TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 22.2.2016, luki vielä eilen TE-palveluiden henkilökotaisessa sähköisessä asioinnissa. Odottelin koko päivän puhelua, jota ei sitten koskaan tullutkaan.
TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 21.8.2016, lukee sähköisessä asioinnissa tänään. Yhteydenottoa oltiin siirretty taas puoli vuotta eteenpäin. Olen näemmä TE-palveluille täysin ilmaa, minuun ei kannata tuhrata edes viiden minuutin puhelua. Onkohan tämä hyvä vai huono asia? En osaa oikein päättää.
Tai päätetään, että se on hyvä asia. Saanpahan rauhassa tehdä mitä huvittaa. Tänään ajattelin juoda teetä, syödä kasan paahtoleipiä ja katsella samalla ikkunasta, kun muut tekevät töitä. Asuintaloani vastapäätä nousee uusi kerrostalo ja koko piha on täynnä ukkoja, nostureita, betonia, putkia sun muuta. Oikein touhukasta toimintaa. Hyvä pojat, ahkeroikaahan minunkin puolestani, minä juon nyt teetä.
tiistai 23. helmikuuta 2016
perjantai 19. helmikuuta 2016
Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Välillä pitää kai kirjoittaa jotain positiivistakin. Minulla on tietysti täysi oikeus marmattaa, jos siltä tuntuu, mutta asioita voi tarkastella monelta eri kantilta.
Byhyy: Hain koulutustani vastaava työtä entiseltä työnantajaltani. Kyseessä oli vuorotteluvapaasijaisuus, joten hakijan piti olla työtön. Jei, minähän olen työtön! Tehtävässä vaadittiin erikoisosaamista, jota minulla on, ja siten rohkeninkin toivoa mahdollisuutta. En päässyt edes haastatteluun ja tehtävä meni jollekin nuoremmalle ja vähemmän työttömälle.
Kiitos: Nyt vihdoin ja viimein tajuan, etten voi saada koulutustani vastaavaa työtä. CV:n ammottava aukko on totaalisesti nollannut koulutukseni, työkokemukseni ja suhteeni. Voin huoletta päästää irti viimeisistäkin turhista toivon rippeistä ja keskittyä rauhassa johonkin ihan muuhun. Haen toki edelleen töitä, kuten kunnon työttömän kuuluukin, mutten käytä enää hakemusten kirjoittamiseen turhaa aikaa ja energiaa. Joku vanha hakemus vaan pohjaksi, muutama pikku muutos, suitsait ja hakemus menemään. Välillä saatan tehdä työhakemuksesta kirjoitusharjoituksen ja yllätän rekrytoijan iloisesti täysin päättömällä hakemuksella. Mitä väliä, koska ei minulla kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia, koska n. 90% paikoista on jo valmiiksi jaettu.
Epäreilua: Miksi minun täytyy taas ryhtyä opiskelijaksi? Minulla on ennestään jo kaksi korkeakoulututkintoa ja yksi erikoisammattitutkinto, eivätkö ne tosiaan riitä? Onko taas luettava tenttiin, tehtävä ryhmätöitä ja kirjoitettava esseitä? Onko ihan pakko jos ei taho?
Upeaa: Saan taas opiskella. Opiskelu ja uuden oppiminen ehkäisevät muistisairauksia ja ei minua ainakaan mikään Alzheimer kiinnosta. Olen suomalainen, luojalle kiitos! Jos asuisin vaikkapa Romaniassa, ei minulla työttömänä olisi mitään mahdollisuutta opiskella ja saada samalla valtiolta rahaa elämiseen. Kadulle joutuisin kerjäämään. Nyt raha vuokranmaksuun ja kaupassa käyntiin tumpsahtaa tilille aika vähäisellä vaivalla. Raha ei tietenkään riitä lomamatkoihin, uusiin vaatteisiin tai ulkona syömiseen, mutta kaikki tuollainen alkaa menettää merkityksensä, mitä kauemmin penniä venyttää. Minulla on nyt kunnolla aikaa opiskella. Aiemmin olen opintojen ohella ollut aina töissä, mm. paperitehtaalla, varastolla, kaupassa, trukkikuskina... voin kertoa, ettei luennolla istuminen ole mitään herkkua varastolla huhkitun yövuoron jälkeen. Nyt saan rauhassa lueskella ja kirjoitella, ei ole mitään lapsiakaan jaloissa pyörimässä ja häiritsemässä. Ei myöskään mielipahaa aiheuttavaa miestä, joka paheksuisi työtöntä ja tukka pystyssä kulkevaa puolisoa. Koira vain välillä paiskaa kumikanan tuohon kannettavan näppiksen päälle, yrittäen ilmeisesti viestittää, että se on akka kuule leikin paikka. Ja sitten leikitään, keitetään rauhassa kahvia ja taas opiskellaan ihan omaan tahtiin. Aika kivaa.
Kamalaa: Olen työtön, yhteiskunnan sylkykuppi. En kanna korttani kekoon, elän kunniallisten veronmaksajien selkänahasta. Ja tämän kaiken lisäksi olen vielä köyhä! Osa tuttavista on selkeästi jo haistanut tämän epäonnistumisen lemun ja jättänyt yhteydenpidon sikseen. Muutama jakelee neuvoja kuin pikkulapselle: hae reippaasti töitä, ota vastaan mitä töitä vaan. Pitäisikö tässä pyytää anteeksi, lukkiutua täysin neljän seinän sisälle, mennä keräämään tienvarsilta koiranpaskaa, vai miten?
Imekää parsaa: Olen hakenut töitä niin kauan, että voin kokemuksen möreällä rintaäänellä todeta, ettei työpaikkoja riitä kaikille. Miten olemattomia töitä voi muka ottaa vastaan? Minä haen töitä ja opiskelen, sen täytyy nyt riittää. Käykää te arvon työlliset töissä. Korvaukseksi ajastanne saatte rahaa, vaihdannan välinettä. Rahalla voitte sitten ostaa hyödykkeitä, hyödyllisiä tai täysin hyödyttömiä. Voit ostaa viinaa ja juoda pienet stressaantuneet päänne ihan tantturaan. Voitte hakea elämyksiä Thaimaan aurinkorannoilta, voitte täyttää huulenne ja tissinne, voitte lykkiä pientä valkoista palloa 18 reikään ja kuvitella olevanne luonnon keskellä. Ihan vapaasti vaan. Minä olen kuitenkin, kiitos pitkittyneen työttömyyteeni, tullut siihen lopputulokseen, että olen paljon onnellisempi, jos en koko ajan hae keinotekoisia elämyksiä ja hamua jotain täysin turhaa. Lähdenkin tästä ulos lintuja katselemaan. Viherpeipoilla on jo kova konsertti päällä. Adios stupidos.
Byhyy: Hain koulutustani vastaava työtä entiseltä työnantajaltani. Kyseessä oli vuorotteluvapaasijaisuus, joten hakijan piti olla työtön. Jei, minähän olen työtön! Tehtävässä vaadittiin erikoisosaamista, jota minulla on, ja siten rohkeninkin toivoa mahdollisuutta. En päässyt edes haastatteluun ja tehtävä meni jollekin nuoremmalle ja vähemmän työttömälle.
Kiitos: Nyt vihdoin ja viimein tajuan, etten voi saada koulutustani vastaavaa työtä. CV:n ammottava aukko on totaalisesti nollannut koulutukseni, työkokemukseni ja suhteeni. Voin huoletta päästää irti viimeisistäkin turhista toivon rippeistä ja keskittyä rauhassa johonkin ihan muuhun. Haen toki edelleen töitä, kuten kunnon työttömän kuuluukin, mutten käytä enää hakemusten kirjoittamiseen turhaa aikaa ja energiaa. Joku vanha hakemus vaan pohjaksi, muutama pikku muutos, suitsait ja hakemus menemään. Välillä saatan tehdä työhakemuksesta kirjoitusharjoituksen ja yllätän rekrytoijan iloisesti täysin päättömällä hakemuksella. Mitä väliä, koska ei minulla kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia, koska n. 90% paikoista on jo valmiiksi jaettu.
Epäreilua: Miksi minun täytyy taas ryhtyä opiskelijaksi? Minulla on ennestään jo kaksi korkeakoulututkintoa ja yksi erikoisammattitutkinto, eivätkö ne tosiaan riitä? Onko taas luettava tenttiin, tehtävä ryhmätöitä ja kirjoitettava esseitä? Onko ihan pakko jos ei taho?
Upeaa: Saan taas opiskella. Opiskelu ja uuden oppiminen ehkäisevät muistisairauksia ja ei minua ainakaan mikään Alzheimer kiinnosta. Olen suomalainen, luojalle kiitos! Jos asuisin vaikkapa Romaniassa, ei minulla työttömänä olisi mitään mahdollisuutta opiskella ja saada samalla valtiolta rahaa elämiseen. Kadulle joutuisin kerjäämään. Nyt raha vuokranmaksuun ja kaupassa käyntiin tumpsahtaa tilille aika vähäisellä vaivalla. Raha ei tietenkään riitä lomamatkoihin, uusiin vaatteisiin tai ulkona syömiseen, mutta kaikki tuollainen alkaa menettää merkityksensä, mitä kauemmin penniä venyttää. Minulla on nyt kunnolla aikaa opiskella. Aiemmin olen opintojen ohella ollut aina töissä, mm. paperitehtaalla, varastolla, kaupassa, trukkikuskina... voin kertoa, ettei luennolla istuminen ole mitään herkkua varastolla huhkitun yövuoron jälkeen. Nyt saan rauhassa lueskella ja kirjoitella, ei ole mitään lapsiakaan jaloissa pyörimässä ja häiritsemässä. Ei myöskään mielipahaa aiheuttavaa miestä, joka paheksuisi työtöntä ja tukka pystyssä kulkevaa puolisoa. Koira vain välillä paiskaa kumikanan tuohon kannettavan näppiksen päälle, yrittäen ilmeisesti viestittää, että se on akka kuule leikin paikka. Ja sitten leikitään, keitetään rauhassa kahvia ja taas opiskellaan ihan omaan tahtiin. Aika kivaa.
Kamalaa: Olen työtön, yhteiskunnan sylkykuppi. En kanna korttani kekoon, elän kunniallisten veronmaksajien selkänahasta. Ja tämän kaiken lisäksi olen vielä köyhä! Osa tuttavista on selkeästi jo haistanut tämän epäonnistumisen lemun ja jättänyt yhteydenpidon sikseen. Muutama jakelee neuvoja kuin pikkulapselle: hae reippaasti töitä, ota vastaan mitä töitä vaan. Pitäisikö tässä pyytää anteeksi, lukkiutua täysin neljän seinän sisälle, mennä keräämään tienvarsilta koiranpaskaa, vai miten?
Imekää parsaa: Olen hakenut töitä niin kauan, että voin kokemuksen möreällä rintaäänellä todeta, ettei työpaikkoja riitä kaikille. Miten olemattomia töitä voi muka ottaa vastaan? Minä haen töitä ja opiskelen, sen täytyy nyt riittää. Käykää te arvon työlliset töissä. Korvaukseksi ajastanne saatte rahaa, vaihdannan välinettä. Rahalla voitte sitten ostaa hyödykkeitä, hyödyllisiä tai täysin hyödyttömiä. Voit ostaa viinaa ja juoda pienet stressaantuneet päänne ihan tantturaan. Voitte hakea elämyksiä Thaimaan aurinkorannoilta, voitte täyttää huulenne ja tissinne, voitte lykkiä pientä valkoista palloa 18 reikään ja kuvitella olevanne luonnon keskellä. Ihan vapaasti vaan. Minä olen kuitenkin, kiitos pitkittyneen työttömyyteeni, tullut siihen lopputulokseen, että olen paljon onnellisempi, jos en koko ajan hae keinotekoisia elämyksiä ja hamua jotain täysin turhaa. Lähdenkin tästä ulos lintuja katselemaan. Viherpeipoilla on jo kova konsertti päällä. Adios stupidos.
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Kuka saa ja kenelle annetaan
Tein sen taas. Annoin toiveen työpaikasta vallata mieleni. Hain unelmieni työpaikkaa ja ajattelin, että jospa sittenkin... aurinko risukasaan ja sitä rataa. Kyseessä oli vuorotteluvapaasijaisuus, joten tyhmänä ajattelin, että nyt minullakin on työttömänä paremmat mahdollisuudet. Minulla oli tehtävään vaadittu koulutus (siis ihan tismalleen), soveltuvaa työkokemusta, paikallistuntemusta... olin ollut samalla työnantajalla ennenkin töissä, osaisin jo käyttää organisaation tietokoneohjelmia, olisin muutenkin hyvä tyyppi ja jaadijaadijaa. Kenties rekrytoijat, luonnontieteilijöitä hekin, eivät niin välittäisi CV:n pitkästä työttömyysaukosta, koska tietäisivät alan katastrofaalisen työllisyystilanteen. Paljon osaavia, hyviä tyyppejä on nyt työttömänä.
Kiitos mielenkiinnostanne. Mutta ei kiitos. Saapuu taas sähköposti alle viikon kuluttua viimeisestä hakupäivästä. Eli kunnon rekrytointiprosessia ei olla taaskaan järjestetty. On valittu vaan se ennalta valittu henkilö. Soitettu ehkä muutamalle tyypille puhelimella ja puhelimitse haastateltu. Täytetty jotain Excel-taulukkoa, onko sinulla kokemusta tästä tietokoneohjelmasta (jota oppii kyllä ihan helposti itsekseen räpeltämällä käyttämään), jaa eikö (no sittenhän sinut voidaan sen vuoksi hylätä). Ja sitten on kutsuttu jo ennalta valittu henkilö rupattelemaan ja kahvia juomaan ja sopimaan milloin työt aloitetaan. Näinhän se vaan on ja tulee ilmeisesti aina olemaan, kyllähän minä sen tiedän, mutta sallin silti itseni haaveilla jostain täysin mahdottomasta.
Latoin Googlen taas laulamaan ja selvittelin, että millainen Hannu Hanhi oli tällä kertaa päässyt töihin (sähköpostissa kerrottiin nimi). Vuorotteluvapaasijaiseksi ei voi valita ketä tahansa, sillä valitun tulee täyttää vuorotteluvapaalain mukaiset ehdot. Lain tarkoitus on edistää vakituisessa työssä olevan työntekijän jaksamista JA antaa työttömälle työntekijälle mahdollisuus kerryttää työkokemusta. Sijaisen tulee siis olla TE-toimistossa työttömänä oleva henkilö, joka on joko:
My ass.
Oikeasti tässä laitettiin nuorehko, googlettelun perusteella varsin kokenut, jo talossa valmiiksi oleva henkilö päiväksi kortistoon ja palkattiin sitten vuorotteluvapaasijaisena takaisin. Tässä ei oikeasti annettu yhdellekään työttömälle mahdollisuutta saada jalkaa oven väliin ja kartuttaa työkokemusta. Ei siis toimittu lain hengen mukaisesti. Mutta kuka siitä nyt välittää? Kuka ylipäätään vaikeasti työllistyvistä välittää? Ei tasan tarkkaan kukaan. Tämä nimenomainen valinta korpeaa minua tavallista enemmän, koska kyseinen organisaatio on saanut valtiolta miljoonien pompsin määrärahaa, joilla he työllistävät nuoria alle 30-vuotiaita. Olisiko ollut reilumpaa työllistää vuorotteluvapaan ajaksi keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai herra varjele työtön yli 55-vuotias?! Olisi, mutta reiluus ja oikeudenmukaisuus ovat tämän päivän työnantajilta hukassa. Ja onhan se toisaalta reilua työllistää tuttu tyyppi. Tämä työpaikka sulle, tuo sitten mulle, piiri pieni pyörii, mitäs me kauniit ja rohkeat, sääli vaan noita tuolileikin ulkopuolelle tömpsähtäneitä...
Sitähän minä vaan tulin kertomaan, että pikkasen ottaa pattiin. Tekee mieli itkeä, potkia ja raivota. Miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
Mutta ei hätää, tästä selvitään kyllä. Olen aloittanut opinnot, joista en ole ilmoittanut TE-toimistolle (hys, hys) ja kirjoitan siitä kohta lisää.
Kiitos mielenkiinnostanne. Mutta ei kiitos. Saapuu taas sähköposti alle viikon kuluttua viimeisestä hakupäivästä. Eli kunnon rekrytointiprosessia ei olla taaskaan järjestetty. On valittu vaan se ennalta valittu henkilö. Soitettu ehkä muutamalle tyypille puhelimella ja puhelimitse haastateltu. Täytetty jotain Excel-taulukkoa, onko sinulla kokemusta tästä tietokoneohjelmasta (jota oppii kyllä ihan helposti itsekseen räpeltämällä käyttämään), jaa eikö (no sittenhän sinut voidaan sen vuoksi hylätä). Ja sitten on kutsuttu jo ennalta valittu henkilö rupattelemaan ja kahvia juomaan ja sopimaan milloin työt aloitetaan. Näinhän se vaan on ja tulee ilmeisesti aina olemaan, kyllähän minä sen tiedän, mutta sallin silti itseni haaveilla jostain täysin mahdottomasta.
Latoin Googlen taas laulamaan ja selvittelin, että millainen Hannu Hanhi oli tällä kertaa päässyt töihin (sähköpostissa kerrottiin nimi). Vuorotteluvapaasijaiseksi ei voi valita ketä tahansa, sillä valitun tulee täyttää vuorotteluvapaalain mukaiset ehdot. Lain tarkoitus on edistää vakituisessa työssä olevan työntekijän jaksamista JA antaa työttömälle työntekijälle mahdollisuus kerryttää työkokemusta. Sijaisen tulee siis olla TE-toimistossa työttömänä oleva henkilö, joka on joko:
- ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää sijaisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana (Osaton kuuluu tähän ryhmään) tai
- alle 30-vuotias äskettäin ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittanut tai
- vuorotteluvapaasijaisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias
My ass.
Oikeasti tässä laitettiin nuorehko, googlettelun perusteella varsin kokenut, jo talossa valmiiksi oleva henkilö päiväksi kortistoon ja palkattiin sitten vuorotteluvapaasijaisena takaisin. Tässä ei oikeasti annettu yhdellekään työttömälle mahdollisuutta saada jalkaa oven väliin ja kartuttaa työkokemusta. Ei siis toimittu lain hengen mukaisesti. Mutta kuka siitä nyt välittää? Kuka ylipäätään vaikeasti työllistyvistä välittää? Ei tasan tarkkaan kukaan. Tämä nimenomainen valinta korpeaa minua tavallista enemmän, koska kyseinen organisaatio on saanut valtiolta miljoonien pompsin määrärahaa, joilla he työllistävät nuoria alle 30-vuotiaita. Olisiko ollut reilumpaa työllistää vuorotteluvapaan ajaksi keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai herra varjele työtön yli 55-vuotias?! Olisi, mutta reiluus ja oikeudenmukaisuus ovat tämän päivän työnantajilta hukassa. Ja onhan se toisaalta reilua työllistää tuttu tyyppi. Tämä työpaikka sulle, tuo sitten mulle, piiri pieni pyörii, mitäs me kauniit ja rohkeat, sääli vaan noita tuolileikin ulkopuolelle tömpsähtäneitä...
Sitähän minä vaan tulin kertomaan, että pikkasen ottaa pattiin. Tekee mieli itkeä, potkia ja raivota. Miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
Mutta ei hätää, tästä selvitään kyllä. Olen aloittanut opinnot, joista en ole ilmoittanut TE-toimistolle (hys, hys) ja kirjoitan siitä kohta lisää.
perjantai 20. marraskuuta 2015
Riskillä mennään
Kumpi vanhoista viisauksista pitää paikkansa: rehellisyys maan perii vai tyhmyydestä sakotetaan? Pian se selviää, jännittävää.
Ajattelin siis rehellisesti ilmoittaa sivutoimisista avoimen yliopiston opinnoista TE-palveluille. Ilmoituksen jälkeen TE-palvelut katkaisee työttömyyskorvaukseni maksamisen ja ryhtyy tarkastelemaan, ovatko opinnot sivu- vai päätoimisia. Opinnot ovat sivutoimisia, koska keskimääräisesti opintopisteet kuukautta kohden jäävät alle viiden ja suurin osa opinnoista suoritetaan etänä omaan tahtiin. Opinnot eivät johda tutkintoon. Mutta olenko kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä? Minä itse kyllä tiedän, että olen: jatkan työnhakua opintojen ohessa ja olen valmis ottamaan työtä vastaan vaikka heti huomenna. Voin aloittaa jo tänään iltapäivällä, jos tarvitaan. Mutta TE-palvelut voi olla toista mieltä. Toivon mukaan päätös on minulle suotuisa ja työttömyyskorvaukset tulevat ajallaan tai edes lievällä viiveellä. Vaarana on kuitenkin se, että TE-palvelut jostain syystä katsoo opinnot päätoimisiksi, koska sillä nyt sattuu sellainen valta olemaan. Simsalabim ja sivutoimisista etäopinnoista tuleekin päätoimisia. Sitten olenkin yhtäkkiä opiskelija, en enää työttömyyskorvaukseen oikeuttetu työtön työnhakija. Opintotukeenkaan en ole oikeutettu, koska avoimen yliopiston opintoihin ei saa opintotukea ja koska opinnot eivät muutenkaan oikeasti ole päätoimisia. Sen jälkeen saan aloittaa rahan kinuamisen toimeentulotuen puolelta.
Minusta on aivan järkyttävän typerää, ettei päätöstä opintojen sivutoimisuudesta voida tehdä ennakkoon. En voi siis etukäteen lähettää opintosuunnitelmaa ja oppilaitoksen selvitystä tarkasteltavaksi ja vasta päätöksen saatuani päättää, haluanko mahdollisesti opiskella ilman työttömyyskorvausta. Minun täytyy ensin ilmoittautua avoimeen yliopistoon, maksaa kurssimaksut ja aloittaa opinnot. Sen jälkeen ilmoitan opinnoista TE-palveluille ja jään jännittyneenä ja stressaantuneena odottelemaan päätöstä. Opiskelu maistuu ihan perseeltä, kun joutuu entistä enemmän pelkäämään toimeentulonsa puolesta.
En ilmoittaisi opinnoista, jos ei olisi pelkoa siitä, että TE-palvelut saisivat niistä tietää. Jos opinnot kuitenkin jossain vaiheessa paljastuvat, saatetaan työttömyyskorvauksia periä takaisin ja sellaiseen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Olen siis rehellinen ja ilmoitan kiltisti opinnoista. Saattaa olla tyhmä liike, mutta sitten on.
Suomen yliopistot järjestävät kaikille avointa opetusta, johon voi osallistua iästä, pohjakoulutuksesta ja tavoitteista riippumatta.
Näin kerrotaan useammalla nettisivulla. Nähtäväksi jää, koskeeko tämä väite työtöntä.
Ajattelin siis rehellisesti ilmoittaa sivutoimisista avoimen yliopiston opinnoista TE-palveluille. Ilmoituksen jälkeen TE-palvelut katkaisee työttömyyskorvaukseni maksamisen ja ryhtyy tarkastelemaan, ovatko opinnot sivu- vai päätoimisia. Opinnot ovat sivutoimisia, koska keskimääräisesti opintopisteet kuukautta kohden jäävät alle viiden ja suurin osa opinnoista suoritetaan etänä omaan tahtiin. Opinnot eivät johda tutkintoon. Mutta olenko kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä? Minä itse kyllä tiedän, että olen: jatkan työnhakua opintojen ohessa ja olen valmis ottamaan työtä vastaan vaikka heti huomenna. Voin aloittaa jo tänään iltapäivällä, jos tarvitaan. Mutta TE-palvelut voi olla toista mieltä. Toivon mukaan päätös on minulle suotuisa ja työttömyyskorvaukset tulevat ajallaan tai edes lievällä viiveellä. Vaarana on kuitenkin se, että TE-palvelut jostain syystä katsoo opinnot päätoimisiksi, koska sillä nyt sattuu sellainen valta olemaan. Simsalabim ja sivutoimisista etäopinnoista tuleekin päätoimisia. Sitten olenkin yhtäkkiä opiskelija, en enää työttömyyskorvaukseen oikeuttetu työtön työnhakija. Opintotukeenkaan en ole oikeutettu, koska avoimen yliopiston opintoihin ei saa opintotukea ja koska opinnot eivät muutenkaan oikeasti ole päätoimisia. Sen jälkeen saan aloittaa rahan kinuamisen toimeentulotuen puolelta.
Minusta on aivan järkyttävän typerää, ettei päätöstä opintojen sivutoimisuudesta voida tehdä ennakkoon. En voi siis etukäteen lähettää opintosuunnitelmaa ja oppilaitoksen selvitystä tarkasteltavaksi ja vasta päätöksen saatuani päättää, haluanko mahdollisesti opiskella ilman työttömyyskorvausta. Minun täytyy ensin ilmoittautua avoimeen yliopistoon, maksaa kurssimaksut ja aloittaa opinnot. Sen jälkeen ilmoitan opinnoista TE-palveluille ja jään jännittyneenä ja stressaantuneena odottelemaan päätöstä. Opiskelu maistuu ihan perseeltä, kun joutuu entistä enemmän pelkäämään toimeentulonsa puolesta.
En ilmoittaisi opinnoista, jos ei olisi pelkoa siitä, että TE-palvelut saisivat niistä tietää. Jos opinnot kuitenkin jossain vaiheessa paljastuvat, saatetaan työttömyyskorvauksia periä takaisin ja sellaiseen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Olen siis rehellinen ja ilmoitan kiltisti opinnoista. Saattaa olla tyhmä liike, mutta sitten on.
Suomen yliopistot järjestävät kaikille avointa opetusta, johon voi osallistua iästä, pohjakoulutuksesta ja tavoitteista riippumatta.
Näin kerrotaan useammalla nettisivulla. Nähtäväksi jää, koskeeko tämä väite työtöntä.
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Avoimen yliopiston opinnot työttömänä
Haluan aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, kuinka opiskelu vaikuttaa työttömyyskorvauksien maksuun. Omasta mielestäni opiskelu on sivutoimista, sillä opintopisteitä kertyy alle 5 per kuukausi. Päätöksen siitä, ovatko opinnot pää- vai sivutoimisia, tekee kuitenkin paikallinen TE-palveluiden koulutusasioista vastaava ryhmä. On kai siis olemassa sellainen mahdollisuus, että opinnot kuitenkin katsotaan päätoimisiksi ja menetän työttömyyskorvaukseni. Saisivat näin kätevästi yhden työttömän pois tilastoja rumentamasta.
Oletko sinä työttömänä opiskellut avoimessa yliopistossa? Ilmoititko opinnoista TE-palveluille? Jos et, niin saivatko TE-palvelut tietää opinnoista? Jos ilmoitit, niin katsottiinko opinnot pää- vai sivutoimisiksi?
Jos jollakin on omakohtaista tietoa, niin saa vastailla tuonne kommenttiosioon. Aika huisia, että työtön joutuu huutelemaan neuvojen perään jonnekin bittiavaruuteen, koska TE-palveluiden ohjeista ei tule paljon hullua hurskaammaksi.
Oletko sinä työttömänä opiskellut avoimessa yliopistossa? Ilmoititko opinnoista TE-palveluille? Jos et, niin saivatko TE-palvelut tietää opinnoista? Jos ilmoitit, niin katsottiinko opinnot pää- vai sivutoimisiksi?
Jos jollakin on omakohtaista tietoa, niin saa vastailla tuonne kommenttiosioon. Aika huisia, että työtön joutuu huutelemaan neuvojen perään jonnekin bittiavaruuteen, koska TE-palveluiden ohjeista ei tule paljon hullua hurskaammaksi.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Työtön haluaa opiskella
Hei työtön, haluatko opiskella, kehittää itseäsi ja kenties siinä samalla parantaa työllistymismahdollisuuksiasi? Voit joko opiskella päätoimisesti työttömyysetuuden turvin tai sivutoimisesti työttömyysetuuttasi menettämättä. Päätoimisissa korkeakouluopinnoissa opintopisteitä täytyy kertyä vähintään 5 opiskelukuukautta kohden ja sivutoimisissa opinnoissa täytyy pysyä alle tuon maagisen 5 opintopisteen rajan. Selvä peli! Sen kun vain sovit opinnoistasi TE-palveluiden kanssa ja hurlumhei, opinnot voivat alkaa.
TE-palveluilla on lukematon määrä pieniä säännöksiä, jotka aiheuttavat mutkia matkaan. Itse aion aloittaa sivutoimiset avoimen yliopiston opinnot. Tarkoituksenani oli ensin opiskella päätoimisesti, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Korkeakouluopintoihin ei TE-palveluiden mukaan voi kuulua lomajaksoja, vaikka todellisuudessa kuuluisikin. Myös kesäkuukausilta on suoritettava 5 opintopistettä, huolimatta siitä järjestetäänkö opetusta tai tenttejä. Se on vain niin, koska ''niin on katsottu''. Päätin opiskella sitten sivutoimisesti, koska oppilaitos ei järjestä opetusta kesällä. Myös sivutoimiset opinnot täytyy kuitenkin hyväksyttää TE-palveluilla. Useiden TE-palveluiden kanssa käymieni puhelinkeskustelujen perusteella on ilmeistä, että tein niin tai näin, jään joksikin aikaa ilman työttömyyskorvausta, jos aion opiskella. En voi etukäteen ilmoittaa aikovani opiskella sivutoimisesti, koska ilmoituksen voi tehdä vasta kun opinnot ovat alkaneet. Ennakkopäätöksiä ei kuulemma tehdä. Saman tein kun ilmoitan opintojeni alkaneen, lakkautetaan työttömyyskorvaukseni maksatus ja minulta ja koulutuksen järjestävältä oppilaitokselta pyydetään kirjallista selvitystä opiskeluiden kestosta ja laajuudesta. Kun olen lähettänyt selvitykset TE-palveluille, paikallinen koulutusasioista päättävä lautakunta tarkastelee asiaa ja tekee päätöksen siitä, ovatko opinnot päätoimisia vai sivutoimisia. Lautakunta kokoontuu milloin kokoontuu ja kukaan ei tiedä viikon eikä kuukaudenkaan tarkkuudella, kuinka kauan tämä ilman työttömyyskorvausta kärvisteltävä tarkasteluaika kestää tai mikä lautakunnan päätös tulee olemaan. Eli herran haltuun vaan. TE-palveluiden virkailija toki huomautti, että tuet maksetaan sitten jälkikäteen. Hirveästi lohduttaa työtöntä kädestä suuhun eläjää, jolla ei ole varaa odotella paria viikkoa saati kuukautta. Pahimmassa tapauksessa lautakunta voi jostain syystä katsoa, että olen päätoiminen opiskelija. Opinnot on kuitenkin jo aloitettu ja oikeutta opiskella työttömyysetuudella päätoimisesti ei voi enää hakea jälkikäteen. Olen silloin opiskelija, mutten saa työttömyyskorvausta enkä opintotukea. Voi hyvää päivää. Mutta aion joka tapauksessa opiskella. Menen tarvittaessa toimeentuloluukulle, jos se sitä vaatii.
Eli muutama perusohje:
Achtung! Warning! Varoitus! Pöksyt pallaa!
TE-palveluilla on lukematon määrä pieniä säännöksiä, jotka aiheuttavat mutkia matkaan. Itse aion aloittaa sivutoimiset avoimen yliopiston opinnot. Tarkoituksenani oli ensin opiskella päätoimisesti, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Korkeakouluopintoihin ei TE-palveluiden mukaan voi kuulua lomajaksoja, vaikka todellisuudessa kuuluisikin. Myös kesäkuukausilta on suoritettava 5 opintopistettä, huolimatta siitä järjestetäänkö opetusta tai tenttejä. Se on vain niin, koska ''niin on katsottu''. Päätin opiskella sitten sivutoimisesti, koska oppilaitos ei järjestä opetusta kesällä. Myös sivutoimiset opinnot täytyy kuitenkin hyväksyttää TE-palveluilla. Useiden TE-palveluiden kanssa käymieni puhelinkeskustelujen perusteella on ilmeistä, että tein niin tai näin, jään joksikin aikaa ilman työttömyyskorvausta, jos aion opiskella. En voi etukäteen ilmoittaa aikovani opiskella sivutoimisesti, koska ilmoituksen voi tehdä vasta kun opinnot ovat alkaneet. Ennakkopäätöksiä ei kuulemma tehdä. Saman tein kun ilmoitan opintojeni alkaneen, lakkautetaan työttömyyskorvaukseni maksatus ja minulta ja koulutuksen järjestävältä oppilaitokselta pyydetään kirjallista selvitystä opiskeluiden kestosta ja laajuudesta. Kun olen lähettänyt selvitykset TE-palveluille, paikallinen koulutusasioista päättävä lautakunta tarkastelee asiaa ja tekee päätöksen siitä, ovatko opinnot päätoimisia vai sivutoimisia. Lautakunta kokoontuu milloin kokoontuu ja kukaan ei tiedä viikon eikä kuukaudenkaan tarkkuudella, kuinka kauan tämä ilman työttömyyskorvausta kärvisteltävä tarkasteluaika kestää tai mikä lautakunnan päätös tulee olemaan. Eli herran haltuun vaan. TE-palveluiden virkailija toki huomautti, että tuet maksetaan sitten jälkikäteen. Hirveästi lohduttaa työtöntä kädestä suuhun eläjää, jolla ei ole varaa odotella paria viikkoa saati kuukautta. Pahimmassa tapauksessa lautakunta voi jostain syystä katsoa, että olen päätoiminen opiskelija. Opinnot on kuitenkin jo aloitettu ja oikeutta opiskella työttömyysetuudella päätoimisesti ei voi enää hakea jälkikäteen. Olen silloin opiskelija, mutten saa työttömyyskorvausta enkä opintotukea. Voi hyvää päivää. Mutta aion joka tapauksessa opiskella. Menen tarvittaessa toimeentuloluukulle, jos se sitä vaatii.
Eli muutama perusohje:
- Jos haet tukea päätoimiseen omaehtoiseen opiskeluun työttömyyskorvauksella: hae päätöstä ennen opintojen alkamista. Tukea ei pääsääntöisesti myönnetä, jos opinnot ovat jo alkaneet. Älä esim. ilmoittaudu avoimeen yliopistoon, koska se saatetaan katsoa opintojen aloittamiseksi.
- Sivutoimisista opinnoista voit ilmoittaa vasta opintojen alkamisen jälkeen. Työttömyyskorvauksesi maksatus lakkautettaan siksi aikaa, kun opintojesi sivutoimisuutta tarkastellaan.
- Päätä etukäteen, kumman tien valitset: sivutoimiset vai päätoimiset opinnot. Opinnot voidaan katsoa päätoimisiksi, muttet ehkä silti saa tukea niihin. Tuen myöntämiseksi opintojen täytyy olla työllisyyttäsi edistäviä ja päätöksen opintojen työllistämisvaikutuksista tekee lautakunta. Jos olet kerran ilmoittanut opiskelevasi opintoja päätoimisesti, et voi kielteisen tukipäätöksen jälkeen ilmoittaa opiskelevasi samoja opintoja sivutoimisesti. Oikeassa elämässä kenties näin voit tehdä, mutta TE-palveluille sitä on turha selittää. ''Näin on katsottu''.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Turha meikäläistä yrittääkään kategoriin laittaa
Mikä on työttömyydessä pahinta? Onko se työttömyydestä johtuva köyhyys? Kaikesta pitää kieltäytyä, lautasella välillä pelkkää riisiä soijakastikkeella, päälle hajoavat vaatteet. Ei, pahinta minulle ei ole köyhyys. Entä yhteisön ulkopuolelle jääminen? Sinua ei kaivata missään, ei työpaikalla tai oppilaitoksessa. Aamulla ajoitat koiranpissatuksen niin, ettei sinun tarvitse kateellisena väistellä sitä töihin ja kouluun kiirehtivää ihmisten massaa. Pahaltahan se tuntuu, muttei sekään vielä muserra minua.
Pahinta on se, että minut pitkäaikaistyöttömänä määritellään joksikin sellaiseksi, jota en ole. Koska olen ollut yli vuoden työttömänä, olen useimpien mielikuvissa työkyvytön, syrjäytynyt ja muutenkin saamaton. Minulle on oikeastaan melko sama, mitä esimerkiksi naapurini ajattelee minusta. Hän ei tunne minua, hän ei voi tietää todellisesta työkyvystäni tuon taivaallista. Mutta niin eivät voi ne lukemattomat rekrytoijatkaan, joille työhakemuksia lähettelen. Minun hakemukseni sysätään ei-pinoon, koska minä olen pitkäaikaistyötön. Pilalle mennyttä tavaraa. Tätä mielikuvaa vastaan taisteleminen on kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan. Niin turhauttavaa, että tekee mieli karjua ääneen.
Hei pitkäaikaistyötön, täällä sinusta koituvat kustannukset on laskettu: Pitkäaikaistyöttömän hinta: 600 000 euroa Jos olet nuori, se on sitten miljoona euroa. Häpeä työtön, sinä pelkkä kuluerä yhteiskunnalle. Samassa jutussa tosin todetaan, että pitkäaikaistyöttömyys on levahtanut käsiin, jopa tuplaantunut neljässä vuodessa. Voisiko ajatella, että nyt on työttöminä entistä enemmän koulutettuja ja osaavia ihmisiä verrattuna paremman työllisyystilanteen aikaan? En usko millään, että puolet heistä syrjäytyy lopullisesti työelämästä. Tämän päivän hullunmyllyssä lähes jokainen voi joutua työttömäksi. Moni työssäkäyvä ei tätä ymmärrä ja se onkin sitten melko karu kokemus löytää itsensä koulutettuna ja kokeneena viilamassa CV:tä jossain pilipali kurssilla. Sanoisin, etten toivo sitä kenellekään, mutta valehtelisin.
Näin kerrotaan Ilta-Sanomien jutussa: Tällainen on tyypillinen pitkäaikaistyötön Tyypillinen pitkäaikaistyötön on siis eläkeikää lähestyvä 60-64 vuotias mies, joka on aiemmin todennäköisesti ollut rakennustyöntekijä. Mutta mietitäänpä jutun lukuja uudelleen. Kesäkuun lopussa vähintään vuoden työttömänä olleita oli 110 300. Eniten pitkäaikaistyöttömiä oli 60-64 vuotiaiden ryhmässä: 30 907. Eli 79 393 oli sitten jotain aivan muuta. Tuollainen tyypillinen pitkäaikaistyötön on pelkkä myytti. Pitkäaikaistyöttömiä on joka lähtöön: työkykyisiä ja työkyvyttömiä, koulutettuja ja ilman koulutusta olevia, masentuneita ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevia, lihavia ja laihoja, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia.
Pyllistän tällaisille yleistyksille ja höpön löpön kustannuslaskelmille. Minä en ole mies. Minä en ole kuusikymppinen tai juuri teini-iän ylittänyt. Minä en ole kouluttamaton. Minä en ole työkyvytön. Minulla ei ole ongelmia elämänhallinnan kanssa. Jos nyt pientä alakuloa ja ahdistusta onkin, niin ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, ettei sitä kuukausittainen tilipussi parantaisi.
Pahinta on se, että minut pitkäaikaistyöttömänä määritellään joksikin sellaiseksi, jota en ole. Koska olen ollut yli vuoden työttömänä, olen useimpien mielikuvissa työkyvytön, syrjäytynyt ja muutenkin saamaton. Minulle on oikeastaan melko sama, mitä esimerkiksi naapurini ajattelee minusta. Hän ei tunne minua, hän ei voi tietää todellisesta työkyvystäni tuon taivaallista. Mutta niin eivät voi ne lukemattomat rekrytoijatkaan, joille työhakemuksia lähettelen. Minun hakemukseni sysätään ei-pinoon, koska minä olen pitkäaikaistyötön. Pilalle mennyttä tavaraa. Tätä mielikuvaa vastaan taisteleminen on kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan. Niin turhauttavaa, että tekee mieli karjua ääneen.
Hei pitkäaikaistyötön, täällä sinusta koituvat kustannukset on laskettu: Pitkäaikaistyöttömän hinta: 600 000 euroa Jos olet nuori, se on sitten miljoona euroa. Häpeä työtön, sinä pelkkä kuluerä yhteiskunnalle. Samassa jutussa tosin todetaan, että pitkäaikaistyöttömyys on levahtanut käsiin, jopa tuplaantunut neljässä vuodessa. Voisiko ajatella, että nyt on työttöminä entistä enemmän koulutettuja ja osaavia ihmisiä verrattuna paremman työllisyystilanteen aikaan? En usko millään, että puolet heistä syrjäytyy lopullisesti työelämästä. Tämän päivän hullunmyllyssä lähes jokainen voi joutua työttömäksi. Moni työssäkäyvä ei tätä ymmärrä ja se onkin sitten melko karu kokemus löytää itsensä koulutettuna ja kokeneena viilamassa CV:tä jossain pilipali kurssilla. Sanoisin, etten toivo sitä kenellekään, mutta valehtelisin.
Näin kerrotaan Ilta-Sanomien jutussa: Tällainen on tyypillinen pitkäaikaistyötön Tyypillinen pitkäaikaistyötön on siis eläkeikää lähestyvä 60-64 vuotias mies, joka on aiemmin todennäköisesti ollut rakennustyöntekijä. Mutta mietitäänpä jutun lukuja uudelleen. Kesäkuun lopussa vähintään vuoden työttömänä olleita oli 110 300. Eniten pitkäaikaistyöttömiä oli 60-64 vuotiaiden ryhmässä: 30 907. Eli 79 393 oli sitten jotain aivan muuta. Tuollainen tyypillinen pitkäaikaistyötön on pelkkä myytti. Pitkäaikaistyöttömiä on joka lähtöön: työkykyisiä ja työkyvyttömiä, koulutettuja ja ilman koulutusta olevia, masentuneita ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevia, lihavia ja laihoja, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia.
Pyllistän tällaisille yleistyksille ja höpön löpön kustannuslaskelmille. Minä en ole mies. Minä en ole kuusikymppinen tai juuri teini-iän ylittänyt. Minä en ole kouluttamaton. Minä en ole työkyvytön. Minulla ei ole ongelmia elämänhallinnan kanssa. Jos nyt pientä alakuloa ja ahdistusta onkin, niin ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, ettei sitä kuukausittainen tilipussi parantaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)