanko opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla? Jaksanko opiskella? Onko ala oikea? Mikä on elämän tarkoitus? Entä maailman paras omenapiirakan ohje?
Tässä aika hyvä ohje: Rahkainen omenapiirakka (Valkosuklaa-limerahkan sijaan kelpaa tavallinen rahka. Maustettu rahka on kallista, eikä se edes maistu tuossa leivonnaisessa. Olen tehnyt myös kaksinkertaisena pellille. Mehevää ja namia.)
torstai 29. lokakuuta 2015
maanantai 19. lokakuuta 2015
Panen suihketta kainaloon
Naapuritalossa on asuntonäyttö. 225 000 euroa 50 neliön kaksiosta. Lasitettu parveke merelle päin, integroidut kodinkoneet, kylpyhuoneessa paikka pyykkitornille, joo ihanaa, muttei se loppujen lopuksi ole kuin koppi betonilaatikossa. En malta olla miettimättä minkälaisen unelmien talon tuollakin hinnalla saisi. Taitaisi riittäisi alle puolet tuosta summasta.
Minä haluan maalle asumaan! Tulen jatkossa tekemään kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset mummonmökki silmissä kiiluen. En vielä tiedä miten, mutta lopussa aion seistä kumisaappaat tiukasti lampaan sonnassa jossain navetan nurkalla. Aamulla avaan oven ja koirat kirmaavat vapaasti ulos. Istahdan pihakeinuun ryystämään teetä ja kuuntelen pihapuiden kottaraisten tirinää. Ruokin kanat ja lampaat. Jatkan talon maalaamista, nikkaroin silkkikanoille uuden orren. Iltapäivällä hoidan kasvimaata ja otan nokoset riippumatossa. Illalla leivon leivinuunissa leipää. Nukkumaan käyn karvakorvien kanssa. Saatan jossain välissä käydä töissäkin ja ehkä nikkaroinnit jäävät näin ollen viikonlopulle, mutta jos saan aamulla herätä linnunlauluun, niin ah sitä elämää!
 |
| Silkkikana - tämmöisiä täytyy olla tusina |
Minä haluan maalle asumaan! Tulen jatkossa tekemään kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset mummonmökki silmissä kiiluen. En vielä tiedä miten, mutta lopussa aion seistä kumisaappaat tiukasti lampaan sonnassa jossain navetan nurkalla. Aamulla avaan oven ja koirat kirmaavat vapaasti ulos. Istahdan pihakeinuun ryystämään teetä ja kuuntelen pihapuiden kottaraisten tirinää. Ruokin kanat ja lampaat. Jatkan talon maalaamista, nikkaroin silkkikanoille uuden orren. Iltapäivällä hoidan kasvimaata ja otan nokoset riippumatossa. Illalla leivon leivinuunissa leipää. Nukkumaan käyn karvakorvien kanssa. Saatan jossain välissä käydä töissäkin ja ehkä nikkaroinnit jäävät näin ollen viikonlopulle, mutta jos saan aamulla herätä linnunlauluun, niin ah sitä elämää!
tiistai 13. lokakuuta 2015
Teen mitä lystää
Hallitus lyhentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa sadalla päivällä eli 500:sta päivästä 400 päivään. Jos työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta saa ansiosidonnaisesta ''nauttia'' 400 sadan päivän sijasta enää 300 päivää. Myös ansiosidonnaisen korotusosia joko leikataan tai niistä luovutaan kokonaan. Hallitus uskoo, että ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen leikkaukset kohentavat työllisyyttä reippaasti. Eli nyt siis työttömät marssivat nopeasti töihin, eivätkä jää laiskottelemaan kotiin ansiosidonnaisen turvin.
Just, just. Niinhän se ihan varmasti tulee menemään. Eiköhän todellisuudessa lähes kaikki työttömät hae kuumeisesti töitä, riippumatta siitä mitä tukea saavat. Sellainen työtön, joka jää vapaaehtoisesti kotiin ansiosidonnaisen turvin, vaikka tarjolla olisi palkkatyötä, on mielestäni täysi pösilö. Fakta 1: työttömän on vaikeampi saada työtä kuin työnvaihtajan ja irtisanomispelkoisia työnvaihtajia on paljon hakijoiden joukossa. Fakta 2: mitä kauemmin työttömyys kestää, sen vaikeampi on työllistyä. Ihan sama kuinka hieno koulutus tai työkokemus on plakkarissa, ne pyyhkiytyvät työttömyyden pitkittyessä olemattomiin. Voit olla täysin työkykyinen ja -haluinen, mutta työnantajien plärätessä hakemuksia sujahtaa sinun CV:si helposti ei-pinoon. Vain siitä syystä, että olet pitkäaikaistyötön. Sitäpaitsi olet sen ansiosidonnaisjakson jälkeen lähes pari vuotta vanhempi. Ei hyvä. Suomessa ei arvosteta ikää ja kokemusta. Eikä myöskään sitä, että olet kenties hoitanut kotona lapsiasi tai sairasta äitiäsi. Jos olet ollut pitkään työtön, on se paha, paha asia. Eihän sinkkumarkkinoillakaan kukaan haluaisi deittailla pitkäaikaistyötöntä. Miksi kukaan haluaisi palkata sellaisen luuserin?
Näinkö raadollisesti ajattelen? No pakkohan se on katsoa totuutta silmiin. Työttömyyteni alussa ihmettelin sitä, miten jotkut työttömät sanoivat, etteivät enää hae töitä. Olin sitä mieltä, että aina kannattaa hakea, ei se ota jos ei annakaan. Nyt olen itse siinä pisteessä, että työnhaku tuntuu täysin turhalta touhulta. Mahdollisuuteni palkkatyöhön näin pitkän työttömyysjakson jälkeen on minimaalinen. Minun on pakko joko a) siirtyä jonnekin, missä palkkatyötä on tarjolla runsaasti i.e. ulkomaille tai b) mennä takaisin koulunpenkille opiskelemaan, toivoa jaksavani opiskella ja saavani opintojen jälkeen vielä töitäkin. Ulkomaille muutto vaatii rahaa (jota minulla ei ole) ja opiskelu tietää lisää epävarmoja ja taloudellisesti tiukkoja vuosia. Mukavat vaihtoehdot.
Tai sitten. Voisinhan olla hieman hullu ja tehdä jotain repäisevää. Jotain jota ihan oikeasti haluan tehdä. Meni syteen taikka saveen. Kirjoittaa vaikka kirjaa. Entä jos olisin siinä hyvä? Kouluaikoina ainakin olin. Voisin aloittaa opinnot (ei mitään kovin vaativaa), opiskella vasemmalla kädellä siinä sivussa ja oikeasti kirjoittaa kirjaa. Opintojen pitää kelvata TE-palveluille, jotta saan luvan opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla. Ja jos sitten olenkin täysin paska kirjoittajana, on minulla varasuunnitelmana opiskelemani uusi tutkinto, jolla kenties saan töitä. Comprende, amigo?
Mitä minulla on enää menetettävää? Olen yrittänyt päästä normaalia kautta työelämään, tekemään ns. normaalia työtä, tehnyt kaiken niin kuin pitikin. Silti kaikki ovet on läsäytetty nokan edestä kiinni. Olen älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu, terve ja työkykyinen. Mutta en kelpaa minnekään, en vaikka osallistuisin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin tai kirjoittaisin hakemuspinon parhaiten kirjoitetun hakemuksen. Sama kai sitten tehdä mitä huvittaa.
Just, just. Niinhän se ihan varmasti tulee menemään. Eiköhän todellisuudessa lähes kaikki työttömät hae kuumeisesti töitä, riippumatta siitä mitä tukea saavat. Sellainen työtön, joka jää vapaaehtoisesti kotiin ansiosidonnaisen turvin, vaikka tarjolla olisi palkkatyötä, on mielestäni täysi pösilö. Fakta 1: työttömän on vaikeampi saada työtä kuin työnvaihtajan ja irtisanomispelkoisia työnvaihtajia on paljon hakijoiden joukossa. Fakta 2: mitä kauemmin työttömyys kestää, sen vaikeampi on työllistyä. Ihan sama kuinka hieno koulutus tai työkokemus on plakkarissa, ne pyyhkiytyvät työttömyyden pitkittyessä olemattomiin. Voit olla täysin työkykyinen ja -haluinen, mutta työnantajien plärätessä hakemuksia sujahtaa sinun CV:si helposti ei-pinoon. Vain siitä syystä, että olet pitkäaikaistyötön. Sitäpaitsi olet sen ansiosidonnaisjakson jälkeen lähes pari vuotta vanhempi. Ei hyvä. Suomessa ei arvosteta ikää ja kokemusta. Eikä myöskään sitä, että olet kenties hoitanut kotona lapsiasi tai sairasta äitiäsi. Jos olet ollut pitkään työtön, on se paha, paha asia. Eihän sinkkumarkkinoillakaan kukaan haluaisi deittailla pitkäaikaistyötöntä. Miksi kukaan haluaisi palkata sellaisen luuserin?
Näinkö raadollisesti ajattelen? No pakkohan se on katsoa totuutta silmiin. Työttömyyteni alussa ihmettelin sitä, miten jotkut työttömät sanoivat, etteivät enää hae töitä. Olin sitä mieltä, että aina kannattaa hakea, ei se ota jos ei annakaan. Nyt olen itse siinä pisteessä, että työnhaku tuntuu täysin turhalta touhulta. Mahdollisuuteni palkkatyöhön näin pitkän työttömyysjakson jälkeen on minimaalinen. Minun on pakko joko a) siirtyä jonnekin, missä palkkatyötä on tarjolla runsaasti i.e. ulkomaille tai b) mennä takaisin koulunpenkille opiskelemaan, toivoa jaksavani opiskella ja saavani opintojen jälkeen vielä töitäkin. Ulkomaille muutto vaatii rahaa (jota minulla ei ole) ja opiskelu tietää lisää epävarmoja ja taloudellisesti tiukkoja vuosia. Mukavat vaihtoehdot.
Tai sitten. Voisinhan olla hieman hullu ja tehdä jotain repäisevää. Jotain jota ihan oikeasti haluan tehdä. Meni syteen taikka saveen. Kirjoittaa vaikka kirjaa. Entä jos olisin siinä hyvä? Kouluaikoina ainakin olin. Voisin aloittaa opinnot (ei mitään kovin vaativaa), opiskella vasemmalla kädellä siinä sivussa ja oikeasti kirjoittaa kirjaa. Opintojen pitää kelvata TE-palveluille, jotta saan luvan opiskella omaehtoisesti työttömyysturvalla. Ja jos sitten olenkin täysin paska kirjoittajana, on minulla varasuunnitelmana opiskelemani uusi tutkinto, jolla kenties saan töitä. Comprende, amigo?
Mitä minulla on enää menetettävää? Olen yrittänyt päästä normaalia kautta työelämään, tekemään ns. normaalia työtä, tehnyt kaiken niin kuin pitikin. Silti kaikki ovet on läsäytetty nokan edestä kiinni. Olen älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu, terve ja työkykyinen. Mutta en kelpaa minnekään, en vaikka osallistuisin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin tai kirjoittaisin hakemuspinon parhaiten kirjoitetun hakemuksen. Sama kai sitten tehdä mitä huvittaa.
perjantai 25. syyskuuta 2015
Mitäs läksit
Uravalmennus on ohitse ja nyt on pääkoppa täynnä uusia ideoita. Siis entistä enemmän sekaisin olen. Itseäkin ihan jännittää, että millehän sitä oikein alkaa! Kunhan nyt jollekin alkaa. Kotona kökkiminen alkaa tuntua sellaiselta vankilalta, että suoraan sanottuna tekee mieli ryöstää pankki tai räjäyttää torilla möllöttövä paksu poliisipatsas. Ihan sama ja voi perkele, että tämä työttömyys on epäreilua!
Kannattiko osallistua TE-palveluiden järjestämään koulutukseen? Tällä hetkellä ainakin kaduttaa. Osallistumisen takia työttömyysetuuteni maksuajankohta siirtyy noin viidellä päivällä. Olen tottunut, että etuus kilahtaa tilille parin päivän päästä työttömyysajan ilmoituksesta ja olen suunnitellut rahankäytön sen mukaan. Nyt kuitenkin pitää odottaa TE-palveluiden lausuntoa uravalmennuksen päättymisestä sekä työttömyyden jatkumisesta ja sitten vasta voin ilmoittaa olleeni työtön, työtön ja työtön.
Muutama päivä sinne tai tänne? Kunhan nyt joskus rahat tulevat? Pienikin viivästys voi kurjistaa elämää kummasti, jos elää kädestä suuhun eli kuluttaa kaiken rahan minkä saa. Ruoka loppuu huomenna tai ylihuomenna ja sen jälkeen täytyy joko syödä riisiä soijakastikkeella tai riisiä riisillä. Viimeisillä euroilla haen koiralle laatikon jauhelihaa. Osaisin kyllä säästää pahan päivän varalle, jos työttömyysetuudesta jäisi jotain säästettävää. Mutta kun ei jää, se paha päivä on nyt ja sitä pahaa päivää on kestänyt jo pari vuotta.
Voin tietysti pyytää pari kymppiä lainaan. Mutta VIHAAN lainaamista. Hävettää nöyrästi myöntää jollekin, että aikuisella ihmisellä on niin huonosti asiat, ettei ole vara ruokaan. Mutta sitähän se monen työttömän elämä on. Köyhyyttä. Häpeää. Nöyrtymistä.
Jos kelattaisiin aikaa pari vuotta taaksepäin, niin tuskin osaisin kuvitella itseäni näin koulutettuna ja työkykyisenä ihmisenä raapimassa kasaan kolikkoja halvinta jauhelihapakettia varten. Jaksoin opiskella ja tehdä matalapalkkaista työtä juuri sen ajatuksen voimalla, että valmistuttuani saisin töitä ja parempaa palkkaa. Mutta niin ei käynytkään, elintaso laski vain entisestään. Turha tulla minulle enää sanomaan, että kouluttautuminen kannattaa, sillä minun kohdallani on käynyt juuri päinvastoin.
Kannattiko osallistua TE-palveluiden järjestämään koulutukseen? Tällä hetkellä ainakin kaduttaa. Osallistumisen takia työttömyysetuuteni maksuajankohta siirtyy noin viidellä päivällä. Olen tottunut, että etuus kilahtaa tilille parin päivän päästä työttömyysajan ilmoituksesta ja olen suunnitellut rahankäytön sen mukaan. Nyt kuitenkin pitää odottaa TE-palveluiden lausuntoa uravalmennuksen päättymisestä sekä työttömyyden jatkumisesta ja sitten vasta voin ilmoittaa olleeni työtön, työtön ja työtön.
Muutama päivä sinne tai tänne? Kunhan nyt joskus rahat tulevat? Pienikin viivästys voi kurjistaa elämää kummasti, jos elää kädestä suuhun eli kuluttaa kaiken rahan minkä saa. Ruoka loppuu huomenna tai ylihuomenna ja sen jälkeen täytyy joko syödä riisiä soijakastikkeella tai riisiä riisillä. Viimeisillä euroilla haen koiralle laatikon jauhelihaa. Osaisin kyllä säästää pahan päivän varalle, jos työttömyysetuudesta jäisi jotain säästettävää. Mutta kun ei jää, se paha päivä on nyt ja sitä pahaa päivää on kestänyt jo pari vuotta.
Voin tietysti pyytää pari kymppiä lainaan. Mutta VIHAAN lainaamista. Hävettää nöyrästi myöntää jollekin, että aikuisella ihmisellä on niin huonosti asiat, ettei ole vara ruokaan. Mutta sitähän se monen työttömän elämä on. Köyhyyttä. Häpeää. Nöyrtymistä.
Jos kelattaisiin aikaa pari vuotta taaksepäin, niin tuskin osaisin kuvitella itseäni näin koulutettuna ja työkykyisenä ihmisenä raapimassa kasaan kolikkoja halvinta jauhelihapakettia varten. Jaksoin opiskella ja tehdä matalapalkkaista työtä juuri sen ajatuksen voimalla, että valmistuttuani saisin töitä ja parempaa palkkaa. Mutta niin ei käynytkään, elintaso laski vain entisestään. Turha tulla minulle enää sanomaan, että kouluttautuminen kannattaa, sillä minun kohdallani on käynyt juuri päinvastoin.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Sekaisin kuin seinäkello
Aivot ovat käyneet taas ylikierroksilla, ti-ti-tyy vaan. Osallistun kolme viikkoa kestävään uravalmennukseen, jossa mietitään oikein urakalla, että miksi sitä isona alkaisi. Kuten uumoilin, muut osallistujat ovat ihan eri aloilta. On juuri lukion päättäneitä, IT-firmoista pois potkittuja, maistereita, duunareita... laidasta laitaan. Ehkä hyvä niin. En ole pistänyt valmentajaa koville, vaikka niin tuossa edellisessä postauksessa uhkailin, koska hän on oikeastaan melko hyvä hommassaan. Ja minäkin olen oikeasti luonteeltani niin kiltti, että tuollaiset uhkailut voi jättää omaan arvoonsa.
Eilen mietin pitkään farmaseutin koulutusta, koska sen pitäisi olla hyvin työllistävä. Alempi korkeakoulututkinto, 180 opintopistettä, noin kolmen vuoden urakka. Edellisvuosien valintakokeet eivät näyttäneet kovin mahdottomilta, kysymykset olivat monivalintakysymyksiä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta sekä kemiasta. Kaksi vuotta voisin luultavasti opiskella työttömyysetuudella (omaehtoinen opiskelu) ja viimeisen vuoden osittain toimeentulotuella ja osittain palkattuna, koska koulutukseen kuuluu palkallinen puolen vuoden harjoittelu. Ei siis mitenkään mahdotonta. Farmaseutin palkka ei ole kovin kummoinen, luonnollista naisvaltaisella alalla, muttei täysin huonokaan. Kyllä sillä toimeen tulisi ja näin säästäväiseksi pakosta oppineella siitä jäisi mukavasti säästöönkin.
Mutta sittenpä päästäänkin siihen kysymykseen, että kiinnostaako minua oikeasti farmasia? Eipä erityisemmin. Enemmän kuitenkin kuin esimerkiksi liiketalous tai kosmetologin koulutus, jotka eivät kiinnosta semminkään. Voisinko kuitenkin innostua farmasiasta niin paljon, että vikkelästi opiskelisin itselleni uuden tutkinnon? En tiedä. Haluanko tehdä farmaseutin työtä? En oikeastaan. Mutta töitä ja palkkaa haluaisin kuumeisesti saada. Ja vakautta elämään, jotta voisin suunnitella tulevaisuutta.
Melko varma työllistyminen ei taida riittää minulle motivaatioksi monen vuoden opiskelulle. Nyt on keksittävä jotain, josta tiedän innostuvani oikeasti. Eräs ajatus onkin pikku hiljaa hautunut täällä pääkopassa. Kerron myöhemmin lisää, jos juttu saa tuulta alle. Sanotaan vaan näin mystisesti, että ehkä toisen epäonni on toisen onni.
Ja sitten kevennykseksi video kaikkille koiraihmisille ja miksei muillekin (kannattaa isontaa ruutua alhaalta oikealta):
Eilen mietin pitkään farmaseutin koulutusta, koska sen pitäisi olla hyvin työllistävä. Alempi korkeakoulututkinto, 180 opintopistettä, noin kolmen vuoden urakka. Edellisvuosien valintakokeet eivät näyttäneet kovin mahdottomilta, kysymykset olivat monivalintakysymyksiä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta sekä kemiasta. Kaksi vuotta voisin luultavasti opiskella työttömyysetuudella (omaehtoinen opiskelu) ja viimeisen vuoden osittain toimeentulotuella ja osittain palkattuna, koska koulutukseen kuuluu palkallinen puolen vuoden harjoittelu. Ei siis mitenkään mahdotonta. Farmaseutin palkka ei ole kovin kummoinen, luonnollista naisvaltaisella alalla, muttei täysin huonokaan. Kyllä sillä toimeen tulisi ja näin säästäväiseksi pakosta oppineella siitä jäisi mukavasti säästöönkin.
Mutta sittenpä päästäänkin siihen kysymykseen, että kiinnostaako minua oikeasti farmasia? Eipä erityisemmin. Enemmän kuitenkin kuin esimerkiksi liiketalous tai kosmetologin koulutus, jotka eivät kiinnosta semminkään. Voisinko kuitenkin innostua farmasiasta niin paljon, että vikkelästi opiskelisin itselleni uuden tutkinnon? En tiedä. Haluanko tehdä farmaseutin työtä? En oikeastaan. Mutta töitä ja palkkaa haluaisin kuumeisesti saada. Ja vakautta elämään, jotta voisin suunnitella tulevaisuutta.
Melko varma työllistyminen ei taida riittää minulle motivaatioksi monen vuoden opiskelulle. Nyt on keksittävä jotain, josta tiedän innostuvani oikeasti. Eräs ajatus onkin pikku hiljaa hautunut täällä pääkopassa. Kerron myöhemmin lisää, jos juttu saa tuulta alle. Sanotaan vaan näin mystisesti, että ehkä toisen epäonni on toisen onni.
Ja sitten kevennykseksi video kaikkille koiraihmisille ja miksei muillekin (kannattaa isontaa ruutua alhaalta oikealta):
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Uravalmennukseen marssii hän
Ilmoitin itseni kolme viikkoa kestävään, TE-palveluiden järjestämään uravalmennukseen. Valmennuksessa kuulemma saan apua ja tukea ammatilliseen suunnitteluun ja urasuunnitteluun. Asiantunteva valmentaja auttaa minua kouluttautumissuunnitelmissa ja työnhaussa. Saan konkreettisia vinkkejä työnhakuun. Siitä se ura urkenee.
Ja kilin kellit. Rahan takia minä palveluun ilmoittauduin. Jos joko kävelen tai pyöräilen koulutuspaikalle ja syön omia eväitä, säästän 9e/pv kulukorvauksen. 15pv x 9e= 135e. Aivan naurettavan pieni summa siitä, että uhraa kolme viikkoa elämästään johonkin pilipali-naminami-koulutukseen. Mutta laskut odottavat maksajaansa.
Tottahan minä oikeasti toivon, että valmennuksesta olisi jotain hyötyä. Tarvitsen kipeästi asiantuntija-apua miettiessäni mahdollisuuksiani. Mutta en todellakaan usko, että joku ''valmennuksen ammattilainen'' saa mitään tolkkua ryhmästä, joka ilmeisesti koostuu kaikenikäisistä ja -tasoisista työttömistä. Samat neuvot pätevät ilmeisesti viisikymppiseen kemian tohtoriin ja vastavalmistuneeseen automekaanikkoon? CV kuntoon ja työhaastattelua harjoittelemaan, asenne kohdilleen ja joka työnhakukanava käyttöön. Pukeudu siististi ja ole ajoissa. Pitäisiköhän itsekin hakea töitä uravalmentajana? Ei ole temppu eikä mikään neuvoa, kuinka työhakemuksia rustataan. Uusia työpaikkoja en kyllä osaa luoda, mutta turhien hakemusten lähettelyä voin opettaa. - Mietitäänpä nyt pareittain, mitä hyviä puolia kustakin löytyy. Matti aloittaa, ottaa pallon käteen ja luettelee myönteisiä asioita itsestään, kuten hyvä tiimipelaaja. Matti heittää pallon sitten vuorostaan Tertulle, joka luettelee omia vahvuuksiaan, kuten rehellisyys ja luotettavuus. Pariharjoituksen jälkeen pelataan tulevaisuusbingoa! Kotitehtävänä jokainen valmistaa kollaasin omista urasuunnitelmistaan sekä työnhakuvideon YouTubeen.
Hieman hirvittää sen uravalmentajan puolesta, joka minua joutuu valmentamaan. En tule päästämään häntä ihan helpolla. Minun CV:ni ja hakemukseni ovat ihan kunnossa, kiitoksia vaan, kerrohan jotain uutta ja mullistavaa. Ei, en ole kiinnostunut lähihoitajan urasta ja vielä vähemmän puhelinmyyntityöstä. Annahan jotain konkreettisia neuvoja, äläkä vaan lässytä ympäripyöreitä positiivisesta asenteesta ja vaikeuksien voittamisesta.
Ja kilin kellit. Rahan takia minä palveluun ilmoittauduin. Jos joko kävelen tai pyöräilen koulutuspaikalle ja syön omia eväitä, säästän 9e/pv kulukorvauksen. 15pv x 9e= 135e. Aivan naurettavan pieni summa siitä, että uhraa kolme viikkoa elämästään johonkin pilipali-naminami-koulutukseen. Mutta laskut odottavat maksajaansa.
Tottahan minä oikeasti toivon, että valmennuksesta olisi jotain hyötyä. Tarvitsen kipeästi asiantuntija-apua miettiessäni mahdollisuuksiani. Mutta en todellakaan usko, että joku ''valmennuksen ammattilainen'' saa mitään tolkkua ryhmästä, joka ilmeisesti koostuu kaikenikäisistä ja -tasoisista työttömistä. Samat neuvot pätevät ilmeisesti viisikymppiseen kemian tohtoriin ja vastavalmistuneeseen automekaanikkoon? CV kuntoon ja työhaastattelua harjoittelemaan, asenne kohdilleen ja joka työnhakukanava käyttöön. Pukeudu siististi ja ole ajoissa. Pitäisiköhän itsekin hakea töitä uravalmentajana? Ei ole temppu eikä mikään neuvoa, kuinka työhakemuksia rustataan. Uusia työpaikkoja en kyllä osaa luoda, mutta turhien hakemusten lähettelyä voin opettaa. - Mietitäänpä nyt pareittain, mitä hyviä puolia kustakin löytyy. Matti aloittaa, ottaa pallon käteen ja luettelee myönteisiä asioita itsestään, kuten hyvä tiimipelaaja. Matti heittää pallon sitten vuorostaan Tertulle, joka luettelee omia vahvuuksiaan, kuten rehellisyys ja luotettavuus. Pariharjoituksen jälkeen pelataan tulevaisuusbingoa! Kotitehtävänä jokainen valmistaa kollaasin omista urasuunnitelmistaan sekä työnhakuvideon YouTubeen.
Hieman hirvittää sen uravalmentajan puolesta, joka minua joutuu valmentamaan. En tule päästämään häntä ihan helpolla. Minun CV:ni ja hakemukseni ovat ihan kunnossa, kiitoksia vaan, kerrohan jotain uutta ja mullistavaa. Ei, en ole kiinnostunut lähihoitajan urasta ja vielä vähemmän puhelinmyyntityöstä. Annahan jotain konkreettisia neuvoja, äläkä vaan lässytä ympäripyöreitä positiivisesta asenteesta ja vaikeuksien voittamisesta.
maanantai 24. elokuuta 2015
Sydämetön, tyhmä vai valehtelija?
Uutisissa kerrotaan pakolaisvirroista, jotka soljuvat Eurooppaan usealta suunnalta. Näytetään kuvaa ihmisiä pursuilevasta pienestä veneestä, sotilasmuurin läpi puskevasta väkijoukosta. Itkevistä naisista, lapsista, miehistä. Todellinen hätä on mitä ilmeisin. Maailmassa on tällä hetkellä pakolaisia enemmän kuin koskaan aiemmin.
Ja kohta ruutuun lävähtää perussuomalaisten Timo Soini, joka silmät sikkarallaan toteaa, ettei pieni Suomi pysty koko maailman pakolaisongelmaa ratkaisemaan. Miesten pitäisi jäädä isänmaataan puolustamaan.
Katson dokumenttia hajalle pommitetusta Syyriasta. Maan presidentti Basar al-Assadin joukot lahtaavat kapinallisjoukkoja ja kapinallisjoukot lahtaavat presidentin joukkoja ja kilpailevia kapinallisjoukkoja. Sunnit, shiiat ja kurdit lahtaavat toisiaan. Missähän joukoissa sitä isänmaata pitäisi puolustaa? ISIS:n? Pitäisikö katkoa naapurilta kaula, silpoa sukulaiset hengiltä? Kyseessä ei ole mikään suoraviivainen Venäjä-Suomi maaottelu.
Seuraavan päivän uutisissa Soini nuoleskelee jäätelötötteröä ja toteaa äkäisesti, että hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei taakanjakoa pakolaisista pidä tehdä. Dublin-menettelystä pitää pitää kiinni, turvapaikkahakemus pitää käsitellä siinä maassa, johon tulija saapuu.
Italiassa pomitaan merestä talteen tuhansia ihmisiä viikottain. Osa tulijoista vajoaa merenpohjaan. Kreikan lomasaarille saapuu tuhansia epätoivoisia päivittäin. Näihin maihin on rantautunut yhteensä satoja tuhansia sodan kauhuja paenneita. Konfliktimaiden naapurimaissa majailee miljoonia pakolaisia kammottavissa olosuhteissa. Suomeen on odotettavissa lähiaikoina n.15 000 turvapaikanhakijaa. Heistä iso osa passitetaan takaisin. Joten ei, pieni Suomi ei todellakaan ole maailman pakolaisongelmaa ratkaisemassa.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo keksii nimittää hädänalaisia turvapaikanhakijoita ''laittomiksi turvapaikanhakijoiksi'', ''elintasosurffareiksi'' ja ''spontaaneiksi maahanpyrkijöiksi''. Kaikki ihan hatusta heitettyjä, halventavia termejä. Tätä Soini kommentoi näin: ''Kansanedustajalla on sananvapaus, ja sananvapaus koskee myös puoluesihteeriä''.
Sananvapaus koskee ihan varmasti myös puoluesihteeriä. Mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, että saa suoltaa suustaan ihan mitä tahansa valheellista paskaa. Laittomia turvapaikanhakijoita ei ole olemassakaan, sillä jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa. Vaikka olisi terve, nuori mies. Perussuomalaisilla näyttää olevan nyt tarve jauhaa suut ja silmät sontaa täyteen, jotta unohdettaisiin takin viuhahdus Kreikan tukipaketista äänestettäessä.
Maahanmuuttaja, turvapaikanhakija ja pakolainen eivät muuten ole synonyymeja. Täältä lisää faktaa, jos sellaista kaipaa > Pakolaisneuvonta
-------
Päivitys 26.8.2015
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki näyttää olevan samoilla linjoilla. Mitäpä tuohon lisäämään: Suomi ei voi sulkea silmiään maailman hädältä
Ja kohta ruutuun lävähtää perussuomalaisten Timo Soini, joka silmät sikkarallaan toteaa, ettei pieni Suomi pysty koko maailman pakolaisongelmaa ratkaisemaan. Miesten pitäisi jäädä isänmaataan puolustamaan.
Katson dokumenttia hajalle pommitetusta Syyriasta. Maan presidentti Basar al-Assadin joukot lahtaavat kapinallisjoukkoja ja kapinallisjoukot lahtaavat presidentin joukkoja ja kilpailevia kapinallisjoukkoja. Sunnit, shiiat ja kurdit lahtaavat toisiaan. Missähän joukoissa sitä isänmaata pitäisi puolustaa? ISIS:n? Pitäisikö katkoa naapurilta kaula, silpoa sukulaiset hengiltä? Kyseessä ei ole mikään suoraviivainen Venäjä-Suomi maaottelu.
Seuraavan päivän uutisissa Soini nuoleskelee jäätelötötteröä ja toteaa äkäisesti, että hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei taakanjakoa pakolaisista pidä tehdä. Dublin-menettelystä pitää pitää kiinni, turvapaikkahakemus pitää käsitellä siinä maassa, johon tulija saapuu.
Italiassa pomitaan merestä talteen tuhansia ihmisiä viikottain. Osa tulijoista vajoaa merenpohjaan. Kreikan lomasaarille saapuu tuhansia epätoivoisia päivittäin. Näihin maihin on rantautunut yhteensä satoja tuhansia sodan kauhuja paenneita. Konfliktimaiden naapurimaissa majailee miljoonia pakolaisia kammottavissa olosuhteissa. Suomeen on odotettavissa lähiaikoina n.15 000 turvapaikanhakijaa. Heistä iso osa passitetaan takaisin. Joten ei, pieni Suomi ei todellakaan ole maailman pakolaisongelmaa ratkaisemassa.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo keksii nimittää hädänalaisia turvapaikanhakijoita ''laittomiksi turvapaikanhakijoiksi'', ''elintasosurffareiksi'' ja ''spontaaneiksi maahanpyrkijöiksi''. Kaikki ihan hatusta heitettyjä, halventavia termejä. Tätä Soini kommentoi näin: ''Kansanedustajalla on sananvapaus, ja sananvapaus koskee myös puoluesihteeriä''.
Sananvapaus koskee ihan varmasti myös puoluesihteeriä. Mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, että saa suoltaa suustaan ihan mitä tahansa valheellista paskaa. Laittomia turvapaikanhakijoita ei ole olemassakaan, sillä jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa. Vaikka olisi terve, nuori mies. Perussuomalaisilla näyttää olevan nyt tarve jauhaa suut ja silmät sontaa täyteen, jotta unohdettaisiin takin viuhahdus Kreikan tukipaketista äänestettäessä.
Maahanmuuttaja, turvapaikanhakija ja pakolainen eivät muuten ole synonyymeja. Täältä lisää faktaa, jos sellaista kaipaa > Pakolaisneuvonta
-------
Päivitys 26.8.2015
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki näyttää olevan samoilla linjoilla. Mitäpä tuohon lisäämään: Suomi ei voi sulkea silmiään maailman hädältä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)